Sitten päälle vyöryi vauvavuosi. Yhdistelmä suuritarpeista vauvaa, loputtomia mysteeri-itkuja ja vähäunisia vuorokausia tiputti liikuntamäärät olemattomiksi ja sai ruokaympyräni täyttymään suklaalla. Itsestä huolehtiminen jäi totaalisesti vauvasta huolehtimisen jalkoihin. Aloin kerryttää vauvavuosikiloja, joiden painosta puolitoista vuotta sitten kirjoitinkin. Painoin pahimmillani saman verran kuin viimeisilläni raskaana. En voinut hyvin vartalossani, jota en enää omakseni tunnistanut.
Kirosin monet kerrat totuutena esitettyä höpinää siitä, että imetys on luonnon oma konsti laihduttaa. Paskanmarjat. Ei muuten toimi kaikilla. Imetin lähes puolitoista vuotta, ja sinä aikana paino nousi kilo kilolta ja lopulta olla jurnutti pysyvästi siellä ihraosaston puolella. Kaksoisleuka väpätti, allit tutisivat ja vatsanahka heilui. Vaikka lapsen ollessa puolivuotias sain kiinteiden aloituksen myötä omaan elooni jotain rotia, ei paluu salille ja parantuneet ruokailutottumukset muuttaneet vaa’an lukemia tai peilikuvaa.
Kunnes lopetin imetyksen viime keväänä. Ilman minkäänlaisia muita muutoksia paino lähti tippumaan huomaamatta. Tasaisesti kilo–kaksi kuukaudessa. Viime syystalvella paino oli lopulta lähes lähtöasetelmissa. Enkä tehnyt sen eteen mitään muuta erilaista kuin lopetin imetyksen. Että kuulkaa, imetys ei pelkästään laihduta, se voi myös lihottaa. Ja imetyksen lopettaminen ei lihota, se voi myös laihduttaa.
Noh, kun kroppa oli saatu balanssiin, olikin taas aika ravistella tasapainoa. Tullessani raskaaksi osasin odottaa painon tippuvan alkuun, joten tällä kertaa en ollut siitä huolissani. Vaikka alun pahoinvointini oli kakkoskierroksella rajumpaa, paino ei lopulta tippunut kuin nelisen kiloa. Esikoisen takia en voinut levätä, mutta hänen ansiostaan oma ruokarytmini pysyi lapsiperhearjessa kiinni. Kun lapselle oli pakko tehdä ruokaa, tuli sitä syötyä vähän myös itse. Esikoista odottaessani jätin vain yksinkertaisesti syömättä.
Nyt raskausviikolla 27 (kuvissa raskausviikko 24) painan saman verran kuin raskauden alkumetreillä. Mikä on yllättävää, sillä takana on viisi viikkoa salitaukoa ja sitä myötä olo on pöhöttynyt. Viime neuvolakäynnillä kohtu oli kyllä kasvanut, mutta jostain syystä painoa ei ollut tullut lisää. Vaikka olen antanut itseni herkutella vähän liikaakin siihen nähden, että sisälläni kasvava lapsi ei niitä sokerilimuja tai jätskejä kaipaisi. Läski painaa enemmän kuin lihas, niin se taitaa olla.
Tästä paino lähtee nousemaan, enkä usko niitä tälläkään kerralla kertyvän mahdottomasti. Kroppani selkeästi tykkää olla raskaana, sille se sopii. Ainakin vielä tuntuu, että vauvavatsa on ihana ja että se tekee vartalostani kauniin. Mutta vauvavuosi ja sen mukana tuomat kilot pelottavat. Jos vain mahdollista, aion tälläkin kertaa täysimettää vauvaa puolivuotiaaksi ja jatkaa ainakin sinne ekoille synttäreille asti. Ja jos vain lapsi tahtoo, jatkan mielelläni siitä vielä monta kuukautta. Siitäkin huolimatta, että luultavasti imetys paisuttaa minusta taas hikoilevan ihrapallon.
Tällä kertaa onneksi tiedän, mitä luvassa saattaa olla. Huono ruokarytmi on pahin viholliseni. Se yllättää varmasti etenkin miehen pitkinä työrupeamina, kun vuorokauden tunnit tuntuvat sotkeutuvan toisiinsa. Onneksi esikoisen myötä safkaa on pakko taikoa eteen miehen työpäivinäkin joko itse tai ravintolahenkilökuntaa konsultoimalla. Silloin ehkä itsekin tulee laittaneeksi suuhun jotain, eikä minusta nälkäraivareissani kuoriudu suklaanarkkaria. Aion varata pakastimen täyteen ruoka-annoksia ja tallentaa lähiruokapaikkojen kotiinkuljetuspalvelunumerot puhelimeni suosikkeihin.
En aio luvata palata salille viikon päästä synnytyksestä, en ehkä edes kuukauden. Mutta puoleen vuoteen salitauko ei tällä kertaa saa venyä. Haluan voida hyvin, jotta läheiset ympärilläni voivat hyvin. Herkutellakin saan, sillä liian tiukka kuri vie elosta hauskuuden. Mutta omaa kroppaansa vieroksuvaksi plösöksi en enää tahdo. Haluan elää kehossa, joka voi hyvin ja näyttää sekä tuntuu terveeltä.
Ja ihan vähän myös haaveilen, josko tällä kertaa saisin kokea sen imettämällä timmiksi -taian. Vähän niin kuin korvaukseksi ensimmäisestä kerrasta.
Itsekkin olen raskaana ja aion raskauden jälkeen olla itselleni armollinen, aloitan varovasti, kun hyvälle tuntuu ja todennäköisesti käyn mammoihin erikoistuneella fysioterapeutilla saamassa ohjeet vatsan reenaukseen. T. Edellisestä raskaudesta ja kiireellisestä sektiosta jäljelle jäi diastatis recti, napatyrä ja iso arpi… Ei varmaan ainakaan tilanne parane tästä raskaudesta 😀
Mä olen klassinen esimerkki näistä raskausaikana rasvavarantonsa tuplaavista/triplaavista mammoista (ja koska tässä konkursissa ei ole väliä mitä syön tai teen niin syödään sitä suklaata sitten), joilla imetys polttaa kaiken ja vähän enemmän – ja sitten imetyksen lopetus palauttaa status quon ja pitää alkaa taas katsoa ettei joka päivä söis sitä Domino-pakettia. Ens viikolla laitan salikortin hyllylle, nyyh.
Itsellä on synnytyksestä 2kk ja tää kehon muuttuminen edelleen on oikeastaan aika jännittävää. Mulle ehti tulla raskausaikana 15kg lisää vaikka lapsi syntyi reilusti ennenaikaisena viikolla 30+6. Niistä ekat 5kg käytännössä heti kun koko ajan piti syödä tai juoda että pystyi toimimaan, seuraavat 5kg tuli pikkuhiljaa ja loput 5kg jotka oli pelkkää nestettä tuli reilussa viikossa. Ei siis yllätys, että 10 päivää synnytyksestä oli 12kg lähtenyt. Sen jälkeen paino on ollut tasan sama, mutta kroppa muotoutuu koko ajan ja vanhat vaatteet jotka ei kuukausi sitten mahtuneet, sopii nyt täysin. Lisäksi, vaikka painan 3kg enemmän kuin ennen raskautta valokuvista näkee, että olen timmimmässä kunnossa kuin silloin. Liikunta jäi raskausaikana minimiin, olin pakollisessa vuodelevossa kolmisen viikkoa ja synnytyksen jälkeen liikunta on edelleen ollut täysin olematonta kun vauvan sairaalajakso vei voimat. Kaiken järjen mukaan mun tioanteen pitäisi olla juuri toisinpäin. Liekö läski on jotenkin siirtyillyt 😀 Tekisi muuten mieli heittää vaaka roskiin, kun näemmä se ei kerro tilanteesta mitään ja tuskin tekee niin hormonihöyryjen haihduttuakaan.
Veera
Kaikki ei ole kyllä ees kiloista kiinni, en tajua miksi sitä vaakaa niin kovasti monet tuijottaa. Kai se jää raskausajasta päälle.
Kuulostaa aika tutulta. Itseltäni ne viimeiset 5 kiloa, joita olin yrittänyt karistaa vaikka millä keinoin katosivat yhtäkkiä aivan itsestään, kun lopetin imetyksen. Olenkin miettinyt, että niinköhän keho vain varmisti lapsen ravinnonsaannin extravarastoilla 🙂
Mä komppaan täysin noita vauvavuosikiloja. Meijän kuopus kohta viisi kuukautta ja pari viikkoa sitten aloitin kunnolla kuntoilemaan ja tavoitteena myös laihtua. Yhtäkkiä huomasin muutaman ylimääräisen makkaran joita ei ollut synnäriltä lähdettäessä :/
Kiitos, kiitos, kiitos!!! Omassa äitikaveriporukassani tunnun olevan outo lintu, kun lapsen syntymän jälkeen vasta kerrytin kiloja kunnolla. Ylipainoa mulla oli jo ennen raskautta, mutta raskausdiabeteksen takia kiloja tuli raskausaikana vain pari ja pian lapsen syntymän jälkeen vaaka näytti -7kg lähtöpainoon nähden. Mutta sitten. Täysimetystä puoli vuotta. Puolen vuoden iässä yöt heikkenivät järkyttävällä tavalla, jatkuva väsy, jota yritin tappaa energiaboosteilla eli suklaalla. Eloa ei helpottanut se, että esikoinen jätti samoihin aikoihin päiväunet pois. Öisin valvoin pienen kanssa ja päivällä pienen nukkuessa valvoin ison kanssa. Pieni ei innostunut kiinteistä kuin vasta yhden vuoden rajapyykin ylitettyään, eikä rintamaito riittänyt pitämään nälkää poissa läpi yön. Kierre oli suorastaan helvetillinen.
Nyt junnu alkaa lähennellä kahta vuotta ja imetys jatkuu aamuin illoin. Tänään kävin vaa'alla. Ei ois pitänyt. Toisaalta ne lukemat viimeistään sai todella ymmärtämään, miksi en viihdy nahoissani.
Pian loppuu imetys kokonaan ja mä toivon kokevani saman ihmeen kuin sä. Mä luotan jotenkin siihen, että kun hormonit normalisoituvat, alkaa kehokin palautua. Tai ainakin mulle jää imetyksestä vapautuva aika käytettäväksi vaikkapa lenkkiin 🙂
Kuinka kaunis voi raskaana oleva olla?!
Mä liityn myös kiitoskuoroon. Itsellä kävi samalla tavalla: vauvavuosi ja loputon imetysnälkä toivat kilot, ei niinkään raskaus. Sillä erolla, ettei imetyksen lopettaminen tehnyt mun kropalle yhtään mitään, vaan kilot jäivät. Huoh. Tunnen itseni valtavaksi valaaksi, ja nyt olen uudestaan raskaana. En siis voi laihduttaakaan, vaikka kropassa on +15 ylimääräistä kiloa. Ja kun sen päälle tulee vielä toisen raskauden ja vauvan aiheuttamat kilot… En halua edes ajatella.
Huh, ikävältä kuulostaa nuo sektiosta jäänee vaivat ja kosmeettiset haitat. Itselläni on myös plääni pistää vatsan seutu kuntoon ammattilaisen ja apuvälineiden avulla tällä kertaa, mutta blogiklisettä käyttäen, siitä lisää myöhemmin!
En sitten tiedä, kumpi on parempi / pahempi. Ehkä raskausajan paisumista katsotaan hyväksyvämmin (niin henkilön omin silmin kuin ulkopuolistenkin) kuin sitä, että muuttuu ihrapalloksi vasta lapsen syntyessä. Tai sitten siltä vain tuntuu, kun ei itselläni muustakaan ole kokemusta.
Joo, ei sitä vaakaa todellakaan pidä katsoa. Vaan tunnustella omia fiiliksiään ja ehkä vähän vilkaista peiliin. Itselleni jäi pari kiloa ”ylimääräistä” ekalta kierrokselta. Mutta silti näytin omasta mielestäni paljon paremmalta kuin ennen mutsiutumistani. Kroppa oli timmimmässä kunnossa, mutta äitiys oli tuonut naiselliia kurveja. Likasta oli tullut nainen.
Huojentavaa kuulla, että en ole ainut, jonka kroppa toimii toisin kuin ”valtaväestön”. Kai jokaisen kroppa toimii kuten parhaaksi kokee.
Vauvavuosikilot ovat pirullisia! Tsemppiä niiden nujertamiseen!
Huh, hurjalta kuulostaa sun kierre! Aika sissi olet, että siitä olet selvinnyt tähän asti. Väsymyshän lihottaa myös, että ei ihme! Mä koin ainakin omalla kohdallani just noin, kun hormonit lopulta normalisoituvat imetyksen lopettamisen jälkeen, kehokin alkaa vasta kunnolla palautua. Tsemppiä vauvavuosikilojen karistamiseen!
:)))
No voi paska. Saan siis olla onnellinen, että imetyksen lopettaminen tasasi itselläni kilot. Jaksamista kilojen kanssa elelyyn. Kyllä vielä tulee aika, kun on aikaa ja jaksamista rykäistä itsensä niistä irti.
