En olisi reilu vuosi sitten uskonut, että olisimme kuopuksen kanssa tässä, taaperoimettäjäkaksikkona. Minä kyllä toivon voivani imettää toistakin lasta yli vuoden vanhaksi, mutta olin melkein varma, että kuopusta ei voisi vähempää kiinnostaa. Hänelle äidinmaito oli vain välttämätön paha, jolla saada kurja fiilis vatsasta kaikkoamaan. Rinnalla pistäydyttiin vain tehoryystämässä tetrat tyhjiksi. Kaikki kävyistä vessaharjaan oli mielenkiintoisempia kuin maito.
Joskus nelikuisena vauva hokasi linkin maidon ja minun välillä. Vasta silloin löysimme imetyshetkiin hetkittäin samanlaisen yhteyden kuin minun ja tissitakiaisesikoisen välillä oli alusta lähtien. Samaan aikaan kuopus löysi akrobatiataitonsa ja rinnalla venkoiltiin. Vauvan pää pyöri kuin pöllöllä ja suihkutissit roiskivat maitoa ympäriinsä. Tuli vähän ikävä esikoisen rauhallisia imetysmaratoneja, jotka kestivät parin leffan ajan kerrallaan – niin epäkäytännöllisiä kuin ne kahden lapsen äitinä olisivatkin.
Kaiken logiikan vastaisesti kuopus löysi maitohuuman vasta kiinteiden ruokien tullessa kuvioihin puolivuotiaana. Se oli myös helpottavaa, sillä aikaisemman suursyömärivauvakokemuksen jälkeen olin välillä ulalla, kun yhtä bataattipalaa pyöriteltiin tunnin ajan nyrkissä kunnes se paiskattiin pöydän alle. Ainakin hän söi (toisinaan) mielellään maitoa, jos ei muuta juuri alas mennyt. Miehen vanhempainvapaan aikana oli myös ihanaa säilyttää spesiaaliyhteys vauvaan, kun rennosta isikesästä huolimatta välillä olin pitkiä työpäiviä pois vauvan luota.
Mitä lähemmäksi suomalaista imetyssuositusminimiä, yhden vuoden ikää, tulimme, sitä luontevammaksi imetys muuttui. Alun imetysongelmat olivat kaukainen muisto vain, ja lapsi hakeutui mielellään rinnalle. Kykenin vihdoin imettämään asentorajoitteisuudellaan hämmentänyttä lasta myös makuultaan, mikä teki öistä vähän inhimillisempiä. Imetin useita kertoja vuorokaudessa, ja kiinteät ruuatkin alkoivat laskea paremmin lapsen vatsaan.
Kun vauva täytti vuoden ja vaihtui termistön mukaan taaperoksi, imetys jatkui samalla tavalla kuin ennenkin. Esikoista imetin aikoinaan vuoden ja neljän kuukauden ikään. Silloin imetys loppui luontevasti, vaikkakin mun pienellä ohjailulla. Nyt ei ollut huomattavissa mitään lapsen omaehtoista halua vähentää maidonkulutustaan. Ja se sopi mulle. Esikoisen imetyksen jälkeen olin oppinut paljon taaperoimetyksen hyödyistä, joten mielelläni pidin juuri omalle lapselleni räätälöiden lähimaitotuotannon käynnissä.
Äidinmaito on melkoista superfoodia, kuten postaukseen Laktvistiäidin Facebook-sivuilta lainatuista tekstikuvista voi huomata. Maito muuttuu lapsen tarpeen mukaan, ja tekee juuri sopivan cocktailin niin vastasyntyneelle, kolmikuiselle kuin taaperollekin. Sen verran nerokkaat pussukat minullakin rintakehästä roikkuvat, että ne ovat esimerkiksi tuottaneet erilaista maitoa esikoistytöllemme kuin nyt kuopuspojalle. On ollut puhetta myös siitä, että imetettävän lapsen sylkeä kulkeutuu äitiin, minkä ansiosta äidin keho tunnistaa esimerkiksi lapsen lähestyvän flunssan ja muuttaa maidon koostumusta sen mukaan.
Itse huomasin, että ennenaikaisena syntyneen esikoisen kohdalla maitoni oli myös pidempään paksua ja keltaista kolostrumpitoista maitoa, jota erittyy yleensä muutaman viikon ajan synnytyksestä. Kolostrum sisältää muun muassa tärkeitä suolistobakteereja – niitä samaisia, joita vauva saa alatiesynnytyksessä äidin synnytyskanavasta. Ne auttavat vauvan vatsan toiminnassa ja pitävät oletettavasti vauvan immuunijärjestelmän balanssissa. Suolistobakteerien merkityksestä kertoo sekin, että äidinmaito sisältää aineosia, joista ei ole lapselle ravitsemuksellisesti hyötyä, mutta jotka on tarkoitettu nimenomaan bakteerien sapuskaksi. Taaperoimettäjänä pidän siis kylläisenä niin lapseni kuin laumallisen hyvisbakteereita.
Toki on ollut hetkiä ja pidempiä kausiakin, kun olen ihan loppu siihen, että joku syö minusta. Haluaisin pitää sylissä ilman että heti tai hetken päästä ollaan kaivautumassa paidan alle. Mua on nipistelty, raavittu ja potkittu rinnalla elämöidessä. Saman ruokapöydän ääreen kokoontuminen on toisinaan raastavaa, kun lapsi tahtoisi minut nähdessään siirtyä jo jälkkäriin, äidinmaitoon. Paitojen kaulukset ovat venyneitä ja imetystopit saumoista ratkenneita. Välillä tahtoisin kroppani takaisin itselleni ja täysin hallintaani – ehkä ne vauvavuosikilotkin lähtisivät sulamaan imetyksen loppuessa, kuten esikoisen aikana kävi. Olen lohduttanut raivoavaa lasta kaupassa, kun en ole voinut sukkahousuihin ja mekkoon pukeutuneena vetää hinkkejä esiin sillä sekunnilla. Olen pumpannut maitoa pidempien erojen aikana ja tuskaillut silkkipaitaan jääneitä rasvaisia maitotahroja.
Mutta silti tahdon antaa lapselleni tämän, äidinmaidon kaikkine hyvine puolineen ja ainutlaatuisen yhteyden. Imetys on tuontu lohtua kuumeiselle ja saatellut tutusti uneen vieraissa paikoissa. Vatsataudissa mikään muu ruoka tai juoma ei maistunut kuin maito. Sydän sulaa niinä hetkinä, kun ikiliikkuva lapsi painautuu syliin ja antaa kehonsa rentoutua täysin käsivarsilleni. Pieni tuhiseva poika, joka toisella kädellään hellästi piirtelee rintakehääni. Ohikiitäväksi hetkeksi muodostuu kupla, jossa olemme vain me kaksi. Sapuskoinnin jälkeen hän ähkäisee teatraalisesti, katsoo veikeänä silmiini ja väläyttää leveän hymyn.
Aiotaan jatkaa imetystä niin kauan kuin molemmista hyvältä tuntuu. Toivon, että lapsi saa vierottua omaan tahtiinsa, mutta katsotaan rauhassa tilanteen kehittymistä. Tällä hetkellä imetyksiä on välillä kaksi kertaa päivässä, välillä kahdeksan. Eilen illalla istuttiin esikoisen kanssa vierekkäin sängyssä yökkäreissämme, minä imetin kuopusta ja esikoinen vauvanukkeaan. Hymyilytti. Näin sen meillä kuuluukin olla, näin on hyvä.
Kiitos kun kirjoitit tästä! <3
Tätä oli kiva lukea, koska aihe on itselle tosi ajankohtainen ja bloggasin itsekin samasta aiheesta tuossa taannoin. Viimeiset viikot taaperon flunnsailujen aikana olen palannut meijeritehtäviin lähes kokopäiväisesti 😛 . Viime viikkoina mielessä on käynyt myös ajatus siitä, että onko tässä mitään järkeä, kun toinen potkii, nipistelee ja raapii. Väsymyksestä huolimatta aina palaan siihen tunteeseen, etten vaihtaisi näitä arvokkaita hetkiä mihinkään koko maailmassa. Varsinkin, kun sairastelun keskellä käheällä äänellä väsyneesti pyydetty maito tuntuu ratkaisevan kaikki harmitukset. Terveisiä teidän kuplaan täältä meidän kuplasta <3
Kiitos myös täältä! Minun lapseni on poikaasi viikon nuorempi ja täälläkin vielä tissitellään :-). Välillä aika ristiriitaisin fiiliksin,mutta en ole raaskinut lopettaa.
T.toinen taaperoimettäjä
Voi kiitos, kiitos, että kirjoitit tästä <3 Meillä on myös 1,6kk ikäinen kuopustyttö jolle imetys on vielä todella tärkeää. Juuri viime neuvolassa jouduin puolustelemaan imetystä terkkarille, vaikka meistä se on maailman luonnollisin asia.
Meilläkin asustaa tissitakiaistaapero <3 tyttö on 1v5kk ja rinnalla saa käydä niin pitkään kuin haluaa. Hienoa, että kirjoitit aiheesta, josta ei juuri puhuta. Ja jos puhutaan niin valitettavan usein kummeksuen tai jopa ällöksyen. Täällä on ainakin yks ylpeä taaperoimettäjä joka välistä yrittää vähän valistaa tietämättömiä ;)
Kiva, että kirjoitit tästä aiheesta!
Mun lapsi täyttää toukokuussa 3 vuotta ja imetän häntä edelleen kerran päivässä, illalla ennen nukkumaan menoa. Lapsi haluaisi mielellään useamminkin, mutta se osoittautui hankalaksi, kun palasin töihin viime syksynä. Rinnat olivat työpäivän aikana turvonneet ja kipeät, mutta tällä kerta päivässä -tahdilla homma sujuu hyvin. Lapseni ei ole vielä osoittanut mitään merkkejä, että tisumaito lakkaisi kiinnostamasta. Nautimme molemmat päivän imetyshetkestä ja siitä läheisyydestä. Se kyllä huvitti, kun lapsi sanoi puhumaan opittuaan imetyksen jälkeen ”Kiitos!”
Hieno homma, että toi sujuu noin!
Hieno juttu, vaikka olen itse ihan toista maata ja mulle se 6 kk on maksimi eikä kumpikaan lapsista halunnut enää tissimaitoa kun sitä tuli niin vähän kerrallaan…
<3
Hyvä kirjoitus!! Mä imetin tyttöä enempi tai vähempi yli kakskvuotiaaksi, jolloin puoliväkisin lopetettiin. Edelleen tissi häntä kiinnostaisi (kesäkuussa 3 v) ja eilen koettiin todellinen suru kun mainitsin, että sieltä tulee sitten maitoa seuraavalle vauvalle. Esikoinen totesi että eikö hänkin voisi kasvaa taas vauvaksi ja saada maitoa…. Tää on meillä ollu lapselle niin supertärkeä asia, jota on puolusteltu erityisesti sukulaisten kesken. Kiitos faktatiedon tarjoamisesta, käytän sitä vastatakseni ihmettelyihin, jos seuraavaa beibeäkin saan kunnian imettää pitkään!
Ihana imetys ja ihana kirjoitus 🙂 meillähän on about samanikäinen taaperoimijä, jonka kanssa välillä tulee myös sellanen olo että argh, ei enää! Mutta silti kuitenkin.
Ja meillä myöskin ensimmäistä sanaa kuiskaillaan hiljaa ja hellästi ja rakkaudella! Tosin se eka sana on napa 😀
Voisin toisen lapsen hankkia pelkästään imetyksen takia 😀 Poikaani mietin 1,5-vuotiaaksi ja se oli lopulta ehkä molempien päätös lopettaa. Olin nimittäin suunnittelut imettäväni 2-vuotiaaksi saakka.
Huomaan pitkästä imetyksestä olleen valtavasti hyötyä lapselleni. Hän ei ole koskaan ollut kuumeessa, oksennustaudissa tai muutenkaan pahemmin kipeä. Hänellä ei ole allergioita tai yliherkkyyksiä. Lisäksi hänellä on täydellisen kaunis ja suora hammasrivistö. Hän on nyt siis 2,5-vuotias ja ollut päiväkodissa.
Haikeudella ja rakkaudella muistelen, etenkin niitä loppuvaiheen, imetyshetkiä. Onneksi kuvia tuli otettua muistoksi 🙂
Täälläkin tissitakiainen 1v 10kk. Mitään merkkejä lopettamisesta ei ole ja imetän niin pitkään kuin poju tahtoo. Kaikki sun kuvailemat tunteet on koettu myös mutta silti päällimäisenä se imetys ja läheisyys on vaan aivan ihanaa. Jännä homma kun olen myös joutunut erityisesti neuvolassa imettämistä puollustamaan ja perustelemaan ja korjaamaan henkilökunnan virheellisiä mielipiteitä. Muualta en juurikaan ole negatiivistä palautetta saanut. Paras mielipide tulee lapselta : ” tittiä,tätä toitta tittiä. Kiitos. Nam nam. Hali”
En usko pitkän imetyksen terveyshyötyihin. Esikoista imetin 2-vuotiaaksi ja hälle puhkesi diabetes nelivuotiaana.
Kiitos kirjoituksesta! Herätti minut miettimään omaa tilannettani. Minustakin tulee toden totta kohta taaperoimettäjä! Ennen se tuntui ihan hassulta ajatukselta, mutta nyt täysin luonnolliselta. Vauva tuskin huomaa rajapyykkiä vauvuuden ja taaperuuden välillä.
Tyttöni täyttää piakkoin vuoden. En tiennyt imetyksestä ennen tytön syntymää juurikaan. Silloin ajattelin, että imetän tottakai, mutta eikös se puoli vuotta ole aika normiaika. Kiitos Imetyksen tuki ry:n olen sen jälkeen oppinut yhtä ja toista. Imetys on sujunut meillä pääosin tosi hyvin. Tyttöni on enemmänkin tissitakiainen, joten ravinnonsaannissa ei ole ollut ongelmia. Nyt mietin enemmäkin, että missä vaiheessa on hyvä lopettaa. Kiirettä ei vielä ole. Olen palaamassa syksyllä töihin, joten varmaan ennen sitä olisi hyvä jättää imetys pois. Toivoisin, että tyttö itse päättäisi vieroittua kesällä, niin menisi luonnollisemmin.
https://onnellinenkoti.wordpress.com/2013/05/25/taaperoimetyksen-hyodyt-ja-haitat/
Tuossa on mielestäni listattu hyviä asioita:)
Täällä ollaan nimittäin samassa veneessä kun siellä..imetetään niin pitkään kun se on ok sekä äidille,että lapselle.
