Tämä nyt ei ole ihan arkisista arkisin kuva, mutta liittyy olennaisena osana meidänkin arkeemme seuraavan neljän vuoden ajan. Kävimme käyttämässä äänioikeuttamme tänään varsinaisena vaalipäivänä ja sen jälkeen juotiin perinteisesti vaalisumpit. Koska olimme miehen työvuoron takia liikkeellä jo aamusella kahviloiden ollessa vielä kiinni, kiipesimme äänestyslappujen täytön jälkeen Herttoniemen kallioille ja kaadoimme vaalikahvit termarista.
Kolmevuotias sai vaalikaakaot, vaikka ei kovasta tahdostaan huolimatta voinut vielä äänestää. Vaalit tuntuvat kiinnostavan häntä kovin järjestelmänä, etenkin kun äänestyslipukkeeseen saa leiman ja kaikkea. Äänestystilanteen aikana sain vastata aika moneen miksi-kysymykseen. Toivottavasti te, joilla äänioikeus on, olette sitä käyttäneet. Jos ette, kahdeksaan asti vielä ehtii. Demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys, eikä etenkään se, että naisena sain käydä äänestämässä naista. Omaa oikeuttaan ja velvollisuuttaan äänestää pitää käyttää.
Mä itse olen vuosi vuodelta enemmän kiinnostunut politiikasta. Hävettävän vähän mä siitä ymmärrän, mutta halu oppia ja ymmärtää on iso. Jos vain olisi tarpeeksi aikaa! Ihmisen sijaan äänestin enemmän puoluetta ja sukupuolta, mutta onhan sillä tyypilläkin väliä. Haluan, että hän on mua fiksumpi näissä hommissa. Siksi vaalikoneet aina vähän rassaavatkin, sillä en mä halua sinne ketään mun kanssani samalla tavalla ajattelevaa, vaan paljon fiksumman ihmisen.
Näiden vaalien aikaan nimittäin tajusin taas selkeämmin, miten vihertävästä puoluekannastani huolimatta mussa asuu pieni oikeistojuntti. Sellainen, joka on sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä ja että kovalla työllä kuka tahansa voi saavuttaa haluamansa. Sellainen joka löytää itsensä miettimästä, että itsepä on tuokin ongelmansa aiheuttanut, menisi vätys töihin, opiskelemaan tai tekisi helvetti edes jotakin.
Tahdon, että oma ehdokkaani osaa ilman omakohtaista pohjakosketusta, huonoja lähtökohtia tai vaikka sossuluukkukokemusta nähdä myös heikompien aseman. Tahdon, että hän on humaanimpi mun puolestani, sillä mä en itse osaa ja hävettävää kyllä, edes aina tahdo osata. Vaikka itse käyn perheineni yksityisellä lääkärillä, tahdon, että Suomi on maa, jossa esimerkiksi raskaana olevaa paperitonta naista ei jätetä oman onnensa nojaan ilman terveyspalveluita.
Muistan, miten neljä vuotta sitten seurasin vaalivalvojaisia Vallilan kodissamme. Ei kai sitä jytkyä unohda kukaan, oli siitä sitten mitä mieltä tahansa. Silloin en vielä tiennyt, että muutaman viikon kuluttua vaaleista kohtuuni muuttaisi salamatkustaja, joka pistäisi pakan lopullisesti uuteen järjestykseen. Nyt neljä vuotta myöhemmin eduskuntavaaliehdokasta etsiessäni olenkin kiinnittänyt huomiota asioihin, joiden tarkoitusta en luultavasti edellisissä vaaleissa olisi edes ymmärtänyt.
