Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret
Kodissamme on salavihkaa syntynyt lastenbändi. Sen nimi on kuulemma Krölly. Bändin perustajajäseniin kuuluvat nuo meillä asuvat pikkutyypit, mutta erinäisten kavereiden ollessa kylässä, bänditreenit laitetaan pystyyn välittömästi isommalla jengillä. Yökyläilyjen aikaan on erityisen miellyttävää, kun treenaamiselle omistautunut bändi aloittaa armottoman harjoittelun omatoimisesti kello aamuseitsemän. Vähän olen jo miettinyt – samaten kuin naapurit varmasti – että pitäisikö jotain autotallitreenistä katsella vuokralle.
Kröllyn musiikkilajia voisi kuvailla kokeilevaksi ja progressiiviseksi indiemusiikiksi. Sen verran sfääreissä bändiläisten musiikilliset kokeilut toisinaan menevät, että on pakko viheltää peli poikki – jos siis nokkahuilujen vihellykseltä ja vinkunalta ääntäni kuuluviin saan. Huilujen ja pillien lisäksi lapsilla on soittopeleinään on muun muassa rumpu, huuliharppu, triangeli, marakassi, koskettimet, melodica, ksylofoni ja ukulele. Tuolla soitinkavalkadilla saa aikaan jo melkoisia jammailusessioita.
Näistä Kröllyn treeneistä otetuista kuvista tuli niin mainioita, että niitä voisi käyttää vaikka bändin promokuvina. Voisi sitten sanoa, että kuvasvaatteet ovat suuren musiikkimaailman tyyliin sponsorilta saatuja, sillä lastenvaatteet ovat yhteistyökumppanini Polarn O. Pyretin. Noilla samoilla vaatteilla on rymytty päiväkodissa ja vietetty myös joulua ja uuttavuotta.
Lastenvaatteissa tämä on mielestäni tärkeää. Vaatteiden pitää muuntautua arkeen, juhlaan ja vaikka treenikselle. Minä itse haaveilen klassisesta vintageiltapuvusta, sillä toivoakseni voisin käyttää sitä vuosien ajan erinäisissä juhlissa. Lapset kuitenkin kasvavat niin että kohina käy, eikä hankausherkille ja arjessa epäkäytännöllisille juhlavaatteille välttämättä kerry kuin pari käyttökertaa, kun ne ovat jo pieniä.
Se ei ole kovin ekologista, ei vaikka vaate siitä menisi seuraavan käyttäjän kaappiin henkarille roikkumaan vain tullakseen taas käytetyksi kerran tai kaksi. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut omasta vaatekaapistani, vaatteiden ekologisuudessa eniten painaa lopulta käyttöaste (ja pesu, johon palaan tarkemmin parin kuukauden kuluttua).
Olenkin hankkinut valtaosan lasten niin sanotuista juhlavaatteista Polarn O. Pyretiltä. Esikoinen rakastaa tuota mekkomallia, joka hänellä on kuvissa päällään (kyseinen veluurimekko näyttäisi olevan nyt puoleen hintaan PO.P:n verkkokaupassa). Hänellä on ollut siitä vuosien saatossa monen montaa versiota, ja moni niistä on alun perin ostettu juhliin. Kemujen jälkeen ne on sitten rakastettu arjessa myttyrälle.
Trikoinen mekko muuntautuu juhliin muutamalla yksinkertaiselle kikalla: silityksellä (en todellakaan tee sitä arkena, eikä tuota veluurimekkoa tarvitse silittää koskaan), hiuksiin väkerretyllä juhlakampauksella, asusteilla ja vetämällä jalkaan pränikät sukkahousut. Kesäisin ostan lapsille juhliin ohuempia sukkahousuja – niitä, jotka ovat rämäpäisillä seikkailijattarilla parin kerran jälkeen karmeassa kunnossa – mutta näin talvella PO.P:n paksummat puuvillasukkikset toimivat hienosti. Juhlien jälkeen nekin pääsevät sitten arkikäyttöön. Noista esikoisen sukkiksista ei verkkokaupassa enää ole kuin vauvakokoa jäljellä, mutta muuten sukkaosastollakin on vielä normihintaisten lisäksi myös aletuotteita jäljellä.
Kuopuksen kanssa juhlavaatteissa mennään samalla kaavalla; tyylikästä arkivaatetta juhlaan ehostettuna. Tiedän monien hankkivan Polarn O. Pyretin farkkuja juhlakäyttöön, mutta nuo meillä asuvat mukulat eivät ainakaan vielä tahdo farkkua sisävaatteisiin. Olinkin onnellinen, kun PO.P:lta löytyi nyt nämä collegehousut, jotka ovat siistit ja ulkonäöltään villaisia puvunhousuja muistuttavat, mutta silti rennot ja pehmeän mukavat päällä. Jos minä olisin saanut päättää, olisin valinnut nämä päheät sammarit, mutta kuopus oli housuvalinnassaan ehdoton.
Paitana kuopuksella on tämä superihana veluuripaita (alessa näemmä sekin), joka on tyylikäs ja samalla ihan valtavan pehmoinen. Lisää juhlavuutta kuopuksen asuun saa puuvillaisella kaularusetilla, PO.P:lta sekin. Tykkään ihan hurjasti siitä, että veluuriset lastenvaatteet tekevät selkeästi paluuta. Niitä löytyy silloin tällöin vintagena kirpputoreilta, mutta ani harvoin enää lastemme koossa. Veluuri on siitä armollinen materiaali, että sitä ei tarvitse silittää, ja kirppislöydöistä voi todeta, että vuosien käytöstä huolimatta veluuri säilyy ihmeen hyvännäköisenä. Vanhakin veluurivaate saa pöyheyttä, kun sen laittaa kuivausrumpuun.
Mutta niistä bänditreeneistä vielä. Koska lapsilla selkeästi on taipumusta ja intoa tuohon musisointiin, olen miettinyt, josko oman harjoittelun lisäksi ottaisi ohjelmaan ihan opetustakin. Minä en vain pysty ja jaksa hallita arjessa yhtään enempää aikataulutettuja harrastuskuskauksia, minkä takia mietinkin, josko joku ope kävisi kotiopettamassa. Onko jollain kokemusta sellaisesta? Onko se vähemmän sähellystä ja säätöä oleva tapa harrastaa? Olen jopa miettinyt, josko itse aloittaisin lapsuudessa keskenjääneen pianoharrastuksen tai herättelisin henkiin nuoruuden kitarainnostukseni. Voitaisiin sitten pitää jammailusessioita yhdessä lasten kanssa.
Ihania kuvia! Vitsit kun teidän kuopuskin on jo ihan tuollainen iso leikki-ikäinen, vaikka mun pää mieltää sen varmaan ikuisesti taaperoksi.
Kiva, jos päätätte tukea lasten soittoinnostusta! On kyllä soitonopettajia, jotka tulevat kotiin opettamaan. Tämä tietenkin saattaa maksaa joillain hieman enemmän, koska kulkemisiin kuluu aikaa, mutta ei välttämättä aina. Opettajan voi löytää esimerkiksi MusaEdusta ( https://musaedu.com/ ). Hinnat monilla MusaEdulaisilla ovat varsin kohtuulliset, vaikkei yksityisopetus toki ikinä ihan halpaa ole. Ja tämä ei ole maksettu mainos enkä ole palveluun varsinaisesti mitenkään kytköksissä 😀
No äläpä, hän on jo niin iso kans <3
Soittoharrastus on mahtava harrastus, ja ehdottomasti tahdotaan tukea sitä. Tosiaan vain tuo kulkeminen harrastuksiin etenkin näin talvella saa innostuksen laantumaan. Mutta muistan jostain Facebookista bonganneeni, että opettajat tulevat myös kotiin. Ja tuolta MusaEdusta tosiaan voi löytää näemmä tosi kätevästi opettajia, ehkä ns. kotikäyntejäkin tekeviä, kiitos vinkistä! Katsoin kiinnostuksesta, josko kukaan opettaisi ukulelea, mutta Helsingistä ei tuon palvelun kautta löytynyt yhtäkään, mikä yllätti.
Nyt pitäisi vain päättää soittimet (ja ehkä roudata jotenkin vanha pianoni Pohjanmaalta Helsinkiin, haha) ja etsiä opettaja. Kivointahan olisi, jos sama opettaja voisi samalla käynnillä pitää tunnit molemmille lapsille, ensin toiselle ja sitten toiselle. Ehkä jopa vielä sen jälkeen mulle 😀
Entäpä soittotunnit päiväkodissa päiväsaikaan? Hankkeistamme parhaillaan siihen liittyvää pilottia Roihuvuoressa, miksipä ei myös teidänkin lasten päiväkodissa ❤️
Oho, vau! Mahtava idea! No todellakin kiinnostaa. Miten nerokasta!
Palaamme asiaan pikimmiten
Mahtavaa, odotan innolla! Olen ihan varma, että meidänkin lähiön päiväkodeista löytyy paljon perheitä, joita tämä kiinnostaa ihan varmasti.
Meidän nykyisin 12-vuotias aloitti viulun soittamisen kotiopetuksessa päiväkoti-ikäisenä (olisiko ollut silloin 3-vuotias). Tuttu opettaja (ystäväni aviomies) kävi meillä kotona opettamassa, kunnes totesi, että lapsen on aika hakeutua musiikkiopistoon päästäkseen soittamaan myös ryhmässä (poika taisi olla silloin 7-vuotias). Harrastus jatkuu yhä.
Meidän nyt 3-vuotias kuopus käy muskarissa ja tanssitunnilla kodin ulkopuolella, mikä sopii hänen luonteelleen paremmin.
Ah okei, että se olisi hyvä soittaa myös ryhmässä. En ollut jotenkin tajunnut sitä. Meillä maalla lapsuudessa käytiin vain yksityistunneilla, tai ainakaan en muusta kuullut. Ehkä jotkut sitten myöhemmin kävivät myös kaupungissa jossain opistossa, en yhtään muista.
Mä luulen, että meilläkin sopisi lasten luonteelle käydä kodin ulkopuolella, mutta mun luonteelle ei sovi yhtään lisäharrastuspalikoita säädettäväksi arkeen juuri nyt 😀 Mutta jos ope tulisi kotiin, kaikki se pukemis- ehtimis- ja siirtymisstressi jäisi kuvioista pois.
Olen musiikkikasvattaja ja opettanut etenkin opiskeluvuosina paljonkin pikkuoppilaiden kodeissa. Kätevintä on saada vähintään kaksi tai jopa 4-6 oppilasta samasta naapurustosta (pianoa, kitaraa ja viulua), jotta sinne kannattaa lähteä. 😉 Alle kouluikäisillä soittotunnin pituus on yleensä 30min ja ihan pienimmille sekin on jo tosi pitkä aika. Tietysti hyvä opettaja laulattaa, leikittää jne. instrumenttiopetuksen lisäksikin! Kannattaa kysellä Sibelius-Akatemiasta etenkin musiikkikasvatuksen opiskelijoita, heillä on varmasti omat kanavansa koulun puolesta ja ainakin somessa. Ukulele hoituu heistä useimmilta, kun ovat jo opintojensa puolesta monen instrumentin taitajia. Soittimena se ei ole välttämättä monipuolisin tai helpoinkaan, mutta ihan hyvä kuitenkin! Pikkukitaraan voi sitten siirtyä jos haluaa. Sähköpianokin on ihan ok aloittelijalle, siinä saisi luuritkin sitten naapurisovun ylläpitäjäksi!
Musiikkiopistoja kaupungissa on vaikka kuinka, teiltä metromatkan päässä esim. Keski-Helsingin musiikkiopisto Sörnäisissä. Näissä on yleensä ns. soitinkaruselleja 6-8-vuotiaille muskarin jatkeeksi. Niissä voi kokeilla useampaa soitinta ennen kuin tekee päätöksen. Soitinpolku on myös tosi kiva, itse olemme käyneet Konservatoriossa Ruoholahdessa, järjestetään yleensä huhtikuussa. Siellä saa kokeilla kaikenlaista pasuunasta harppuun ja viulusta konserttikanteleeseen!
Jaaha, lähtikin vähän sekavana tuo viesti… Siis itse opetin noita suluissa olevia instrumentteja aikoinaan. Katsoin juuri Keski-Helsingin musaopiston tarjontaa, ja heillä onkin vähän eri tavalla kuin kerroin. Muskarin puolelta löytyy rytmiikka- ja soittoniekkaryhmät ja puhallinkaruselli. Mutta joo, opetus päiväkodin yhteydessä olisi tosi kiva, mutta muistaakseni aiemmin oli jotain polemiikkia siitä, ettei kaupungin päiväkodeissa saa järjestää enää ulkopuolisia muskareita jonkun mystisen yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla. Yksityissä noita vielä on.
Iso kiitos vinkeistä! Mä luulen, että saataisiin helposti kasaan meidän kahden muksun lisäksi muutama muukin pikkumusisoija tästä naapurustosta, jos ei samasta talostakin. Musiikkiopistoihin voisi hakeutua sitten, jos harrastus parin kauden / vuoden jälkeen edelleen on innokasta (ja mulla on enemmän energiaa hoitaa harrastuskuskauksia haha).
Teillähän on itä-Helsingin musiikkiopisto ihan kävelymatkan päässä, sitä kautta saattaisi löytyä myös opettajaa joka kävisi kotonakin, vaikka sijaisten tai osa-aikaisten opettajien kautta! Siitä vaan jollain kävelylenkillä jättämään ilmoitus musaopiston ilmoitustaululle, joku varmasti olisi kiinnostunut. Muuten vaan vinkkinä tiedoksi, että Itä-Helsingin musiikkikoulu kannattaa myös googlettaa kun lapset lähestyvät kouluikää, jos musiikin harrastaminen kiinnostaa ihan tosissaan.
Hyvä idea! Ja en tosiaan edes tiennyt, että tuollakin suunnalla on musiikkiopisto. Tämä on kyllä ilo Helsingissä asumisessa, harrastusmahdollisuuksia on ihan hurjasti. Ei ollut moista luksusta omassa lapsuudessani 🙂 Tällä hetkellä tuntuu, että en jaksaisi arkeen lisää edes sitä yhden illan kävely/pyörämatkaa jonnekin kaikkine lähtökiireineen, matkahäsäämisineen ja paikalla odotteluineen. Tällä hetkellä yksi ilta on lasten harrastusilta, ja vaikka siinäkin jaetaan harrastuskavereiden vanhempien kanssa vientivuoroja, jotenkin silti saan siitä stressisykkeet koholle. Siitä olen niiiiin onnellinen, että lasten kasvaessa he pystyvät itse kulkemaan harrastuksiin, kiitos juurikin runsaan harrastusmahdollisuustarjonnan sekä Helsingin toimivan julkisen liikenneverkoston <3
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on omana aloitteenaan selvitellyt, rikkooko päiväkotipäivän aikana annettu taiteen perusopetus lasten perustuslaissa turvattua yhdenvertaisuutta, ja tullut siihen tulokseen (8.6.2017), että ei riko 🙂 Helsinki on tosiaan – ainoana kaupunkina Suomessa – kieltänyt maksullisen taiteen perusopetuksen päiväkotipäivän aikana, mutta nyt kun apulaisoikeusasiamies on asiaa selvitellyt, on auennut mahdollisuus kokeilulle! Juurikin yllä mainittu Itä-Helsingin musiikkiopisto, ja myös Vapaa Tanssikoulu ja Helsingin kuvataidekoulu ovat mukana pilotissa. Ja mallina ja inspiraationa ihana ihana Itä-Helsingin musiikkikoulu Roihuvuoressa! Toivotaan, että pilotit saadaan käyntiin nopeasti! Päiväsaikaan päiväkotipäivän sisällä tapahtuva taiteen perusopetus säästää perheitä päiväkotipäivän jälkeiseltä kuskausrumbalta, mutta on myös lapsille virkeintä aikaa päivästä <3 Kröllyn muusikoiden kannalta tietysti joku jo olemassa oleva malli, esim. kotona käyvä opettaja, voi olla myös varteenotettava vaihtoehto 🙂
Mä en ollut tullut ajatelleeksikaan tuota yhdenvertaisuutta, mutta ymmärrän hyvin pointin, nyt kun mietin. Kiitos kun selvensit asiaa juurta jaksaen vielä tuolla alempana <3
Minä mielelläni maksaisin lapsen musiikki-tai liikuntaharrastuksesta päiväkotipäivän aikana, mutta ihmettelisin, jos sellainen mahdollisuus tulisi kunnalliseen päiväkotiin. Koulussahan ei saisi, eikä yleensä olekaan, mitään maksullisia tapahtumia ehkä yhtä kevätretkeä lukuunottamatta, koska perusopetuksen pitää olla maksutonta. Voisin jotenkin kuvitella, että nousisi meteli, jos lapsia eroteltaisiin kunnallisessa päiväkodissa viikottain maksulliseen harrastusryhmään ja ”jämäryhmään” joka ei harrasta.
