Esikoisemme päiväkotitaival loppuu parin viikon kuluttua. Syksyllä alkava esikoulu kuuluu toki vielä varhaiskasvatuksen piiriin, mutta muutos on silti iso. Eskari on koululla, joten tuttu päiväkoti, tutut viikko-ohjelmat ja tutut aikuiset jäävät taa. Jos olen pillittänyt esikoisen ryhmän aikuisille kiitollisuuttani joka joulu ja kevät (ja joka vasu ja vähän joka katastrofiaamu), vikana päiväkotipäivänä luvassa on luultavasti räkäitkua. Niin merkityksellinen tuo jengi on ollut lapselle, minulle ja koko meidän perheelle kuluneet vuodet.
Minä olen itse lapsuudessani ollut vaihtuvilla perhepäivähoitajilla, ja tahdoin omat lapseni kunnalliseen päiväkotiin. Halusin heille pysyvän paikan ja kaveriryhmän, jotka pitävät parhaimmillaan yhtä pienten puolen hiekkalaatikolta aikuisuuteen. Halusin heidän elämäänsä laajan kattauksen erilaisia lapsia, perheitä ja elämäntapoja. Halusin heille yhden hoitajan sijaan useamman turvallisen aikuisen, jotka katsoisivat lasten lisäksi myös niiden muiden aikuisten perään.
Halusin hoidon lisäksi tukea kasvatukseen, sillä sen verran tajusin jo puolitoistavuotiaan taaperon mutsinakin, että lastenkasvatusta ei pidä jättää yksin lasten vanhempien tehtäväksi. Ei, vaikka joka toinen päivä koin ja koen tietäväni ihan hyvin, mitä teen ja osaavani tämän vanhemmuushomman. Mitä monipuolisempi kasvuympäristö, sitä parempi. Halusin lapsille tasaisen, tasa-arvoisen, innostavan ja valmistavan polun koulumaailmaan ja ihmisenä olemiseen osana yhteisöä sekä maailmaa.
Olen vuosien saatossa kirjoittanut päiväkodista useastikin. Lapset ja koko meidän perhe on saanut päiväkodista enemmän kuin ajattelimmekaan. Yrittäjän ja kolmivuorotyöläisen elämästä ilman suvun tukiverkkoja ei olisi tullut mitään ilman päiväkotia. Arjen sujuvuuden mahdollistamisen lisäksi päiväkodin aikuiset ovat antaneet lapsillemme enemmän kuin osasin omalla perhepäivähoitotaustalla ajatellekaan. Päiväkoti ei ole vain vanhempien oikeus, vaan ennen kaikkea se on lapsen oikeus.
Viiden päiväkotivuoden jälkeen sen näkee jo selvästi, miten lapsen mieli, taidot ja ymmärrys ovat rikkaampia kuin mihin me kahdestaan miehen kanssa olisimme kyenneet. Siitä on kiittäminen päiväkodin ihmisiä, jotka eivät vain hoida, vaan myös kasvattavat. Läpi esikoisen päiväkotivuosien hänen elämäänsä on kuulunut myös korkeakoulutettu varhaiskasvatuksen ammattilainen, lastentarhanopettaja.
En olekaan voinut olla miettimättä ihan omiinkin aikaisempiin ennakkoluuloihin verraten, että päiväkoti on yhteiskunnallisessa arvostuksessa jumahtanut menneeseen. Ennen erinäiset päivähoitopaikat ja etenkin päiväkodit nähtiin vain lastensäilömislaitoksina; muistan tuollaiset ajatukset itsekin lapsuudestani. Mutta nykyään tilanne on jo ihan toinen. Päiväkoti on päiväkoti, ei mikään lastentarha, karsina. Henkilökunnan osaaminen, koulutus ja vaatimustasot ovat nykyään huippua. Vaikka olen itsekin opiskellut pedagogisten verran kasvatustieteitä, omassa lapsiperhearjessani keskityn elämään, enkä jaksa tai edes voi katsoa arkeamme sekä äidin että pedagogisten lasien läpi. Onneksi on päiväkoti.
Nykyään tiedetään sekin, että tutkimusten mukaan varhaiskasvatus hyödyntää lasta enemmän kuin mikään myöhempi koulutus. Siksi on kerrassaan älytöntä, että lastentarhanopettajan bruttopalkka on Suomessa 2300 euroa. Kun alalla on ollut viisi-kymmenen vuotta palkka on 2400 euroa. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten lastentarhanopettajien palkka on Euroopan huonoimpien joukossa ja kaukana muista Pohjoismaista. Satu kertoi hiljan, että esimerkiksi Islannissa lastentarhanopettaja tienaa 4200 euroa kuussa. Vaikka Islannissa myös elinkustannukset ovat isommat kuin Suomessa, keskipalkkaankin verrattuna Islannissa lastentarhanopettajat saavat parempaa liksaa.
Ei kai mikään ihme, että täällä Suomessa asumishinnoiltaan kalliilla pääkaupunkiseudulla on yli 600 lastentarhanopettajan puute. Pula lastentarhanopettajista on kuitenkin koko maassa, ja joka puolella Suomea on päiväkotiryhmiä, joissa ei ole pätevää ja varhaiskasvatuslain vaatimaa opettajaa. Oman kokemukseni perusteella se on tasa-arvokysymys etenkin kolme-kuusivuotialle, joiden päiväkotipäiviin lastentarhanopettajan ammattitaito ja pedagoginen pätevyys tuo jo ison lisän ja vaikutuksen.
Tätä hiljaisesti hyväksyttyä ongelmaa on keväästä lähtien tuotu kovemmalla äänellä julkisuuteen, kun päiväkotilasten vanhempien perustama Ei leikkirahaa -kampanja laitettiin pystyyn. Toiminta lähti liikkeelle uutisesta, jonka mukaan pääkaupunkiseudun kuntien välillä on ollut ”herrasmiessopimus”, jolla lastentarhanopettajien palkkoja on pidetty yhteisellä päätöksellä 2300 euron tuntumassa.
Minä kävin juttelemassa kahden kampanjan aktiivin, Aleksi Vehmassalon ja Minna Vänskän, kanssa siitä, mitä se duuni siellä kentällä on. Minna on toiminut seitsemän vuotta lastentarhanopettajana ryhmissä, joissa on aina ollut myös erityislapsia. Hän on kahden sosiaalityöntekijän tytär, ja vietti lapsuudessa paljon aikaa isänsä johtamassa lastenkodissa. Minna teki itsekin alkuun töitä lastensuojelussa, mutta vaihtoi sitten lastentarhanopettajaksi. Hän ymmärsi haluavansa tehdä mieluummin ennaltaehkäisevää työtä kuin korjailla jälkiä vasta siinä vaiheessa, kun lapsen elämä on jo lähtenyt väärään suuntaan. Siitäkin huolimatta, että palkka laski noin tuhannella eurolla ja yhteiskunnan antamat resurssit tehdä työtä pienenivät.
