Voisinpa pysäyttää ajan tällaisiin päiviin. Kesäisiin sunnuntaitunnelmiin, jolloin koko päivän voi viettää ulkona ja ei ole kiire minnekään. Stressinhallintataitoni ovat viime aikoina olleet koetuksella, ja tarvitsisin ainakin kaksi viikkoa putkeen sunnuntai-iltapäiviä ja Helsingin kesäisillä kaduilla luuhailua perheen ja ystävien kanssa.

Oikeasti tänään olisi pitänyt tehdä töitä. Se oli suunnitelmakin. Toisinaan on kuitenkin kuunneltava mielen naksumista ja tajuttava työntää tekemättömät duunit aivojen perimmäiseen komeroon. Siellä ne pysyvät kyllä huomiseen. On onni ja kirous, että minulta eivät työt tekemällä lopu, joten itselleen on pakko määrätä vapaata. Nyt kone kiinni ja ulos!

Tänään Helsingissä vietettiin Helsinki-päivää, ja kaupunki oli täynnä ilmaisia tapahtumia. Mitä mainion päivä letkeään luuhailuun ja kotikaupunkirakkauden vaalimiseen. Valuimme Kalasataman ja Sompasaaren kautta Puu-Vallilaan, jossa järjestettiin lasten katutapahtuma. Kaduille oli levittäytynyt muun muassa sirkusta, musiikkiesityksiä ja erilaisia pajoja.

Kuopus pääsi ensimmäistä kertaa Paukkumaissin keikalle ja oli niin vaikuttunut kokemastaan, että ei nähnyt esityksen aikana mitään muuta kuin lavan. Keikan intensiivisen seuraamisen keskeyttivät välillä vain lavalta kuuluvat torven törähdykset, jotka saivat yksivuotiaan musiikkirakastajan suun loksahtamaan hämmästyksestä auki.

Kesästadi, paras stadi. Onni on se, että voi pakata lapset laatikkopyörän kyytiin heti aamulla ja kotiin palatessa kipata päivän riennoista onnelliset mutta väsyneet muksut suoraan yöunille. Ja minä jaksan huomenna paremmin avata sen perimmäisen komeron ja ottaa kopin päälle vyöryvistä töistä.