Sieltähän sitä tuli taas taivaan täydeltä tänne eteläiseen Suomeenkin: puuterista pakkaslunta. Kun sitä ihanuutta tänä talvena saatiin kokea ensimmäistä kertaa, me vuokrasimme puolison kanssa umpihankihiihtoon sopivat retkisukset – jotka myös muun muassa metsäsuksina tunnetaan – ja lähdimme eväät repussa arkipäivän hiihtotreffeille Sipoonkorven kansallispuistoon.
Sipoonkorven kansallispuistoon pääsee kulkemaan Helsingistä myös julkisilla. Vaikkakaan ei mitenkään kätevästi, se on myönnettävä. Me sujahdimme metrolla Itäkeskukseen, josta nappasimme alle Landbohon menevä bussin. Myös Karhusaareen menevällä bussilla pääsee samoille kulmille.
Sipoossa jäimme bussista pois Uuden Porvoontien ja Sotungintien kulmassa, jossa napsautettiin heti sukset jalkaan. Hiihdeltiin Sotungintien laitaa, kunnes käännyimme pienelle Susirajantielle. Sitä pitkin pääsi hiihtelemään moottorintien yli ja kas, sitten oltiinkin ihan juuri Sipoonkorven kansallispuiston kulmilla ja käännettiin tieltä sukset kohti metsää.
Ja voi ettien että! Sukset kyntivät keveää puuterilunta, ja välillä ei nähnyt, että jaloissa olisi ollut suksia ollenkaan. Lumi oli kerääntynyt puiden ylle kuin paksu ja makea sokerikuorrute. Puiden alla puolimetriset kinokset upottivat paksuilla retkisuksillakin, mutta kulkeminen oli ihanaa. Vaikka keho pysyi tekemisistä lämpimänä, silti meno oli hiihtoa enemmän suksilla kuljeskelua, liikuntaa enemmän seikkailua.
Kyllä Aaro Hellaakoski tiesi, mitä runoili, kun kirjasi ylös tämän ajatelman: Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki. Rakastan kaikenlaisia tapoja painella suksilla menemään, mutta umpihankihiihdossa on jotain satumaista, alkukantaisen tyydyttävääkin.
Lumettomien kuukausien jälkeen hankien tuoma hiljaisuus tuntui ihmeelliseltä. Paikoin kinosten alla purot vielä liplattivat, ja niiden välke kuulosti epätodellisen terävältä kaiken pehmeyden keskellä. Välillä taas oli pysähdyttävä ja vain tuijotettava ylös kohti puunlatvoja ja taivasta, kuunneltava kun ei kuulu mitään.
Olimme ajatelleet, että tuore puuterilumi olisi saanut muitakin retkeilijöitä talvisille retkille, mutta saimme kuljeskella keskenämme. Jopa Storträskin luontopolku, johon lopulta metsästä kulkumme yhytimme, oli koskematon. Polulla oli ennen meitä hyppinyt vain jänis.
Evästauolle hiihdimme Storträsk-lammen etelärannalla olevalle tulentekopaikalle. Jos sitä ei olisi merkitty kyltein, taukopaikkaa ei olisi osannut maisemasta etsiä. Sekä nuotio että pöytäryhmä olivat peittyneenä kinoksiin, joista kaivoimme ne esiin sammutussankoa apuna käyttäen.
Vaihdoimme repusta kuivaa vaatetta päälle ja sytytimme nuotioon tulet. Olimme ottaneet varmuudeksi omat puut mukaan, mutta puuvarasto oli täynnä komeaa valmista klapia retkeilijöiden iloksi.
Pakkanen nipisteli nenänpäätä, mutta eväskeitto oli ruokatermarista kaataessa yhä höyryävän kuumaa. Ruoka oli silti syötävä pientä liikettä kehossa ylläpitäen, jotta kylmyys ei päässyt livahtamaan anorakin helman alta sisään. Kuuman mehun kanssa herkutellut jälkkäriletut lämmitimme nuotiolla, ja hiipuvan nuotion lämmössä oli hyvä vielä lämmitellä näpit sekä hanskat ennen retken jatkumista.
Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme jatkaneet matkaa vielä eteenpäin, mutta keskitalven päivä alkoi taittua iltapäivään ja lasten eskari- ja iltapäiväkerhopäivät olivat loppumaisillaan. Mutta tällainenkin pieni karkumatka Sipoon metsikköihin ihan kahdestaan, etenkin näinä aikoina, sai mukavalta tuntuvan lämmön syttymään jonnekin vatsan ja sydämen välimaastoon.
Lähdimme siis hiihtämään omia jälkiämme seurailen takaisin. Kulku oli heti paljon nopeampaa, mutta silti rennon leppoisaa. Aurinko alkoi hiljalleen laskea, saaden lumikinokset helkkymään miljoonina timantteina. Bussipysäkille saavuimme juuri parahultaisesti, ja saimme melkeinpä hiihtää sisään bussiin.
Ulkona on rapsakka pakkaskeli, mutta meillä sisällä mullasta puskee jo hentoisesti vihreää. Tein viikonloppuna ensimmäiset esikasvatuskylvöt, ja nyt paria päivää myöhemmin ikkunalaudan kylvöastioissa ensimmäiset siemenet ovat jo heränneet kasvamaan.
Tämä aika talven jälkeen on niin ihanaa, että kun avasin viikonloppuna multapussin, mehevän multainen tuoksupöllähdys alkoi ihan itkettää. Lokakuussa palstan syystöitä tehdessä tuntui mukavalta laittaa homma pakettiin, mutta niin vain tauko viljelypuuhista ja -ajatuksista on tehnyt tehtävänsä. Nyt ihan kihisen odotusta ja kevättäpinää. Tästä eteenpäin kynnenaluset ovat taas mustina sinne loka-marraskuulle asti!
Tulevan viljelykesän suunnittelu alkoi useamman päivän haaveellisella luuhailulla internetin puutarhasivustoilla ja -blogeissa sekä siemenkatalogien sivuilla. Tilasin myös yhden puutarhalehden ja etsin kuulokkeisiin puutarha-aiheisia podcasteja. Tutkailin myös viime vuoden viljelypäiväkirjamerkintöjäni, josta oli hyvä poimia jatkoon onnistujat ja vihkosen sivuille kirjaamani viljelyhaaveet, kuten unelmani daalioista ja jaloleinikeistä.
Tänä vuonna isoin uusi kokeilu onkin se, että koitan ensimmäistä kertaa esikasvattaa itse myös kesäkukkia. Toisin sanoen koitan kylvää niitä siemenistä jo näin kevättalvella, jotta minulla sitten ilmojen lämmetessä olisi itse kasvatetut taimet valmiina istutuksiin. Tähän asti olen ostanut kesäkukat taimina tai kylvänyt nopeakasvuisia suorakylvönä maahan.
(Kuvissa näkyvät kaksi Biolan-minikasvihuonetta saatu testiin.)
Palstan perusta, eli monivuotiset kasvit
Tuleva kausi on kolmas kesämme palstalla, ja sen perustukset alkavat hiljalleen olla valmiina. Kaikenlaista rymsteeraamista on luvassa toki tällekin vuodelle, mutta samalla voimme jo odottaa paljon satoa, vaikka emme istuttaisi tänä vuonna mitään uutta.
Palstalla on esimerkiksi sen edellisten omistajien laittamat marjapensaat, jotka heräsivät hevosenlantaherkuilla hemmoteltuina viime vuonna uuteen kukoistukseen. Sen lisäksi olemme itse istuttaneet uusia marjapensaita, perustaneet pienen mansikkamaan ja istuttaneet muutakin monivuotista.
Palstan monivuotiset asukkaat
Punaherukka
Mustaherukka
Karviainen
Mansikka
Raparperi
Lipstikka
Minttu
Piparminttu
Viinisuolaheinä
Mäkimeirami
Ruohosipuli
Listauksen lisäksi entisten palstanomistajien laittamat maa-artisokat tunkevat edelleen kompostin alta. Ehkä pitäisi nyt keväällä kurkata, mitä siellä talven jäljiltä olisi tarjolla. Laitoimme viime syksynä maahan myös talvivalkosipulit – saa nähdä, lähtevätkö ne siitä tulemaan!
Aloin viime vuonna myös muokkaamaan palstan perennapenkkiä, mutta tein sen hutiloiden ja nyt tuntuu, että perusta pitäisi tehdä uudestaan. Perennapenkki pääsi viime kesänä myös villiintymään pahasti, kun en oikein osannut sanoa, mikä on kukkaa ja mikä rikkaruohoa. Mutta monenmoista juuripistokkaina saatua perennaa siellä on. Tänä vuonna toivon pääseväni perehtymään perennapenkin saloihin paremmin. Toiveena olisi läpi kauden kukkiva penkki, pölyttäjien ja meidän ihmisten iloksi.
Keväällä on luvassa kukkaloistoa myös viime syksynä maahan laittamistamme kukkasipuleista. Jemmasimme kuopuksen kanssa pitkin palstaa yli 200 kukkasipulia, muun muassa viljelypäiväkirjani haavelistalle kirjattuja skilloja, eli idänliljoja. Jostain puutarhalehdestä opin, että aikaiset sipulikukat ovat pölyttäjille arvokkaita, mitä käytin verukkeena lievälle hurahtamiselleni. Ehkäpä joku edellisvuonna istutettu sipulikukkakin säilyi ehjänä kesän myllerryksistä ja nousevat kukkimaan nekin.
Monivuotista meiltä löytyy myös kotipihan laatikosta, jossa kasvaa sekä minttua että piparminttua. Taloyhtiön yhteisissä laatikoissa ja kukkapenkissä kasvaa muun muassa raparperia.
Esikasvatussuunnitelmissa vihanneksia, yrttejä ja kukkia
Viikonloppuna kylvin esikasvamaan amppelitomaatit, lehtikaalin ja basilikan. Kun ulkona on Helsingissäkin vielä hanget ja luvassa lisää lumipyryä, vähän jännittää, olisiko ollut syytä odottaa vielä viikko-kaksi. Minä kun tein kylvöt viime vuoden tahdissa, mutta silloin tästä kuukauden päästä kylvin jo porkkanaa ja sipulia suoraan avomaalle. Nyt sellaista tuskin on luvassa.
Meillä on kuitenkin palstalla kasvulaatikoiden päälle laitettavia minikasvihuoneita, joita on tarkoitus hankkia tänä vuonna muutama lisää. Tarvittaessa myös kesämajalle voi viedä osaa taimista tottelemaan suojaisissa olosuhteissa viileämpiin keleihin.
Esikasvatettavat vihannekset ja yrtit tänä vuonna
Amppelitomaatti (Romello F1)
Lehtikaali
Basilika
Avomaakurkku (Marketmore)
Kesäkurpitsa (Tondo Chiaro di Nizza)
Riippaviidakkokurkku
Mukulaselleri (Monarch)
Esikasvatettavat kukat tänä vuonna (ensimmäistä kertaa koskaan!)
Siperianpallo-ohdake
Koristeporkkana (Dora)
Morsiusharso
Ruiskaunokki
Kaunopunahattu
Mustasilmäsusanna
Daaliat
Jaloleinikit
Ilmojen lämmetessä päästään kylvämään suoraan ulos
Eikä siinä vielä kaikki; kun ilmat lämpenevät päästään kylvöjä tekemään suoraan ulos. Vaikeinta on koittaa hahmottaa, mille kaikelle on tilaa. Kuluneet vuodet ovat tietenkin tuoneet siitä jonkin verran kokemusta, mutta silti joka vuosi tekisi mieli koittaa myös jotain uutta. Tänä vuonna se on retikka, jonka uskoisin istuvan hyvin ruokapöytäämme. Koska tänä vuonna olemme omien viljelmien päälle vielä Kaupunkilaisten oman pellon jäseniä, aikomus on omilla maatilkuille laittaa vähän vähemmän perunaa ja sen sijaan retikkaa. Samaten ainakin sipulia ja salaattia riittää vähempi tänä vuonna, koska niitä on luvassa Kaupunkilaisten oman pellon satokausikasseista pitkin kesää.
Viime vuonna unohdin kokonaan kylvää pavut, mutta tänä vuonna tilanne korjataan. Olen ajatellut kylvää ne pitkiin parvekelaatikoihin, jotka sijoitan palstan aidan viereen marjapensaiden taa. Pavut saavat siitä kiipeillä aitaa pitkin, eivätkä vie juuri lainkaan tilaa. Sama homma herneiden kanssa. Myös amppelitomaatteja on mahdollisuus laittaa roikkumaan myös palstan aitaan. Kun maata ei enää riitä, pitää alkaa miettiä vertikaalisesti!
Suoraan maahan kylvettävät vihannekset, salaatit ja yrtit tänä vuonna
Viime vuodelta jääneet pussinpohjat kesäkukkaseosta
Parvekkeen hyötykasvipuutarha
Vaikka suurin osa tämänkin vuoden sadosta tulee kypsymään palstalla, myös pieni kaupunkiparvekkeemme tulee olemaan toivoakseni samanlainen vihertävä pikkuparatiisi kuin viime vuonnakin. Saimme silloin niin paljon tomaatteja ja basilikaa, että en uskalla avonaisella parvekkeella moista ihmettä toista vuotta peräkanaa toivoa, mutta katsotaan! Samoja Romello-amppelitomaatteja laitoin esikasvatukseen tänäkin vuonna.
Ajatuksena on kasvattaa parvekkeella tänä vuonna tomaattien ja basilikan lisäksi riippaviidakkokurkkuja sekä rukolaa. Kaikkea sellaista suoraan voileivän päälle tai sellaisenaan suuhun laitettavaa. Lisäksi toiveena olisi istuttaa sinne esikasvattamani mustasilmäsusanna ja varmasti muitakin kukkia. Mietin myös ruusupapua ihan vain senkin takia, miten kaunis ja punaisenaan kukkiva viherpeitto siitä muodostuisi. Parvekkeella talvehtii myös raparperi ja minttu, jotka sieltä toivoakseni taas ilmojen lämmetessä heräävät.
Kerrostaloyhtiömme yhteisöllisen puutarhan kasvulaatikkomme on toivottavasti tänä vuonna melkeinpä kokonaan sinne viime vuonna istuttamieni mintun ja piparmintun valtakuntaa. Mutta jos tilaa jää, sujautan mukaan myös romaine-salaattia, jota saa sitten pihassa grillatessa poimia suoraan kasvimaalta, vaikka hampurilaisten väliin.
Voi että, kaikki tämä vielä edessä! Mites te lukijat siellä, joko multasormet ovat villiintyneet lisääntyneestä valosta?
