Villilippis oli viime keväänä tovin käytössä ennen kuin pakkasin sen ullakolle odottamaan viileämpiä kelejä. Mutta nyt kun kaivoin sen esiin, lapsi ei olekaan siitä enää yhtään niin innoissaan kuin vielä esimerkiksi kevään euroviisudiscossa jytätessämme oli. Hänen mielestään pipo on selvästi epämiellyttävä päällä.
Mä luulin jo välttyneeni tältä, mutta homma on selvä: lapsen mielestä villa kutittaa. Ei auta, että minä vieressä huokailen, miten ihanan pehmeää tämä lanka on ja miten kiva on käyttää luonnonkuituja. Saati nyt se, että vetoaisin marttyyriparkua nieleskellen siihen, että kun minä olen siihen rakkauttani kutonut joka toiseksi silmukaksi, sitä myös käytetään.
Onneksi lapsi ei ole täysin villalakkoon ryhtynyt. Esimerkiksi mummunsa neulomat ihanat villatakit ja -paidat hän kyllä hyväksyy mielellään, kun ihon ja villan välissä on puuvillaa. Myös viime talvena neulomani pilvireunainen pipo jostain syystä kelpaa. Mutta minttutupsuinen ja -lippainen villalätsä lentää saman tien eteisen lattialle tai viimeistään porraspäässä olevaan lätäkköön.
Jotta kaikki olisivat iloisia, olenkin pukenut lätsän alle ohuen kypärämyssyn. Mikä aiheuttaa sen, että lippis nousee liian ylös ja on muutenkin ihan urpo, vaikka lätsän sisällä likka on suloinen kuin mikä. Pitäisi ehkä myöntää tappionsa, antaa lätsän hautautua pikkuhiljaa käyttämättömänä pipolaatikon alimmaiseksi ja keskittyä luomaan puikoilla ja koukuilla asioita, joita ei pueta suoraan iholle.
Ai miten kävi sille deadlinesumalle, kun minä kiireen keskellä virkkaamaan ryhdyin? Se selvitettiin hienosti. Käsitöillä on mun duunihommiin vähän sama vaikutus kuin kävelylenkillä tai suihkussa käymisellä. Kun luulee laittaneensa aivot off-asentoon, yhtäkkiä asiat selkiintyvätkin itsestään, ahaa-elämyksiä ropisee ja jutut lähes kirjoittavat itse itsensä.
Poimi pipon sisäpuolelta uudet silmukat ja neulo sisään kaistale esim, puuvillalangalla. Sisäpuolelle harsittu fleece-kaitale ajaa saman asian ja lisää lämmöneristyskykyä.
Hei joo, miten en tullut ajatelleeksikaan! Jos vain suinkaan saan aikaiseksi, harsin fleece-kaitaleen lätsän sisään. Kiitos vinkistä!
Anoppi teki kutiavan pipon käppänälle ja koska se ei kelvannutkaan sellaisenaan, lupasi hän ommella pipoon itseensä puuvillavuoren. Pystyisikö tuohonkin laittamaan sellaisen? Kuten niissä villatakeissa ja -paidoissakin? Tuo on kyllä niin hurmaava myssy, että ei raskis jättää käyttämättä! 🙂
Joo, no näinhän yksinkertainen ratkaisu siihen tosiaan on! Jes! Ja varmaan ihan pelkkä kaitale riittää, kuten yllä oleva anonyymi ehdottaa. Villatakeissa ja -paidoissa ei ole vuorta, mutta kun alle puetaan aina alupaitaa, ei villa ole kutittanut.
Aa, mä ymmärsin väärin! 🙂
Mutta joo, näin se anoppi ehotteli. Ite en ois keksinyt, hyvä jos osaan napin ommella takkiin 😉
No enpäs minä sitä tarkemmin selventänytkään 🙂 Mutta hyvä, että tuli tähänkin ratkaisu. Hienoa, että mulla on niin fiksuja lukijoita (ja lukijoilla niin fiksuja anoppeja)!
Eikö merinovillakaan käy? Mun atoopikkopoikaa kutittaa tavallinen villa, mutta merino ei. Samoin itse laitan kaulaa vasten mieluummin merinoa.
Kokeile lanoliinia? Tulee pehmeää jälkeä 🙂
//JenniHL
Mä en ole edes yrittäny neuloa jäbälle mitään normivillalangasta (no okei, muutamat villasukat mutta niiden alla täytyy sitten olla toiset sukat) enkä kenellekään lapselle lahjaksikaan. Merinovillaa vain, on pehmeetä eikä kutita. Itse suosin Dropsin merino extra finea koska on edullinen ja sopivan paksuinen mutta joskus hifistelen esim Debbie Blissin baby cashmerinolla. Voi niistä tehdyt sukatkin laittaa paljaaseen jalkaan pikkuihmiselle 🙂
Kaikki sympatiani Minimelle. Minä en pysty käyttään ihoa vasten mitään, missä on (uutta) villaa, en vaikka sitä ois vaan 10%. Ja paidoissa ei riitä edes puuvillapaita alle. Villasukkia kyl pystyn käyttään, mutta kaikki muu on nounounou.
Mulla on kyl käytössä isotätini n. 40 vuotta vanha villabaskeri. Se on aikojen saatossa kulunut sen verran, että sitä minun herkkä nuppini sietää. Kummitätini teki minulle villatakin n. 20 vuotta sitten ja kokeilin sitä päälleni joku aika sitten. Sekään ei enää kutittanut, mutta oli toki jo vähän pieni. Eli aikakin voi auttaan, jotenkin se villa muuttuu vähemmän kutittavaksi. Mutta aika ei toki välttämättä ole oikea ratkaisu Minimen lakin kanssa 🙂
en harrasta villaisia syksypipoja koska lapset on aika herkkähipiäisiä. Pienin saa alle aina kypärämyssyn, ja isojen pipon muuttuu talvihatuiksi fleecevuoren kanssa, ei mene tuuli läpi korvista.koneella ompelen fleecestä pipon ja käsin harsin kiinni neulepipoon reunasta vain, jottei kiristä. toiminut tää taktiikka jo 6v 🙂
En halua paasata, mutta vinkkaan nyt kumminki: http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/lampaat.html. Itse en käytä villaa, mutta kutominen on lempiharrastus! Kaupat on nykyisin aivan pullollaan kasvipohjaisia lankoja joista saa tehtya vaikka mitä ihanaa. Luonnonkuituja nekin. Erikoiskauposta saa etenkin, mutta myös esimerkiksi Novitalta bambu yms. langat. Oma suosikki on Hanko, kierrätyspuuvillasta! http://www.novita.fi/index.php?cms_cname=tuotelista&oid=93971&tuoteryhma=93971&ryhmanimi=Hanko
Onpas vallan söpö tuo myssy kyllä ja rakkaudella neulottu! Se on pääasia. Pakko kysyä, että miten tuossa takissa on takana vetoketju? Onko helpompi käyttöinen kuin tavallinen?
-Kirpun äippä
Joo, olen toki faktani lukenut vuosia sitten, kun valintoja olen tehnyt. Ja päivittelen niitä aina tarpeen tullen tai ihan vain mielenkiinnosta. Mä en valitettavasti aio luopua täysin villasta (enkä nahasta), vaikka en käytäkään lihaa. Villa on vain niin kovin lämmin, pehmoinen ja mukava talvikäytössä + vaatii harvoin pesua. Muitakin luonnonkuituja käytän puikkoharrastuksissani, etenkin bambu miellyttää pehmeydellään. Jos katsot postaukseni raitapaidasta viime kuussa, kehun siellä juuri mainitsemaasi Hanko-lankaa, mutta valitettavasti en koe sen tai muiden kasvipohjaisten lankojen soveltuvan niin hyvin vaatteisiin, joilta vaaditaan lämmöneristystä talvikäyttöön. Toimivat toki, mutta eivät yhtä hyvin.