Upeita kuvia, raskaus todella pukee sinua:)! Myös teksti oli tosi hyvä! Tutkimuksetkin puoltavat tuota asiaa, että kaikilta imetys ei vie kiloja, vaikka näin yleensä ajatellaan. Itse olen kirjoitellut pariin otteeseen raskauskiloista omassa blogissani Äitiys liikuttaa (http://aitiysliikuttaa.blogspot.fi/2012/09/voiko-imettava-aiti-pudottaa-painoa.html ja http://aitiysliikuttaa.blogspot.fi/2013/08/nain-paaset-eroon-raskauskiloista.html). Omat huimat 20 raskauskiloa karisi esikoisen jälkeen vähän liiankin nopsaan imettäessä, mutta toisen kanssa vielä huimemmat 25 kiloa tuntuvat olevan tiukemmassa. Vauva on vasta 3 kk, joten saapi nähdä ollaanko tällä kertaa imetyksen loppuessa plussalla vai miinuksella… Uskon kuitenkin, että kun imetys loppuu ja kroppa on jälleen kokonaan oma, niin tilanne kyllä tasaantuu.Lisäksi uskon, että vauvavuosi ei ole oikea aika murehtia tai stressata kiloista, kunhan voi hyvin. Tämä johtaa kai jonkinlaiseen kompromissiin syömisessä: ei liikaa nipottamista, mutta pääsääntöisesti järkevää ruokaa rittävästi.
Ihanaa odotusaikaa ja kesää!
Mari
Minua ei ole jostain syystä haitannut raskaudesta jääneet muutamat kilot. Ensin ne häiritsivät, mutta sitten aloin tuntea itseäni kotoisaksi juuri niissä. Harvoin näinpäin, mutta halusin nyt kirjoittaa siitäkin, että joskus ehkä itseään voi löytää myös sitä kautta että kroppa muuttuu pehmeämmäksi. Miksikäs ei? Ja olen siis ihminen, joka on harrastanut hyvinkin aktiivisesti liikuntaa ennen raskausaikaa. En kuvitellut itseäni ihmiseksi joka kestäisi ylimääräiset kilot, mutta itse hyväksyin asian ja olen nyt aika ok tilanteen kanssa. Kiloja on raskautta edeltävästä ajasta noin 8.
Se on kyllä jännä miten eri ihmisillä raskaus ja imetys vaikuttaa painoon ihan eri tavoin. Mulla tuli eskoista odottaessa 17kg ja 6kk täysimetyksen jälkeen olin siinä tilanteessa että paino oli 4kg alle raskautta edeltäneen painon. Nyt uuden raskauden alkaessa paino on 7kg vähemmän kuin viimeksi, joten saa nähdä karttuuko painoa tämän raskauden myötä vielä enemmän 🙂
kiitos tästä! minäkin paisuin oikein kunnolla vasta imetyksen yhteydessä. kun raskausaikana moni oli ihastellut mun siroa olemusta, vauvavuonna ei tullut kommentin kommenttia. eikä ihme, näytin hirveältä. leikkasin vielä hiuksetkin ihan lyhyiksi, mikä oli viimeinen virhe! tunsin oloni todella rumaksi ja epämiellyttäväksi ja imetyksen loppuminen lapsen ollessa n.14kk oli suuri helpotus. mun ongelma ei ollut huono ruokailu, joten sen on vaan pakko olla joku geneettinen juttu. liikkuminen ei tosin tullut mieleenkään moneen kuukauteen kun rinnat oli niin kipeet, että oisko silläkin jotain tekemistä asian kanssa… joka tapauksessa, on meitä muitakin. tsemppiä!!
Kuulostaapa tutulta. Raskauden alussa olin niin väsynyt etten jaksanut käydä salilla, ja nyt huomasin yhtäkkiä että siitä on jo kulunut vuosi. Alkuraskauden aikana lihakset siis häipyivät jonnekin ja paino vain laski. Kiva lukea, että pääsit takaisin salille vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen, antaa minullekin toivoa (poika nyt 3 kk). Jos sinua kiinnostaa, voit lukea minun blogini strongmamy.blogspot.fi. Aloitin hiljattain äitiysblogin jossa yritän taas löytää liikunnan ilon. 🙂
Heippa! Kuulun myös niihin mammoihin, jotka raskausaikana käytti vielä 36 kokoisia äitiysfarkkuja, mutta jonka kilot tuli vauva vuoden aikana jäädäkseen. Paino vaan nousi synnytyksen jälkeen ja jämähti aloilleen. Nyt beibi on just vuoden ja yöimetys on lopetettu, maidon määrä lähti heti laskuun. Kovasti toivon että ylimääräiset karisee imetyksen loputtua, mutta lähteekö sitten tukkakin?! Tavallaan olen kyllä tykännyt olla myös vähän rintavampi ja naisellisempi, aikaisempaan poika-vartaloon verraten, mutta plösömaha ahdistaa…. eli laihdutan kyllä heti kun imetys loppuu! Tissit oisin voinut mielelläni pitää, kun en ole sellaisia ennen raskautta oikein omistanut