Kas, sehän on yksi viikon kivoimmista päivistä! Maanantain kunniaksi myös uusi jakso minun ja Satun Unelmaduunarit-podcastista on nyt kuunneltavissa. Toiseen jaksoon saatiin studion täydeltä glitteriä, väriä ja säteilevää energiaa, kun vieraaksemme saapui valokuvaaja Janita Autio.

Janita on lyhyessä ajassa suosituksi valokuvaajaksi kohonnut itseoppinut ammattilainen, jota voi hyvällä syyllä sanoa myös somevaikuttajaksi. Instagrammissa hänellä on yli 20 tuhatta seuraajaa, ja Janitan blogi tarjoaa upeiden valokuvien lisäksi hypähdyksen valokuvaajan menevään elämään. Janitan työpaletti koostuukin valokuvauksen lisäksi myös kaupallisista yhteistöistä hänen somekanavissaan.

Janitan tarina on mielenkiintoinen, sillä hänellä ei ole lainkaan alan koulutusta. Hän on oppinut kaiken ammatistaan tekemällä. Ja kuten Unelmaduunareiden viime jaksossa Antti Holmakin sanoi, Janitakaan tuskin olisi tässä ilman somea. Jos Antti löysi työminänsä Facebookin avulla, Janitalla avain menestykseen on ollut Instagram.

Puhumme koulutuksen merkityksen ja merkityksettömyyden lisäksi Janitan kanssa myös siitä, miten työ- ja vapaa-aika pysyvät erillään, kun on luonut omasta intohimostaan ammatin. Vai pitääkö sen pysyäkään? Valokuvaus on Janitalle elämäntapa, mikä aiheuttaa välillä harmillisia tilanteita ihan ystävienkin kesken, kun joillekin voi olla epäselvää, että hän ei esimerkiksi voi samalla kuvata häitä ja olla häissä vieraana.

Janita kertoo myös siitä, miten valokuvaajan työssä työnjäljen lisäksi omalla persoonalla on väliä. Kuten niin monilla aloilla tänä päivänä, sen varsinaisen valmiin työtuloksen lisäksi ammattilainen myy myös omaa persoonansa. Sillä tavalla Janita aikoinaan päätyi kuvaamaan minun ja Satun Unelmahommissa-kirjan kannenkin.

Kuten Janitalta, itseltäni ei ole koskaan kyselty opiskelupapereita. Ahkera tekeminen, edelliset työt, kontaktit ja sattumat ovat ratkaisseet työkeikat. Janita kuitenkin kertoo, että välillä häntä on jännittänyt ison asiakkaan keikkaa kuvatessaan, että miten hän voi olla tässä, ilman koulutusta. Sama koulutusepävarmuus on vaivannut myös itseäni, monen monta vuotta. Itse asiassa se piti minut väärällä urapolullakin liian pitkään.

Minä olen koulutukseltani medianomi. Olen valmistunut Turun Diakonia ammattikorkeakoulusta, joka sittemmin yhdistettiin Turun Ammattikorkeakouluun. Varsinainen tittelini on viestintäkasvattaja, sillä kävin monimediatoimittaja-koulutuksen lisäksi erillisiä viestintäkasvattajakursseja sekä opiskelin pedagogiset Turun Yliopistossa. Tämä koulutussetti on ollut ihan täydellinen kaikessa mitä olen valmistumisen jälkeen tehnyt.

Mutta tuskailin ihan liian kauan sitä, että en ole jotenkin riittävä. Olin saanut jostain päähäni, että ainut oikea ja arvostettu väylä toimittajaksi on Tampereen yliopisto ja siellä tiedotusopin linja. Kai se iskostettiin päähäni Voionmaan opistossa, jonka tiedotusopin opintoihin kuului tiedotusopin appron suorittaminen yliopistolla. Ovet yliopistoon eivät kuitenkaan avautuneet ensimmäisellä kerralla, ja päädyin sattumien ja hyvän onnen kautta viettämään välivuotta ammattikorkeaan Turkuun. Onneksi, sillä lopulta se välivuosi kesti neljä vuotta sekä yhden vaihto-oppilaslukukauden ja määritteli elämäni uudeksi ja paremmaksi.

Ammattikorkeakouluvuosista meni pari vuotta omaan sisäiseen kamppailuun sen kanssa, että omalle itselle niin oikealta tuntuvat koulu on myös hyvä jonkun määrittelemättömän yleisen mielipiteen mukaan. Sitä ei helpottanut tuolloin alalla vallalla ollut pieni kyräily kahden eri koulutukastin välillä.

Vielä kauemmin meni pyristellä vastaan sitä ajatustani, että yliopiston lisäksi koin ainoan oikean väylän uskottavaksi journalistiksi käyvän uutisten kautta. Siitäkin huolimatta, että en ole oikein koskaan tykännyt tehdä uutisia. Opettavaista ja antoisaa niidenkin tekeminen oli, mutta sytyin tuleen aina tarinallisten juttujen edessä. Sellaisten juttutyyppien, joiden tekemisessä sain leikkiä kielellä, käyttää omaa persoonaani ja pelkkien faktojen lisäksi keskittyä myös tuntemaan sekä aistimaan lukijan / kuulijan / katselijan puolesta.

Vasta ihan opiskelujen loppupuolella ymmärsin, että myös viihdyttävä ja jonkun muun kuin uutisarvon perusteella tehty juttu voi olla hyvin tehtyä, journalististakin. Olin silloin (uutis)toimittajana sanomalehdessä, jossa toimituspäälliköt olivat onnekseni huomanneet minun olevan parhaimmillani uutislaatikon ulkopuolella. Sain tehdä paljon viikonvaihteen pidempiä, tarinallisempia ja enemmän aikaa vaativia juttuja. Kirjoitin kolumneja, kepeitä fiilisjuttuja ja puin sanoiksi tavallisten ihmisten elämäntarinat synttärihaastatteluissa.

Sain siitä rohkeutta ja varmuutta lähteä kulkemaan omaa tietäni. Hain viimeiseen opiskeluihin kuuluvaan harjoitteluun Olivia-lehteen. Oliviassa otettiin keveiden aiheiden lisäksi kantaa vaikeisiin asioihin ja käsiteltiin myös yhteiskunnallisia puheenaiheita. Juttujen tekemiseen oli aikaa paneutua. Ymmärsin yhä paremmin tarinallisuuden merkityksen ja sen, miten paljon duunia esimerkiksi kepeältäkin vaikuttava tyylijuttu vaatii. Olin saapunut maailmaan, jonkalaista en ollut osannut haaveilla edes olevaksi.

Oliviassa, Ympyrätalon käytävillä, löysin vihdoin oman työnkuvani, oman intohimoni. Se oli tarinankerronta. Ja se on pätenyt siitä lähtien. Mitä tahansa olen työkseni tehnyt, punaisena lankana on ollut tarina. Ja vaikka tulevaisuudessa pyörittäisin työkseni viinitilaa Italiassa tai suunnittelisin lastenvaatekuoseja Ivalossa, yhdistävä tekijä tulee aina olemaan tarina.

Tee sitä, missä olet hyvä. Kun itse teet sitä, mitä rakastat ja missä koet olevasi omimmillasi, todennäköisesti jälkikin on silloin niin hyvää, että asiakkaat ja työnantajat tahtovat sitä sinulta ostaa. Jos työsi ei vaadi tiettyä opiskelustatusta, kuten vaikkapa sairaanhoitajilla ja poliiseilla, se mitä ja missä olet opiskellut on silloin toisarvoinen juttu.

Unelmaduunarit podcastin toisen jakson voit kuunnella täällä tai napauttamalla tuota yläpuolella olevaa kuvaa. Kaikki julkaistut jaksot löytyvät myös muun muassa iTunesista ja puhelimen omasta podcast-sovelluksesta. Ja hei, kertokaa ihmeessä palautetta, se olisi mahtavaa. Palautetta on kätevin jättää Unelmaduunarit-podcastin omien Facebook-sivujen kautta. Päivitämme sivuille kootusti kaikki podcastiin liittyvät päivitykset ja jutut.

Täällä postaus siitä, miten ja miksi kuunnella podcasteja.

Täällä postaus siitä, mikä Unelmaduunarit-podcast on.

Jaa: