Arabian Paratiisi-astiat saatu
Voi omena-aika! Ei mitkään etelän omenahetelmät pääse maussa, monipuolisuudessa ja puhtaudessa samaan kuin kotimaiset omenat. Ja nyt niitä saa kottikärrykaupalla, sillä kulunut kesä on pitänyt omenapuut ja pölyttävät ötökät tyytyväisinä.
Meillä ei kerrostaloasukkaina ole omaa omenapuuta, mutta omppumme ollaan saatu mekin. Ollaan käyty hakemassa reput täyteen herkkuja Fastholman nyttemmin puretun huvilan villiintyneestä puutarhasta. Oman kylän siirtolapuutarhamökkiläiset ja omakotitalolliset jättävät ylimääräisiä omenoita portinpieliin otettavaksi, ja Facebookissa esimerkiksi Stadin omenapörssi -ryhmä palvelee sekä Helsingissä omenoita halajavia että omenasatoon hukkuvia.
Meillä on tänäkin vuonna aikeena tehdä niistä kaikista kirpeimmistä omenoista kuivurilla kuivattamalla omenanameja talven herkkupäiviin. Tähän mennessä kaikki käsiin saamamme lajikkeet ovat kuitenkin olleet niin makoisia ja pehmeämaltoisia, että ollaan mieluummin pistelty ne suuhun sellaisenaan tai leivottu omppupiirakkaa ja omenahyvettä. Etenkin jälkimmäinen on kiva ja helppo tehdä lastenkin kanssa.
Omenahyve, eli itselleni kotoisammin omena-kaurapaistos, on kasariklassikko, josta tulee aina mieleen äiti ja syysillat lapsuudenkodin mäntypuisessa keittiössä. Joskus kuopuksen vauva-aikaan sain äidin kylään, ja hän teki yövalvomisen, imetyksen ja kahden alle kolmivuotiaan lapsen väsyttämälle tyttärelleen omena-kaurapaistosta. Jännä, miten se hetki onkin jäänyt niin elävästi mieleen. Lohtua, rakkautta ja turvaa uunivuoan täydeltä siellä meidän kaksion pikkuruisessa keittiössä.
Minä valmistan omenahyveen melko samaan tapaan kuin äitinikin: omput ladotaan vuokaan kuorineen ja sokerina käytetään fariinisokeria. Hyppysellinen suolaa yhdessä kinuskisen fariinisokerin kanssa saa makunystyrät onnesta kiemuralle. Itse olen lisännyt ohjeeseen vielä mantelirouheen tuomaan suutuntumaa. Myös erilaiset pähkinärouheet ajavat saman asian. Paistoksen kaneli ja piparkakkumauste taittavat ajatuksia salavihkaisesti jo kohti joulua. Joo’o, elokuun 27. päivä ja joulu mainittu!
Omena-kaurapaistos
- 10 keskikokoista kotimaista omenaa
- 125 g voita
- 5 dl kaurahiutaleita
- 1 dl mantelirouhetta
- 1 dl fariinisokeria (Oman maun mukaan vajaasti, löyhästi tai tiiviisti täytetty desimitallinen. Itse laitan löyhästi täytetyn vajaan desin.)
- 1 rkl kaneli
- Hyppysellinen suolaa
- (1 tl piparkakkumauste)
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Pese ja pilko omenat lohkoiksi. Lado omenat voidellun uunivuoan pohjalle.
Sulata voi kasarissa. Sekoita astiassa yhteen sulatettu voi, kaurahiutaleet, mantelirouhe, fariinisokeri, kaneli ja halutessasi piparkakkumauste. Kippaa kaurahiutalesekoitus uunivuokaan ja sekoittele paistos tasaiseksi.
Laita paistos uuniin noin 25 minuutiksi, kunnes omenat ovat pehmentyneet meheviksi ja koko paistos saanut rapsakkaa väriä.
Pistele poskeen vaniljakastikkeen, vaniljajätsin tai vaikka hunajalla makeutetun turkkilaisen jukurtin kanssa.
Jos ei jaksa tai ehdi tätä vääntää sen yksinkertaisuudesta huolimatta ja haluaa vaan tosi nopeasti hyvää niin halkaisee omenan poistaa siemenkodan, ripottaa päälle kanelia ja laittaa kodan jäljiltä jääneeseen koloon lurauksen siirappia. Sitten mikroon pienelle lämmölle kypsymään. Voi syödä siltään, mutta jäätelö kyllä kruunaa sen.
Jos tahtoo niin voi tuohonkin heittää kauramurunseoksen päälle, mutta sitten alkaa olla jo sama kuin tehdä kunnon paistos.
Tuota reseptiä kun silmäilin niin suolaa en käytä itse ja olen yleensä laittanut ihan tavallista sokeria, mutta fariinisokeri voisi kyllä antaa kivasti makua. Pitää testata kun siirappikin toimii mikro-omppujen kanssa.
Muita vinkkejä tämän jatkamiseksi on tehdä pappilan hätävaraa, eli heittää sekaan maidossa tai jossain muussa nesteessä liotettuja kuivahtaneen vaalean leivän palasia ja jos pakkasessa sattuu olemaan raparperia niin omenan voi halutessaan vaihtaa raparperiin. Mutta raparperipaistos on ehkä enemmän alkukesän herkku ja omena taas loppukesän/alkusyksyn.
Pappilan hätävara taidetaan kyllä nykyään tehdä jostain makeasta leivonnaisesta ja hilloista yms, mutta minusta se oikea pappilanhätävara tehdään kyllä leivällä 🙂
Mahtava vinkki tuo mikrossa tehtävä omppujälkkäri, kiitos! Pappilan hätävara on mulle vieras jälkkäri, vaikka siitä olenkin kuullut.
Ehdottomasti suosittelen testaamaan fariinisokeria sokerijuurikas-sokerin tilalla. Tulee kivan kinuskinen ja tumman syvä maku 🙂
Hyveet on piiraista parhaat niin ompun kuin raparperinkin osalta, nam! Meillä upposi juuri yhdeltä istumalta omena-kaurapaistos, jossa voin sijaan oli kookosöljyä ja kauran joukossa kookoshiutaleitakin. Kolmevee nimesi samalla istunnolla vaniljasoosin lempiruoakseen, joten se kuuluu hyveen kanssa samaan pöytään.
Kookosöljy tosiaan varmasti toimii omena-kaurapaistoksessa hyvin! Ja lisäksi paistoksesta tulee sitten vegaaninen. Kookoshiutaleitakin voisin kokeilla, kiitos vinkistä!
Omenajälkiruoka meidän perheessä! Teen isoäidin ohjeella; ”sit hiuka tätä, hiuka sitä, sen verra et sanno saa”. Jne. En edelleenkään pysty katsomaan tarkkaa ohjetta, mututuntumalla mennään, sillä ”kyl sen sit huama ku on hyvä”!
Mäkin olen kyllä enemmän tuntuman ja fiiliksen mukaan kokkaaja ja leipoja, joten ymmärrän 🙂 Nyt sitten oikein mittailin tarkasti, että sain reseptin ylös.