Sääli sinällään, koska varsinkin musiikkiopetus ja soitinkokeilut sopisivat tosi hyvin päiväkotiin. Olen itsekin välillä miettinyt näitä lapsille harrastuksiksi, mutta koen jotenkin hankalaksi aloittaa, kun ovat jo ylittäneet muskari-iän, eikä itselläni ole mitään soittotaustaa.
Joo, mä en tajunnut tuota yhdenvertaisuusasiaa ennen näitä kommentteja. Tuossa alempana on Vattumadon talo ry:n kattava vastaus, miksi asiaa katsellaan päiväkodissa eri tavalla kuin koulussa.
Hankala juttu tosiaan. En missään tapauksessa tahtoisi olla aiheuttamassa sellaista ”toiset saa ja toiset ei” -meininkiä, joka eriarvoistaisi lapsia päiväkotipäivien aikana. Ja sitten toisaalta olisin ihan onnesta häkellyksissä, jos musiikkiharrastus voisi onnistua niin helposti kuin päiväkotipäivien aikana. Meillä on tällä hetkellä yksi vakiharrastuspäivä, enkä vain kykene sen enempään juuri nyt. Ja tuntuu, että lapsetkaan eivät välttämättä etenkään näin talvisin enää jaksaisi päiväkotipäivien jälkeen säntäillä minnekään aikataulutettuun menoon kovin montaa kertaa viikossa. Viikonloput tahdon pitää vapaana kaikesta säännöllisestä aikataulutetusta. Olisi ihan täydellistä voida siirtää se illan harrastustunti / puolituntinen päiväkotipäivään, ja säästää siinä samalla matkaan kulkevat ajat perheajalle.
Perusopetusta (= koulu) ja varhaiskasvatusta (= päiväkoti) ja esiopetusta (= eskari) säädellään Suomessa kaikkia kolmea eri lainsäädännöllä. Perusopetuksen ja esiopetuksen kuuluu lain mukaan olla maksutonta, varhaiskasvatuksen ei.
Päivähoidostahan peritäänkin maksuja, myös kunnallisissa päiväkodeissa.
Helsingissä tuli nyt vuoden alusta voimaan kaupungin oma päätös, että myös viisivuotiaat helsinkiläiset saavat (muistaakseni 20 tuntia) maksutonta varhaiskasvatusta viikossa. Olen ymmärtänyt, että valtakunnallisellakin tasolla pyrkimys on tähän suuntaan.
Taiteen perusopetustakin säätelee oma lakinsa. Opetus saa olla maksullista, mutta taiteen perusopetusta antavat oppilaitokset eivät saa tavoitella tai tuottaa toiminnallaan voittoa. Lukukausi- ja kurssimaksuilla katetaan ts. opettajien palkkauksesta ja opetuksen järjestämisestä tulevia kuluja.
Ja monessa kunnassa Suomessa toimiikin jo päiväkotipäivän sisällä toteutuva maksullinen taiteen perusopetus, mm. Espoossa.
Itä-Helsingin musiikkikoulu, jossa oppilaat suorittavat koulupäivän sisällä taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärään yhdeksän peruskouluvuoden aikana, kuuluu hallinnollisesti Porolahden peruskouluun. Siellä perusopetuksen maksuttomuutta ja taiteen perusopetuksen maksullisuutta on syynäilty vuosien ajan yhdessä lakimiesten kanssa (kertoivat koulun rehtorit) ja tultu siihen tulokseen, että koulupäivän sisälläkään toteutuva maksullinen taiteen perusopetus ei ole ristiriidassa maksuttoman perusopetuksen kanssa. Perusopetus on yhä kaikille lapsille ilmaista.
