Herkuttelua, yökyläilyä, auringon lämmittämiä varpaita, sadepäivän päikkäreitä ja saunavihdan tuoksua. Röyh ja kiitos keskikesä!
Perjantaina päätimme kaupunkijuhannuksen kunniaksi tehdä päiväretken Suomenlinnaan. Niin kuin kaikki tyhjentyneeseen Helsinkiin eksyneet turistitkin, joilla ei tainnut kummemmin olla muutakaan vaihtoehtoa päivänsä kuluttamiseen suljetuin ovin tervetulleeksi toivottavassa kaupungissa.
Suomenlinna kuulu niihin kohteisiin, joissa käydessään aina toteaa, että pitäisipä useamminkin ottaa itseään perssiistä kiinni ja lähteä. Eihän siellä mitään niin kummoista ja jännittävää lopulta ole, mutta lähteminenhän se monesti tärkeää onkin. Eikä se Suomenlinnaan mennessä tule kalliiksi.
Käsittääkseni HSL:n ylläpitämä lautta on vaunujen kanssa matkustettaessa ilmainen. Mukulakivien ja portaiden takia suosittelen kuitenkin ottamaan menopeliksi kantorepun tai -liinan. No joka tapauksessa, jos matkakortilla on matkustusaikaa, lautalla voi suhailla vaikka koko päivän. Kertalipputaksalla piletti irtoaa Helsingin julkisen liikenteen hinnalla, 2,20 euroa.
Kauppatorilta starttaava lauttamatka itsessään on jo elämys. Kannelta voi ihailla loittonevaa Manner-Helsinkiä, haaveilla omasta torpasta saaressa ihan Helsingin edustalla tai kuvitella olevansa Astrid Lindgrenin Saariston lapsien veikeä Pampula lauttamatkalla takaisin kotisaareensa. Minimekin hengitti syvään meren laiskasti henkivää tuulta ja katseli ohi lipuvia purjeveneitä ja risteilijöitä.
Jos oikein tylsä päivä osuisi kohdalle, matkustaisinkin vauva kainalossa lautalla Suomenlinnaan, ostaisin perillä Suokin Siwasta jätskit ja palaisin seuraavalla lautalla takaisin mantereelle.
Tällä kertaa vietimme saarella koko päivän. Eikä sen kuluttamisen laiskana kesäpäivänä edes tarvita paljoa ohjelmaa. Söimme eväät, löntystelimme saaria ympäri, pussasimme aurinkoa ja katselimme ulapalle sekä kaupunkiin avautuvaa maisemaa sillä aikaa kun porukan pienin otti päiväunet viltillä (tai siis minä tuijotin aurinkosuojana olleen sateenvarjon kuviointia toimiessani nukkuvan Kaikkivaltiaan tissitelineenä). Yksi jaksoi potkia mukaan otettua palloa ja varpaitakin käytiin kastelemassa meressä, vaikka tällä kertaa kenelläkään ei kantti uimiseen riittänytkään.
Edelliskesien perusteella voin kuitenkin sanoa, että uiminen Suomenlinnassa pitäisi olla jokaisen must do -listalla. Kustaanmiekassa on oma superminikokoinen uimarantasakin, ja vesi hitaasti syvenevässä rannassa on toki lapsiystävällistä, mutta likaista ja hellekesinä leväistä. Jos siis ikä riittää, uimaan kannattaa molskahtaa joltakin saaria ympäröivältä kalliolta. Äkkisyvä vesi on kirkasta ja viileässä vedessä uiminen ulappaa katsellen antaa mahtavan vapauden tunteen. Suosittelen siis lämpimästi itsensä välillä kahlituiksi tunteville mutseille.
Jos kiehnaaminen Suomen suven ihanuudessa ja eväiden runsaudessa ei riitä huviksi, Suomenlinnasta löytyy toki muutakin. Suomenlinnan Lelumuseo ja sukellusvene Vesikko ovat kuulemma suosittuja, itse en ole niitä koskaan käynyt ihmettelemässä. Saarilla järjestetään myös erilaisia opastuskierroksia, jotka ovat mainospuheiden mukaan riemukkaita etenkin lapsille. Niistä tietenkin pitää pulittaa erikseen. Suomenlinnassa on myös kesäteatteri. Ainakin Iso mustasaaresta bongasin leikkipuiston. Mestojen tarkempaan paikallistamiseen löytyy kartta täältä.
Mä luulisin kuitenkin, että taaperoikäisen ja sitä vanhemman lapsen kanssa ainakin ekalla kerralla Suomenlinnassa riittää aktiviteetiksi piknikin ja uimisen lisäksi yhden maailman suurimman merilinnoituksen tutkiminen, tykkien päällä kiipeily ja maastoon sulautuvien ammusvarastojen ihmettely, sillä ovathan ne kuin Taru sormusten herrasta -kirjojen ja -elokuvien hobittien kotikylästä Konnusta suoraan.
Itselläni on aina ollut Suokissa vieraillessa mukana eväät, mutta saarilta löytyy myös parit ravintolat, kahvilat ja kioskit. Jos osaat kertoa, missä kannattaa käydä tai mikä kannattaa jättää väliin, kerrohan siitä ihmeessä kommenteissa! Lauttalaiturin läheisyydessä on kauppa, josta löytyy tietenkin myös evästä.
Ravintoloiden lisäksi vessoja löytyy myös muualta saarilta, mutta niihin ehtii etenkin aurinkoisina kesäpäivinä kertyä jonot. Vaipanvaihtomahdollisuutta ei ollut kätevästi tarjolla mun tällä kertaa visiteeraamissa vessoissa. Ja aikana ennen vauvaa moiseen ei ole tullut edes kiinnitettyä huomiota. Onneksi on kesä, ja vaippa vaihtuu kätevästi viltillä pötkötellen.
Kesän aurinkoisiksi päiviksi koko elämänsä voisi oikeastaan sijoittaa viltille.
Muut Lähiömutsin vinkit äidin ja vauvan lomailuun Helsingissä löydät tagipilven kotikaupunkimatkailu-sanaa napauttamalla.
Jaa: