Kaupallinen yhteistyö Polarn O. Pyret

Miten onnellinen olenkaan, että omat lapseni saavat viettää lähiölapsuuden. Heidän elämänpiirinsä on pieni ja suuri samaan aikaan. Kävelymatkan tai lyhyen pyörämatkan päässä ovat asiat, joista omassa maalaislapsuudessani en osannut edes uneksia: kiskat, aktiiviset leikkipuistot kahluualtaineen, päiväkoti ja koulut, kirjasto, muutamat kahvilat ja ravintolat, kirppari, skeittipuistot, merenrannat ja kattaus erilaisia harrastuksia.

Välillä pitää ihan nipistää itseään uskoakseen, että omien lasteni lapsuusmuistoissa monimuotoinen metsä luonnonsuojelualueineen lähtee kodin takapihalta, yhteysalukset vievät saariston rauhaan ihan kotinurkiltakin ja kivenheiton päästä lähtevältä metrolta sujahtaa pääkaupungin ytimeen kymmenessä minuutissa. Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä enemmän he voivat nauttia kaupunkilapsuuden vapaudesta ja mahdollisuuksista. Toivoakseni nuoruudessaankin lapset voivat kokea elämän olevan tässä, ei jossain tai sitten joskus.

Maalaislikkana sydämeni läikähtää onnesta, kun kuljemme täällä omalla kylällä ja joka kulmalla juoksentelee vastaa tuttuja mukuloita ja näiden vanhempia. Aina löytyy kavereita, joiden luokse piipahtaa; samasta rapusta, naapuritalosta, kylän toiselta laidalta. Välillä mietin hymyillen, ymmärtävätköhän nuo hyväkkäät edes, miten suuri rikkaus se on.

Näin kesäisin Herttoniemen kadut, pihat, puistot ja metsäpolut tuntuvat heräävän henkiin vahvemmin kuin muina vuodenaikoina. Me emme ole ainoita, jotka siirrämme elämämme ulos, kun säät sen sallivat. Vaikka jäisimme vain omaan pihaan piirtelemään katuliiduilla, pian ympärillä on muita ihmisiä. Samasta talosta, naapuripihoista, ohitse kulkevista tutuista. Rakastan sitä ihmisten tuomaa elämää, lämpöä ja turvaa. Kesäisin elo on kuin niissä 1950-luvulla napatuissa Herttoniemi-kuvissa, joissa juuri rakennetun lähiön pihat ovat täynnä kikattavia lapsia mustelmaisine säärineen ja hiekan tahrimine kasvoineen. Mitä nyt tässä 2010-luvun kuvissa mukana ovat myös lasten vanhemmat.

Viime viikonloppuna roudasin pesueeni viettämään aurinkoista kesäpäivää samalla kylällä asuvan perheen luo. En ihan tarkalleen muista, miten me aikoinaan toisemme löysimme, tuo perhe ja me, mutta Herttoniemi ja lapset siihen tarinaan liittyvät. Oli miten oli, tuollaisen ystäväperheen saaminen elämäänsä on valtava onni.

Meillä on apauttiarallaa samanikäiset mukulat ja ystäväperheellä lisäksi vielä pussailtavan ihana vauva. Niin ja koirakin vielä, mikä on koirakuumetta potevan esikoisen mielestä jotain kerrassaan mieletöntä. Ei ole mikään itsestäänselvyys sekään, että omalta kylältä ylipäätään löytyy ystäväperhe, jonka kanssa ajatusmaailmat ja lempipuuhat menevät niin hyvin yhteen. Voi piipahtaa käymään tai notkua yhdessä vaikka koko viikonlopun, kuten sitten lopulta männä viikonloppuna kävi. Voi olla hiljaa ilman vaivaantumista tai sitten puhua niin että suu kuivuu.

Yhtään pöllömpää ei ole sekään, että naapureilla on pihassaan erinomainen grilli. Me aikuiset aloimme valmistaa sapuskaa, ja lapset leikkivät ympärillä tiimivermeissään. Koko meidän lähiölapsipoppoo kun sai valita Polarn O. Pyretiltä mieluiset teepparit ja shortsit. PO.Pilla on nyt myymälöissä ja nettikaupassa meneillään kampanja, jossa voi ostaa kolme t-paitaa kahden hinnalla. Kamppis on voimassa 5. kesäkuuta asti. Erinomainen kamppisajoitus iloisena yllätyksenä tulleen kesän kanssa, sillä ei ehkä olla ainoa perhe, jossa helteet ovat aiheuttaneet onnen lisäksi myös armotonta vaatekaapin penkomista.

Meidän nuorimmainen ja ystäväperheen keskimmäinen valitsivat samispaidoikseen annanaskuvioisen t-paidan, joka on valmistettu 100 prosenttisesta puuvillasta. Ananaksien aurinkolasit ovat lasten mielestä kikatuttavan hauskat, sillä ne ovat yläreunoistaan kiinni ommellut läpät, joiden alta ananasten silmät saa esiin.

Meidän esikoinen valitsi paidakseen tämän tummansinisen ja kauniisti laskeutuvan t-paidan, jossa on pitsihihat. Ystäväperheen esikoisen valinta oli tämä harmaameleerattu t-paita röyhelöillä. Kaveriporukan junnun paita on tämä suloisen pehmeästä 100 prossaisesta puuvillasta valmistettu utuisen sininen meripaita. Kaikki lasten valitsemat t-paidat ovat BCI-merkittyjä.

Shortseihinsa seurueen likat valkkasivat röyhelöä. Esikoinen tahtoi omansa haalean roosana, naapurin esikoinen minttuisena. Nämä shortsit päällä esikoinen käy myös futistreeneissä. Että jos jossakin muussakin perheessä asuu vannoutunut mekkolikka, jonka mielestä jalkapalloa pelatessakaan ei pidä tinkiä asukokonaisuuden röyhelöistä, näissä shortseissa saattaa olla ratkaisu.

Loput lapsista valkkasivat suoralahkeiset collegeshortsit, tummansinisenä ja minttuisena. Tämä sama shortsimalli on ollut kuopuksen yksi suosikki jo pari edellistä kesää. Sekä nuo röyhelöshortsit että collegeshortist on valmistettu 100 prosenttisesta BCI-merkitystä puuvillasta.

Meidän lapsilla on lisäksi kuvissa jaloissaan nahkaiset Kavat-sandaalit, joita niitäkin saa Polarn O. Pyretistä, mutta niistä ja kuopuksen ihanasta nykyajan Eemeli-lakista ja esikoisen pallokuvioisesta kesähatusta tarkemmin myöhemmin.

Kun ruuat alkoivat olla grillissä valmiina ja lapset olivat riisuneet kenkänsä juostakseen jalkapohjansa mustiksi pitkin pihaa ja sitä ympäröiviä kallioita ja metsiköitä, kokoonnuttiin koko sakki syömään mäntypuun varjoon. Miten hyvältä ruoka maistuukaan ulkona, perheen ja ystävien ympäröimänä ja toukokuisen auringon kutitellessa silmäkulmia.

Niin ihana ja letkeä päivä; sellainen kauniin rosoinen ja onnellinen kuin lähiölapsuus vain parhaimmillaan voi kuvitelmissani olla.

Ps. Huomenna torstaina Yle Puheelta tulee noin kello 14.30 ulos juttu perhe-elämästä kaupungissa. Minä olen mukana jutussa kertomassa ajatuksiani maalla kasvaneen ja sittemmin eri kaupunkien kautta Helsinkiin päätyneen ja lähiöön perhepesänsä rakentaneen mutsin näkökulmasta.