Kaikki Itä-Helsingin musiikkikouluun hakeutuvat oppilaat aloittavat soitinopinnot ekalla luokalla ja jatkavat kyseisen soittimen opiskelemista ysiluokkaan asti. (Varmaan on mahdollista jossain määrin myös vaihtaa soitinta, jos siihen ilmenee tarvetta.) Kullakin luokalla soitetaan yhteensä viittä eri soitinta (esim. syksyllä 2018 aloittavan 1.luokan soitinvalikoima on viulu, alttoviulu, kontrabasso, trumpetti ja harmonikka), jolloin oppilaista muodostuu luontevasti pienryhmiä (viuluryhmä, alttoviuluryhmä jne.). Kesken koulupäivän on sitten ryhmätunteja, mutta myös yksilötunteja (näistä en ole ihan varma, ovatko ne koulupäivän sisällä vai heti koulun jälkeen) ja musiikin teoriatunteja eli kaikki ne samat tunnit, joilla muuten käytäisiin koulun jälkeen musiikkiopistossa. Soitinvalikoima mietitään niin, että koulussa on koko ajan kattava määrä soittajia orkesteria ajatellen.
Soitin- ja teoriaopetuksesta huolehtivat musiikkiopiston opettajat, normaalista koulunkäynnistä kunkin luokan oma luokanopettaja. Ainakin oma kummityttöni, joka haluamalla halusi Ihmu-kouluun, on ollut tosi tyytyväinen ja olen monta kertaa miettinyt, että se, että soittotunnit ovat koulupäivän aikana, ovat hänelle kyllä myös paras mahdollinen vaihtoehto myös jaksamisen näkökulmasta. Kaikkein tärkeimmältä vaikuttaa kuitenkin vertaisryhmä eli se, että omalla luokalla ovat ne oman soitinryhmän oppilaat ja että koulun arjessa ovat jonkinlaisina esikuvina läsnä myös samaa soitinta soittavat vanhemmat oppilaat.
Ihmu-koululla näyttääkin juuri nyt olevan avoimia ovia ja soitinesittelyitä ensi syksyn ekaluokkalaisille:
http://www.ihmu.fi/ihmu_-koulun_2018_soitinvalikoima_soitinesittelykonsertit_ja_tiedotustilaisuus/9/
Päiväkotipäivän sisällä ei tietenkään opiskeltaisi musiikkia eikä mitään muutakaan taiteenalaa samalla tavalla kuin kouluiässä. Opetusta ohjaisivat taiteen perusopetuksen varhaisiän opetussuunnitelmat, joihin voi halutessaan tutustua täällä:
http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/taiteen_perusopetus
Kaikissa kunnissa on erilaisia vapaaoppilas- ja maksusitoumusjärjestelyitä niille lapsille, joiden perheillä ei ole mahdollisuutta maksaa taiteen perusopetuksen lukukausimaksuja. Helsingillä on tässä kohtaa vielä parannettavaa, ehdottomasti täytyy olla niin, että perheen varallisuus tai maksuhalukkuus ei estä kenenkään alle kouluikäisen lapsen taideopintoja <3
Tässä oli paljon uutta tietoa ja pohdittavaa mulle, kiitos!
Mun on pakko kommentoida popin vaatteita. Niiden sukat ovat ihan maailman parhaita. Meillä kaksi poikalasta on käyttänyt helposti samat sukat ja niistä on jäänyt vielä kolmannellekin käytettäväksi. ” halpissukat” eivät kestä edes yhden lapsen käyttöä, monet niistä kuluvat puhki jo parissa viikossa.
Oon ihan samaa mieltä, ne ovat maailman parhaita! Kun suunnittelimme yhteistyötä PO.P:n kanssa, tahdoin ehdottomasti tehdä oman postauksensa vain sukista, sillä ne ovat niin huippuja. Sellainen on siis tulossa keväämmällä 🙂 Meilläkin vain PO.P:n sukat kestävät kahden lapsen läpi ja siitä vielä seuraavalle käyttäjälle. Ja sukkahousuissa en ihan helposti lähde syrjähypyille PO.P:n sukkahyllyltä, niin hyviä ovat nekin 🙂