Päiväunirytmikin oli useamman kuukauden epäsäännöllinen, vaikka yritin sitä kaikin voimin ja keinoin järkeistää. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että työ ei ollut mennyt hukkaan, vaan huomaamatta lapselle oli kehittynyt päiväunirytmi. Hän nukkui neljät unet aina suuripiirtein samoihin aikoihin päivästä toiseen. Koska vauvojen tekemisissä ei ole mitään logiikkaa, jossain vaiheessa nukkumistottumukset kääntyivät päälaelleen, ja yhtäkkiä lapsi nukkui unensa repun sijaan parhaiten kotona omassa sängyssä. Mutta onneksi myös repussa liikenteessä ja kahdeksan kuukauden vaunulakon jälkeen myös rattaissa.
Miten paljon elämä helpottuikaan päiväunirytmin löytyessä. Tapaamisiin oli mukavampi lähteä, kun osasi ajoittaa lähtemisen niin, ettei tarvinnut repiä ylös juuri nukahtanutta lasta. Kun rytmi oli kohdillaan, se myös pysyi siinä. Aika nopeasti illan päiväunet tipahtivat pois lapsen omasta tahdosta ja päivät pyörivät kolmilla päiväunilla. Ensimmäinen setti heti pian aamutouhujen jälkeen puoli kymmeneltä, kolmas noin yhdeltä ja viimeinen noin neljältä.
Jossain vaiheessa päivän viimeiset päikkärit tipahtivat huomaamatta pois. Päikkärirytmi pysyi monen monta kuukautta kahdessa päiväunessa, yhdet tirsat aamupäivällä, toiset iltapäivällä. Oletin että yhteen päiväuneen siirrytään yhtä kivuttomasti kuin kahteenkin, lapsen omassa tahdissa. Lopulta aloin kuitenkin olla jo malttamaton. Päiviä olisi ollut helpompaa järjestää, kun ei olisi tarvinnut pohtia kuin yhtä unirupeamaa. Samanikäiset kiskoivat jo menemään yhden päikkärin voimin, joten päivällä kaverukset eivät olleet hereillä samaan aikaan. Leikkikaveritärskyt täytyikin järjestää illalla, kun talviaurinko oli jo aikoja sitten laskenut.
Tänä keväänä luonnollista siirtymää yhteen päiväuneen ei ollut vieläkään tapahtunut. Lapsi oli selkeästi väsynyt heti aamutoimien jälkeen, vaikka olisin toivonut hänen jaksavan sinnitellä lounaan yli ja menevän vasta sitten nukkumaan. Olimme ehtineet nauttia alun säätämisen jälkeen pitkät tovit helposti nukahtavasta lapsesta, mutta yhtäkkiä päiväuniajasta tuli taas taistelua. Lapsi huusi väsymystään, mutta ei suostunut silti nukahtamaan. Päivän molemmat päiväunet olivat katkonaisia, eikä hän herännyt niiltä iloisena vaan myrskynmerkkinä. Mun päiväuniaikaisesta työnteosta ei meinannut tulla mitään. Mielessä välähteli myös syksyllä aloitettava päiväkoti, jossa nukutaan vain yhdet päiväunet lounaan jälkeen.
Päätimmekin miehen kanssa kääntää päikkärirytmin väkisin yhden päiväunen taktiikkaan. Ja päätöksen sen tosiaan vaatikin, jotta siinä myös pysyi, sillä alku oli hirvittävää. Lapsi oli hämmentynyt, kun ei tottumuksensa mukaan päässytkään unille heti aamutoimien jälkeen. Mun sydän muljahteli, kun hän roikkui kaulassa väsyneenä itkien ja selvästi hämmentyneenä, miksen ymmärrä hänen väsyään. Lapsi oli pitänyt mua vauvana hereillä, vaikka mä itkin väsyäni, ja nyt tilanne oli toisinpäin. Tiedän, että väkisin hereillä pitämistä ei ihan turhaan käytetä myös kidutuksena. Hokasin pian, että siksi ajaksi, kun lapsi ennen nukkui päivän ensimmäisiä unia, oli hyvä lähteä ulos. Ulkona lapsi unohti väsynsä ja sain hämättyä häntä pysymään valveilla lounaaseen asti. Kiitän onneani, että oli kevät ja ulos oli vaivatonta lähteä vain puoleksikin tunniksi, kun räpiköivää lasta ei tarvinnut pukea Michelin-ukoksi.
Ja kappas. Kun vain jaksoimme pysyä päätöksessämme sydämen muljahteluista huolimatta, parissa viikossa rytmi oli käännetty. Ja miten hyvin ne yhdet päivän unet siitä asti ovatkaan sujuneet! Lapsi nukahtaa vatsa lounaasta pullollaan melkein heti, kun päänsä tyynyn saa tai kun rattaiden selkänoja taitetaan taakse. Ja nukkuu syvää ja keskeytyksetöntä unta seuraavat pari tuntia.
Nykyään meillä ei enää nukukaan huonosti kuin minä. Pitäisi varmaan pyytää oma äiti kylään. Hänkin saisi pitää lapselleen unikoulun ja pakottaa tämän menemään joka ilta ajoissa nukkumaan.
Moikka,
Osaatko kertoa mitään tarkempaa tietoa (esim. valmistajaa) tuosta puna-valkoraidallisesta lettipäisestä nukesta/pehmolelusta?? Itselläni oli tuo lapsena, mutta ollut kadoksissa jo vuosia ja nyt olen koittanut metsästää vastaavaa tilalle tuloksetta. Se on niin ihana. 🙂
Sympatiat ja empatiani saat. Oma lapsi nykyisin 2,3 kk ei nukkunutkaan päiväunia kuin vasta 8 kk ikäisenä. Silloin oli tarkkaa että heti aamupalan jälkeen piti päästä nukkumaan puoli tuntia ja myöhemmin päiväunet puoli tuntia. Yöllä heräsi 10-20 krt. 10-11 kk painostettiin siirtymään yhteen päiväuneen ja samalla yöt eheytyi. Yhtäkkiä meillä oli lapsi joka nukkui 2-3 h päiväunet ja 12-13 h yöllä heräämättä.
Oma unettomuus korjautui pois tuosta puoli vuotta myöhemmin, ja täysin palauduin normaalille tasoille vuoden päästä siitä kun lapsi alkoi nukkumaan.
Ne päiväunet olivat mieletön stressi ja huoli. Lääkärit onneksi vakuutteli että se on ihan normaalia vaikka sylivauva ei nuku päiväunia.
Lettipää oli vauvana ja lapsena kuulemma munkin lempilelu. Ilman sitä ei uni tullut. Kerran se jäi vahingossa mummilaan ja vanhempani kävivät ostamassa tilalle uuden samanlaisen. Eihän se mennyt läpi, vaan oikea alkuperäinen Lettipää oli haettava mummilasta pikimmiten. Tuo kehyksissä oleva on se alkuperäinen, rei'ille rakastettu. Siinä varakappaleessa, Minimen leikeissä olevassa, lukee maahantuojana Brio. Mikä on vähän outoa, sillä tätä samaista nukkea on jaettu joskus myös äitiyspakkauksessa. Ja käsittääkseni kaikki äitiyspakkauksen tuotteet ovat suomalaisia? Vai onko se nykyään vain niin? Noh, toivottavasti näistä tiedoista oli apua ja löydät vastaavan tilalle. Ehkä Facebookin äitiyspakkaus-kirppis olisi hyvä paikka tämän metsästykseen?
Jestas noita yöheräilyjä, huhhuh! Meillä yöt lähtivät onneksi sujumaan hyvin melko nopeasti, mitä nyt tietty oli yöimetyksiä, mutta kai normaaleissa määrin. Mikäli normaali-sanaa voi käyttää missään vauvaan liittyvässä, sen verran mystisiä olentoja ovat. Siksi onkin hassua, että päiväunien kanssa jouduttiin silloin alussa taistelemaan niin kovin. Mäkin neuvolassa asiasta paruin, mutta sanoivat kans samaa, jotkut vauvat ei nuku päivisin tai joskus ylipäätään kuin muutaman minuutin tirsoja. Että tää muutaman viikon päiväunikoulu yhden päiväunen taktiikkaan siirtyessä ei ollut mitään verrattuna siihen alkuun.