– Olen aina ollut idealisti. Nyt tunnistan omassa työssäni niitä juttuja, joita voisi tehdä lasten hyväksi, mutta 20 lapsen ryhmässä ei ole aikaa. Se on maailmanparantajalle tiukka paikka, kun näen mahdollisuuden auttaa, mutta resurssit eivät riitä, Minna kertoo.
Keskustelun edetessä huomaan saman asian, minkä olen pannut merkille oman päiväkodin henkilökunnan kanssa jutellessa. Puheissa kuuluvat liian isot ryhmät, alimitoitettu määrä henkilökuntaa, tilojen puutteet ja vähäiset resurssit esimerkiksi opetusmateriaaliin. Vasta kun johdattelen asiaa omassa lompakossa näkyvään rahaan, aletaan puhua palkasta. Ensin ajatellaan lapsia, vasta sitten itseä. Vaikka olisi syytä miettiä myös itseä, sitä, että myös päiväkodin henkilökunta on tyytyväinen. Näin myös lapset ovat tyytyväisiä ja päiväkoteihin riittää ammattitaitoisia opettajia.
Aleksi opiskelee kolmatta vuotta lastentarhanopettajaksi Helsingin yliopistossa. Hän itse tahtoo olla tekemässä työtä, jossa voi auttaa lapsia ja perheitä, mutta opiskeluporukoissa on alettu valmistumisen lähestyessä pohtia, mitä muuta voisi tehdä. Alan kuormittavuus ja huono palkka on alkanut konkretisoitua. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan alan vaihtamista harkitsevien lastentarhanopettajien suurimpana syynä on riittämätön palkka. Yli puolet vastaajista mainitsi vastauksissaan palkan.
– Luokanopettajaksi opiskelevien puolella jengi sanoo, että olisi voinut opiskella myös lastentarhanopettajaksi, mutta ei sillä palkalla, Aleksi kertoo.
Luokanopettajan keskimääräinen bruttopalkka 5-10 vuoden työkokemuksella on 3025 euroa.
Minna ja Aleksi arvelevat, että päättäviä tahoja ei kiinnosta kuunnella palkka-ahdingossa olevia lastentarhanopettajia, sillä vaikutukset eivät näy heidän kaudellaan. Satsaus varhaiskasvatukseen maksaisi nyt, mutta tulokset olisivat nähtävissä vasta myöhemmin.
Satsaamalla varhaiskasvatukseen, tuottoa on odotettavissa tulevaisuudessa. Talousnobelisti James Heckman on laskenut, että varhaiskasvatukseen sijoitetut rahat tuottavat 7–10 prosentin vuosittaisen tuoton yhteiskunnalle, koska laadukasta varhaiskasvatusta saaneet lapset ovat aikuisena korkeammin koulutettuja ja ansaitsevat paremmin palkkaa. Eniten hyötyä varhaiskasvatuksesta on syrjäytymisvaarassa oleville lapsille. Ja jos sitäkin katsoo rahanäkökulmasta, ennaltaehkäisyyn satsaaminen on halvempaa kuin yritykset korjailla rikkonaista jälkikäteen.
Minnan ja Aleksin mielestä lastentarhanopettajan palkka olisi kohdillaan 3000 eurossa.
– Pidän työstäni, mutta sitä ei saa käyttää minua vastaan vaatiessani lisää palkkaa. Olisi kiva, että palkkanauhakin kannustaisi tähän työhön. Hoidan ja kasvatan lapsia, joissa on yhteiskunnan tulevaisuus, Minna huomauttaa.
Minna muistuttaa myös huomiostaan, että vanhemman sana painaa päiväkodin asioihin enemmän kuin henkilökunnan. Itsekin olen hämmästyneenä huomannut tämän: korjauksia lastemme päiväkodin puutteisiin on tullut vasta, kun minä vanhempana olen ottanut asiasta yhteyttä. Minna kehottaakin jokaista päiväkotilapsen vanhempaa katselemaan päiväkodissa ympärilleen ja havainnoimaan. Päiväkodin työntekijöiltä voi aina kysyä, mitä voisi parantaa ja miten voisi auttaa. Puhelu tai sähköposti päiväkodinjohtajalle vie vähän aikaa, mutta voi saada muutoksen aikaan tai ainakin alulle.
Me vanhemmat voimme myös ottaa oman kunnan varhaiskasvatuksen johtajaan yhteyttä ja kysyä, kuinka monta kunnan lastentarhanopettajan vakanssia hoitaa epäpätevä työntekijä. Sen jälkeen voi ottaa yhteyttä kasvatus- ja opetuslautakuntaan ja kysyä, mitä kunta aikoo tehdä asialle. Mielipidekirjoitukset tuovat asiaa laajempaan tietoisuuteen ja keskusteluun.
Kaikista helpoin keino on liittyä Facebookissa Ei leikkirahaa -ryhmään, hankkia sinne lisää jäseniä ja tarjota omaa osaamista ja omia ideoita kamppanjan käyttöön. Vaikka kampanja on hieman hiljentynyt äänekkäästä startista, kamppis kuulemma pyörii, kunnes muutosta saadaan aikaan.
– On tosi lämmin olo siitä, että jengi on tässä mukana. Että vanhemmat tahtovat pitää meidän puolia, Aleksi sanoo.
Kiitos erittäin hyvästä tekstistä. Mielessäni heräsi kylläkin myös paljon kritiikkiä joitain asioita kohtaan. Nykyisin hirmuisesti kehutaan varhaiskasvatusta ja paheksutaan miten ennen lapset olivat kuin säilössä. Mielestäni ennen oli aikaa enemmän sylille ja lasten kanssa olemiselle. Nykyisin erityisesti lastentarhanopettajien paperityöt ja palaverit vievät hirmuisen ison siivun viikosta lapsilta. Ja lastenhoitajillakin omat hommansa lastenhoidon lisäksi (mm. ruokien tilaus, päiväkirjojen teko, joilla seurataan ketkä lapset milloinkin paikalla). Itse olen työskennellyt päiväkodilla lastenhoitajana 8 vuotta, vaikka aluksi ajattelin haluavani opeksi asti opiskella. Tykkään kuitenkin niin hirmuisesti olla lasten kanssa ja touhuta (jotka kaikki ovat erittäin hyviä kasvatustilanteita kuten myös pukemiset, ruokailut ja pyllyn pesut), etten raaskisi olla koko ajan tekemässä töitä tietokoneella tms. Itse arvostan tyttöni hoidossa eniten ihan vain sitä, että on ollut kiva päivä, saanut leikkiä, ruokaa ja lepoakin tarvittaessa. Siinä toki tulee ohessa myös huikea määrä oppimista hienoilta kollegoilta. Mutta pointtini oli, että kun varhaiskasvatusta kehitetään, niin kehitettäisiin, niin ettei se ole lapsilta pois. Tai sitten pitäisi oikeasti joka ryhmässä olla ylimääräinen henkilö, joka paikkaa opea silloin kun tarve. Lapsilla on kuitenkin päivittäin oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi – vaikkakin juuri silloin opella olisi palaveria ja suunnitteluaikaa.
