©Lahiomutsi Arkikuva 26 Puistoruokailu Helsinki Leikkipuisto Tuorinniemi-1514

©Lahiomutsi Arkikuva 26 Puistoruokailu Helsinki Leikkipuisto Tuorinniemi-1514Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Maalla lapsuuteni viettäneenä kaupunkilainen leikkipuistokulttuuri on ollut itselleni vieras ja alkuun vähän kummallinenkin konsepti.

Muistan miettineeni, miksi mennä aidattuun karsinaan leikkimään, kun kaupunki ja sen luonto tarjoavat leikkiä ja seikkailua yltäkylläisesti. Toki helsinkiläislasten äitinä kuluneet vuodet ovat saaneet minutkin ymmärtämään ja arvostamaan leikkipuistoja, mutta vasta tänä kesänä olen päässyt kunnolla sisään puistoelon riemuihin. Koska tämä kesä!

Kun aurinko paistaa, ei ole kiire minnekään ja lapset ovat jo omatoimisia, leikkipuistot ovat olleet keitaita oman kotilähiön ja myös muiden kaupunginosien sisällä. Minä, kahvitermari ja neuletyö olemme voineet ottaa leppoisat asemat jostain puistonpenkiltä, kun lapset ovat sillä aikaa kieppuneet loputonta energiaansa puiston tarjoamissa aktiviteeteissa. On ollut kavereita sekä itselle että lapsille.

Tänä kesänä olemme vihdoin ottaneet haltuun myös Helsingin ainutlaatuisen leikkipuistoruokailun. Koulujen kesälomien ajan Helsingin leikkipuistossa on tarjolla puoliltapäivin lounas kaikille alle 16-vuotiaille. Näin on ollut jo vuodesta 1942, kun keskellä sotaa ja elintarvikepulaa helsinkiläislapsille haluttiin taata ainakin yksi lämmin ateria päivässä.

Nykyään syyt puistoruokailun ylläpitoon ovat toki hieman erilaiset, mutta edelleen puistoruokailu on myös sosiaalietuus, joka helpottaa perheiden arkea. Olisipa maallakin omassa lapsuudessani ollut tällainen, kun vanhempieni kiireisimmän työkauden aikana minä kesälomalaisena vetelin monet päivät ruokavaliolla, joka koostui pitkälti eineslihapiirakoista ja kaurakekseistä (eipä siinä, että tuo ruokavalio silloin mukelona olisi haitannut).

Itselleni puistoruokailu on ollut asia, jonka kautta olen tahtonut nivoa lapseni osaksi kaupunkilapsuutta, vuosikymmeniä kestäneitä perinteitä. Niinpä kesän alussa tsekkasin puistoruokailun ruokalistat ja kirjasin kalenteriini ylös kaikki kasvisruokapäivät. Jos olemme olleet kaupungissa noina päivinä, olemme pakanneet mukaan vähän omia eväitä sekä lapsille omat ruokailuastiat, ottaneet laatikkopyörän alle ja fillaroineet jonnekin lähipuistoista.

Lapset ovat laulaneet yhdessä muiden muksujen ja puistojen ohjaajien kanssa ruokalaulut, oppineet ruokapyörijän merkityksen ja jonottaneet yhdessä muiden lasten kanssa isoista kattiloista jaettavia sosekeittoja, patoja ja puuroja. Ihan kuin helsinkiläismukulat jo 76 vuoden ajan.

Ruokailujen jälkeen olemme unohtuneet norkoilemaan puistoihin. Koska nykyään emme enää ikinä ehdi leikkipuistoihin arkisin niiden ollessa auki, olemme kesäloman suoman aikatauluttomuuden avuin ottaneet riemun irti puistojen leluista ja ohjatuista toiminnasta: leikeistä, askartelusta sekä nikkaroinnista, peleistä, musisoinnista ja etenkin polkuautoista. Tänä kesänä myös vesileikit – kahluualtaat, pikkuveneiden uitot ja pressusta sekä vesijohdosta rakennettu vesiliukumäki – ovat olleet hitti. Ja tämä kaikki toiminta on ammattilaisten ohjaamaa, avointa ja ilmaista jokaiselle helsinkiläisperheelle. Mieletöntä.

Helsingissä varttuneet ystäväni ovat kertoneet, että juuri nämä tällaiset hetket ovat niitä heidän lapsuuskesien parhaita muistoja. Perheet yhteen kokoavat puistoruokailut ja leikkipuistoissa kesäisin leijuva lomatunnelma ja yhteisöllisyys. Nyt maalaismuijakin ymmärtää.

Jaa: