Yhteistyössä Papa’s Bike
Toki olin kuullut tarinoita siitä, miten potkupyörällä kulkenut lapsi on oppinut ajamaan polkupyörää ilman apupyörävaihetta tuosta noin vain. Mutta en silti olisi ikinä voinut uskoa, että nelivuotiaamme oppi ajamaan pyörää viidessä minuutissa satulaan nousemisen jälkeen. Siinä Papa’s Biken edessä Lauttasaaressa.

Useamman vuoden kyydissä pysyneet lukijat varmasti muistavat, miten pari vuotta sitten ihastuin perhepyöräilyyn erikoistuneeseen pyöräliikkeeseen Papa’s Bikeen. Silloin mun mummopyörästä kuoriutui Papan käsissä hienosti rullaava perhepyörä, kun pyörä huollettiin jokaista mutteria myöten ja tarakalle asennettiin hollantilainen Yepp-istuin. Papa’s Bike on perheyritys, jonka pyöriä pitää liikkeessä pääasiallisesti pappa Pauli, mutta myös papan neljä tytärtä perheineen. Kaupalla on aina ihana ja lämminhenkinen meininki, kun ruuveja ovat pyörittelemässä myös pienet kolmannen polven fillaroitsijat.

Sitten viime näkemän pari vuotta sitten, Papalle on syntynyt lisää lapsenlapsia ja liikkeen valikoima on sekin laajentunut. Erilaisten junior-istuimien lisäksi sieltä löytyy vaihtoehtoja isompien lasten kuljettamiseen tarakalla, kuten vaikka kuvissakin näkyvä selkänojallinen istuin jalkatuilla tai tarakalle kiinnitettävä pehmuste sekä jalkatapit. Pyöräilykypäriä löytyy ihan pienimmille matkaajille koosta 47 alkaen. Noin muun muassa. Myös heidän lastenpyörävalikoimansa on laajentunut, ja nykyään Papa’s Bikesta saa myös kevyitä ja pyöräpiireissä kiitosta keränneitä Frog-lastenpyöriä.

Frog oli meillä mielessä esikoisen ensimmäiseksi polkupyöräksi jo viime vuonna, mutta päätimme kuitenkin antaa lapsen potkutella vielä yhden kauden potkupyörällään. Se oli hyvä päätös, sillä tasapaino kehittyi valtavasti juuri viime kesän aikana, ja lopulta potkupyörällä paineltiin alamäessä menemään sellaista vauhtia, että heikompia pyörrytti. Tänä vuonna ihan oikean ensimmäisen polkupyörän hankinta oli sitten ajankohtaista, kun samalla kuopus perii siskon vanhan potkupyörän.

Päädyimme Frog Biken hybridimalliin koossa koossa 52 (rengaskoko 20 tuumaa). Pöyränsä väriksi lapsi valitsi päheän punaisen. Toisin kuin pienemmissä Frogin malleissa, tässä on vaihteet. Alkuun niitä kuitenkin kannattaa pitää ihan vain kolmosella, kunnes lapsi oppii käsittelemään pyöräänsä. Jarrut ovat käsijarrut, mikä mua vähän jännitti alkuun, mutta kuulemma lapset oppivat helpommin käyttämään käsijarruja. Ja kun mietin asiaa, onhan se loogista: käsillä jarrutetaan, jaloilla poljetaan lisää vauhtia.

Potkupyörän jäljiltä lapsen uusi pyörä näytti alkuun tosi isolta, mutta tärkeää onkin valita oikeankokoinen pyörä. Liian pienellä pyörällä polkeminen hankaloituu, ja parasta onkin testiajaa menopeli ennen ostopäätöstä. Tärkeää on myös nostaa satula oikealle korkeudelle, sillä liian matalalla olevan satulan kanssa lapsi ei saa polkemiseen voimaa. Kun satula on oikealla korkeudella, lapsen jalat eivät osu maahan.

Kyselin Papa’s Biken jengiltä, miten potkupyörän jälkeen kannattaa aloittaa harjoittelu polkupyörän kanssa. Tässä niksit:

  • Yleensä yli nelivuotias oppii ajamaan polkupyörää ilman apupyöriä, kun taustalla on potkupyöräosaamista. Esimerkiksi Frogin koon 43 ja 48 pyöriin saa kiinni apupyörät, mutta apupyörävaihe on yleensä potkupyöräilleillä lapsilla lyhyt.
  • Potkupyöräillessään lapsi on tottunut siihen, että jalat osuvat maahan. Aluksi satulaa voikin pitää vähän matalammalla, ja kun lapsi oppii ja luottaa omaan tekemiseensä, satulaa voi pikkuhiljaa nostaa oikealle korkeudelle.
  • Potkupyöräilevän lapsen tarvitsee oppia, että polkupyörällä ei jarrutetakaan laittamalla jalkoja maahan. Frogin potkupyörissä on käsijarru, mikä edesauttaa jarruttamisen oppimista jo potkupyöräaikana. Meidän potkupyörämme on Stider, joka on oikein mainio peli, mutta siinä ei ole käsijarrua.
  • Polkupyöräilyä opettelevalle lapselle kannattaa ensimmäisenä opettaa käsijarrun käyttö, ja nimenomaan takajarrun käyttö, ettei lapsi lennä äkkijarrutuksessa sarvien yli. Kannattaa opettaa lapselle heti myös käsijarrujen etu, eli se, että ne pidetään pohjassa ja sen jälkeen noustaan pyörän selkään, päästetään ote jarruista ja polkaistaan vauhtia.
  • Potkupyöräilleellä lapsella on hallinnassaan tasapaino. Tällöin lapsi osaa myös kääntää pyörää sekä kallistaa sitä oikealla tavalla mutkissa. Apupyörillä lapsi oppii kallistamaan juuri päinvastaiseen suuntaan, mistä pitää sitten oppia pois apupyörien jälkeen.
  • Varsinaisen pyöräilyn opettelu aloitetaan hitaasta vauhdista. Myöhemmin ihan pienen pieni loiva alamäki voi auttaa vauhdin ja tasapainon pysymisessä.
  • Opettajan kannattaa juosta pyörän rinnalla ja ensin pitää kiinni sarvista. Kun lapsi oppii luottamaan kykyynsä, opettaja voi ottaa kiinni lapsen olkapäistä. Ja siitä sitten otetta voi pikkuhiljaa keventää ja lopulta kokonaan irrottaa.

Ja siinä samassa kun näitä vinkkejä kyselin, näin silmäkulmassani, kuinka pihalla miehen kanssa harjoittelemassa ollut lapsi ajoi polkupyörällä ihan itse. Ilman apupyöriä ja ilman aikuisen tukea. Aivan käsittämätöntä. Tuo hetki taitaa jäädä loppuiäksi sekä meidän aikuisten että lapsen mieleen. Lapsi hymyili onnesta ja minä vähän itkin liikutuksesta. Oma pieni rakas vauvani osaa jo ajaa pyörällä!

Vielä samana päivänä lapsi polki kotona Herttoniemessä pitkiä matkoja ja jarrutkin alkoivat löytyä. Sen jälkeen taidot ovat vaihdelleet vähän päivän ja fiiliksen mukaan, mutta siellä jossain selkäytimessä se perustaito jo on. Nyt on pitkä kesä aikaa hioa taitoa, josta on iloa ja hyötyä loppuelämäksi.

Miten teidän muiden fillaroivien perheiden pyöräkausi on alkanut?

Jaa: