Harsot, nuo lapsimaterian ihmekangaspalaset! Ne ovat olleet meillä käytössä niin pukluharsoina, ruokalappuina, vaippaimuina, imetysmaitotulvasuojina, käsipyyhkeinä kuin nenäliinoina. Nyt mies on pitänyt remonttia tehdessään sellaista hikihuivina päässään, sen verran hyvä imuteho niissä on. 

Mutta rumiahan harsorotjakkeet ovat. Etenkin kun suurin osa niistä on päätynyt meille monien käyttäjien jälkeen ja ollut nyttemmin pari vuotta tehokäytössä. Kiskaisen sellaisen edelleen lapselle kaulaan ruokailujen ajaksi – kotona kaukalollisen ruokalapun alle ja kylillä ihan sellaisenaan – vaikka Minime itse on sitä mieltä, että on jo niin iso, ettei ruokalappua tarvitse. Mutta niin kauan kuin keittolounaan jälkeen syöjä ja pöytä näyttävät kuin lautaselle olisi lentänyt jalkapallo, harsot ovat käytössä.

Nyt kun toinen minikokoinen sotkija on pian saapumassa ja sitä myötä maitotulvat, päätin uudistaa harsoläjän. Värjäsin ne Dylonin pesukoneväriä käyttäen, vaikka tosihippi olisi mennyt myrkyttömällä vaihtoehdolla ja käyttänyt värjäykseen kasvivärejä. Valitsin väriksi ikisuosikkisävyni, farkunsinisen.

Miten nättejä niistä tulikaan! Värikylvyn jälkeen nuhjuiset harsot näyttävät tietyssä valossa jopa tyylikkäältä ja arvokkaalta pellavalta. On muuten hieman mukavampi kylillä imettäessään kaivaa repusta esiin tällainen denimliiina kuin ikitahrainen ja etäisesti valkoinen pukluharso.

Jaa