Olen viime päivinä puhunut ystävieni kanssa äitiydestä. Sitä alkaa itselläni ihan pian olla takana kuusi vuotta ja ensimmäinen raskausaika siihen päälle. Vielä esikoista odottaessani jaksoin väittää, että mikään ei sitten muutu. Vielä kuopusta odottaessani uskottelin, että vain osa elämästä muuttui. Nyt uskallan jo tunnustaa itselleni, että ihan kaikki muuttui, ihan kaikki.

Ennen mitättömiltä tuntuneet asiat saivat elämää suuremmat mittasuhteet. Kakan koostumus, napatyrän erite ja se, miten ihanaa omaa aikaa on se minuutti, kun saa viedä roskat yksin roskakatokseen. Saati sitten pienen pienet maitohappobakteerit, joita ei edes silmällä voi erottaa. Ennen lapsia olin napannut maitohappobakteeripurkin matka-apteekkiin reissuille lähtiessä, jos muistin. Otin sellaisen myös lääkärin käskystä antibioottikuurin kylkeen, vaikka en oikein edes tiennyt, miksi.

Sitten tuli vauva, jonka vatsaväänteet määrittivät päivieni kulun ja koko sen hetkisen elämäni värit sekä onnenvivahteet. Kun pieni ja minun hoidostani riippuvainen vauva itkee sydäntä raastavasti, alkaa kuulkaa kakka kiinnostaa. Ja pienen pienet maitohappobakteerit myös. Vasta esikoisen vauva-aikana aloin selvittää, mitä maitohappobakteerit edes ovat. Alkoi valjeta, miten isossa osassa ne ovat ihmisen hyvinvointiin. Ne pitävät huolta suoliston tasapainosta ja sitä kautta vaikuttavat niin vastustuskykyyn kuin jopa ihon kuntoon.

Opin, että imettävien äitien kannattaa syödä maitohappobakteereita. Äidinmaito kun on kaiken muun ihmeellisyyden lisäksi elämän eliksiiriä, joka sisältää maitohappobakteereita. Äidin nauttimat maitohappobakteerit päätyvät siis äidinmaitoon ja sitä kautta vauvan vatsaan. Olisinpa tiennyt tämän jo esikoista odottaessani! Kuopuksen aikana söinkin maitohappobakteereita purkista jo odotusaikana. Asiaan on ollut varmasti vaikuttamassa moni asia lähtien tähtien asennosta ja päätyen siihen, että kuopus malttoi siskostaan poiketen hengailla kohdussa tarpeeksi pitkään. Mutta kuopuksen kanssa mysteerisiä vatsakipuja ja -itkuja ei koskaan ollut.

Perusta bakteeritasapainolle ja sitä kautta vastustuskyvylle syntyy samalla kun ihminenkin, kun hän ensimmäisen kerran on kosketuksissa äidin bakteeristoon synnytyskanavassa. Se on yksi monista syistä, miksi mahdollisuuksien mukaan synnytyksissä pyritään alatiesynnytyksiin, jos se vain on mahdollista.

Yksinkertaisesti sanottuna maitohappobakteerit ovat siis hyvisbakteereita, jotka vaikuttavat vatsan (ja sitä kautta kokonaisvaltaisesti ihmisen) hyvinvointiin, ruuan ravinteiden imeytymiseen ja ruuansulatukseen. Niitä elelee ihmisen suolistossa normaalistikin, mutta niiden kanta voi romahtaa esimeriksi antibioottikuurin takia, kuten itselläni tällä hetkellä, kun takana on marraskuu pelkkää sairastelua. Myös sairaudet ylipäätään, perimä, stressi, ruokavalio ja ikä voivat heikentää bakteeritasapainoa. Pienen vauvan ja lapsen suolisto on tietenkin kovin herkkä verrattuna kaikenlaista kokeneen aikuisen suolistoon.

Maitohappobakteereita saa ravinnonkin mukana, joten hyvinvointi alkaa siitä, mitä lautaselleen laittaa. Samaten kannattaa miettiä sapuskoidessaan, että ruokkii suolistossa asustelevia bakteereita mahdollisimman monipuolisella ja kuitupitoisella ruualla, jotta hyvisbakteerit voivat hyvin ja lisääntyvät. Tästä aiheesta olen kirjoittanut enemmän täällä.

Minä olen esikoisen vauvavuodesta lähtien täydentänyt hyvisbakteeritasapainoani syömällä maitohappobakteereita myös purkista. Samaten annan lapsille d- ja b12-vitamiinitablettien lisäksi myös maitohappobakteeritabletit.

Ja noin vain äidiksi tultuani pienestä bakteerista tuli tärkeä osa elämääni. Tai olihan se ollut sitä ennekin, mutta en vain ollut ymmärtänyt sitä. Niinhän sitä sanotaan, pienet asiat ovat niitä merkityksellisimpiä.

Jaa: