Myönnetään, taimien esikasvatus on vähän lähtenyt puutarhahanskasta. Saatan innoissani unohtaa, että meillä ei ole kartanoa jättimäisine puutarhoineen, vaan aarin palstapaikka, pienen pieni parveke ja kerrostalopihassa kasvuloota salaateille sekä yrteille. Onneksi taimille kyllä ottajia tunnetusti löytyy, jos itsellä ei meinaa tilukset riittää niiden istutukseen.

Oli miten oli, ikkunalautamme ovat olleet kevään ajan täynnä taimipotteja. Jossain vaiheessa oli myönnettävä, että ne eivät mitenkään mahdu sille yhdelle parhaalle ikkunalle, johon paistaa lempeä iltapäivän ja illan aurinko.

Aloin siis taas miettiä taimihyllykköä, joka olisi ollut tarpeen jo edellisinäkin vuosina. Uuden hankkiminen, etenkin vain kausittaiseen lyhyeen käyttöön kuitenkin mietitytti. Kerrostaloasunnossa tietenkin myös säilytystilaa ei ole yhtään liiaksi, kun komerot ovat täynnä kausivaatteita ja harrastusvälineitä muutenkin.

Mietinkin alkuun jämälaudoista rakennettavaa taimihyllyä, joka rakennettaisiin köysien varaan ja kiinnitettäisiin samaisilla naruilla kattoon. Sellainen kapistus ei varastoinnissa veisi paljoa tilaa, eikä tarvitsisi uuttakaan tavaraa maailmaan ostamalla ostaa.

Pähkäilin tätä asiaa Lähiömutsin IG-stooreissa, joissa muutama seuraaja ymmärsi ehdottaa, että mitäpä jos ne hyllyt olisivat käytössä myös muuten, ei vain taimiaikaan. No tietenkin, miten en ollut tullut ajatelleeksi sitä aikaisemmin! Meillä kun on parvekkeelle ollut ajatuksena hankkia hyllyjä, jotta saataisiin muutaman neliön parvekkeemme vielä tehokkaammin kasvien ja kukkien käyttöön kesäisin.

Insta-seuraajan vinkistä löytyivät myös hyllyt. Ne ovat Ikean Hyllikset, jotka sopivat niin sisä- kuin ulkokäyttöön. Ne sopivat millilleen ikkunalaudoillemme, ja kun kaksi matalampaa laittoi vierekkäin, syntyi taimipotin jos toisenkin imaiseva hyllykkö. Tomaatit tosin kasvoivat jo hyllystä ulos, joten ne siirtyivät paistattelemaan päivää eteläikkunan kuumuuteen.

Ostin nettikaupasta kaikkiaan kolme hyllyä, joista isoin hyllykkö seisoo jo parvekkeella. Siellä se on tullut tarpeeseen, kun taimia on ulkoilutettu. Olen myös saanut hyllylle järjesteltyä tyhjät ruukut ja muut puutarhatilpehöörit, jotka ovat ennen seilanneet pitkin parvekkeen lattioita. Kun taimet muuttavat lopullisesti ulos, yksi taimihyllyistä siirretään parvekkeelle ja toinen joko palstalle tai mökin pihaan. Hyllyt eivät toki päästä valoa läpi, mutta uskoisin niiden silti hyvällä sijoittelulla toimivan hyllykkönä kasveille koko kasvukauden.

Hankin Hylliksiin myös niihin lisäosina saatavat muovipäälliset, joilla niistä tulee hieman kuin kasvihuoneet. Saa nyt nähdä, miten ne toimivat käytännössä. Mutta ainakin niiden avulla saattaisi olla mahdollista pikkumökin terassin auringonpaisteeseen laittaa muutama kasvi. Koska ilman suojaa peurat syövät kaiken.

Mutta nyt, kivaa ja leppoisaa vappua! Viime vappuna palstalla istutettiin perunoita ja sipulit sekä herneet jo nousivat maasta. Nyt on kalseampi meno, mutta oi että, toukokuu ja suurin kasvunihme ihan tässä käsillä!

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Odotan kesältä niitä päiviä, kun pakkaan aamulla laatikkopyörän kyytiin lapset, eväät ja uikkarit. Sen jälkeen huristelemme pitkin kesäisessä onnessa laineilevaa kaupunkia. Illalla kotiin palatessa aurinko loimii jo matalalta, pyörän akku on loppumaisillaan ja kyytiläisetkin ovat päivän touhuista raukean hiljaisina.  Oi että!

Tämä on nyt seitsemäs vuosi, kun rullailemme pyörällämme pitkin katuja ja polkuja – muutaman viime vuoden ajan myös talvisin. Näiden vuosien ajan olen alkanut vähän ymmärtää ihmisiä, jotka kiintyvät autoihinsa, sillä meille tuo meidän laatikkopyörämme on niin tärkeä ja rakas. Autoton perheemme olisi ollut kuluneiden vuosien ajan ihan ihmeissään ilman sen tuomaa arkista apua. Kun muutamia vuosia sitten jouduimme olla useamman viikon ilman laatikkopyörää, arki meni ihan solmuun.

Laatikkopyörä on mahdollistanut yhden aikuisen ja kahden lapsen kulkemisen pyörällä silloinkin kun molemmat olivat vielä ihan pieniä. Nyt kun molemmat muksut ovat varttuneet kouluikään, he mahtuvat yhä kyytiin. (Minäkin mahdun, Flow’hun matkasimme kerran laatikkopyörällä; puoliso polki ja minä istuin kyydissä skumppapullon kanssa.) Toisinaan laatikossa kulkee omien lasten lisäksi myös lainamukuloita kouluun, kesämajalle, harrastuksiin, retkille, kyläilemään ja minne milloinkin. Silloin pitää kyllä pahimmissa ylämäissä sanoa, että marakattilinja ei pääse kulkemaan, matkustajat ulos.

Laatikon päälle laitettavassa katoksessa tulee nykyään kaikkien kyytiläisten kanssa katto vastaan, joten sitä ei ole enää käytetty kuin kovimmilla myräköillä. Silloin lapset istuvat laatikon pohjalla peittojen seassa, mikä on tietenkin hurjan jännää, kun sade ropisee katokseen ja tuuli vinkuu. Viime talvena viritin katokseen vielä pattereilla toimivat valot, joten laatikkopyörä oli kuin pyörillä kulkeva maja. Vastaantulijoitakin nauratti – ja kulkueemme varmasti näkyi liikenteessä sysipimeälläkin.

Vaikka lapset yhä useammin pyöräilevät myös omilla fillareillaan, laatikkopyörälle on käyttöä myös muuten. Sen avulla tehdään viikon ruokakauppaostokset, kun kurvaan fillarin parkkiin lähiautomarketin autohallin vähäpäästöisten autojen paikoille, ihan ostoskärrytelineiden ja hissien viereen (pyöräparkkia samanlaisten fasiliteettien ääressä odottaen!). Laatikon kyytiin mahtuu kukkuralleen täytetyn ison ostoskärryllisen verran tavaraa.

Mökkikuormamme ovat jo legendaarisia, kun laatikkopyörän kyydissä kulkee milloin mitäkin, kuten multaa, lautaa, pulkkaa, puutarhatuoleja, linnunruokasäkkejä, taimia ja halkoja. Palstalla käydessä ei runsaimman satokaudenkaan aikaan ole ongelmia kuljetella herkkuja kotiin, kun saaliin voi pakata laatikkopyörän kyytiin.

Pyörämme on laatikkopyörien Lada; edullinen, vähän rohmelo ja perhepyöräilyskeneläisten keskuudessa nyrpistelty. Ja jestas, miten kestävä kaveri se on ollut. Toki sitä on pitänyt huoltaa, kuten mitä tahansa pyörää (saati polttomoottorillista perhefarmaria), mutta mitään isompaa ei ole ollut. Vetelemme edelleen samalla akullakin, vaikka toki sen antamien myötätuulisten ajokilometrien määrä on vuosien saatossa laskenut.

Olisi hauskaa, jos pyörässä olisi samanlainen kiinteä kilometrimittari kuin autoissa. Nyt voin vain veikkailla, kuinka monia kilometrejä olemme kokeneet yhdessä laatikkomme kanssa. Kymppitonnia tässä varmasti aletaan jo hätyytellä.