Siellä se nyt on kuunneltavana, ensimmäinen jakso minun ja Satun podcast-sarjasta Unelmaduunarit! Ensimmäisen jakson vieraamme saapui suoraan Lontoosta, kun saimme Rähinän studioon kanssamme työstä puhumaan näyttelijä-kirjoittaja Antti Holman, joka nousi viimeistään Putous-sarjasta koko Suomen kansan koomikoksi.

Antin jaksossa me aloitamme siitä, mistä jokainen unelmaduunari joutuu aloittamaan: miten tunnistaa oma unelmansa. Anttikin nimittäin tietää, että vaikeinta on saada puristettua itsestään ulos se, mitä tahtoo. Sitten kun tietää mitä haluaa, sitä halua kohden voi mennä.

Lisäksi puhumme luovuudesta ja sen löytymisestä, menestyksestä, näyttelijätyöstä ja luovalla alalla rahallisesti pärjäämisestä. Kuulemme myös sen, miten ahdistunut ja rohtunut teatterikorkeakouluopiskelija löysi itsestään näyttelijän, joka saa ihmiset nauramaan. Itseäni kutkuttaa ajatuksena myös se, että Antti kertoo, että ilman Facebookia hän tuskin olisi päässyt tähän, missä nyt on.

Minulle jäi mieleen myös se, miten Antti kertoi menestyksen salaisuudeksi itsevarmuuden. Että taitojakin pitää olla ja duunia paiskoa ihan hitosti, mutta lopulta ratkaisee oma usko tekemiseensä ja itsevarmuus. Mä kun väitän, että itsevarmuutta voi tietyn tason jälkeen myös huijata.

Minulle on yllättävän moni ihminen sanonut, että ihailee itsevarmuuttani. Olen saanut kuulla, että on mahtavaa, miten nöyristelemättä osaan myydä osaamistani ja olla ylpeä tekemisistäni. Etenkin luovalla alalla olevat ovat kiitelleet, että teen näkyvämmäksi sitä, että luovatkin duunit ovat työtä – niin kivoja ja unelmahommia kuin ne monelle ovatkin. Vaikka olen opetellut ottamaan kehuja vastaan, tuntuu se aina vähän nololta ja nurinkuriselta. Ai mää vai?

Vaikka koenkin olevani aika hyvä siinä mitä teen, tulee myös niitä päiviä, kun kaikki on paskaa. Kaikki suoltamani on paskaa. Jokainen ajatus on paskaa. Se, onko päiväni timanttia vai paskaa, tuskin näkyy edes ulospäin. Mutta itselle sillä on merkitystä. Joskus tärkeässä palaverissa hätkähdän, että minä tosiaan olen siinä, ihmiset kuuntelevat minua ja kerron asioita ihan kuin muka tietäisin niistä jotain. Hyvänen aika, välillä luennoin ihmisille, jotka ovat tulleet kuuntelemaan vain minua. Ja apua, kirjoitin Satun kanssa kirjankin siitä, miten tehdä unelmistaan työ, vaikka välillä olen täysin loppu omien unelmahommieni kanssa.

On päiviä, kun pelkään, että jään kiinni siitä, että oikeasti olen ihan kujalla. Ihmettelen, miten minä yhtäkkiä olen tällaisessa aikuisten maailmassa. Kirjoittamassa vaikeaselkoisten tutkimusten pohjalta helppolukuisia tekstejä, neuvottelemassa kampanjoiden hinnoista yritysten pomojen kanssa (jotka yhtäkkiä ovat aika samanikäisiä kanssani), nakuttamassa raportteja ja peräämässä yritykseni maksamattomia laskuja. Ja että kaiken päälle olen vielä äiti – se vasta jaksaakin hämmästyttää päivästä toiseen. Miten minä aikuisen elämään eksynyt pikku nulikka olen voinut saada kaiken tämän vastuun?

Mutta jotenkin tämä kaikki pyristely ei kai sitten näy ulospäin. Ja yllättävän helposti osaan saada omat ajatukseni huijattua takaisin raiteilleen. Että olen hyvä. Tarpeeksi hyvä. Ja jos en ole, harjoittelen lisää. Jos en itse luota omaan osaamiseeni, miten siihen voisi luottaa kukaan mukaan? Itsevarmuuden lisääntymiseen vaikuttaa tietenkin jokainen onnistunut päivä. Itsevarmuus ja koetut päivät sekä ikä vain kulkevat aika tiukassa käsikynkässä omassa elämässäni.

Tärkeää on myös se saatu palaute – että ihmiset ympärillä antavat positiivista palautetta tekemisestäni. Kertovat diggailevansa. Siksi muistutan itseänikin välillä siitä, miten pieni sana voi olla tärkeä toiselle ihmiselle. Se sana ja ohikiitävä hetki voi olla se, jonka minä unohdan parissa päivässä, mutta johon se toinen ihminen palaa huonoina päivinä hakiessaan energiaa ja itseluottamusta.

Sillä voitteko uskoa. Vaikka Unelmaduunarit-podcastissa vieraanamme ollut Antti Holma on monilahjakkuus ja supersuosittu, hänkin on paininut omien kelojensa kanssa. Hän on miettinyt esimerkiksi, että ei ole näyttelijänä tarpeeksi mies, että hän ei todellakaan ole hauska ja että hänellä on liian iso pää. Voi hyvänen aika. Kaikenlaista sitä ihminen voi pienessä tai isossa päässään pyöritellä.

Mutta nyt, siirrytään tekstistä puheeseen. Unelmaduunarit podcastin ensimmäisen jakson voit kuunnella täällä tai napauttamalla tuota yläpuolella olevaa kuvaa. Se löytyy myös muun muassa iTunesista ja puhelimen omassa podcast-sovelluksessa. Oltaisiin Satun kanssa onnellisia, jos saataisiin kuulla podin teissä herättämiä ajatuksia. Niitä on kätevin jättää Unelmaduunarit-podcastin omien Facebook-sivujen kautta. Päivitämme sivuille myös kootusti kaikki podcastiin liittyvät päivitykset ja jutut. Nyt, keskity hetkeen (tai kuuntele podi ihan rennosti tehdessäsi muuta samalla: meikatessasi, metrossa istuessasi, autoillessasi, kaupassa käydessäsi tai pyykkiä viikatessasi).

Täällä postaus siitä, miten ja miksi kuunnella podcasteja.

Täällä postaus siitä, mikä Unelmaduunarit-podcast on.

Jaa: