Vauvan ensimmäiseksi unipaikaksi valikoitui kattoon ripustettava Uinua-kehto, jota valmistaa käsityönä suomalainen kolmen lapsen äiti Mari. Kehdon runkona toimii äitiyspakkaus, joten tuleva bebe pääsee köllöttelemään perinteiden mukaisesti ensikuukausinaan pahvilaatikkoon. Ihastuin simppeliin ja tyylikkääseen ensikehtoon taannoin ystävillämme, ja kirjoittelinkin tuolloin aiheesta. Kehtoja valmistavalla Marilla on nykyisin niin kiire, että Uinuan verkkokauppa on suljettu, mutta tilaamalla kehdon voi saada. Jos Uinuaa itselleen mielii, kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä jonot ovat pitkät. Me tilasimme omamme alkukesästä ja saimme sen pari viikkoa sitten.
Päädyimme asettelemaan kehdon vinottain sänkymme jalkopäähän. Näin se ei tuki mitään kulkuväyliä, eikä myöskään ole tiellä nukkumaan könytessä. Jalkopäässä olevaa kehtoa on myös helppo keinuttaa jalalla ilman, että tarvitsee nostaa unista ahteriaan sängystä. Mikä ihana tilaihme pinnasänkyrotiskoon verrattuna!
Pussilakanoita ompelin ensisänkyyn kaksin kappalein. Nämä kuvissa näkyvät Aarrekidin luomupuuvillatrikoosta ja Eurokankaan palalaarista kaivamastani trikoosta. Täkkinä toimii puoliksi leikattu puuvillainen pinnasängyn täkki, jonka huristelin saumurilla oikean kokoiseksi. Toisesta puolesta täkkiä tuli petauspatja. Aluslakanat ovat ihan pinnasänkykokoa, vain kaksinkerroin taitettuna. Pitsireunaiset perintötyynyliinat ovat nekin pinnasänkykokoa. Vilttinä on anoppini neuloma vauvapeitto.
Saas nähdä, kuinka paljon kehto tulee olemaan käytössä perhepedin ohessa. Koemme kuitenkin hyväksi, että vauvallekin on tarpeen vaatiessa oma paikka. Esikoinen vaeltaa vielä joskus aamuyön tunteina sänkyymme, eikä välttämättä osaa varoa sängyllä pötköttelevää pikkuista. Ja jos saamme unilotossa jättipotin ja vauva suostuu nukkumaan myös sisällä jossain muualla kuin kantovälineessä, kehto on vallattoman kaksivuotiaan sisaruksen kanssa eläessä parisänkyä turvallisempi paikka kiskoa päikkärit.
Ensikehtoa voi käyttää noin nelikuiseksi asti, eikä meillä ole vielä ihan tarkkaa ajatusta siitä, mitä sen jälkeen. Vanhaa jättimäistä pinnasänkyä emme aio ottaa ollenkaan käyttöön. Tilaa sille tarvittaessa olisi, mutta en halua vetää koko makkaria ihan tukkoon sängyistä. Pienempi pinnasänky mahtuisi esikoisen sängyn päätyyn, mikä olisi tyylillisesti ja tilallisesti parempi ratkaisu, mutta saas nähdä. Kerrossängyn yläpedille en vielä esikoista uskaltaisi laittaa, mutta muutamassa kuukaudessa tilanne saattaa olla eri. Olemme miettineet myös parisänkyjä, joiden rungosta saa kiskottua esiin lisävuoteita tarvittaessa. Eli meidän tapauksessamme joka ilta. Ei olla kuitenkaan vielä jaksettu vaivata päätämme sen enempää näillä asioilla. Uskon, että parhaat nukkumaratkaisut muotoutuvat siinä samalla kuin elo nelihenkisenä perheenäkin.
Voihan uinua………. kun en saanutkaan sitä minkä tilasin niin tää olisi vastaava järkevä… ellen nyt saa äitii ompelemaan kun kova käsityö ihminen ON 😀 😀 Laatikko on hyvä paikka <3
Ollapa ihana <3. Kuinka teillä muuten kissat suhtautuu tähän järjestelyyn, voisi kuvitella, että tuollainen kivasti kiikkuva ja lapselta turvassa oleva kehto houkuttelee kissojakin nukkumaan? Meillä nimittäin myös pohdinnassa, kuinka pidetään kissat pois vauvan pinnasängystä, koska nyt ne roikaleet ovat ihan rakastuneet omaan "häkkiinsä", jonne pääsee esikoista pakoon..
Toivottavasti saat äitisi innostumaan ompelusta. Sängystä tulisi silloin ehta perintökalu 🙂 Mä en luottanut tarpeeksi omiin taitoihini ompelijana, joten tyydyin tekemään itse vain pussilakanat. Oli toki myös mukavaa tukea suomalaista pienyrittäjää tilaamalla Uinua. Piirun verran alle satasen hinta ei edes ole ollenkaan paha tällaisesta käsityöstä.
Se kiinnosti alkuun kovastikin, mutta jostain syystä on saanut nyt alkuihmettelyn jälkeen olla rauhassa. Esikoisen aikana hätäiltiin myös pinnasängyn kanssa, mutta kissat eivät menneet sinne koskaan. Ihan uskomatonta! Muuten ovat tunkemassa _joka_ paikkaan. Nukutaan silti varmuudeksi makkarin ovi kiinni, eli öisin makkarissa on kissoilla liikkumiskielto.
Kivan näköinen järjestely. Meillä muuten pinnasängyn käyttöaika oli varsin lyhyt, ekat kuukaudet (3kk) nukuttiin Vaavi-ensisängyssä (joka tilattiin 1vrk Naistenklinikalta kotiutumisen jälkeen kun todettiin että ilman ei toimeen tulla…onneksi oli nopea toimitus, alle 24h tilauksesta postimies toi paketin). Sit vissiin 9kk pinnasängyssä (josta joka ikinen herääminen parkuen), kunnes vaihdettiin junnusänkyyn ja saatiin tyytyväisenä heräävä lapsi joka taapertaa vanhempiensa luo (ja 99% öistä vasta aamulla). Meillä siis lapsi alkoi nukkua 6kk iässä omassa huoneessaan, univammaisia kun ollaan koko perhe silleen, että näin parempi.
Mutta jos samassa huoneesa nukuttaisiin, niin sellainen sänkysysteemi josta tulee laatikkosänky alta pienelle olisi kyllä tosi mahtis tilaihme (plus antaisi vielä läheisyyttä).
Mielenkiinnolla jään odottamaan kokemuksia tuosta! 🙂
Mä olen kans joskus miettinyt tuommoista uinua-kehtoa, lähinnä että osaisinko tehdä itse sellaisen, kun muutenkin ompelen jonkinverran. Löysin kuitenkin vastikään sille vaihtoehdon kehdosta, joka on saanut vaikutteita matonkuteesta virkatuista koreista. Ehkä joskus vielä sellaisen väkerrän.
Tuossa anonyymi kertoili pinnasänkykokemuksia, meillä niitä on kaksi täysin erilaista. Neiti inhosi vankilaansa ja hänet siirrettiinkin sivustavedettävään puusohvaan nukkumaan jo 9kk ikäisenä. Onneksi toiselle kaverille uskalsimme kuitenkin testata pinnasänkyä uudelleen, sillä ensimmäinen herätessään saattoi hissukseen päästä tekemään pahojaan, kun pääsi ite pois sängystä ja sai kaikki ovet auki lukossa olevia ulko-ovia lukuunottamatta.
Tämä toinen, poika, on nyt 1v4kk eikä koskaan ole pinnasängyn kanssa ollut ongelmia. Tänäki aamuna heräili seittemän jälkeen, huuteli sieltä hetken toisille herättääkseen ja tyytyi sitten pälisemään hyviä juttujaan itsekseen.
Voi! Onpas ihana!! Ja upea tuo pussilakana 🙂 Tosi kätevä paikka sille siinä sängyn yläpuolella, ei olis varmaan mulla edes tullut mieleen. Trikoolakanat on vauvoilla kyllä ihan parhaita kun ne pysyy hyvin päällä ja on niin suloisen pehmeitä!
Uinuaa netistä etsin… en vaan saanut jostain syystä kunnolla sivua auki… Koitan vielä! Meillä kaikki nukkuneet myös tosiaan viekussa vauvana, mutta omakin pesä hyvä olla koska isoja sisaruksia varsinkin nuo 4v ja 1v4kk saattavat vielä kömpiä ”isoonpetiin” 😉
Mä harmittelen, ettei esikoisen kohdalla tajuttu vaihtaa pinnasänkyä aikaisemmin normisänkyyn. Lapsi taisi olla jo puolitoistavuotias, kun vihdoin vaihdos saatiin aikaiseksi. Jo tuli aamuista mukavampia! Ennen ne alkoivat _aina_ lapsen turhautuneella kiukkuhuudolla, kun nykyään hän saa omia aikojaan könytä sieltä viereen vielä vähän lepäilemään, tai jos aikauiset ovat jo hereillä, itse tepastella makkarista pois.
Pitääkin muistaa kirjoittaa myös kokemuksista 🙂
Pinnasänkykokemukset ovat varmasti just niin erilaisia kuin lapset ovat. Esikoisen kohdalla se oli turhake alkuun ja aamujen pahentaja loppuun, mutta mistäs tietää, jos nyt kakkosen kohdalla lopulta päädymmekin pinnasänkyyn.
Tovi meni mallaillessa, että paras ripustuspaikka löytyi. Trikoolakanat on munkin mielestä ihania – myös aikuisilla 🙂
Ainakin itselläni tuo postauksessa olevan linkki toimii. Nettikauppa on tosiaan suljettu, mutta tilaamalla niitä saa. Jonot ovat vain aika pitkät.