Amatöörikahvittelijan kahvilöytöretki vietiin uudelle tasolle muutama kuukausi sitten, kun sain Nespressolta käyttööni heidän Maestria-kapselikahvikoneen. Olen niin untuvikko kahvimaailmassa, että en ollut tajunnut kahvien kapseloitumisesta mitään. Jos joku muu on yhtä uivelo, kerrottakoon että kapselikahveissa kahvi on siis yksittäispakatussa ja ilmatiiviissä kapselissa, joka sujautetaan keittimen sisään ja napista painamalla mukiin surisee espressokupillinen.

Mun kehittymättömät makunystyräni kehräsivät heti ensimmäisestä nespressolaisten mulle valmistetusta näytelattekupposesta. Tuntuma oli samaan aikaan aromikas ja pehmeä. Merkittävin ero esimerkiksi joihinkin kämäkahviloiden kitkeriin kahvijuomiin oli tunne vatsassa. Nespresso-kupposen jälkeen ei kipristellyt, vaan fiilis pötsissä oli yhtä untuvainen kuin kahvin maitovaahtokin.

Kun kahvilaitteen kanssa hääräsi ammattilaisen sijaan ensi kertaa minä, kahvi ei valmistunut ihan napista painamalla. Jouduin alkuun tavata ohjekirjasia moneen kertaan, että varmasti tajuaisin koneen namiskat ja säädöt. Nykyään kahvikupin valmistaminen on kuitenkin jo niin rutinoitunutta ja liikkeet selkärangasta tulevia, että teen sen aamuisin melkein silmät kiinni.

Eniten kikkailua on vaatinut maitovaahdon valmistaminen. Mutta itsepä valitsin laitteen, jossa maito vaahdotetaan itse höyryputkea käyttämällä. Nespressolla kun on myös koneita, joissa sekin tapahtuu nappia painamalla. Mä kuitenkin tykkään sen verran hifistelystä, että kun kahvipapuja ei enää pääse jauhamaan itse, on edes jotakin tekemisen meininkiä oltava. Lisäksi kahvihetki on mulle tauko päivän askareista, ei vaan tiskipöydän kulmalla hädissään kiskaistu kupillinen jotain etäisesti kahvia muistuttavaa. Kun kahvin valmistaminen on osa aivojen nollaus -breikkiä, ei haittaa, että siihen menee muutama kymmenen sekuntia napin painamista kauemmin.

Ja täytyypä lesoilla, että nykyään saan välillä valmistettua mielestäni jo ihan täydellistä maitovaahtomassaa. Pari kertaa olen melkein onnistunut piirtämään kahvikupin pinnalle jonkun etäisesti lehteä muistuttavan. Ja sitten välillä maito on vain pelkää isokuplaista vaahtoa, eikä kahvin pinnallakaan muodostu millään edes säälittävää taidenäyttelyä. Niin kuin noissa alkuinnostuksen ja -osaamattomuuden aikaan otetuissa kuvissa.

Osansa haastavuuteen saattaa tuoda soijamaito, joka kai on vähän kinkkisempää valmistaa täydelliseksi vaahdoksi kuin lehmänmaito. Mä kuitenkin pidän soijamaidon kahviin tuomasta pehmeästä makeudesta. Itse asiassa niin paljon, että mielestäni mä itse valmistan kaupungin parhaat kahvit! Kahvilat kun eivät ole vielä löytäneet käyttöönsä soijamaitojen ykköstä, Alpron Fresh -soijajuomaa, jonka maussa on huikea ero ihan muihinkin Alpron maitoihin verrattuna. Syynä kahviloiden soijamaitovalikoimiin on kai se, että Freshiä ei saa tukuista yhtä näppärästi ja se pitää avaamattomanakin säilyttää kylmässä. Kahviloiden kannattaisi kuitenkin harkita soijamaitonsa vaihtoa, sillä Fresh ei myöskään kokkaroidu muihin kuumiin juomiin kaadettuna, kuten muilla soijajuomilla on tapana. Ja se nyt vaan on nimensä mukaisesti niin paljon freesimmän makuista. Mutta niin kauan kuin Fresh pysyy vain kotikahvilani etuna – ja täten kaupungin parhaan kahvin salaisuutena – kaupungilla valitsen latteni täysmaitoon tehtynä.

Sen lisäksi, että Maestriassa on hyöryputki, se on myös nätti kuin mikä. Myönnettäköön, että koneen fiftarihenkisyys ja juuri oikea väritys olivat suurena kriteerinä kahvikoneen valinnassa, vaikka kivempaa olisi tietty väittää valinnan takana olleen jotain vähemmän materialistisia syitä. Ei kuitenkaan anneta kauneuden hämätä, sillä toki tästäkin kaunottaresta löytyy myös puolia, jotka mietityttivät ennen vakavaan suhteeseen heittäytymistä.

Ohitetaan ihan kokonaan se, että Nespresso on Nestlén tuote ja että peruskahvikupillisen vesijalanjälki on 140 litraa vettä, ja keskitytään pienimpiin harmeihin. Mä olin aluksi kovin skeptinen alumiinisten kapseleiden ympäristövaikutuksista, sillä olin kuullut, että niiden kierrättäminen on hankalaa. Suomessa näin ei kuitenkaan onneksi ole, sillä ne voi paiskoa kahvipuruineen mihin tahansa 10 tuhanteen Suomesta löytyvään pienmetallin kierrätyspisteeseen. Meillä sellainen löytyy omasta taloyhtiöstä. Mä elän välillä kuplassa, jossa unohdan, että kaikilla ei ole näin hyvät mahdollisuudet kierrättää ja vaikka olisikin, he eivät piittaamattomina urpoina niin tee. Vaikka mä siis kierrätänkin kapselini, on varmasti monia, jotka niin eivät tee. Siitä ei kai kuitenkaan voi syyttää ketään muuta kuin käyttäjiä itseään, ei Nespressoa.

Toiseksi mua huolestutti se, että Nespresson koneisiin ei mene kuin Nespresson kapselit. Se on vähän kuin ostaisit tietyn merkin jääkaapin, johon ei sen jälkeen voi laittaa kuin tietyn merkin safkoja. Se ei kuitenkaan ainakaan vielä ole haitannut, sillä Nespressolla on laaja valikoima, johon kuuluu 16 kahvilaatua ja lisäksi vaihtuma kattaus niin sanottuja kausimakuja. Lisäksi mua mietitytti, että mitäs jos Nespresson valmistus yhtäkkiä lopetetaan ja mulla on tyyris kone, mutta ei siihen sopivia kapseleita. Nespressolla mut saatiin kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että 25 vuotta sitten lanseeratut kapselit eivät ole poistumassa markkinoita.

Kolmanneksi mua ärsytti, että kahvikapseleita ei saa ostettua kaupoista, vaan ne pitää tilata netistä, Nespresso Clubista. Se haiskahtaa musta vähän monopolilta, mutta siihen on nyt ollut tyytyminen. Ja näppärästi ensimmäisen tilaukseni tulikin Kustin polkemana lähipostiin tovi sitten.

Koska hintakilpailua ei ole, kapselihinta on melko korkea. Espressokapselit irtovat 42 sentin hintaan ja esimerkiksi vaniljaespresso 47 sentin hintaan. Jos juoksee euron kahvitarjousten perässä, näistä hinnoista saa varmasti slaagin. Mä kuitenkin olen enemmän ihmisiä, jotka ovat mieluummin ilman, jos eivät voi saada sitä täydellistä. En juo tervaista kahvia irvistellen, vaan olen paremman puutteessa mieluummin ilman. Juon kahvia keskimäärin kaksi kertaa päivässä, ja ne hetket ovat täysin hintansa väärttejä.

Eikä mun nyt tarvitse litkiä neljän euron kahveja kaupungilla niin usein, kun kotikahvilassa on kaupungin paras kahvi, sohva, seura, lehtivalikoima ja tunnelma.

Jaa