Kaupallinen yhteistyö: @keijutuotteet ja Asennemedia

Valon määrä lisääntyy niin että perässä ei meinaa pysyä. Ensin sen huomasi siitä, että ei tarvinnut aamuisin laittaa laatikkopyörän jokaista valoa palamaan. Sitten sama iltapäivällä fillaroidessa. Lopulta aivan yllättäen tuli se ihmeellinen aamu, kun herätessä oli jo valoisaa ja aamun sanomalehden pystyi lukemaan luonnonvalossa.

Mutta kaikista ihmeellisintä on valon lisääntyminen illoissa. Puhutaan päivän pitenemisestä, ja siltä se todella tuntuu. Ihan kuin iltoihin olisi tullut yhtäkkiä ainakin yksi tunti lisää, ja talven pimeydelle lainaan annetut tunnit varisevat uusina lisäminuutteina jokaiseen iltaan. On alkanut tehdä mieli lähteä arki-iltoina päivällisen jälkeen ulos ihan vain olemaan; ihmettelemään kevään edistymistä ja taivaanrannan taakse hitaasti lepattaen etenevää aurinkoa.

Teimme tässä taannoin sellaisen ihmettelypiipahduksen takapihan metsään. Nimesimme sen kevään ensimmäiseksi eväsretkeksi. Ei se hurjasti eronnut eväsretkistä vaikka sitä edellisellä viikolla, mutta silti joku raja tuntui ylitetyn. Eväitä paikallaan syödessä ei kenellekään ehtinyt tulla kylmä, ja metsässä pystyi aistimaan selvästi hankien alla lymyävän kevättäpinän.

Ja se, että pääsimme retkelle koulu- eskari- ja työpäivän jälkeen, minkä lisäksi ehdimme päivällisen jälkeen jopa pyöräyttää eväskeksit retkelle!  Ja silti oli vielä valoisaa, ja saimme retkemme päätteeksi syödä eväät vaaleanpunaisena loimuavaa auringonlaskua katsellen. Ällistyttävän ihanaa!

Meillä on ollut lasten kanssa tapana leipoa kaurakeksejä aina silloin tällöin, sillä ne ovat superhelppoa leivottavaa lasten kanssa. Olen aika huono kestämään sitä sotkua ja säätämistä, mutta kaurakeksit valmistuvat lasten tekemänä melko vähillä jauhopussiräjähdyksillä, ja minun apuani tarvitaan oikeastaan vain uunin kanssa. Se on hyvä, sillä en ole mikään leipuri, vaan enemmänkin kokkiveitsi kädessä viihtyvää sorttia.

Kaurakeksit ovat myös siitä kivat keksit, että niitä on mukava ottaa evääksi retkelle. Joko herkkupalaksi kuuman juoman kylkeen kevyillä eväsretkillä (aivan ihania dipattuna niin kaakaoon, teehen mehuun kuin kahviin!) tai sitten jälkiruuaksi retkillä, joilla on mukana enemmän evästä. Teemme kaurakeksejä yleensä tupla-annoksen, niin että keittiön hyllyn iso lasipurkki täyttyy. Sieltä voi sitten napata evästä sen kummemmin suunnittelemattomille retkillekin.

Tässä meidän vakkarikaurakeksiohje teillekin! Se on säädetty monesta reseptistä ja yleensä sitä säädetään vielä tehdessä. Esimerkiksi suklaahippusia ei laiteta mukaan joka kerta, mutta kun sellaisia kerran sattui pussinpohjien verran kaapissa olla, sen jälkeen meno on ollut suklaisempaa. Sokeri voi olla muutakin kuin fariinisokeria, mutta itse pidän fariinisokerin kinuskisesta mausta. Ja jauhoina on testattu myös spelttijauhoja.

Nyt käytimme kaurakeksien rasvana Keiju Kaura -rypsiöljymargariinia. Keijun 3 öljyä -margariini on meidän ruokapöytämme vakkari, ja ilolla olemme nyt testailleet kauraisempaa ja maultaan sekä tuntumaltaan pehmeämpää Keiju Kauraa. Suomessa valmistettu ja täysin kasvisperäinen Keiju Kaura yhdistää kasviöljyt kaurajuomaan, ja lisäksi sille on myönnetty Sydänmerkki. Plussaa myös siitä, että koostumus ja maku on saatu toimimaan tosi hyvin (meillä etenkin lapset ovat eritystarkkoja margariinistaan) ilman palmuöljyä.

Herkullisen kauraiset retkikeksit (vegaaninen)

• 200 g Keiju Kaura -rypsiöljymargariinia
• 2 dl fariinisokeria
• 5 dl kaurahiutaleita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl aitoa vaniljaa
• Hyppysellinen suolaa
• 2,5 dl rusinoita
• 0,5 dl tummasuklaahippusia

Lait uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sulata Keiju Kaura kasarissa liedellä. Vatkaa Keiju Kaura ja fariinisokeri vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet yhteen erillisessä astiassa, paitsi rusinat ja tummasuklaahippuset, jotka kipataan sekaan viimeiseksi. Lisää kuiva-aineseos sokerirasvavaahdon joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi rusinat ja tummasuklaahippuset.

Pyörittele taikinasta uunipelleille noin 24 palloa. Paina palloja hieman kasaan. Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia. Varo paistamasta liikaa (kuten meille tällä kertaa retkelle lähtöä tehdessä kävi), ettei kekseistä tule kovia. Ne saavat olla uunista otettaessa vielä mehevän pehmeitä, jäähtyessään ne kyllä kovettuvat.

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Perheemme nuorimmaiset tiesivät kertoa minulle koulun käytäviltä sellaisia huhuja, että iltasatujen lukeminen saattaa olla vähän noloa. Kuulemma joidenkin mielestä vain vauvoille luetaan.

Ennen kuin ehdin keräillä hämmästyksestä sikin sokin kielelle varisseet sanat, perheemme koulunkäytävillä edustava jengi onneksi tiesi kertoa, että tosi monille silti luetaan. Kaveripiirin iltasaduista tykkäävät olivat hakeneet henkistä tukea toisistaan ja lauman turvin päättäneet, että iltasatu on kiva juttu ja sillä sipuli ja porkkana.

Huoahdin helpotuksesta. Jos vain lapsi itse tahtoo ääneen lukemista kuunnella, kouluikäisillekin olisi hyvä lukea päivittäin ainakin 15 minuuttia ääneen. Se kun kehittää lapsen sanavarastoa ja keskittymiskykyä. Vaikka lapsi osaisi teknisesti lukea, luetun ymmärtäminen kehittyy vielä vuosien ajan, aikuisenakin.

Ja oli miten oli, yhdessä lukeminen on ihana yhteinen rauhoittumishetki. Vaikka iltarutiinit voivat meillä välillä heitellä kuperkeikkaa, yksi asia pysyy: iltasatu. Joskus myöhään valuneina iltoina se on ihan vain näennäinen pari sivua kirjasta, joskus ehditään lukea niin että kellonviisari lähtee jo toiselle kierrokselleen. Iltasatukirja otetaan mukaan niin mökille kuin telttaretkelle. Iltasatu on tärkeä, koko perheelle. Ja ihan jok’ikinen ja kaiken ikäinen meillä yökylässä ollut muksukin on mielellään iltaisin kirjaa kuunnellut.

Ja sitä paitsi minullekin on luettu iltasatuja siihen asti, että olin 27-vuotias. Ennen lapsia puolisollani oli nimittäin tapana lukea minulle satuja, jotta nukahtaisin helpommin. Itse luen tarinaan eläytyen, mutta kuuntelijana tykkäsin hänen monotonisen rauhallisesta äänestään. Se liu’utti minut tarinaan, johon hiljalleen alkoi sekoittua uni.

Sitten elämäämme tulivat lapset ja toisenlaiset iltasatuhetket. Ehkä vielä joskus minullekin luetaan taas, mutta niin kauan kuin saan, minä olen sen iltasatujen lukija.