Kiva pip!! Munkin pitäis löytää jostain aikaa, kun en oo vielä koko syksynä virkannut tai neulonut mitääm, vaikka yleensä syksyisin lähdetään kaupasta lankkapussit täynnä. 🙂
Haa, virkkasin myös pipon samalla ohjeella ja sitäkin tuli suippo! Laitan suosiolla kypärämyssyn pipon all, mut noi fleece- tai puuvillakaistaleet ovat hyvä idea, daa!
Mä oon ollut onnekas, että perheen tyypit eivät villaa karsasta. Paitsi tämän yhden lätsän. Oiskohan se sittenkin lätsästä kiinni, eikä langasta 😀
Käy. Se onkin ihaninta villaa, jota mielellään valitsen. Nyt tein tuon ihan ohjeen mukaan Novitan Isoveli-langasta, joka on mielestäni kuitenkin melko pehmeää.
Aa totta, voisi toimia! Kiitti vinkistä!
Juu no mistään karheasta sukkavillalangasta en tekisi kuin villasukkia. Merinovilla on kyllä ihanaa. Mä vähän hölmösti jumitan Novitan langoissa, mikä vähän rajoittaa valikoimaa. Sun pitäisi joskus viedä mut lankakaupoille!
Oho, vastaavasta en olekaan kuullut! Että vanhetessa villa ei kutittaisi niin paljoa, vaikka sitä ei käsittääkseni edes liiemmin olisi käytetty siinä vuosin saatossa. Mielenkiintoista!
Rakkaudella on neulottu, se on totta! Takki on kirppislöytö, joka on ollut harmillisen vähän käytössä siitä syystä, että sain vasta tänään aikaiseksi ostaa ja silittää sen taskuun painokuvan. Siinä kun on sellainen kai joskus ollut, ainakin rumat liimajäljet olivat jäljellä. Mutta sen vähän mitä olen sitä käyttänyt, voisin sanoa sen olevan ainakin pukevalle aikuiselle helpompi ja ehkä puettavallekin miellyttävämpi. Saas nähdä, jos vaikka ihan postauksen arvoinen olisi tämä keissi!
Mulla on nyt kesken puuvillaisesti Hanko-langasta neuletakki, eikä yhtään huvita tehdä sitä. Syksyllä kun tekisi mieli näpertää jotain oikein paksua ja villaista 😀
Hahha, ehkä ei siis olekaan mun virkkaustaidosta kiinni tämä suippo yksityiskohta 😀 Mä aioin tehdä siihen kaistaleen, kun en oikein tykkää tuosta kypärämyssyviritelmästä. Onneksi on niin fiksuja lukijoita, jotta osasivat tämänkin idean mulle kertoa 🙂
Oon aina valmis lähteen lankakaupoille! 😀 😀 😀
Niin joo ja jos pyörit Itiksessä niin siellä on Tikata-niminen lankakauppa Tallinnanaukiolla, sieltä saa ainakin noita Dropsin merinovillalankoja! 🙂
Kotisivut
Villan ei välttämättä tarvitse edes olla merinolampaasta ollakseen pehmeää. Halvoissa langoissa käytetään karheampia lammasrotuja, villoja lampaan halvemmista osista (eri kohdissa lampaan kroppaakin on eri tuntuista villaa) ja mikä tärkeintä, halvoissa langoissa kuidut ovat lyhyitä pätkiä, jotka juurikin kutittavat ihoa. Novitan kaltaiset suuret talot myös yleensä käsittelevät värjäys- ja puhdistusprosesseissa villansa monin kemikaalein, jotka nekin voivat ärsyttää ihoa. Jotkut pitävät pienempien tuottajien, esim. suomenlampaasta ja kainuunharmaksesta kehrätyistä langoista, joissa monesti on lampaan lanoliinia vielä mukana. Sen ihoa hoitavia vaikutuksia tuskin voi kiistää.
Suosittelen astelemaan rohkeasti paikallisiin lankaputiikkeihin ja haastamaan myyjää juttusille! Mainitun Itäkeskuksen Tikatan lisäksi haluaisin suositella Vallilassa sijaitsevaa Villavyyhti-liikettä.