Ihanaa, että teilläkin unet ovat menneet hienosti jo pitkän aikaa. Univelka kun vaikuttaa huonosti ihan kaikkeen elämässä.
Brion jolly dolly,lettipääliisa.
Huoh, pitäisiköhän täälläkin alkaa kohta 10-kuiselle alkaa tuputtaa yhtiä päikkäreitä. Nyt on yleensä kahdet ja satunnaisesti jopa kolmet, jos iskee väsy rattaissa keskipäivän tienoilla. Sanomattakin selvää, että noi molemmat unet kestää huikeat 30-45 min… Toisaalta ne aamu-unet on niin ihanat, kun itse olen aina aamuisin niin koomassa, että odotan vain lapsen uniaikaa. Hupsista.
Pieni sivuhuomio äitiyspakkauksen tuotteiden kotimaisuudesta. Äitiyspakkauksen sisällöstä lähes kaikki on ulkomaista, suurin osa kaukoidässä tehtyä. Vain makuupussi ja peitto ovat kotimaisia, tai ainakin olivat vielä muutama vuosi sitten. Kotimaisuus ei ole kuulemma enää ollut pitkään aikaan valintakriteeri pakkauksen tuotteille. Sääli, mutta hinta ratkaisee.
Tätä voisikin alkaa koittamaan… Meillä neiti, jolla on ikaa 1 vuosi 4 kuukautta, hakee selkeästi yksien päikkäreiden taktiikkaa, mutta taitaisi tarvita hiukan avustusta siinä… Varmaan vanhan tavan mukaan kaipailee nukkumaan jo aamupuuron jälkeen, joka sitten taas vesittää koko systeemin.
Meillä ainakin esikoisen sekä kuopuksen kanssa vain päätettiin, että nyt on aika siirtyä yksiin päikkäreihin ja sitten sitä toteuttamaan. Muutamia päiviä siinä varmaan menee tottumiseen, mutta päivä kerrallaan. 🙂 Esikoinen oli 1 vuosi ja 3 kuukautta kun siirtyi yksiin ja kuopus oli 11 kk:ta. Kuopus nukkui aamuisin pidempään ja siten oli helpompi siirtää aikaisemmin yksiin päikkäreihin. Ei tuo siirto sen kummempaa vaadi, kuin päätöksen milloin aloittaa sen. Varsinkin jos ikää on jo noinkin paljon kuin vuosi ja neljä kuukautta, niin silloin vain siirretään yksiin päikkäreihin. Helpottaa elämää kun voi sitten aamu päivälläkin jo tehdä jotain lapsen kanssa, esim. ulkoilla, varsinkin kun on näin kiva kesä ollut. 🙂
No meillä tää hakeminen on hakemista juurikin siksi, että jos puuhataan aamupäivällä jotain, niin neiti menee automaattisesti yksillä päikkäreillä. Jos sitten taas osuu sadepäivä tai muuten vaan kotonaolopäivä, niin sitten onkin pakko päästä nukkumaan melkein juuri puuron jälkeen.
Mä en ole vielä päättänyt, että onko tää mulle jonkunasteinen ongelma vaiko eikö… Neiti ei ole päivähoitoonkaan menossa 1,5 vuoteen, että sen suhteen ei ainakaan ole kiirettä…
Kiitos mysteerinuken, tuttujen kesken Lettipään, nimeämisestä!
Niin lapsikohtaisiahan nää päikkärijututkin on. Mutta noi unimäärät oli yksi syy, mikä sai meidät pohtimaan, josko olisi syytä siirtyä kahdista yhteen. Vaikka joo, mä niin muistan vauva-ajoilta niiden aamu-unien ihanuuden! Oli helpompi herätä kuudelta, kun tiesi, että on mahdollisuus mennä unille lapsen kanssa heti aamutoimien jälkeen. Harvoin tosin sitten ehti, pystyi tai malttoi oikeasti itsekin nukkua, mutta se mahdollisuus auttoi jaksamaan.
Onko näin. Kun mä muistelen vuoden 2011 äitiyspakkauksen tuotteiden pesulappuja tutkiessani yllättyneeni, miten monessa oli mainintaa Suomesta. En nyt varmaksi enää muista, että olisi ollut juurikin made in Finland, mutta jotain sinne päin. Enkä nyt jaksais millään uskoa, että mua on onnistuttu made in -kusettaan niin täysin. Ja jos on, niin voi tsiisus, alan just nukkuu enemmän, että pää toimisi taas normaalisti.
Yksilöllisiä tapauksiahan noin minityypit on, joten siirtyminen yhden päikkärin taktiikkaan vaihtelee ainakin tuttavapiirini lapsien keskuudessa hurjasti. Sen kyllä alkoi huomata, kun lapsi alkoi olla valmis pärjäämään vain yksillä kunnon päikkäreillä, ainakin meillä. Mutta tottumuksesta itki väsyään heti aamutoimien jälkeen, joten tarvitsi jeesiä löytääkseen uuden rytmin.
Jos ei asian kanssa ole hoppua, musta on ihan turha kiirehtiä. Miksipä lapsi ei voisi nauttia useista päikkäreistä vielä kun elämässä siihen on mahdollisuus.
Mulla kaverit kyseli, että miksi ihmeessä tahtoisin lapsen jo nukkuvan yhdet päikkärit – että eikö ole ihanaa, kun nukkuu kahdet. Ei se lopulta enää ollut. Ne kahdet unet eivät olleet kunnolliset, en voinut laskea töitäni päiväunien varaan ja tuntui, että koko päivä päivälliseen asti oli vain yhtä syömisen ja nukkumisen järjestelyä. Elo helpottui, kun lapsi alkoi nukkua vain yhdet kunnon päikkärit ja täten mä pystyin tehdä silloin töitä ja päivää oli helpompi suunnitella lapsen kanssa, kun aamullakin voitiin jo touhata yhdessä jotain kodin ulkopuolella.
Mutta jos tuntuu, että lapsi edelleen vahvasti kaipaa useammat unipätkän päivään ja yhteen päikkäriin siirtymiseen ei esimerkiksi päiväkoti oli pakottamassa, miksipä hänen ei voisi antaa niin tehdä. Onhan aikuistenkin unitarpeissa eroja. Yksi pärjää kuudella tunnilla yössä, kun toinen tarvitsee vähintään yhdeksän jos ei kymmenen tuntia unta palloon.
Mä niiiiin tiiän tän… Meillä on kans ollu pojan kans nukkumiset niin taistelua, ettei paremmasta väliä. Heräili öisin kans n. 10-30 kertaa ja puolivuotiaana oli pakko pistää peli poikki unikoululla (=yösyömisen lopettaminen ja omassa sängyssä nukkuminen). Heräilyt vähenikin noin pariin-kolmeen.
Päiväunet oli just semmosia lyhyitä pätkiä, koko ajan sai hyssyttää ja kantaa jajaja….. Olin aivan ällistynyt, kun tuon unikoulun myötä poika alko nukkumaan myös päiväunet, siis kahet kunnolliset päiväunet!
Poika siirtyi yksiin päikkäreihin reilu 10kk iässä ja iltanukahtamiset helpottui huomattavasti (olivat siis unikoulun myötä hyvät, mutta ilmeisesti kahdet päiväunet oli liikaa, koska nukahtaminen alkoi vaikeutua). 11 kuukauden iässä päätin lopettaa imetyksen kokonaan, koska poika nukkui isänsä kanssa paljon paremmin ja – kas kummaa – poitsu alkoi nukkumaan! Se siis nukkuu välillä ihan heräämättä jopa 11h. Päiväunet n. 2h. Ikää nyt vuosi ja sanoisinko että voiton puolella ollaan 😀
Toki edessä on varmasti uusia taisteluita, lähimpänä tulossa iltamaidosta luopuminen (alettiin antaa illalla maitopullo tuolloin puolivuotiaana kun lopetettiin yösyöminen, että varmasti saa mahansa täyteen – nykyäänhän se on enää tapa) ja päiväunien nukkuminen sisällä. Mutta kyllä niistäkin selvitään, kun on selvitty näistä edellisistäkin. Nyt sen jo tietää, vaikka joskus luuli että ei selviä yhtään mistään, vaan lähinnä luuhistuu sen univelan ja vaativan vauvan alle 😉
Kuulostaa niin tutulta tuo päiväunien vaikeus. Nykyään lapsi on päiväuniaikaan tosin niin väsynyt että nukahtaa aina alle viiden minuutin, tosin heräilee välissä itkemään. Mutta edelleen ulos pitää aamupäivällä lähteä, muuten saa kuunnella jatkuvaa kitinää. 😀 Mäkin jännitän reilun kuukauden päästä alkavaa perhepäivähoitoa ja sitä miten unet siellä nukutaan. Ja lapsella ikää tosiaan se 15kk.
Huhuh noin yöheräämiset, mä en ymmärrä, miten niistä kukaan selviää hengissä tai edes tervejärkisenä. Ja sitten useat vanhemmat heittäytyvät siihen samaan ihan omasta tahdostaan uudestaan ja ehkä vielä monta kertaa uudestaan senkin jälkeen 😀
Ihana kuulla kuulla, että teillä ollaan jo voiton puolella. Vaikka yöt eivät noin hardcore-luokkaa olleetkaan, tiedän silti osani siitä, mitä univelka aiheuttaa.
Joo, tuttua se, että todellakin pitää lähteä ulos aamupäivällä, sillä sitä kitinää ei kestä erkkikään. Ja no muutenkin kuin aamupäivisin, lapsi varmaan haluaisi, että muutettaisiin teltassa ulos.
Mä olen jo jännityksen lisäksi vähän panikoinut lapasen päivähoidon aloitusta, mutta siitä olen salaa huojentunut, että talven tullessa joku muu hoitaa päiväkotipäivinä lapsen pukemisen toppavaatteisiin, märät lapset ja lumet kengissä aamupäivisin, kun ulkona ehditään olla vain tovi aamupalan sekä -leikkien ja lounaan välillä. Mulla voi jaksaminen loppua siihen märkään toppavaateralliin, joka pitää vetää läpi vain muutaman ulkona vietetyn tovin vuoksi.
Itsekin yllätyin 2012-pakkauksen saatuani esim. lemppariksi muodostuneen unihaalarin ”made in:sta”. Googletin yrityksen nimen kun halusin ostaa samanlaisen haalarin suurempana pakkauksen haalarin jäätyä pieneksi. Selvisi, että yritys on virolainen eikä heillä ollut sivuillaan mitään tietoa maahantuojista, nettikaupasta tms. Harmitti ettei uutta haalaria voinut ostaa, mutta enemmän häiritsi se, että suomalaisen äitiyspakkauksen tuotteet eivät olekaan suomalaisia ja tue kotimaista työtä. Pidin sitä itsestäänselvyytenä..
Kiitos tästä blogista! Olen lukenut sitä ahkerasti jo ennen lapseni syntymää (07/2012) ja saanut monet inspikset, naurut ja itkutkin sen parissa. Nyt vasta kommentoin ekaa kertaa. Näin muuten Minimen Lintsillä aiemmin kesällä ilmeisesti siskosi seurassa, sanoin miehelleni että ”tuossa oli Minime” ja hän tietysti ihmeissään että kuka?? Välillä unohtuu että kaikki ei tunnekaan ”mun” blogituttuja :D. Minime on aivan ihana napero! Mukavaa loppukesää teille!
Mä selvisin hengissä siten, et mies nukku pojan kanssa n. kerran viikossa yhden yön, minä toisessa makkarissa korvatulpat päässä 😀
Ja kyllä – varovaisesti haaveilen siitä toisesta lapsesta, mutta kieltämättä takaraivossa on ajatus siitä, että mitä JOS se toinenkin lapsi on yhtä huono nukkuja!? No, toivossa on hyvä elää ja silleen, jos joskus vielä perheenlisäystä tähän torppaan tulee 😉