©Lahiomutsi Banditreenit Lasten Vaatteet Polarn O Pyret Juhlavaatteet Arkivaatteet Monikayttoinen-9956

Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Kodissamme on salavihkaa syntynyt lastenbändi. Sen nimi on kuulemma Krölly. Bändin perustajajäseniin kuuluvat nuo meillä asuvat pikkutyypit, mutta erinäisten kavereiden ollessa kylässä, bänditreenit laitetaan pystyyn välittömästi isommalla jengillä. Yökyläilyjen aikaan on erityisen miellyttävää, kun treenaamiselle omistautunut bändi aloittaa armottoman harjoittelun omatoimisesti kello aamuseitsemän. Vähän olen jo miettinyt – samaten kuin naapurit varmasti ­ – että pitäisikö jotain autotallitreenistä katsella vuokralle.

Kröllyn musiikkilajia voisi kuvailla kokeilevaksi ja progressiiviseksi indiemusiikiksi. Sen verran sfääreissä bändiläisten musiikilliset kokeilut toisinaan menevät, että on pakko viheltää peli poikki – jos siis nokkahuilujen vihellykseltä ja vinkunalta ääntäni kuuluviin saan. Huilujen ja pillien lisäksi lapsilla on soittopeleinään on muun muassa rumpu, huuliharppu, triangeli, marakassi, koskettimet, melodica, ksylofoni ja ukulele. Tuolla soitinkavalkadilla saa aikaan jo melkoisia jammailusessioita.

Näistä Kröllyn treeneistä otetuista kuvista tuli niin mainioita, että niitä voisi käyttää vaikka bändin promokuvina. Voisi sitten sanoa, että kuvasvaatteet ovat suuren musiikkimaailman tyyliin sponsorilta saatuja, sillä lastenvaatteet ovat yhteistyökumppanini Polarn O. Pyretin. Noilla samoilla vaatteilla on rymytty päiväkodissa ja vietetty myös joulua ja uuttavuotta.

Lastenvaatteissa tämä on mielestäni tärkeää. Vaatteiden pitää muuntautua arkeen, juhlaan ja vaikka treenikselle. Minä itse haaveilen klassisesta vintageiltapuvusta, sillä toivoakseni voisin käyttää sitä vuosien ajan erinäisissä juhlissa. Lapset kuitenkin kasvavat niin että kohina käy, eikä hankausherkille ja arjessa epäkäytännöllisille juhlavaatteille välttämättä kerry kuin pari käyttökertaa, kun ne ovat jo pieniä.

Se ei ole kovin ekologista, ei vaikka vaate siitä menisi seuraavan käyttäjän kaappiin henkarille roikkumaan vain tullakseen taas käytetyksi kerran tai kaksi. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut omasta vaatekaapistani, vaatteiden ekologisuudessa eniten painaa lopulta käyttöaste (ja pesu, johon palaan tarkemmin parin kuukauden kuluttua).

Olenkin hankkinut valtaosan lasten niin sanotuista juhlavaatteista Polarn O. Pyretiltä. Esikoinen rakastaa tuota mekkomallia, joka hänellä on kuvissa päällään (kyseinen veluurimekko näyttäisi olevan nyt puoleen hintaan PO.P:n verkkokaupassa). Hänellä on ollut siitä vuosien saatossa monen montaa versiota, ja moni niistä on alun perin ostettu juhliin. Kemujen jälkeen ne on sitten rakastettu arjessa myttyrälle.

Trikoinen mekko muuntautuu juhliin muutamalla yksinkertaiselle kikalla: silityksellä (en todellakaan tee sitä arkena, eikä tuota veluurimekkoa tarvitse silittää koskaan), hiuksiin väkerretyllä juhlakampauksella, asusteilla ja vetämällä jalkaan pränikät sukkahousut. Kesäisin ostan lapsille juhliin ohuempia sukkahousuja – niitä, jotka ovat rämäpäisillä seikkailijattarilla parin kerran jälkeen karmeassa kunnossa – mutta näin talvella PO.P:n paksummat puuvillasukkikset toimivat hienosti. Juhlien jälkeen nekin pääsevät sitten arkikäyttöön. Noista esikoisen sukkiksista ei verkkokaupassa enää ole kuin vauvakokoa jäljellä, mutta muuten sukkaosastollakin on vielä normihintaisten lisäksi myös aletuotteita jäljellä.

Kuopuksen kanssa juhlavaatteissa mennään samalla kaavalla; tyylikästä arkivaatetta juhlaan ehostettuna. Tiedän monien hankkivan Polarn O. Pyretin farkkuja juhlakäyttöön, mutta nuo meillä asuvat mukulat eivät ainakaan vielä tahdo farkkua sisävaatteisiin. Olinkin onnellinen, kun PO.P:lta löytyi nyt nämä collegehousut, jotka ovat siistit ja ulkonäöltään villaisia puvunhousuja muistuttavat, mutta silti rennot ja pehmeän mukavat päällä. Jos minä olisin saanut päättää, olisin valinnut nämä päheät sammarit, mutta kuopus oli housuvalinnassaan ehdoton.

Paitana kuopuksella on tämä superihana veluuripaita (alessa näemmä sekin), joka on tyylikäs ja samalla ihan valtavan pehmoinen. Lisää juhlavuutta kuopuksen asuun saa puuvillaisella kaularusetilla, PO.P:lta sekin. Tykkään ihan hurjasti siitä, että veluuriset lastenvaatteet tekevät selkeästi paluuta. Niitä löytyy silloin tällöin vintagena kirpputoreilta, mutta ani harvoin enää lastemme koossa. Veluuri on siitä armollinen materiaali, että sitä ei tarvitse silittää, ja kirppislöydöistä voi todeta, että vuosien käytöstä huolimatta veluuri säilyy ihmeen hyvännäköisenä. Vanhakin veluurivaate saa pöyheyttä, kun sen laittaa kuivausrumpuun.

Mutta niistä bänditreeneistä vielä. Koska lapsilla selkeästi on taipumusta ja intoa tuohon musisointiin, olen miettinyt, josko oman harjoittelun lisäksi ottaisi ohjelmaan ihan opetustakin. Minä en vain pysty ja jaksa hallita arjessa yhtään enempää aikataulutettuja harrastuskuskauksia, minkä takia mietinkin, josko joku ope kävisi kotiopettamassa. Onko jollain kokemusta sellaisesta? Onko se vähemmän sähellystä ja säätöä oleva tapa harrastaa? Olen jopa miettinyt, josko itse aloittaisin lapsuudessa keskenjääneen pianoharrastuksen tai herättelisin henkiin nuoruuden kitarainnostukseni. Voitaisiin sitten pitää jammailusessioita yhdessä lasten kanssa.

Jaa: