©Lahiomutsi Arkikuva 28 Pyorailyn Opettelu Potkupyoran jalkeen Frog lastenpyora-2231

©Lahiomutsi Arkikuva 28 Pyorailyn Opettelu Potkupyoran jalkeen Frog lastenpyora-2231Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Niin vain meillä pyöräilee koko perhe ihan itse. Kuopus oppi pyöräilemään nyt kesällä, heti samana päivänä kun oman polkupyörän sai.

Tämä iso virstanpylväs olisi varmasti ollut mahdollista saavuttaa jo aikaisemmin, jos perheen nuorimmaisella ei olisi tyytyminen kuopuksen osaan. Me vanhemmat ei vain saatu aikaiseksi lähteä pyöräkaupoille. Ei, vaikka tällä kertaa ei olisi tarvinnut tehdä edes iltaöistä googlausta pyöristä, vaan valintamme oli sama kevyt ja laadukas Frog bikes -lastenpyörä kuin esikoisellakin. Tutulle Papa’s Bike -pyöräkaupalle Lauttasaareenkin pääsee nykyään metrolla, joten ei jäänyt siitäkään kiinni, vaan ihan saamattomuudesta.

Mutta vihdoin heinäkuussa, kuopuksen kyseltyä taas oman pyörän perään, päätin vihdoin hoitaa asian kuntoon. Parin tunnin Lauttasaari-piipahduksen aikana ehdimme mallata ja ostaa pyörän sekä käydä lounaalla. Että kyllä kannatti vetkuttaa tämänkin asian hoitamista monta kuukautta, eh.

Kuopus säteili onnea ja ylpeyttä ikiomasta räikeän vihreästä polkupyörästä. Kotipihassa juuri ja juuri maltettiin odottaa, että sain kaivettua kypärän esiin. Ja sitten jo mentiin. Ja ihan tosissaan mentiin, sillä potkupyörällä ensimmäisestä kesästään lähtien kruisaillut kuopus lähti menemään heti ensimmäisestä polkaisusta. ”Päästä irti äiti!” lapsi huusi, ja minähän päästin.

Osasin toki odottaa nopeaa oppimista, sillä esikoinenkin lähti pyöräilemään aikoinaan heti polkupyöräkaupan pihassa. Siksi tällä kertaa apupyöriä ei epäileväisesti edes harkittu, sillä pystyimme luottaa siihen, että potkupyörän jälkeen vaihto polkupyörään käy ilman välivaiheita.

Niin tosiaan kävikin, vaikka lapset ovat erilaisia tässäkin asiassa. Toinen tarvitsi aikoinaan aikuisen käden hartioille näennäiseksi tueksi, rutkasti rohkaisua ja paljon harjoittelua paikaltaan lähtemisen sekä polkemisen kanssa, mutta nyt sitten toista piti enemmänkin toppuutella. Ei vielä noin lujaa! Katso eteen! Jarrut jarrut! Varo ojaa! Edessä on puu! Jarruta!

Kyllä ne käsijarrutkin ovat tässä kuluneiden viikkojen aikana alkaneet löytyä (jarrutusraitojen tekeminen hiekkatiehen toimii hyvänä kannustimena harjoitteluun).

Polkupyörän satulassa maailma on yhtäkkiä ihan eri tavalla avoinna kolmevuotiaalle, mutta myös ihan koko meidän perheelle. Nyt mennään!

Jaa