Mitenkäs olisi sellainen hivenen pähkähullu idea, että pakkaisimme lapset ja rinkan laatikkopyörään ja hurauttaisimme sillä bussin sekä laivan kautta Ahvenanmaalle? Ideassa oli sellaista hullunkurista seikkailuhenkeä, joka perheeseemme vetoaa. Kun olin saanut matka-ajatuksen päähäni, oli kertakaikkisen pakko selvittää, onko se ylipäätään mahdollista.
Ja kyllä, olihan se, vaikka melkoisen monta tuntia selvittely- ja suunnittelutyötä se vaati. Mutta koska mä olen nyt tehnyt tämän duunin teidän puolesta, kannattaa jokaisen kynnelle kykenevän tehdä sama perässä, omalla tyylillään tietenkin. Vaikka tässä erään korvamadon tapaan vielä on kesää jäljellä, voisin sanoa jo nyt tämän olleen heittämällä yksi kesän parhaista reissuista. Ja jos ei halua välttämättä viedä omaa pyöräänsä Ahvenanmaalle – tai edes omista sellaista – Maarianhaminasta ihan sataman läheltä saa vuokrattua pyöriä ja lastenkuljetuskärryjä. Me vuokrasimme sieltä miehelle pyörän Ahvenanmaalla kruisailun ajaksi.
Ahvenanmaa piti laatikolla kulkenutta perhettämme niin hyvänä, että postauksia reissusta on tulossa useampi. Aloitetaan nyt kuitenkin siitä, miten me se tehtiin. Tämä kysymys kun nousi esiin Lähiömutsin somekanavilla, jossa matkaamme pääsi seuraamaan smoothisti reaaliaikaisena. Kysymys on relevantti, sillä netin syövereistä löytyi keskusteluja aiheesta, mutta ei yhtään kokemusta saati ihan varmaa vastausta.
Ensimmäinen tenkkapoo tuli siitä, että laatikkopyörä pitäisi ensin saada Turkuun. En ollut tajunnut, että Helsingistä Ruotsiin lähtevät laivat pysähtyvät Maarianhaminassa aina yöaikaan. Saapuminen Ahvenanmaalle lapset laatikkopyörässä keskellä yötä olisi ollut jo sen verran iso seikkailu, että jätettiin mieluummin väliin. Siispä laivan kyytiin piti päästä Turusta, josta lähtevät laivat pysähtyvät Maarianhaminassa päiväsaikaan molempiin suuntiin kulkiessaan.
Jos meillä olisi ollut aikaa, olisimme ottaneet matkan Turkuun pyöräroadtrippinä. Helsingistä Turkuun pääsee fillaroimaan pitkin hiljaisia maanteitä ja moottoritien avaamisen jälkeen unohtuneita kyliä, joten pelkästään se matka olisi varmasti ollut jo unohtumaton. Aikataulullisesti piti kuitenkin säästää päiviä itse Ahvenanmaalle, joten matkan alkuun alle oli saatava joku nopeampi kulkupeli.
Meidän kolmipyöräinen ja sähköavusteinen Babboe-laatikkopyörämme on kooltaan 215 x 88,4 x 110 cm. Keskustelu junien konduktöörien kanssa ja soitto VR:lle varmistivat, että junan kyydissä emme Helsingistä Turkuun pääsisi. Niin sanottujen vanhojen sinisten junien kyytiin laatikko mahtuisi, sillä niissä on omat tavarankuljetusvaunut, mutta näitä junia ei tällä välillä enää ole muutamaan vuoteen puksuttanut. Mutta muualla päin Suomea näitä on käsittääkseni edelleen liikenteessä – vinkkinä muille kotimaanmatkaa miettiville laatikkopyöräileville perheille.
Siispä soitto Matkahuoltoon. Sieltä ilokseni vastasi asiakaspalvelija, joka oli halukas selvittämään tarjoamani pähkinän sen suoran torppauksen sijaan. Hän pohti tovin asiaa ja antoi sitten minulle suorat numerot muutamalle liikennöitsijälle, joiden linjureiden kyytiin arveli meidän pyörinemme mahtuvan. Heti ensimmäisestä numerosta tärppäsi, ja Vainion Liikenne otti asian selvitettäväkseen. Siellä oli käyty ihan käsipelillä mittailemassa heidän kalustossaan olevia erilaisia linja-autoja. Mahtavaa asiakaspalvelua, ja mikä parasta, meidän pyörämme imaisevia versioitakin löytyi! Pientä epävarmuutta toi se, että kaikissa linja-autoissa käytäväkohta laskee rahtitiloissa alemmaksi, joten oli olemassa mahdollisuus, että laatikko ei kääntelylläkään kyytiin mahtuisi. Päätimme kuitenkin ottaa riskin.
Katselimme yhdessä liikennöitsijän kanssa meidän aikatauluihimme ja meidän pyörällemme sopivat lähdöt. Liikennöitsijä ilmoitti erikoiskuljetuksesta myös kuljettajille ja sopi, että kyytiin ei tuolloin oteta rahtia. Meidän pyörämme kun vei tavaratilasta toisen boksin lähes kokonaan, ja matkustajien tavaroille on jäätävä tilaa. Normaalisti pyörän kuljetus maksaa 10 euroa, ja me saimme laatikon matkaan kohtuulliseen 30 euron hintaan suuntaansa.
Vähän silti jännitti seisoskella pyörän ja rinkan kanssa Kampin kaukoliikenneterminaalissa. Etenkin kun toisen liikennöitsijän kuljettaja käveli ohitse ja totesi päätään puristellen, että ei muuten mahdu. Mutta hähä, niin se vain mahtui nätisti kyljelleen makailemaan! Perillä Turussa olimme iltasella, joten ehdimme vielä tovin kruisailla kesä-Åbon katuja ja nähdä ystäviä ennen hotellilakanoiden väliin kömpimistä.
Aamulla karautimme karavaanimme kanssa satamaan ja tämän postauksen yhteistyökumppaninakin toimivan Silja Linen lähtöselvitykseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty sisälle terminaaliin, vaan muina muijina ajoin laatikkopyörämme Silja Galaxyn autokaistalle. Siellä minä sitten lapset perhefarmarini kyydissä jonotin henkilöautojen, moottoripyöräilijöiden ja muiden autokannelle menossa olevien kulkupelien joukossa. Saimme hymyjä ja meitä hymyilytti.
Parkkiin pyörä laitettiin muiden pienempien kulkuneuvojen kylkeen. Pyörän kuljetus laivalla maksaa 10 euroa suuntaansa, ja kansipaikat olisivat meidän perheeltämme maksaneet vajaan 30 euroa suuntaansa. Yhteistyön kautta saatiin kuitenkin tällä kertaa käyttöömme myös hytit, mikä oli luksusta. Koska tein reissussa myös töitä, hytissä oli hyvä naputtaa rauhassa konetta (ja lasten pomppia yläsängystä toiseen riemuissaan).
Koneen naputtamisen lisäksi ehdittiin nauttia matkaamisesta laivalla perinteisin menoin. Syötiin rauhassa ja hyvin, vedettiin riemuöverit leikkitiloissa, annettiin merituulen kieputtaa hiukset takuille kannella ja tanssittiin pomppien laivan yökerhon tyhjällä tanssilattialla. Leppoisan hidasta ja kesälomasielulle lempeää matkantekoa.
Perillä Maarianhamissa olimme sopivasti laivalla nautitun lounaan jälkeen, joten nuorimmainen oli ehtinyt nukahtaa laatikon kyytiin jo ennen kuin pääsimme ajamaan pihalle laivan vatsasta. Varsinaisiin Ahvenenmaan pyöräilyseikkailuihin palaan myöhemmin, mutta käytännön matkustusasioista vielä sen verran, että takaisin matkaaminen tapahtui samoin kuin tuleminenkin. Mitä nyt käänteisessä järjestyksessä. Ajoimme karavaanimme sisään hieman ennen kahta lähtevään Baltic Princess -laivaan, matkasimme Turkuun (jossa Mamma eli Turun kuningatar laittoi meille iltapalapöydän komeaksi), yövyimme hotellissa ja aamulla nostimme pyörän Helsinkiin vievän linja-auton kyytiin.
Tällä reissulla jos jossain matkustaminen todellakin oli jo osa elämystä!
Me ei olla oltu aikaisemmin lasten kanssa pyörällä, joskus aikoina ennen lapsia tehtiin pidempi pöyräreissu Ahvenanmaalle. Tykättiin reissusta koko perhe niin paljon, että toivottavasti voidaan ottaa reissu uusiksi (ja fillaroida eri paikkoihin kuin nyt) ennen kuin lapset kasvavat ulos fillarin laatikosta 🙂
Aika paljon säätöä sanoisin, mutta uskon myös olevan vaivan arvoista. Jos on aikaa reissata, niin ei sillä niin väliä kuinka nopeasti on perillä, etenkin kun matkanteko itsessään on mukavaa ja aikataulut hyviä (eli ei tosiaan niitä kamalia yöheräämisiä). Mekin vielä, joku kesä! 😀
Helpoiten tietty pääsisi fillarireissulle vuokraamalla pyörät ja pyöräkärryn Maarianhaminasta. Mutta sehän olisi ollut ihan liian helppoa seikkailuksi se :DD No ei, kivaa varmasti millä tavalla toteutettuna vain. Omasta mielestäni tärkeintä on, että lähtee reissuun – tyyli on vapaa! Mutta nyt ajamiset ”laivan vatsaan” ja kruisailut omalla tutulla pyörällä vieraissa maisemissa toivat reissuun oman säväyksensä. Etenkin lapsista oli hurjan jännää! Itse myös tykkään laatikkopyörästä (ja sen sähköistä) niin paljon, että reisilihakseni eivät olleet ihastuneita ajatukseen peräkärrystä vaihtoehtona 😀
Mies joutui tuleen siis bussilla perässä satamaan ym jos hänellä ei pyörää kuin vasta perillä? Melkoista säätöä kaiken kaikkiaan näyttänyt olevan, hotlayöt ennen ja jälkeen itse reissun mutta ei sillä etteikö varmasti olisi sen arvoista sitten kuitenkin 😀 Me ajettiin joskus autolla Turusta Affenanmaalle ja takas ja maisemat oli aika pettymys kun ei vettä näkynyt kuin losseista käsin. Pyörällä ehkä pääsee vähän paremmille maisemille. Itse Maarianhaminassa ei tosin käyty.
Kyllä, tällä reissulla se matkaaminen oli se pääjuttu 🙂 Mies tosiaan otti Turussa bussin satamaan ja takaisin tullessa kuljettiin jalka- ja pyöräpelillä vierekkäin, kun ei ollut hoppua. Pyörän olisi toki voinut ottaa mukaan, mutta vuokrattiin sitten Ahvenanmaalta just samanlainen pyörä kuin hänellä itselläänkin on. Rengastien ajaminen pyörällä on haaveissa, mutta kokemusta siitä ei ole edes automatkalta 🙂
No joo, mutta sitten se ei olisi oma kiesi 😀
Wau! Juuri tällaisesta omatoimisesta seikkailulomailusta meidänkin perhe tykkää. Ikinä ei olla oltu millään pakettimatkalla etelässä. Tosin, ihan noin seikkaillen kuin teidän tämä reissu oli, ei kyllä olla myöskään oltu missään. Mutta kun ei autoa ole, niin erilaisia ratkaisuja ollaan lomamatkaamisiin keksitty. Joka vuosi kun ei myöskään olla haluttu lentää ekologisista syistä. Jään innolla odottamaan matkaraportin jatko-osia!
Jään odottamaan jatko-osia! Meillä on myös laatikkopyörä, mutta se on lähinnä hupiajelua varten ja akun kesto rajoittaa liikkumista.
Pyöräretki Ahvenanmaalle kuulostaa ihanalta, mutta mulle ei ihan valjennut, miksi se laatikkopyörä oli pakko saada mukaan? Tavalliset pyörät ja (vuokra)kärry eivät siis jostain syystä tulleet kuuloonkaan? Miksei mies voinut ottaa omaa pyöränsä mukaan? Me ollaan tehty noin päivän retkiä lapsen kanssa, usein niin että lapsi on ollut istuimessa ja toisella pyörällä kulkevat kamat, peräkärryn kanssa tai ilman. Näin siis kuljemme esim.telttaretkien lähtöpisteeseen. Joskus lapsi istuu peräkärryssä, mutta maisemat ovat sieltä huonommat. Päivän retkikin tarkoittaa maksimissaan kolmen neljän tunnin pyöräilyä päivässä, koska kauempaa ei päivässä lasta viitsi istuttaa paikallaan. Hyvin olemme pärjänneet ilman laatikkopyörää, mutta se johtuu varmaankin siitä, ettemme tajua, miten junttia peräkärryn käyttö on 😀
Eikä! Vau! Mahtavaa! Hullua! Ja siis hyvällä tavalla hullua!
Mulla on tuo sama pyörä ku teillä ja oonki pitkään miettiny, saisko sitä reissuun mukaan junalla tai bussilla. Kiitos kun selvitit minunki puolesta!!
Ja edelliselle anonyymille: ei kai peräkärryssä ole mitään junttia, mutta kannattaa kokeilla laatikkopyörää. Sillä polkeminen lasten – ja Hannen mainitsemien sähköavusteiden – kanssa on vaan niin mahtavaa että kyllä sen kanssa on valmis säätämään vähän ylimääräistäkin päästäkseen nauttimaan ajelemisesta.
Ja itsekin voisin kuvitella tekeväni moisen retken, jonka ideana olisi ”laatikkopyörä Ahvenanmaalla” eikä ”järkevää matkailua Ahvenanmaalla” 😀
Itsekin haaveilin tälle kesälle pyöräreissusta juurikin Ahvenanmaalle. Lopputulemana reissu siirtyi (jälleen, en muista, mitä olivat ”hyvät” syyt edellisvuosina), kun ei tällä raskausmahalla oikein uskalla kuvitella pyöräilevänsä useampana päivänä peräkkäin kymmeniä kilometrejä.
Mutta ehkä ensi kesänä jonnekin? Jos vaan esikoinen vielä suostuu ja mahtuu pyöräkärryyn. Eikä tästä tulokkaastakaan tietysti vielä tiedä, suostuuko yhtään mihinkään. 😉
Wow, ihailtavaa vaivannäköä! Jään innolla odottamaan lisäpalasia reissuraportista. Pakko muuten antaa hyvää palautetta siitä että kuvistakin päätellen käytätte kypäriä koko sakki. Olen jostain syystä nähnyt erityisen paljon laatikkopyörällä liikkuvia lapsiperheitä tien päällä ilman kypärää. En tiedä ajatteleeko jengi että laatikkopyörä olisi jotenkin turvallisempi yms mutta kylmäävää katseltavaa se on. 🙁 itsellä on kerran ollut hengenlähtö lähellä kun lensin tangon yli pää edellä asvalttiin eikä oo käynyt mielessäkään enää liikkua ilman asianmukaisia turvavälineitä.
Mahtavan kuuloinen reissu eikä tuossa mielestäni kovasti säätöä ollut 🙂 Kotimaanmatkailu nyt onnistuu vaikka silmät ummessa.
Olipa hyvän mielen postaus. Alkoi suorastaan naurattaa noi kuvat missä kaarrat fillarilla tonne Molokin kitaa muistuttavalle autokannelle 😀
Voi, Ahvenanmaa on ihana!
Me ajeltiin pari vuotta sitten Kustavista saariston kautta Ahvenanmaalle ja sielläkin vielä useampi päivä. Laivalla palattiin kotiin.
Kuopus oli miehen kyydissä peräkärryssä ja esikoinen mun takana peräpyörällä. Hyvin meni ja tavaraakaan ei tarvinnut olla hurjasti (mikä on etenkin mun mieleen) kun majoituttiin mökeissä, kotimajoituksissa yms.
Mieli tekisi taas jonnekin, mutta pitää ehkä vielä odottaa, että esikoinen jaksaa polkea pidempiä matkoja.
Junat nykyään on ihan pyllystä, kun niihin ei saa fillareita kyytiin kuin muutaman hassun per juna 🙁
Ai niin, mäkään en ole ihan sisäistänyt laatikkopyörän ihanuutta, mutta monet niitä kyllä kehuu. En varmaan vaan ymmärrä, kun mulla ei ole sellaista itellä enkä ole saanut edes kokeilla:D Tykkään fillarikärrystä, koska se käy ihan normipyörään kiinni (joka toki sekin vois olla sähköpyörä), niin ei tarvii olla vielä yhtä kulkupeliä säilöttävänä.
No sepä, kun se oma laatikkokiesi oli kuitenkin koko reissun ajatuksen ydin 🙂
Mekin ollaan ehkä ykkösenä tällaisten perään, mutta toisaalta voisin hyvin mennä pakettimatkallekin. Enpä tosin ole sitten nuoruuden ollut sellaisella, mutta ehkä joskus taas 🙂 Jatko-osaa tulossa ihan pian!
Jatkoa tulee piakkoin 🙂 Meilläkin akku kestää vain noin 30 kilsaa, joten arkiajossakin sitä saa olla näin kesäisin latailemassa lähes joka päivä. Reissussakin kilometrejä tuli hädin tuskin 100 yhteensä, mutta ne olivat kivoja kilometrejä ne. Välillä joutui vähän säästellä akkua ja käyttää sen tehoja vähemmän, mutta tunsipa illalla jotain tehneensä :DD
Tämän reissun koko ajatus lähti siitä, että lähdetään laatikkopyörällä – siksi se siis oli saatava mukaan 🙂 Peräkärrykin on varmasti vallan hyvä, mutta meille sopii paremmin laatikkopyörä. Reissussa – ja noin muutenkin laatikon kanssa – on kivaa, että matkatavaroiden lisäksi laatikossa kulkivat lapset, jotka pystyivät istua vieretysten ja hassutella omia juttujaan, mutta silti mä kuskinakin näen heidät koko ajan ja voidaan jutella. Mukavaa on tietenkin myös se, että lapset näkevät avofarmaristaan hyvin maisemat. Enkä laita yhtään huonoksi, että meidän pyörässä on sähköavusteet 😀 Mutta ihanintahan on, että jengi retkeilee ja pyöräilee – kukin itselleen ja perheelleen sopivalla tavalla <3
Niin kivaa, jos mun selvitystyöstä on apua muillekin! Ah ja joo, tämän reissun ideana oli tosiaan laatikkopyörä Ahvenanmaalla, vaikka matkan olisi voinut jostain muusta näkövinkkelistä katsottuna tehdä ns. järkevämmin 🙂
Jaa, raskausvatsa vähän rajoittaa kruisailua 🙂 Leppoisaa loppuraskautta, ja toivottavasti ensi vuonna pääsette pyöräreissuun koko sakki!
Selvitystyö tosiaan hieman vaati vaivannäköä, mutta kun matkaan päästiin, se oli seikkailua heti kotipihasta kun laatikolla lähdettiin 🙂 Ja ai hurja tuo sinun onnettomuutesi. Onneksi henki säilyi. Mulle ei tulisi mieleenkään kulkea ilman kypärää, vaikka onnekseni olen onnettomuuksilta välttynyt.
Joo, tosiaan kun reissu oli suunniteltu ja selvitetty, sen jälkeen matka oli leppoisaa seikkailua koti-ovelta takaisin koti-ovelle 🙂
Ihana kuulla 🙂 Ja muakin edelleen hymyilyttää se fiilis, kun ajelin autokannelle lapset pikkuisen pyöräfarmarini kyydissä, peräjälkeen rekkojen ja kuorma-autojen kanssa 😀
Ahvenanmaa on tosiaan ihana! Teidän reissu kuulostaa just mukavalta ja leppoisalta. Ja peräpyörä on mainio juttu!
Muakin harmittaa, että nykyisin juniin ei enää mahdu pyörät tuosta noin vain. Etenkään laatikot. Yritin nopeasti vilkuilla, mihin sinisiä junia menisi Helsingistä, mutta en heti löytänyt mitään. Olisi kiva tehdä laatikkopyörällä retki vaikka jonnekin Itään.
Meillä on laatikkopyörä näin kesäisin jokapäiväisessä käytössä, ja tosiaan nokupyörät jäävät paljon vähemmälle käytölle. Mekin pohdittiin silloin viitisen vuotta sitten ensin peräkärryä, mutta testailujen ja kokemusten kuulemisen jälkeen todettiin, että meidän arkeen tällainen minifarmarikiesi olisi paras.
Minä valitsisin laatikon juuri siksi että lapsi on edessä ja näen mitä siellä tapahtuu. Varmasti kärrytkin on ihan turvallisia, mutta jotenkin minulla on vaan itselläni sellainen tunne että perässä kulkeva irto-osa olisi epävakaampi ja turvattomampi. Tämän olon takia en laittaisi lasta kärryyn. En pidä junttina ja usko että oikeasti myös turvaseikat ON huomioitu, mutta minusta tuntuisi liian pelottavalta.
Mutta ottaen huomioon etten uskaltaisi kuljettaa lastani myöskään pyörän istuimessa ja olisin ihan kauhusta kankea jos joku muu veisi lastani sellaisessa ei ehkä minun mielipiteelläni ole niin väliä 🙂 Ja minua on viety pienenä istuimessa ja olen edelleen hyvin hengissä 😉
Suosittelen tuota idän suuntaa. Siellä voi esimerkiksi katsoa löytyisikö reittiä joka seurailisi jotenkin salpalinjaa. Tai ottaa kohteeksi vaikkapa Haminan tai Kotkan ja ajelee rannikkokaupunkeja ja niiden maisemia katsellen. Jos ei tahdo kovin mäkistä niin kannattaa pysytellä melko etelässä. Jos mäet ei haittaa niin Pohjoiskarjalan ja Savon suunnalla on etelän tallaajalle upeita maisemia ihan jo maantieajossakin.
Nyt kun olette päässeet laivamatkailun makuun, niin hurauttakaapa kotihesasta Tukholmaan! Siellä riittää hyviä pyöräteitä ja ympäristössä on myös ihanaa maaseutua ja saaristoa <3
Me käytiin siellä kun esikoinen oli peräkärryikäinen ja tykättiin hurjasti. Tallinnakin tuli kokeiltua, mutta en kyllä suosittele lapsiperheen fillarilomalle. Saarilla olisi kivempaa, mutta Viron junat on aika hankalia tavispyörien kuskaamiseen ja bussit vielä pahempia (tai bussikuskit).
Terv. Kärry- & peräpyörämutsi
Itä-Suomi on mulle jostain syystä jäänyt melko tuntemattomaksi, ja siellä ollessaan tuntuu aina kuin olisi ulkomailla 🙂 Toivottavasti siis saadaan joskus tulevaisuudessa laatikkopyörän nokka kohti itää!
Mäkin alkuun pelkäsin lapsen kuljettamista pyöräistuimessa, pyörä tuntui jotenkin niin heppoisalta ja epävakaalta ajettavalta. Mutta siihen tottui kyllä, kun tuntuma löytyi 🙂 Mutta ny kun lapsia on kaksi, laatikkopyörä on niin kiva ja näppärä.
Joo, pitääkin miettiä, josko pyörä joskus kulkeutuisi mukaan Tukholmaan. Kun ei tosiaan tarvitsisi sitä varten Turkuun ensin mennä 😀 Loppukesäksi on tiedossa matka sinne, mutta silloin tuskin otetaan pyörää mukaan.
Mutta Tallinnasta laatikkopyörän kanssa mä taas innnoistuin, oon sitä jo aikaisemminkin miettinyt. Linkkasin tämän jutun perhepyöräilijät-ryhmään Facebookissa, ja siellä eräs kertoi tehneensä laatikkopyöräreissun just Tallinaan. Ja sanoi, ette enää näkisi syytä reissata sinne ilman fillaria, kun pyörän kuljetus maksaa vain vitosen suuntaansa. Mä mietin laatikkoa siellä siis lähinnä kaupungin sisällä ajoon, kun se julkinen liikenne tosiaan on vähän kehnohkoa, ainakin tällaiselle metron lellimälle helsinkiläiselle. Me kun noin muuten tykätään Tallinnasta, ja pyörällä kulkeminen kaupungin sisällä tulisi näppärämmäksi. Voisi ottaa yöpaikankin jostain kauemaa söpöstä bed & breakfast -paikasta 🙂
Hyvää uutta tietoa tässä blogissa. Itsellä olisi tarve lähiviikkoina kuljettaa kinneriä jossakin, joko junassa tai bussissa. Kokonaispituus 223cm, matala. Saattaisi mahtua tuollaiseen dösään. Juna-auto paketti esim Oulusta on vähän tyyris, ja ajo olisi ihan toiseen suuntaan kuin Ouluun.
Kiva, jos sait uutta tietoa pyöräretkiä varten! Meidän pyörä on tosiaan sun menopeliä vain 8 senttiä lyhyempi, joten ihan varmasti sunkin pyörä mahtuu kyytiin ja vain yhteen ”rahtiboksiin”, kuten meidänkin. Pitää vain selvittää vuorot, joilla näitä rahtitiloiltaan isompia busseja menee. Suurimpaan osaan kuin ei oltaisi kyytiin mahduttu 🙂
Ok, kiva jos joku muu on tykännyt Tallinnasta pyörälillen! Meillä ei oo niin lämpimiä muistoja vaan ollaan jälkeenpäin oltu julkisten ja jalkojen varassa. Jos Tallinnan julkista liikennettä pitää kehnona, niin kevyen liikenteen väylät (tai niiden puute) voi olla sitten vielä isompi yllätys 😀
Onhan siellä jokunen hyväkin väylä, esim Piritan kautta Viimsiin ja lännessä Stroomin kautta Kakumäelle ja Tiskreen, mutta muuten voi olla seikkailun makua. Paitsi sitä te seikkailijoina varmaan halajatte 😀
Eikä sitä tosiaan tiedä miten paljon tykkää ennen kuin itse kokeilee.
Kehnoksi en Tallinnan julkaista liikennettä sanoisi (oonhan sentään maalta kotoisin), mutta kehnohkoksi 😀 Mutta joo, on varmasti totta, että kevyen liikenteen väylät voivat olla mielenkiintoisia. Etenkin kun tuolla laatikolla ei niin vain rymistellä jostain korkeista rotvalleista. Laitan siis muistiin nuo sun vinkkaamat hyvät väylät 🙂