Vaikka usein jouduin selittelemään, miksi imetän VIELÄKIN.
Kiitos kirjoituksestasi!
”Vanhemman valtionaisen” kommentti…
Hyvät naiset imettäkää ihan niin kauan tai vähän aikaa kuin itsestä ja lapsesta hyvältä tuntuu. Siitä ei ole kenellekään haittaa. Ja tämä on niin henkilökohtainen asia, että kenelläkään ei pitäisi nykypäivänä olla tähän imetyksen kestoon mitään naputettaavaa.
Oma jo kaukainen imetyshistoriani kolmen lapsen kanssa (nyt lapset 20, 16 ja 13v)
Baby nro 1 1 v 8 kk
Baby nro 2 2 v 4 kk
Baby nro 3 3 v 1 kk
Kauhistus… laskin just että olen imettänyt elämästäni yli 7 vuotta…. 🙂
Et silleen… imetysajat vain pitenivät lapsi lapselta… Maidontuotannossa mulla oli enemmänkin se ongelma, että maidon tulo ei vaan lopu millään. Kolmannen lapsen kanssa yritin kyllä lopettaa aikaisemmin mutta se ei vaan onnistunut. Lapsi sai sellaiset hepulit, että oli pakko siirtää lopettamista muutamalla kuukaudella.
Niin ja vielä yksityiskohtana, olen jokaisen lapsen jälkeen mennyt n. vuoden jälkeen töihin, joten ehkä tämä on tasapainottanut sitä asiaa hiukan. 😉
Pahoittelen, että lapsellasi on puhjennut diabetes…, mutta
Onko jossain tutkittu imetyksen pituuden ja nuoruusiän diabeteksen välistä korrelaatiota… mielestäni ei tai en muista tällaista koskaan kuulleeni. Sen sijaan imetyksen muita terveysvaikutuksia kai on tutkittu aika paljon. Ja muutenkaan yhden tapauksen perusteella ei voi vetää mitään tilastollisia johtopäätöksiä terveyshyödyistä…
Hei, miten olet ratkaissut ateriarytmin vs. lapsen toiveet? Saako lapsi maitoa myös ruoka-aikojen ulkopuolella?Onko vähentänyt ruokahalua?
Mä olin kuvitellut, että imetän ainakin 1-vuotiaaksi, mutta toisin kävi. Vauva ei huolinut tissiä eikä tuttipulloa ollenkaan ja maitoa meni vain lusikasta hörppimällä, kunnes 5 kk:n iässä tuli täysi stoppi ja siitä lähtien ei ole juonut tippakaan maitoa. Muuten kyllä tykkää maitotuotteista, eikä ole allerginen tai laktoosi-ongelmaa. Se että lapsi ei huoli tissiä on vielä suurempi tabu. Aina jauhetaan vain äidin valinnasta (imettää lyhyen aikaa tai pitkään), muttei koskaan lapsen valinnasta.
Ja kyllä ainakin oma lapseni on ollut huomattavasti terveempi kuin imetetyt ikätoverinsa, eli tosiaan ei voi yleistää, että imetys (tai alatiesynnytys!) on jokin tae terveeseen elämään. Itse olen syntynyt suunnitellulla sektiolla, enkä ole juuri sairasta päivää nähnyt, eikä allergioista/astmasta tietoakaan.
”According to Hinde, when a baby suckles at its mother's breast, a vacuum is created. Within that vacuum, the infant's saliva is sucked back into the mother's nipple, where receptors in her mammary gland read its signals. This ”baby spit backwash,” as she delightfully describes it, contains information about the baby's immune status. Everything scientists know about physiology indicates that baby spit backwash is one of the ways that breast milk adjusts its immunological composition. If the mammary gland receptors detect the presence of pathogens, they compel the mother's body to produce antibodies to fight it, and those antibodies travel through breast milk back into the baby's body, where they target the infection.
At the same time that it is medicine, breast milk is a private conversation between mother and child. While my daughter lacks words, breast-feeding makes it possible for her to tell me exactly what she needs. The messages we are sending each other are literally made of ourselves, and they tell us about what is going on in our lives at that very moment.”
http://www.thestranger.com/features/feature/2015/08/26/22755273/the-more-i-learn-about-breast-milk-the-more-amazed-i-am
Tosi hyvä ja tärkeä postaus!
Itsekin kirjoittelin omasta imetystaipaleestamme vähän aikaa sitten.
http://allyouneediswhite.indiedays.com/2016/03/25/tarinaa-imetystaipaleestamme/
Minun poikani täyttää huomenna 1v11kk 🙂
Tutkimusten pohjalta voi nimen omaan yleistää, siksi tutkimukset tehdään suurilla otannoilla, jotta tuloksista voidaan johtaa tietoa, jonka voidaan väittää olevan totta. Sen sijaan sinun yhden lapsen kokemustasi ei voi yleistää. Se, että voidaan yleisesti todeta pitkän imetyksen tuottavan hyötyjä x, y ja x ei tarkoita, että näin olisi jokaisen imetetyn kohdalla.
Voi kiitos tästä kirjoituksesta! Tosi hieno yhdistelmä tiukkaa faktaa ja omakohtaisia kokemuksia. Oma imetettäväni on vasta 10kk ja toivon imettäväni vähintään 2-vuotiaaksi.
Juuri näin. Jos on tutkittu, että imetys ja alatiesynnytys ehkäisevät allergioita, se tarkoittaa, että imetetyillä ja alateitsesyntyneillä on _pienempi_ riski sairastua allergioihin. Se _ei_ tarkoita, että ko lapset eivät voisi sairastua allergioihin, eikä se liioin tarkoita, etteikö korvikkeella kasvanut ja keisarinleikattu lapsi voisi olla täysin terve. Kyse on todennäköisyyksistä rakkaat ihmiset. Ja jotta tutkijat ovat päässeet johonkin lopputulokseen, se tarkoittaa, että aineiston on oltava suuri. Tämä on tilastotiedettä, matematiikkaa, numeroita.
Kiitos tästä kirjoituksesta, osui ja upposi omaan elämäntilanteeseen todella hyvin! Poikani on nyt kohta 10kk ja imetän vielä monta kertaa päivässä. Omaa imetystäni kommentoivat viime viikolla sekä gynekologi että lastenlääkäri. Imetys tuntuu oikeasti olevan sellainen asia että ikinä et tee oikein, teitpä miten hyvänsä. Gynekologi sanoi että se on tässä vaiheessa enemmänkin sellainen äidin ja lapsen läheisyyshetki ja lastenlääkäri totesi että tässä vaiheessa imetyksellä ei ole enää ravitsemuksellista arvoa. Imetyksestä löytyy niin paljon ristiriitaista tietoa että ainakin itse kehottaisin kaikkia äitejä kuuntelemaan itseään ja lasta imetyksen keston suhteen.Itse aion imettää juuri niin kauan kuin se meille sopii. Iloa, valoa ja tissimaitoa kevääseen!<3
Kiitos kiitoksista 🙂
Mulla on ollut välillä pitkiäkin kausia, kun olen miettinyt, että en jaksa enää imettää yhtään päivää. Mutta nyt kun mies jäi koti-isäksi ja itse olen työhommissa päivät, olen niin onnellinen, että en alkanut tehdä hätiköityjä päätöksiä ja jatkoin lapsentahtisesti. Yksi päivän parhaista hetkistä on, kun työpäivän jälkeen käperrytään muutamaksi minuutiksi (tyyppi on edelleen supernopea syöjä) sohvalle imetyspuuhiin <3
Ihana kuulla, että sielläkin äidinmaito on tärkeässä osassa <3
No onpas harmi, että olet joutunut puolustaa imetystä. Meillä terkka onneksi kannustaa, eikä mitään moitetta ole tulltu myöskään neuvolalääkäriltä tai hammaslääkäriltä.
Mä en onneksi ole koskaan kokenut kummeksumista tai ällöilyä taaperoimettämisestä. Matkassa on varmasti hyvää tuuria sekä huippu lähipiiri. Mies, ystävät ja sukulaiset ovat olleet tärkeänä tukena <3
Ihanaa, että imetys on teillä luonnollisena osana elämää jo kolmatta vuotta. Mäkin vähän jännitin, miten rinnat tottuvat pitkiin poissaoloihin töiden aikaan, mutta alun pienen hakemisen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Ja haha, mainio tuo kiitoksen lausuminen!
Niin on hieno juttu, en olisi ikinä uskonut silloin vuosi sitten! Kuten mä olen sulle sanonutkin, mä arvostan ihan valtavasti, että olet jaksanut imettää ja nähdä valtavasti vaivaa sen eteen (pumppailut ennen reissuja jne.), vaikka imetys ei olekaan ollut sulle mielekästä.
<3
Voi toista! Maito on ollut selkästi tosi tärkeä juttu teidän tytölle. Meillä esikoinen ei muita imetysaikaansa, mutta tahtoo mun kertovan uudestaan ja uudetaan tarinaa siitä, miten hän tahtoi olla vain mussa kiinni ja miten hän kasvoi isoksi ja vahvaksi mun maidolla. Onhan se mielenkiintoista – äidillä on vähän kuin supervoimia, kun se osaa tehdä maitoa! 😀
Hahha, ai saavatko ensisanat aina tällaista hellyyttä osakseen, oli se sitten maito, napa tai vaikka kakka 😀
Pitäisi tosiaan muistaa ottaa enemmän imetyskuvia muistoksi. Esikoisen ajoilta niitä on paljon – no lapsi oli rinnalla p a l j o n – mutta kuopuksen ajoilta vähän. Nämä postauksen kuvatkin ovat kolmen kuukauden takaa, eikä sen jälkeen ole kuin muutaman kerran imetys tallentunut kameraan.
Meillä neuvolassa tunnutaan olevan hyvin perillä imetyksestä, mutta ihan kauhulla luen välillä muiden äitien tarinoita Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmästä. Paljon olisi henkilökunnalla päivitettävää tiedoissaan. Onneksi saat kuitenkin sen parhaan mielipiteen läheltä <3
<3
Minäkin olen pahoillani lapselle puhjenneesta diabeteksesta. Miten sitä toivoisikaan, että jokainen lapsi saisi olla terve. Onneksi sairauteen on hyvät lääkkeet nykyään.
Mutta Rokkimamma on ihan oikeassa siinä, että yhden tapauksen perusteella ei voi tehdä päätelmiä. Tutkimuksiin tarvitaan laaja otanta. Silloin mukaan mahtuu monenlaisia yksittäisiä tapauksia, joista voidaan sitten johtaa lopputuloksia.
Mäkään en ehtinyt ennen esikoisen syntymää juuri miettiä imetystä – olin vasta päässyt sinuksi synnytyksen kanssa, kun lapsi päätti syntyä useaa viikkoa ennen laskettua aikaa. Mutta lähipiirin esimerkkiä seuraten ajattelin, että toki imetän ja varmaankin vuoden ikään. Taaperoimetys ei käynyt mielessäni, mutta en sitä poiskaan sulkenut. Sitten imetys jatkui ihan luonnostaan toiselle vuodelle. Nyt kuopuksen kanssa on sitten ehtinty kertyä jo enemmän tietoakin asiasta, joten mitään hoppua ei ole lopettaa.
Jos susta ja lapsesta vain siltä tuntuu, älkää ihmeessä lopettako imetystä sun töihin menoon. Mies oli viime kesän vanhempainvapaalla ja nyt hoitovapaalla, mutta imetys jatkuu hienosti, vaikka käynkin töissä. Itse harmittelen, että ohjailin esikoisen imetyksen loppumaan muutamia kuukausia ennen päiväkodin aloitusta. Maito olisi ollut ihana turvallinen ja tuttu asia uudessa elämäntilanteessa – meille molemmille 🙂
Harmi, että joudut selittelemään imetystä. Sehän mahdollistaa mahtavaa ilmaista lähiruokaa juuri lapsellesi suunnattuna. Tuntuu hassulta, miksi ihmeessä se pitäisi vaihtaa johonkin muuhun maitotuotteeseen (mikä yleensä on kuulemma se ehdotus). Hyviä imetyshetki sinne!
Ihana kirjoitus. Tuttuja tuntoja ja fiiliksiä. Meidän ihan just 2-vuotias ei vielä ole osoittanut merkkejä rintamaidosta luopumisesta.
Voih, tuli kyynel lukiessani tätä. Esikoista imetin 13kk kunnes hänen osoittaessa vieroittautumisen merkkejä jouduin lopettamaan. Odotin tosin silloin kuopusta ja voin todella huonosti, joten minusta ei vaan ollut sillä hetkellä ravitsemaan kolmea.
Kuopus aloitti aika radikaalin puremisella vieroittauttumisen ihan yhtäkkiä vajaan vuoden ikäisenä. Se oli järkytys ja surin sitä hetken (vaikka puremista en kyllä kaipaa) koska olin ajatellut että voin imettää reippaasti taaperoani niin pitkään kuin sitä halutaan. Kuopus päätti että vuosi riitti. Se oli vaan jotenkin niin äkillistä etten ehtinyt tehdä sitä luopumistyötä ollenkaan. Nyyh.
<3 Aihe joka lämmittää aina mieltä ja josta puhuminen on niin tärkeää.
Itsellä neljä imetystä takana: 4,5 kk (paljon ongelmia, esikoinen, luovutus, en vaan osaa…), 1 v 2kk, 1 v 3kk ja 2 v 6 kk. Lipsahti tuon kuopuksen kanssa vähän pidemmäksi, kun en ottanut mitään paineita ympäristöstä, että pitäis nyt jo lopettaa herranjestas. Lopetus tapahtui kivuttomasti. Yhtäkkiä neiti vaan oli valmis, en osaa selittää, mutta sen huomasi, että asia ei vaan enää ollut niin tärkeä. Kainalo riittää nyt 🙂
Alatiesynnytys / sektio ja allergiat liitetään vauvaan, ei äidin allergioihin.
Täällä esikoisen kanssa imetys ei onnistunut lainkaan ja suuria odotuksia ei ollut kuopuksenkaan suhteen (esikoisen osalta jäi fiilis että hän lähes vihasi koko touhua) mutta kuopus onkin ollut ihan toista maata ja selvästi imetys on hänelle tärkeää. Saa nähdä miten pitkään jatketaan, nyt ikää tulee pian 6kk. Työt aloitan kun hän on 1v2kk eli ehkä silloin, koska työhöni kuuluu monesti yön yli meneviä työmatkoja.
Ihana postaus<3.
Täällä takana imetystaipaleet kestoiltaan 2v6kk ja 2v10kk:). Kummankin kohdalla se 1,5-2v on ollut mulle henk.koht. ärsyttävintä kun välillä sitä tissiä huudettiin just kaupassa tai jossain;). Mutta sit kuitenkin se on ollut mullekin niin tärkeetä, että on halunnut jatkaa. Lopulta kummankin kohdalla vieroittuminen on mennyt tosi kivuttomasti, vaikka täytyy sanoa, että kyllä siinä vaiheessa olen itsekin jo siihen suuntaan ohjaillut…
Kiitos kirjoituksesta! <3
Minulla on pian 3-vuotias poika, joka myös puhumaan opittuaan alkoi kuiskia hellästi: ”Maitoa!” ja joka yhä hakeutuu kainalooni. Tälle uteliaalle ja energiselle lapselle imetys on aina ollut rauhan ja hellyyden hetki ja rakastan pitää pehmoista lasta lähelläni. Toki välillä väsyn, mutta pääsääntöisesti yhteiset hetket lapsen kanssa ovat ihania. En koskaan suunnitellut imettäväni näin pitkään ja muistan hämmästyneeni ystävää, joka imetti poikaansa 3,5-vuotiaaksi. Mutta kun huomasin, miten tärkeää maito oli lapselleni, hän on saanut jatkaa ja olen samalla lukenut pitkän imetyksen monista hyödyistä. Lapseni onkin ollut hyvin terve ja parantunut hetkessä muutamista sairastumisista -kipeänä hän on aina siirtynyt juomaan pelkkää maitoa ja tervehtynyt nopeasti, eikä koskaan ole tarvinnut pelätä, saako lapsi tarpeeksi ravintoa tai nestettä. Ja toisin kuin usein epäillään, imetys tukee lapsen itsenäisyyttä ja rohkeutta tutustua maailmaan, kun perusturvallisuuden tunne on vahva. Jotkut ystävät ja sukulaiset toivoisivat minun kyllä jo vieroittavan lapsen, mutta ulkopuolisten mielipiteillä ei ole merkitystä.
Ihana kirjoitus <3 Oma poikani on nyt 8kk ja kipuilen raskautumistoiveiden ja pitkän imetyksen ristiaallokossa. Luomuraskaus on melko epätoivoista kohdallani, eikä lisähormoneja tietenkään voi syödä imetyksen aikana. Imetän joka tapauksessa vähintään vuoden ikään, sen jälkeen mietin kumpaa asiaa priorisoin.
Kannatetaan vanhemman valtionaisen kommenttia!
Mennään vähän tilanteen ja ehkä fiiliksenkin mukaan. Kun tosiaan joinain päivinä hän käy rinnalla vain aamuisin sekä iltaisin ja sitten toisina päivinä kaipaa syliä (ja maitoa) useammin. Lapsi saa äidinmaitoa myös ruoka-aikojen ulkopuolella, mutta ennen ruokailuja täytyy pitää maitohanat kiinni, sillä se vaikuttaa ruokahaluun.
Hyvä, että keksitte keinon, jolla lapsi söi maitoa. Meilläkin molemmat ovat hyljeksineet pulloa, ja kuopus ei suostunut siihen lainkaan. Pumpatut maidot menivätkin mun poissaollessa hörpyttäen. Arvata voikin, että en ihan hurjasti ollut pois alkuaikoina 🙂
Imetyksen ja alatiesynnytyksen terveydellisistä hyödyistä alemmat anonyymit sanoivatkin jo sen, mitä mulla oli tarkoituksena kommentoida. Yleistää siis voi, niistä on hyötyä.
Jes, arvasin että teissä lukijoissa on tietävämpiä. Kiitos! Lisäsin linkin tekstiin. Imetys ON ihmeellinen asia!
Kiitos! Ihania imetyshetkiä sinne! <3
Kiitos! Toivottavasti voit imettää juuri niin kauan kuin sinä ja lapsi niin tahdotte 🙂
Kiva kuulla, että postaus osui hyvään saumaan. Ja tosi harmi taas kuulla, että olet joutunut kohtaamaan terveydenhuollon henkilökuntaa, jotka eivät ole ajantasalla imetyksestä. Tissimaitoa teidänkin kevääseen 😀
🙂
Mukava kuulla, että teilläkin imetys jatkuu 🙂
Voi, voin kuvitella. Luopumistyölle tarvitsee aikaa (vaikka välillä on fiilis, että tahdon lopettaa tämän just ja nyt), joten tuollainen yllättäen ja äkkiä tuleva vieroittuminen tuntuu varmasti surulliselta.
Tuollaisen kuvailemasi vieroittumisen minäkin toivoisin voivani kuopukselle tarjota, sitten joskus 🙂
Ihana kuulla, että tällä kertaa imetys on luonnistunut. Ei muuten kannata ottaa paineita niistä yön yli menevistä työmatkoista, ne eivät ole este imetyksen jatkumiselle. Tuotanto kyllä pysyy käynnissä, vaikka ei pumppaisi reissussa.
Komeat imetytaipaleet sulla takana 🙂 Miten sitä maitoa huudetaankin just silloin, kun ollaan jossain kaupungilla ja päällä on vain mekko ja ohuet sukkahousut 😀 Mä kyllä imetän tarpeen vaatiessa missä vain, mutta oon yrittänyt päästä takaisin omiin vaatteisiini, enkä viitsi vatsaröllykkä vilkkuen ja sukkahousuista pikkarit loistaen imettää haha!
Tuttuja fiiliksiä. Etenin se, miten ihanaa on saada ikiliikkuva lapsi välillä rauhoittumaan rinnalle <3
Kinkkinen tilanne tosiaan! Toivottavasti löydätte juuri teille sopivan ratkaisun asiaan <3
Onko sinulle tultu julkisilla paikoilla sanomaan ikäviä kommentteja imeyksen suhteen? Siis muualla kuin netissä.
Aihe kuumentaa tunteita, mutta itse olen saanut imettää kahta lastani ihan rauhassa. Oman kokemukseni mukaan ilmapiiri imettämiselle on paljon myönteisempi kuin yleisesti annetaan ymmärtää.
Teidän pitäisi kirjoittaa kirja imetyksestä! Siis siitä, miltä se tuntuu, kerätä eri äitien eriaisia kokemuksia. Teillä olisi hyvä lähtökohta, kun koette asian niin eri tavoin. Minua harmittaa, kun aihe on niin latautunut, etten oikein uskalla keskustella siitä toisten äitien kanssa.
Kiitos kirjoituksestasi! Esikoista imetin 1v 11 kk ikään, kakkonen syntyi 2,5 kk myöhemmin. Imetin häntä 1v 4 kk vanhaksi. Nyt saan taas imettää pientä 4-viikkoista. Etenkin esikoisen kanssa sain kovasti kummastuneita kommentteja pitkään imetyksestä ja koin sen ahdistavana (kommentoinnin). Tuntui, että sitä oli parempi salailla. Tuttavat, perhe (ei mieheni), mutta myös ammatti-ihmiset suhtautuivat siihen tosi nihkeästi. Kakkosen kanssa en imetyksen pituudesta puhunut juuri kenellekään, kun ajattelin alunperinkin, ettei se ole muiden kuin meidän asiamme. En tiedä miksi imetykseen suhtaudutaan niin kielteisesti. Tätä ihanaa vauvaa aion myös imettää ihan niin kauan kuin huvittaa.
On tärkeää, että joku kertoo julkisesti imettävänsä taaperoa ja että se on vain hyvä ja ihana juttu!
Voi osaisiko tämän linkannut tai joku muu asiasta tietävä kertoa miten rintakumi vaikuttaa tähän asiaan? Imetän siis 2kk aina rintakumin kanssa, eikä näköpiirissä ole päästä siitä eroon 🙁 Pitäisikö yrittää kerran päivässä ilman kumia, jotta superfoodista tulisi vieläkin superimpaa 🙂
Ei koskaan ole tultu sanomaan mitään ikävää. En ole saanut edes mitään pahansuopia silmäyksiä. Päinvastoin! Ja olen kuitenkin imettänyt aika monessa paikassa ympäri maailmaa 🙂
Kurjaa, että olet saanut ikävältä tuntuvia kommentteja. Meitä taaperoimettäjiä on loppujen lopuksi Suomessakin paljon. Se imetys ei vain näy niin usein kaupungilla kuin vauvojen imetys. Leppoisaa ja mukavaa kolmatta imetystaivalta sinne <3