Tahdon ehdokkaani ajavan tasa-arvoista vanhemmuutta ja vanhemmuuden kulujen jakamista. Haluan ehdokkaani taistelevan lasten luokkayhteiskuntaa vastaan ja varmistavan, että ihmisten kirjo näkyy kaikilla asuinalueilla. Haluan hänen ymmärtävän varhaiskasvatuksen ja pientenkin lasten sosiaalisten kanssakäymisten merkityksen, eikä pitävän esimerkiksi päiväkoteja vain säilöntälaitoksina. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on saavutus, josta ei saa luopua. Lasten pitää päästä samaan päiväkotiin ja kouluun lähipihojen kavereiden kanssa. Haluan ehdokkaani pyrkivän siihen, että työ ja perhe-elämä olisi helpompaa yhdistää ja että tukiloukut eivät sysäisi etenkin nuoria äitejä pois työelämästä heti alkuunsa.
Haluan ehdokkaani katsovan tulevaisuuteen, enkä ajattelevan, että maailma on valmis ja näillä mennään hautaan asti. Ympäristöasioihin pitää kiinnittää huomiota ja panostaa, vaikka vaikutukset eivät näkyisi muuta kuin rahamenoina vielä meidän elinaikanamme. En tahdo päätyä tilanteeseen, jossa mahdolliset lapsenlapseni tulevat kysymään minulta, miten emme edes yrittäneet tehdä jotain maapallon elinkelpoisuuden säilyttämiseksi.
Ehdokkaan pitää olla myös vahva tekemään päätöksiä ja leikkauksia, joista saa aina joltakin kuraa niskaan. Hänen talousymmärryksensä pitää olla sellaisella tasolla, josta minä en edes voi haaveilla ja siksi voin hyvillä mielin uskoa ne asiat ehdokkaani tietotaidon varaan. Ehdokkaani toivoisin pitävän pienyrittäjien puolta, etenkin sellaisten firmojen, joissa puikkoja pitää käsissään nainen. Pienten yritysten työllistämismahdollisuudet pitäisi tehdä helpommaksi ja kannattavammaksi.
Huh, tulee jännä ilta! Mitenkäs siellä, oliko oma ehdokas helppo löytää? Vai äänestittekö tekin enemmän puoluetta tai toista puoluetta vastaan? Mitä toivoisitte oman ehdokkaanne tai puolueenne tekevän seuraavan kauden aikana?
Just kalasatamassa matkalla hakemaan duuniin jäänyttä henkkaria. Mun valinta oli nyt eka puolue ja sieltä hyvä ehdokas, oma ääni menee vasemmiston Mai Kivelälle.
Toivon panostusta ennaltaehkäiseviin palveluihin, niin sosiaali- kuin terveyspalveluihinkin. Toivon myös, että ongelmien kasautumiseen puututtaisiin ja ylisukupolvisuus saataisiin loppumaan kaikkien ongelmien osalta. Kovia tavotteita, onneka löyty ehdokas, joka ajaa näitä asioita ja vielä muitakin.
Meillä myös muksut oli tosi kiinnostuneita vaaleista. Ja äänestämään lähteminen jännitti etukäteen. Mä oon ollut monta vuotta melkoisen puolueuskollinen ja niin tänäkin vuonna. Halusin antaa ääneni myös vähän nuoremmalle (ollaanko me nuoria ;)) ehdokkaalle.
Mai olisi ollut varmasti hyvä tyyppi. Ois saanut vanhojen fabujen joukkoon vähän uutta naissukupolvea.
Erittäin hyviä pointteja, itsellekin tärkeitä. Itseni on ihan yllättänyt se, miten monissa ongelmissa ylisukupolvisuus on tekemässä osansa.
Joo sama, eduskunta kaipaa nuorennusta. Vaikka itsekin vähän mietin, että voiko oman ikäisestä enää nyt puhua niin nuorena, mutta eduskunnassa kait voi 😀
Kävin äänestämässä reilu viikko sitten. Äänestin (tietysti) ensin puoluetta, sitten puolueen sisältä ehdokasta. Kamppailin tosi kauan vasureiden ja vihreiden välillä, mutta päätyin äänestämään vasemmistoliittoa. Mikä oli ihan hyvä, koska Vihreät näyttää kuitenkin saaneen vaalivoiton eli uskon että ääneni vasureille oli tärkeämpi heille kuin Vihreille. 🙂 Toivottavasti neljän vuoden päästä vasurit onnistuvat nostamaan kannustaan lisää.
Tärkeintä oli talousosaaminen, kovat kyynärpäät (ilma niitä eduskunnassa ei voi saada mitään aikaan), tasa-arvoasiat ja etenkin just tuo Hannenkin mainitsema vanhemmuuden vastuiden jakaminen ja vanhemmuuden kustannusten jakaminen, tuloloukkujen purkaminen (siis nimenomaan ei sosiaalitukia leikkaamalla vaan tekemällä työn, vaikka osa-aikatyönkin, vastaanottamisen kannattavammaksi).
Olen itse yrittäjä ja menestynyt elämässä omin ponnistuksin, mutta olen tosi läheltä nähnyt, ettei menestys tosiaan ole aina omasta itsestä kiinni. Sairastuminen, ystävän, puolison tai oman lapsen kuolema voi vetäistä ulkoisilla mittareillakin menestyvän katolta alas yhdessä silmänräpäyksessä. Siksi mä en pysty äänestämään esim. kokoomusta, jossa on kyllä ihan fiksujakin ehdokkaita, mutta myös niitä ”oikeistojuntteja for real” (en siis viittaa tällä Hanneen, vaan niihin ihan oikeisiin oikeistojuntteihin jotka nojaavat poliittisen ideologiansa tähän ajatukseen), jotka jaadaa vaan siitä vapaudeta yrittää ja siitä kuinka kuka tahansa voi päräjätä ja blaablaablaa. Ääni jollekin hyvälle kokoomusehdokkaalle tarkoittaisi myös ääntä tälläiselle tyypille, ja se on mulle tarpeeksi suuri syy olla äänestämättä heitä. Siksi vasemmistoliitto. Demareihin meni viimeinenkin maku kun Urpilainen syrjäytettiin, persuja ja KD:tä ja keskustaa en voisi arvokysymysten takia edes ajatella. RKP:tä en voinut harkita, koska heillä ei ollut omassa vaalipiirissä yhtäkään ehdokasta.
Eiku mitä hä mä katsoin. Nythän näyttäisi, että Mai menee läpi!
Sun arvot ovat aika yllättäviä. Varsinkin nuo oikeistolaiset. Jotenkin näin sut vasurina.
😀
Mä olen pohtinut, mistä nämä mun oikeistojunttiheijasteet oikein tulee. Liekö syvällä Pohjanmaassa olevat juuret sitten, tiedä häntä. Mutta en vain pystyisi Vasemmistoliitolle ääntäni antaa. Mutta ääneni meni vihreälle ehdokkaalle, joka on niin vasuri, että itse en pystyisi. Mutta onneksi hän pystyy mun puolesta 🙂
Ja joo, tuloloukkujen purkaminen, kyllä!
Vihreiden suuntaan arvot (ja äänet) ovat aina menneet. Ja sieltä valitsin ehdokkaan, joka osaa ajatella vasuristi mun puolesta. Sillä tiedän kyllä oikeistojunttiajatuksieni olevan just sitä, oikeistojuntteja.
Saattaa lakeuden laineet sulla liplattaa… Mä oon hei Forssasta, että onhan mullakin tietty työläistausta. Tosin oon landelta, mutta keskustaa oon vieroksunut aina, lähinnä konservatiivisten arvojen takia
Mutta mua kiinnostaa, miksi sä et voisi äänestää vasemmistoliittoa, mikä sun argumentti on? Musta tää on vaan kiinnostavaa, en haasta 🙂
Tuloloukut on ihan järkyttäviä. Konkurssin tehneen ei esim kannata useissa tilanteissa ottaa mitään töitä vastaan, koska ulosotto vie kaiken ja käteen jää vähemmän kuin tuilla eläessä. Sama juttu opiskelijoilla: sehän olisi kaikkien etu, myös valtion verokirstun, että opiskelijat voisivat tehdä osa-aikaduunia menettämättä opintotukia. Mun opiskelija-ajan köyhyyteen tämä ois ollut ihan ehdoton juttu. Täyspäiväduunia ei voinut ajanpuutteen takia tehdä, mutta kunnon osa-aikaduuniakaan en voinut ottaa vastaan, koska opintotuet olisivat menneet.
Ei mulla ole mitään järkevää argumenttia. En vain pysty, en tiedä miksi. Ihan typerää, tiedän. Etenkin kun oma ehdokkani olisi kevyesti voinut mennä ehdokkaaksi myös Vasureille, sen verran punavihihreä nainen.
Ehkä meissä kaikissa elää pieni oikeistojuntti.
Toivottavasti ei 😀 Ja jos elää, toivottavasti suurimmalla osalla on järkeä vaientaa se juntti sisällään.
Olen samaa mieltä kanssasi, mutta pidän keksimästäsi termistä ”oikeistojunttiheijasteet”
ihanaa rehellistä pohdintaa oikeasti Sinulta.
Kiitos 🙂
Mut tiääkkö mikä on siistiä? Että sä sanot sen suoraan. Respect.
Onneksi Vihreät sai lisäpaikkoja, mutta muutoin toi vaalitulos on ihan himmee katastrofi. Yöks.
Itse arvoin vihreitten ja vasureitten välillä, päädyin sitten vasuriin joka ajattelee vihreästi… Ei ole aina niin helppoa tosiaan. Mutta mä taas en voisi ikinä äänestää oikeistopuoluetta vaikka niillä ois kuinka hyvä ja fiksu ehdokas. Kai se tulee aika paljon lapsuuden elinympäristöstä tuollaiset asiat. Puolue valitaan varmaan tunteella vähintään yhtä paljon kuin järjellä. Sun kirjoituksia on aina kiva lukea, kun osaat kirjoittaa mielipiteesi niin, että erimielinenkin ymmärtää 🙂
Millä lailla Satu vasurit mielestäsi ovat parantaneet/parantaisivat esim. pienyrittäjien asemaa? Eikös se puolue ole juurikin ensimmäisten joukossa jakamassa toisten tienaamia rahoja niille jotka eivät niin paljon viitsi tehdä töitä? Ay-liike haluaa jatkuvasti uusia korotuksia työntekijöille ja nehän kohdistuvat tosi rajusti pieniin työnantajiin. Moni on joutunut laittamaan pillit pussiin kun vaatimukset menevät niin kohtuuttomiksi että ei ole enää järkeä/varaa yritystä pyörittää kun kaikki kate valuu muualle.
Toivon myös että vihreät eivät pääse hallitukseen. Heillä on paljon hyviä asioita ajettavana mutta myös liika vihreys näivettää kansantaloutta sillä järjettömät ympäristönsuojelukustannukset siellä missä ne ei välttämättä ole niin tarpen saavat aikaan sen että esim. suomalaiset maanviljelijät ja muut yrittäjät maksavat ihan hirveitä summia erilaisista luvista. Ne todelliset ongelmat ovat kuitenkin muualla.
Toivon kovasti että saamme nyt rohkean ja käytänönläheisen hallituksen joka vihdoinkin saisi pysäytettyä valtion velan kasvun. Leikkuri käyntiin vaan kunnolla, se on ainut keino ja varmasti suurin osa kansalaisista sen ymmärtää että etuja on pakko pudottaa. Onneksi nyt ei valittu ”julkkiksia” vaan toivottavasti älykkäitä ja kykeneviä ihmisiä.
t. Anna
Onko lukijoissa sellaista, jonka isovanhemmat olisivat olleet esim. kohtuu menestyneitä maanviljelöitä ja äänestäneet aina oikeistopuoluetta, mutta joiden lapset olisivat päätyneet matalapalkkaisille aloille ja tarvitsevat paljon tukitoimia yhteiskunnalta?
On monelta osin hankala tilanne valita puoluetta, kun haluaa tukea vanhempiaan ja sukuaan ja samalla periaatteessa kuuluu itse ryhmään, jonka etua ajaakin joku muu puolue. Voi tulla olo, että on henkisesti oikeistolainen, mutta järki käskee äänestää vasemmistoa – ymmärtääkö joku mitä tarkoitan?
Omaa mieltäni on kaihertanut usein se, että suvussa on paljon hyvin köyhiä ja huonosti toimeentulevia, jotka ovat kuitenkin kasvaneet maanviljelijäperheessä, ja äänestävät siksi esim. kokoomusta. Tuntuu että sehän on kuin sahaisi omaa oksaansa.
Voin sanoa suoraan että on hankala nähdä, kuinka maanviljelijä on isot velat niskassaan ja silti äänestää vaikka kokoomusta, joutuu sairaslomalle selän vuoksi jne, ja samalla teollisuuden työntekijä tienaa paljon enemmän ja äänestää ”silti” punaista.
Koetko Sinä Hanne arvoristiriitaa joskus puolueasioissa – jos perheesi on pienyrittäjiä, ja toisaalta äänestät vasemmalle – joudutko miettimään onko se vanhempiesi hyväksi jne? Tätä siis itse saan miettiä kun omat tarpeeni ovat ehkä erilaiset kuin vanhempieni.
Kaislakerttu
Heippa ylempi anonyymi! Tässä Taloussanomien juttu valtionvelkaan liittyvistä myyteistä: http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2015/04/19/vaalit-paisuttavat-velkamyyttia/20154860/12
Useat taloustieteilijät kertoivat vaalien alla kannattavansa velkarahalla elvyttämistä, sillä investoinnit tukevat talouskasvua ja näin pienentävät velan osuutta BKT:stä. Suomella on tällä hetkellä esim. muihin Euroopan maihin verrattuna vain vähän velkaa ja todella hyvä luottoluokitus, joten elvyttäminen olisi oikein realistinen vaihtoehto. Leikkaaminen todennäköisesti hidastaa talouskasvua ja pakottaa tulevaisuudessa ottamaan enemmän velkaa, kuin investoinnein tuettu talous.
Mikään puolue ei kuvittele voivansa lopettaa velan kasvua tulevalla hallituskaudella. Vaikka julkiselta sektorilta leikattaisiin 6 mrd., tulee velka edelleen kasvamaan miljardeittain, kun sitä täytyy ottaa kattamaan jäljelle jääviä pakollisia menoja.
Varmasti joo tunnetta on yhtä lailla mukana kuin järkeäkin. Mulle itselleni ehkä oikeaa ja vasempaa tärkeämpää on vielä se, että ehdokkaan arvot ovat liberaalit. Konservatiivia en voisi äänestää. Mutta aika pitkältihän liberaalit löytyvät sieltä vasemmalta puolelta.
Mähän myös työllistän itse itseni. Teen töitä freelancerina ja mulla on oma toiminimi. Välillä olen käynyt pätkinä toisten palkkalistoilla, mutta pääasiassa hankin elantoni yrittäjänä. Mä en tosin työllistä ketään ja työt kulkevat mukana siinä missä läppäri, kamera ja puhelin. Se erottaa mut monesta yrittäjästä.
Sen kummemmin ottamatta kantaa vanhempieni puoluekantoihin, mä koen saaneeni vanhemmiltani liberaalit ja vihertävät arvot, vaikka (ja koska) juuret ovat Pohjanmaalla ja maataloudessa. Ehkä isoin ero on siinä, että itse ajattelen asioita enemmän kaupunkilaisena kuin maalaisena. Mulle esimerkiksi julkinen liikenne on ääritärkeä asia, mutta maalla se on jo ihan menetetty peli. Siellä taas ajatelleen, minkälainen auto ja bensiini olisi kaikista järkevin tulevien sukupolvien kannalta.
Mä pyrin äänestämään ajatellen koko yhteiskuntaa, en vain omaa napaani. Mutta eihän se tietty onnistu. Kertoohan siitä jo se, että nyt monet perhejutut ovat itselleni tärkeitä, mutta vielä neljä vuotta sitten en muistaakseni edes tiennyt, mitä tarkoittaa esimerkiksi subjektiivinen päivähoito-oikeus.