Hmm. Jotain muutakin vielä mietin, mutta unohtui jo tässä tohinassa ja oma tyttö, joka myös lähtee eskaan, huutelee tanssimaan musiikin tahtiin. Aurinkoisia kesäpäiviä!
-Kirpun äippä
Mulla itsellänihän ei tosiaan ole kokemusta päiväkodeista omasta lapsuudesta, joten en tiedä, minkälaista se on silloin ollut. Mutta kuten tekstissä kerronkin, muistan kyllä sen asenneilmapiirin, ainakin tuolta Pohjanmaalta, josta olen kotoisin. Olen myös valtavan onnellinen lasteni puolesta, että he ovat saaneet paljon sellaista ihan selkeästi aivoja kutittelevaa, omaan ajatteluun houkuttelevaa ja kouluun valmistavaa toimintaa, josta itse perhepäivähoidossa jäin paitsi.
Mutta toki se pääjuttu on se, että on hyvä, kiva ja turvallinen olla. Eihän sitä mitään opikaan, jos näissä on isoja puutteita.
Tuosta mainitsemastasi ajanpuutteesta olen kuullut monia kokemuksia. Että kun on pakko ja haluaakin tehdä ne paperihommatkin kunnolla, mutta samassa se on poissa lapsilta läsnäolossa.
Kiitos hyvästä tekstistä. Äitini on lastentarhanopettaja, joten tuo ammatti on tullut hyvinkin tutuksi. Kiire, isot ryhmäkoot, aina vain kasvava määrä tietokonehommia -> aikaa pois varsinaisesta varhaiskasvatustyöstä lasten kanssa, paperitöitä ja valmisteluja myös omalla ajalla, pieni palkka.. en yhtään ihmettele pääkaupunkiseudun pulaa osaavista ja pätevistä varhaiskasvattajista. Täällä sivummalla palkka riittää paremmin, muttei tosiaan motivoi opiskelemaan alalle. Toivottavasti asiaan saadaan muutosta.
Omat lapset, syksyllä 5 ja 3, aloittavat päiväkotiuransa kesän jälkeen. Päiväkoti on mulle ollut aina ykkösvaihtoehto, siellä kun niitä aikuisiakin on enemmän kuin pph:lla. Uskon myös päiväkodin valmistavan hyvin eskaria ja koulua varten, ns. pystymetsästä tulleella saattaa olla enemmän sopeutumisvaikeuksia isoon ryhmään.
Olisikin joskus mielenkiintoista haastatella jotakuta pitkään alalla ollut siitä, miten työ on vuosikymmenten saatossa muuttunut.
Mukavaa ja antoisaa päiväkotielämää teidän perheelle sitten kesän jälkeen! Mitä olen viskareiden juttuja kuunnellut, se vuosi on tuntunut olevan kovin mieluinen ja tärkeä, kun on ollut ”isompien lasten” omia juttuja pienemmässä porukassa ja sellaisia koulumaisempia puhteita 🙂
Tärkeästä asiasta kirjoitit, mutta itsellä pisti silmiin lastentarhanopettajien korostaminen niin kuin lastenhoitaja tai pph olisi jotain b-luokkaa. Tiesitkö, että myös pph voi olla koulutukseltaan lastentarhanopettaja? Perhepäivähoito on varmasti myös kehittynyt sinun lapsuudestasi, yhtä lailla he tekevät lapsille vasut niin kuin päiväkodissakin. Ja miksi näitä hoitopaikkoja tai hoitajia päiväkodissa pitäisi vertailla tai asettaa kilpailuasemaan, kaikki tekevät tärkeää työtä omalla persoonallaan. Ei se koulutuskaan aina kaikkea kerro, pitkään alalla ollut lastenhoitaja voi olla jopa ”pätevämpi” hommassaan kuin esim. vastavalmistunut opettaja tai sosionomi.
Tässä postauksessa käsiteltiin lastentarhanopettajien palkkaa, joten siksi puhun pääosin juurikin heistä. Kilpailuasemaa toivottavasti kukaan ole päiväkodin henkilökunnan välille asettamassa. Ihan samalla tavalla he ovat tiimi erilaisine koulutustaustoineen, vastuineen ja myös palkkoineen kuin muissakin sosiaalialan taloissa tai ihan missä tahansa työpaikassa. Työkokemuksen eli työvuosien soisi sitten näkyvän tietenkin palkassa, kuten käsittääkseni onkin?
Tottahan toki perhepäivähoitaja voi olla koulutukseltaan lastentarhanopettaja, mutta lastentarhanopettajana ei saisi lain mukaan työskennellä ihminen, jolla siihen ei ole riittävää koulutusta. Ihan samaten kuin luokanopettaja voi työskennellä perhepäivähoitajana, mutta ei toisinpäin, ellei siihen sitten ole koulutusta. Jos halutaan saada korkeakoulutettuja lastentarhanopettajia ja jo allalla olevia pysymään siellä, palkan pitäisi olla kohdillaan opiskeluvuosiin, vastuuseen ja lainkin asettamiin odotuksiin nähden.
Koko varhaiskasvatuskenttä on onneksi kehittynyt omasta lapsuudestani. Ja onnekseni meillä on ollut mahdollisuus valita sieltä kentältä lapsillemme päiväkoti.
Valitettavasti media asettaa usein kilpailuaseman. Lastentarhanopettajia pidetään ainoina pätevinä henkilöinä ymmärtämään miten tehdään arjesta pedagogista ja rakentavaa. Ainoastaan lastentarhanopettaja osaa tehdä potalla istumisesta oppimistuokion tai ympätä matematiikkaa pukemistilanteisiin. Tämä siis median antama kuva.
Kuitenkin minä olen oman koulutukseni ja kokemukseni pohjalta luonut tyhjästä valtakunnallisiaorientaatioita noudattavan oppimateriaalin viisivuotiaille (oman silloisen työpaikkani käyttöön) ja paikan lastentarhanopettaja vain auttoi minua siinä kun lahdettiin kirjoittamaan ja ideoimaan suoraan lapsille menevän materiaalin ulkopuolisia ohjeita tuokioiden vetäjille. Ja siinäkin oltiin tasaveroisia ideoijia ja yhtälailla ammattilaisia tekemässä hommaa. Harmittaa kun itse on kuitenkin kolme vuotta opiskellut täysipainoisesti mm tavoitteellisten tuokioiden suunnittelua ja toteutusta, erityistä tukea tarvitsevien lasten hoitoa, erilaisia kasvtaussuuntauksia yms. mitkä eräs lastentarhanopettaja ystäväni sanoi olevan samoja mitä he ovat opiskelleet, mutta vain vähän kevyemmin raapaisten ja siihen päälle paljon käytännön harjoitteluja ja ihan käytännössä tekemistä ja sitten monessa paikassa annetaan ymmärtää että olen vain lastentarhanopettajan apulainen ryhmässä. Tässä syy miksi minua aina korpeaa se kun nostetaan esille vain lastentarhanopettajat ja heidän palkkauksensa ja arvostuksensa. Se ei ole heidän vikansa ja he ansaitsevat ihan varmasti paikkansa ja paljon suuremman rahallisen korvauksen työstään ja on heillä paljon työtehtäviä joita lastenhoitajilla ja päivähoitajilla ei ole, mutta jokainen kirjoitus jossa korostetaan heidän asemaansa käytännössä painaa muita ammattitaustaisia alemmaksi olipa se kirjoittajan tarkoitus tai ei. Jos tämä suunta jatkuu että lastentarhanopettajia halutaan ryhmiin jatkuvasti lisää ja vähemmän meitä vain toisenasteen koulutuksen käyneitä ja samalla lisätään jatkuvasti erilaisia paperitöitä ja kirjaamisia lastentarhanopettajille niin pian ollaan siinä tilanteessa ettei yhdessäkään päiväkodissa ole mahdollista toteuttaa hernkilöstövaatimuksia. Oikeastaan olen sitä mieltä että lastentarhanopettajalla voisi hyvin olla kaksi ryhmää johdettavana JOS toisessa ryhmässä on vaikkapa sosianomin koulutuksella oleva ihminen ryhmäkohtaisessa pedagogisessa vastuussa ja sitten lisäksi katsottaisiin läpi päivähoitajina toimivien erilaiset koulutustaustat ja tuijotettaisiin enemmän niitä kuin työnimikettä. Lastenhoitajalla on enemmän koulutusta lääkehoitoihin ja sairauksiin ja lastenohjaaja taas on opiskellut lasten kanssa työskentelyä kolme vuotta ja hänellä on joissain muissa asioissa enemmän osaamista (papereiden mukaan). Eli voisiko esimerkiksi sosionomi ja lastenohjaajapari ryhmässä korvata lastentarhanopettajan jos naapuriryhmän lastentarhanopettaja toimisi sosionomin esimiehenä ja he yhdessä rakentaisivat toiminnan perusrunkoa. Vaikka sosionomi ihan varmasti olisi kykenevä tähän työhön itsekin, mutta jos nyt on oltava se lastentarhanopettaja niin olisi sitten vaikka näin.
Täytän nyt tämän kommenttiosion näköjään omilla vastauksillani, mutta kirjoitin tähän viestiin tarkennuksen joka näköjään menikin tuonne alemmaksi. Eli ennen kuin joku kokee tekstini lastentarhanopettajia alentavaksi niin pahoittelen syvästi ja pyydän lukemaan tarkennuksen ennen kuin kommentoi.
Kiitos, että olet mukana. T. helsinkiläisen päiväkodin eskariope. (työhistoriaa on yli 15v ja kaikenikäisten kanssa).
Mielelläni puhun tärkeästä asiasta 🙂
Hiukkasen jännästi jotkut kommentoijat ajattelevat, että lisäpalkan vaatiminen lastentarhanopettajille on pois heidän työnsä arvostuksesta. Kukaan kun ei taida olla sanonut etteivät muut päiväkodin kasvattajat ole ansainneet myös lisää palkkaa. Arvokasta työtä tekevät kaikki päiväkodissa (myös he, jotka ruokkivat ja siivoavat, he joille lapsi iloisena huikkaa moit ja kiitokset päivittäin).
Minä jaan myös tämän kirjoituksen kiitollisuuden lapsen mahdollisuudesta varhaiskasvatukseen. Päiväkoti on ollut meille kiintopiste, tuttu ja turvallinen kasvupaikka lapselle rakkaiden kaverien ja ihanien aikuisten keskellä. Meidän ainokaiselle lapsilaumassa harjoitellut sosiaaliset taidot ja erilaisten aikuisten kanssa toimeentuleminen ovat taitoja jotka varmasti olisivat kehittyneet ihan eri tahtiin kotosalla ollessa. Paljon muutakin hyvää ja kaunista voisin tähän vuodattaa ja olen niin onnellinen että lapsi saa vielä viettää eskarivuodenkin tutussa päiväkodissa (eikä mun tarttekaan jättää hyvästejä päiväkodillemme vielä tänä vuonna niinkuin pelkäsin).
Niin joo ja mun kokemukset perhepäivähoidosta omasta lapsuudesta on hyviä. Hoitaja oli naapurissa parhaan kaverini äiti ja siellä mä ja mun sisarukset leikittiin sen perheen lapsikatraan kanssa monta vuotta (itse asiassa mä sain olla siellä vielä pari ekaa kouluvuotta epävirallisessa ip-hoidossa). Sitä en tiedä että millaista varhaiskasvatusta sain, mutta muistikuvat sisältää paljon leikkiä ja sitä parhautta kun sai olla bestiksen kanssa (ja lauantaimakkaravoileipiä ranskanleivästä, herkkua mitä ei koskaan kotona saanut :). Mun kummitäti on myös pph ja ihan maailman mahtavin hoitotäti (sen hoitolapset on nykyään tällaisia keski-ikäisiä kuin minäkin ja ne on edelleen kummitädille kuin ekstralapsia) ja eipä kummini ole malttanut lapsien hoitoa edes jättää vaan käy eläkepäivillään päiväkodeissa tuuraamassa <3. Mutta vaikka tiedän, että perhepäivähoidossa voi saada todella hyvää hoitoa (ja varhaiskasvatusta), niin omakin valintani oli päiväkoti, muuta ei harkittukaan, eikä kaduta. Saatiin ihan maailman paras päiväkoti.
Vastaan lyhyesti omasta puolestani.
Olen viime vuosina liian usein törmännyt tilanteisiin joissa annetaan ymmärtää että vain lastentarhanopettaja on pätevä kasvattaja ja muut ovat kykeneväisiä vain perushoitotehtäviin. Jopa joissain ammatillisissa teksteissä painotetaan miten lastentarhanopettajan on uskallettava jättää myös päivähoitajat yksin lasten kanssa esimerkiksi nukkutushuoneeseen tai ulkoiluun. Minä koen tällaiset kirjoitukset aika alentaviksi. Omia karvojani nostattaa näissä kirjoituksissa eniten se että lastentarhanopettajia painotettaessa aina tahattomastikin vahvistetaan ihmisissä sitä mielikuvaa että vain he ovat kasvatusvastuullisia ja joskus törmää jopa vanhempiin jotka tahtovat keskustella lapsen päivästä ja asioista vain lastentarhanopettajan kanssa. onneksi kuitenkin harvemmin, mutta ei se ole ennenkuulumatontakaan.
Myönnän että saatan ylianalysoida sitä millaisen kuvan ihmiset saavat ja maalailla vähän liikaa piruja seinille niiden muutamien kirjoitusten ja kohtaamisten perusteella joita eteeni on tullut, mutta tämä joka tapauksessa on se tausta mikä omalla mielipiteelläni on.
Minäkään en alaa ulkopuolelta katsovana näe sitä, miksi lastentarhaopettajien palkka ja arvostus olisi varhaiskasvatusalan muilta ammattilaisilta pois. Enemmänkin näkisin kaiken omalle alalle tulevan arvostuksen olevan kaikkien etu.
Se että arvostan lastemme elämässä olevia lastentarhanopettajia, ei todellakaan poista sitä, miten paljon arvostan ihan jokaista aikuista ryhmässä. Tiimihän he ovat, yksiä tärkeimpiä aikuisia lastemme elämässä, ihan jokainen.
Omista perhepäivähoitokokemuksista vielä sen verran, että niitä mahtui omaan lapsuuteeni niin hyviä kuin huonoja. Hyvistä paikoista on häilyvät, mutta lämpimät muistot. Huonot kokemukset ovat jääneet mieleen selvemmin. Mistään varhaiskasvatuksesta ei niihin aikoihin puhuttu, enkä sellaista näin jälkikäteen olisi vaatimassakaan, mutta perusasioiden pitäisi olla kunnossa. Näin ei jokaisessa paikassa ollut, ja siksi tahdonkin omien lasteni viettävän päiväkotipäivänsä useamman aikuisen kanssa, jotka katsovat myös toistensa perään. Ihanaa on myös se, että toisin kuin oma monen hoitopaikan lapsuuteni, lapseni saavat pysyä samassa tutussa päiväkodissa monen vuoden ajan.
Hyvä postaus ja ehdottomasti kannatan palkan korotusta. Sitä en vain ymmärrä, että millä laskureilla luokanopettajien peruspalkaksi saadaan 5-10 vuoden työkokemuksella noinkin iso summa.Luokanopettajan alkupalkka on n. 2600€ ja ikälisät tulee muistaakseni viiden ja kymmenen vuoden kohdalla, mutta eivät nekään palkkaa noin paljoa nosta. Toki ylityötunneista, tukiopetuksista, erilaisista vastuutehtävistäjne saa jotain korvausta. Joku joskus kommentoi johonkin, että palkkavertailut tehdään aina lokakuussa jolloin suurimmalle osalle opettajia maksetaan lokakuun palkan lisäksi syys- ja elokuun kaikki lisät (eli ylitunnit, tukarit, vastuutehtävät jne), joten kerran vuodessa palkka voi tuolta näyttääkin..
Samaa minäkin olen ihmetellyt. Itselläni tuommoinen summa kyllä palkkakuitissa, mutta olenkin kaksoiskelpoinen luokan- ja aineenopettaja, mikä nostaa palkkaa parilla sadalla kuukaudessa.
Poimin tuon tiedon Oikotiellä eli täällä ilmoitettujen avointen luokanopettaja-vakanssien keskimääräisestä palkasta.
Okei, nyt aamulla kommenttiani lukiessa saan itsekin sen kuvan että en arvosta lastentarhanopettajien käymää pitkää koulua ollenkaan. Tämä ei pidä paikkaansa. He ovat päiväkodin korkeimmin koulutettuja työntekijöitä ja arvostan kovasti heitä ja heidän osaamistaan ja työtään päiväkodeissa. Tuo mitä kirjoitin loppuun lähti siitä ajatuksestani että lastentarhanopettajia on jo valmiiksi liian vähän ja sitten heidän määräänsä halutaan vielä ennestään lisätä päiväkotiryhmissä. Tässä kohtaa kun tarve ei kohtaa tarjokkaiden määrää oikeastaan missään on minusta pelkästään hölmöä nostaa vaatimuksia kun on muitakin koulutettuja ihmisiä jotka pystyvät suunnittelemaan tavoitteellista toimintaa vaikkapa sen lastentarhanopettajan alaisuudessa. Nykytilanteessa panostaisin enemmän siihen että hyödynnetään kaikki potentiaali mitä on tarjolla mahdollisimman tehokkaasti ja lisäksi pohtia hyvin vakavasti lastentarhanopettajien (ja kaikkkien opettajien) palkkaa suhteessa opintojen kestoon, työn määrään ja vaativuuteen ja sitä miten alalle saataisiin houkuteltua lisää ihmisiä ja asetettaisiin pidempiaikaisia tavoitteita lastentarhanopettajien määrän lisäämiseksi vaikkapa 5-10 vuoden päähän.
Tarkoitukseni ei siis tosiaan missään nimessä ole tallata päiväkodin muun henkilökunnan ammattitaitoa, vaikka tässä postauksessa nyt keskitynkin lastentarhanopettajien palkkaukseen. Olen kirjoittanut päiväkodista kokonaisuutena useasti, ja toivon kiitollisuuteni ja arvostukseni jokaista henkilökunnan jäsentä kohtaan välittyvän niin niistä kuin tästäkin tekstistä.
Itse asiaa päiväkodin ulkopuolelta katsovana koen tämän arvostusasian päinvastoin. Vaikka nostettaisiin tässä tapauksessa vain päiväkodin lastentarhanopettajien osaamista esiin, se sataa aina koko henkilökunnan laariin, kun päiväkotien henkilökunnan ammattiosaamista tuodaan esiin ja sen tärkeydestä kerrotaan.
Ihana, että Anna ehdit kirjoittaa ajatuksiasi, jotka varmasti herättävät mietteitä monissa. On ihan totta, että kaikki potentiaali tietenkin olisi hyvä saada päiväkodeissa käyttöön ja lasten eduksi.
Hienoa, että kirjoitit tärkeästä aiheesta. Omat kolme lastani ovat olleet Helsingin kantakaupungin kolmessa eri päiväkodissa ja näiden kokemusten kautta en ihan kaikkeen kirjoittamaasi voi yhtyä, sillä kokemukset eivät aina ole olleet positiivisia. Varhaiskasvatuksen tavoitteet toki ovat mahtavat, mutta ihan oikeasti harvassa paikassa niitä on mahdollista toteuttaa. Useat lastentarhanopettajana toimivat ystäväni ovat sanoneet, että eivät esim. omaan yksikköönsä voisi laittaa omia lapsiaan, sillä ”kasvatukseen” ei löydy tarpeeksi resursseja vaan päivät ovat usein pelkkää ryhmän hallintaa. Tähän toki vaikuttaa nykyinen hallituksen politiikka ja lastentarhan opettajien surkea palkkaus, josta kirjoitit.
Ongelma on kuitenkin paljon suurempi, sillä palkkojahan määritellä yhdeltä osaltaan tva:n mukaan (työn vaativuuden arviointi) ja koska lastenatarhanopettajien koulutus on alempi korkeakoulututkinto niin esimerkiksi sosiaalityöntekijän palkkaan verrattuna lastentarhanopettajien palkkaa tuskin voidaan nostaa, ennen kuin juurikin esim. mainitsemani sosiaalityöntekijöiden (ja kunnallisten psykologien) palkat saadaan kuntoon. Tarkoitan tällä sitä, että sosiaalityöntekijöillä on ylempi maisteritason korkeakoulututkinta ja esim. lastensuojelussa he käyttävät vahvoja yhteiskunnallisia tahdonvastaisia väliintuloja (esim. huostaanotto, rajoitustoimet sijoituksessa esim. yhteydenpitorajoitukset ym.) ja vastaavat näistä täysin itse ja henkilökohtaisesti. Heillä siis vastuu harteilla on todella suuri ja omista ”mokistaan” vastaavat itse oikeudessa. Silti heidän palkkansa pyörii Helsingissä tuon mainitsemasi 3000€ paikkeilla. Myöskään ylemmän korkeakoulun suorittaneet psykologit eivät kunnallisella puolella juurikaan yli tämän tienaa. Jos lastentarhanopettajien palkkoja matalemmalla tutkinnolla ja vähemmällä (erilaisella) vastuulla nostettaisiin samalle tasolle kuin ylemmän korkeakoulun palkat niin silloin olisi isot ongelmat edessä sosiaalialalla ja yleensäkin.
Meidän perheemme kokemukset päiväkodista ovat pääsääntöisesti positiivisia. Vaikka resurssit ovat mitä ovat, ja etenkin kun ne ovat mitä ovat, on ihan mieletöntä, miten upeasti ryhmän aikuiset silti kykenevät ja jaksavat järjestää kaikkea ylimääräistäkin kivaa lapsille. Huonoja kokemuksia on ollut pk:n aloituksesta (ryhmän aikuisista ei ainuttakaan pysyvää paikalla, kun päiväkotia aloittavalla lapsella on tutustumisjakso) ja varapäivähoidosta ( juuri sellaista kaaosta ja itkua kuin pahimmissa uhkakuvissa päiväkodissa maalaillaan olevan).
Palkkausasia on tosiaan monimutkainen ja -syinen, totta. Postausta varten haastattelemani Minna kertoi ajatuksiaan juuri siitä, että kun oli aikaisemmin lastensuojelussa saanut paljon parempaa palkkaa. Hän sanoi kyllä, että aikaisempi työ oli vaativampaa ja raskaampaa kuin nyt, mutta peräänkuulutti sitä, että lastensuojeluun (jälkikorjailuun) on paljon helpommin saatavilla varoja ja resursseja kuin varhaiskasvatukseen (ennaltaehkäisyyn).
Tämä kampanja saa muut päiväkotien työntekijät näkymättömiksi.
Ei lto yksin saa sitä laadukasta päivähoitoa järjestettyä.
On todella surullista, jos joku ajattelee, että jos joku saa jotain, se olisi joltain toiselta pois. Etenkin kun tässä on vielä kyseessä saman alan ammattilaiset. Jos lastentarhanopettajien palkkaa ja arvostusta saadaan nostettua, eiköhän ole selvää, että se arvo sataa lopulta ihan koko päiväkodin henkilökunnalle. Sillä kyllä, päiväkotityö on tiimityöskentelyä.
Tuo lause sanapari ”epäpätevä työntekijä” kuulostaa aika kurjalle, ihan kuin sijaisena voisi toimia kuka tahansa pystymetsästä napattu henkilö. Mikäli sopivaa lastentarhanopettajaa ei avoimeen paikkaan löydy, tekee open sijaisuutta lähes aina kokenut lastenhoitaja, jolla on pitkä ura takanaan, näin ainakin oman kokemukseni mukaan. Usein kokenut lastenhoitaja taitaa pedagogiikan ainakin yhtä hyvin kuin vastavalmistunut ope, jollei paremminkin.
Minua harmittaa, että varhaiskasvatuksen yhtä ammattiryhmää joka puolella nostetaan jalustalle ja unohdetaan muut kokonaan. Kyllä meillä lastenhoitajillakin on koulutusta ja taitoja toteuttaa pedagogiikkaa eri tilanteissa. Itse koen työskenteleväni lastenhoitajana unelmaduunissani, mutta en tiedä, kuinka kauan, kun ammattiani niin kovasti julkisuudessa vähätellään ja korostetaan opettajien erityisasemaa.
Laitanpa tähän vielä vakuudeksi linkin lapsi- ja perhetyön perustutkinnon opetussisältöihin mistä näkee yhden polun mitä kautta ihmisiä päätyy työskentelemään päivähoitaja/lastenhoitaja nimikkeellä päiväkoteihin. Tuolla koulutuspohjallako katsotaan henkilö epäpäteväksi? Siihen päälle joillakin vielä vuosien työkokemus.
http://www.oph.fi/download/162228_lapsi_ja_perhetyon_pt_01082015.pd
Karrikoidusti tuntuu siltä että päiväkodit halutaan jossain vaiheessa työllistää vain lastentarhanopettajilla kun heidän merkitystään nykyään korostetaan niin paljon jokasuunnalta. Ihmisille jotka eivät ole perehtyneet asiaan voi hyvin helposti syntyä tällaisista kirjoituksista mielikuva että vain lastentarhanopettajat ovat kykeneviä suunnittelemaan lapsilähtöistä ja tavoitteellista toimintaa ja opetusta päiväkoteihin.
Linkistä tipahti yksi kirjain niin ei toimi. Tässä kokonainen ja (toivottavasti) toimiva linkki http://www.oph.fi/download/162228_lapsi_ja_perhetyon_pt_01082015.pdf
Aina kun puhutaan lastentarhanopettajista, joku lastenhoitaja pahoittaa mielensä. On eri koulutukset, on eri tehtävät, on eri palkka. Molempia arvostetaan suurinpiirtein yhtä vähän. Jos opiskelee yliopiston opettajankoulutuksessa ja työssä on suuremmat vaatimukset kuin lähihoitajan koulutuksen saaneella lastenhoitsjalla, on kohtuullista että on eri palkka. Ja jos lähihoitaja toimii olen sijaisena, on silloin kyseessä epäpätevä lastentarhanopettaja. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Hanne tukee lastentarhanopettajan palkankorotusta. Onko se lastenhoitajalta pois?
Ennakoiva tekstinsyöttö laittaa omiaan. Piti olla ”open sijaisena”. Muutama muukin virhe…
Miksei palkankorotusta myös lastenhoitajille? Eri palkka tietysti, kun toisella on pidempi koulutus, eikai kukaan sitä tässä kielläkään. Mutta miksi vain opeille vaaditaan lisää palkkaa ja muut jäisivät palkkakuoppaan. Jos opet saisivat sen vaatimansa 3000€/kk, niin luulisi että olisi varaa nostaa lhn palkkaakin muutamalla satasella?
On se lastenhoitajalta pois, kun vain ltot nostetaan esille ja heidän työnsä vaativuudesta puhutaan ja muut jäävät unohduksiin. Mun työstä on jo otettu pois vasujen teko, kun Helsinki linjas et vaan opet saa niitä tehdä. Mä tykkäsin vasujen teosta ja sain niistä asiakkailtakin aina hyvää palautetta. Meitä lähihoitajia harmittaa että vain lton puolia pidetään, niinkuin Hannekin tässä kirjoituksessaan.
Ei ole hoitajilta pois jos opettajat saa suurempaa palkkaa ja opettajien kuuluukin saada, mutta hyvin useasta suunnasta toitotetaan nykyään vanhemmille ja kaikelle kansalle lastentarhanopettajien olevan niitä ainoita päteviä ja osaavia järjestämään lapsille pedagogista toimintaa. Palkkaus on huono molemmilla ja toivoisin lisää palkkaa kummallekin ja iloitsisin lastentarhanopettajien puolesta jos heille se suotaisiin, mutta siitä en iloitse että ihmisille annetaan sitä kuvaa että ainoastaan opettajat ovat päteviä vastaamaan lapsen varhaiskasvatuksesta ja muut vain hoitavat. Jotenkin sitä toivoisi että LTO:t oman taistelunsa ohella huomioisivat myös tämän puolen ja puhuisivat myös hoitajien merkityksestä. Ihan siitä syystä että heidänkin työpanostaan edelleen arvostettaisiin. Kun nykyään on tosiaan otettu paljon töitä hoitajilta pois. Ainakin nimellisesti jos ei kaikkialla käytännössä. Sellaisia mitä he ovat ennen tehneet ja niissä hyvin pärjänneet niin se tukee tätä kuvaa että hoitajat alkavat olla aikalailla pohjasakkaa päiväkodeissa. Vaikka totuus on ihan toinen ja varmasti valtaosa opettajista arvostaa hoitajia ihan oikeasti, mutta tällaista mielikuvaa nykyään kovasti luodaan.
Epäpätevä on epäpätevä, enkä näe syytä tai tapaa, miksi tai miten sitä nyt nätimmin sanoa. Otetaan esimerkki omalta alatani, jos se toisi uusia ajatuksia:
Monissa kaupungin tai valtion tarjoamissa viestintäalan tehtävissä vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa. Minulla on valmiit paperit Ammattikorkeakoulusta, ja AMK medianomina tutkintoni rinnastetaan kandiin. Olen siis epäpätevä noihin ylempää korkeakoulututkintoa vaativiin tehtäviin. Olenko noin muuten epäpätevä? En todellakaan, vaan hemmetin kova ammattilainen, jolla on pätevät näytöt, yli 10 vuoden monipuolinen työkokemus ja paljon suosittelijoita. Mutta jos noihin tehtäviin himoitsisin, sitten minun olisi opiskeltava lisää. Se on ihan selvä, eikä ole minulta pois. Muutamat opiskelukaverini ovatkin hakeutuneet maisteriohjelmiin; voidakseen hakea sen koulutustason tehtäviä ja ihan vain saadakseen parempaa palkkaa. Itselläni siihen suuntaan ei ole paloa (muuhun lisäopiskeluun kyllä), mutta en koskaan tai missään tilanteessa silti sanoisi, etteikö lisäkoulutus olisi arvostuksensa arvoista.
Ja on ihan totta, että palkkakuopassa ovat monet alat. Taas esimerkki omasta elämästäni: meillä kotona asuu henkilö, joka on opiskellut alaa korkeakoulussa useamman vuoden, työ on vaativaa, kuormittavaa ja raskasta kolmivuorotyötä, joka on vielä lisäksi viikonloppu- ja iltapainotteista, mikä tarkoittaa vähäistä perheaikaa. Peruspalkka alalla on aivan järjetön, enkä samassa perheessä asuvana ole ihan varma, ovatko lisätkään niiden kaikkien menetettyjen yhteisten iltojen, öiden, viikonloppujen, joulujen, äitienpäivien jnes. arvoista. Ihaillen seuraan, miten tämä meillä asuva henkilö työtään kuitenkin tekee ja on siinä niin penteleen hyvä, että olen haljeta ylpeydestä.
Jos puhun lastentarhanopettajien ammattitaidosta ja palkasta, onko se pois puolisoni alan ammattitaidosta ja palkasta? Ei. Varhaiskasvatusalalla vielä vähemmän, kun kuitenkin samalla nostatetaan kuitenkin oman alan arvostusta ja samoissa aalloissa mahdollisuudet oman ammattiliiton vetämään palkkaneuvotteluun ovat paremmat.
Nyt sanon jotain, mikä kuulostaa rumalta ja sitä varmasti onkin. Mutta en vain voi mitään sille, että on tullut mieleen se, että enemmänkin hallaa päiväkodin muun henkilökunnan ammattitaidon arvostukseen tuo valitus siitä, että toisten nostaminen jalustalle on epäreilua ja kurjaa ja ”miksi meistä ei puhuta”. Eikö enemmänkin kannattaisi yhdessä nostaa kaveria mäessä ymmärtäen, että samalla on helpompi kavuta ylämäkeen itsekin?
Miksi nyt sitten puhutaan (ensin) lastentarhanopettajien palkoista? Syy on luettavissa tuolta postauksestakin, mutta vielä kerran. Alalla on työvoimapula. Päteviä lastentarhanopettajia ei valmistu tarpeeksi ja jo alalla olevat vaihtavat tai miettivät vaihtoa muualle. Yli 50 prosenttia alaa vaihtamista miettivistä sanoo syyksi palkan. Lapset ansaitsevat koko päiväkodin tiimin kokonaisuudessaan, ja nyt alkaa näyttää siltä, että lastentarhanopettajia ei pian enää ole.
Omien lapsieni päiväväkotiryhmien aikuiset ovat yksiä tärkeimmistä aikuisista heidän elämässään, ihan jokainen. Tulevatkin pikkupäiväkotilapset ovat sellaiset tiimit elämäänsä ansainneet.
Valitettavasti tämä nyt varhaiskasvatuksen kentällä oleva eripura johtuu suurilta osin uudesta varhaiskasvatuslakiehdotuksesta. Se on nostanut monessa paikassa päiväkodeissa työskentelevät, eri ammattinimikkeillä olevat toisiaan vastaan. Nykyään ryhmässä on oltava vähintään yksi lto, joka voi olla joko ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta valmistunut, ja loput lastenhoitajia. Uuden lain mukaan ryhmässä olisi oltava vähintään yksi kandi ja loput VOIVAT olla sosionomeja tai lastenhoitajia. Tämä suututtaa sosionomitaustaisia opeja, koska he jatkossa olisivat ”alisteisia” yliopistosta valmistuneelle opelle ja lastenhoitajia, koska heidän työpaikkansa vähenisivät radikaalisti. Nykyiset sosionomitaustaiset opet saisivat toki pitää paikkansa, mutta esim. työpaikan vaihto olisi hankalaa, eikä heillä olisi enää asiaa päiväkodinjohtajaksi. Uusi lakiehdotus on täysin yhden liiton masinoima, ja heidän puheenjohtajansa ja muiden lakia valmistelleiden suusta on kuultu hyvin vähätteleviä kommentteja meitä kohtaan, joilla on sosiaalipuolen koulutus. Meitä lastenhoitajia myös huolettaa, kun uuden työehtosopimuksen mukaan opettajien suunnitteluaika lisääntyi viiteen tuntiin viikossa, niin jos ryhmässä on jatkossa kaksi opea, niin he ovat yhteensä kymmenen tuntia viikossa pois lapsiryhmästä. Tämä lisää lastenhoitajan työtaakkaa, jolla usein on lisäksi vielä mm. opiskelijanohjausta, työvuorolistojen laadintaa, lasten lääkehoitoa jne. Me olemme sitä mieltä, että ensin pitäisi säätää ryhmäkoot ja puitteet kuntoon, ja katsoa, että ryhmissä olisi koko ajan tarvittava määrä henkilökuntaa paikalla. Kun nämä ovat kunnossa, niin sitten miettiä muita asioita. Uusi lakiehdotus vain lisäisi epäpätevien määrää kentällä, kun opeja ei valmistu yliopistosta tarpeeksi, eivätkä sosionomiopet enää kelpaisi ilman kandia.
Kun tämä uusi lakiehdotus esiteltiin, tuli siitä kentälle pahaa mieltä, kun yksi ammattiryhmä näin nostettiin kaikkien muiden yläpuolelle. Siksi harmittaa, kun tässä palkka-asiassakin muistetaan vain opeja.
Inkeri avasi asian tosi hienosti. Henkilötasolla varmasti marssitaan kaikki rivissä ja yhdessä, mutta juuri näiden ryhmärakenteeseen ehdotettujen muutosten takia päivähoitajat/lastenhoitajat tuntevat helposti että heillä ei ole merkitystä ja vain opettajataustainen on pätevä. Luin jopa eräästä ammattijulkaisusta sen suuntaisia huomioita kuin että lastentarhanopettajan tulisi kaikesta huolimatta uskaltaa jättää lastenhoitaja yksin lapsiryhmän kanssa nukkumahuoneeseen taikka ulkoiluun. Ehkä tämä oli vain huonosti muotoiltu, mutta tämän kaiken muun ohella se ei hirveästi ylentänyt mielialaa. Tältä taustalta kun katsotaan niin ehkä ymmärrät vähän paremmin mitä tämän alan sisällä liikehtii? Kyse ei ole yksittäisten henkilöiden palkkariidasta vaan siitä että yksi taho nostaa toisia jalustalle painaen toisia alas.
Itseni kummastuttaa lasten kanssa työskentelevien ammattitaito. Aika usein lähipäiväkodin pihalta kuuluu kamalaa lasten kohtelua. Karjumista, jäähypenkkiä?! Uskaltaako lasta nykyään edes laittaa päiväkotiin? Enpä taida
No nyt kuulostaa kovin epäuskottavalta tämä. Mutta jos asia tosiaan on näin, ymmärräthän, että tehtäväsi on ottaa yhteyttä päiväkodin johtajaan tai tarvittaessa kasvatus- ja opetuslautakuntaan.
Kirjoitat tärkeästä aiheesta! Yhden pienen yksityiskohdan haluaisin kuitenkin korjata. Sana lastentarha ei viittaa tarhaamiseen tai karjaan, vaikka se mielikuva useilla herääkin, vaan puutarhaan. Taustalla on Fröbelin lastentarha-aate ja ajatus siitä, että lapset ovat kuin taimia, joita puutarhuri rakkaudella kasvattaa. 🙂
Ei hyvänen aika, mind-blowing! Miten väärin olen asian aina ymmärtänyt ajattelemattakaan, että oikea ajatus sanan takana on ihan jotain muuta! Tuohan on kaunis ja upea ajatus, että lapset ovat tarhassa kasvavia taimia, joita puutarhuri rakkaudella kasvattaa <3 Ihan eri fiilis kuin tarhauksessa, jonka takia olen itse välttänyt lastentarha-sanan käyttämistä ja mieluummin käyttänyt kaunista sanaa päiväkoti.
Tärkeä asia – ihana, että kirjoitat. Olen samaa mieltä lastentarhanopettajien palkkauksesta. Haluan kuitenkin korjata tietoa luokanopettajan palkasta, siitä tuntuu liikkuvan julkisuudessa vaikka mitä. Itse olen ollut 15 vuotta alalla ja palkkani ei todellakaan 3000e, ei edes liki. Näillä kokemuslisillä ja ylitunneilla palkkani on 2633,80e. Ryhmä koostuu 24 ekaluokkalaisesta, joista puolet ovat tehostetun piirissä. Useampi lapsi on väärässä paikassa ja oikea osoite olisi sairaalakoulu, pienryhmä tai sope-luokka. Teen luokassa työni yksin.