

Satokaudessa mennään nyt sellaista vauhtia, että pysyn just ja just perässä keittiössä, mutta en täällä somessa. Nokkostenkin paras aika meni jo, mutta tuota villiyrttien kuningatarta onneksi voi poimia läpi kesän, kunhan napsii talteen pieniä uusia kasvustoja tai vain pitkäksi hujahtaneiden varsien tuoreet kasvustot, eli päät.
Itse laitoin lapset nokkoshommiin tuossa muutama viikko sitten. Periaatteeni on, että meillä kotityöt kuuluvat kaikille, eikä niistä siksi kenellekään makseta, mutta nokkosista lupasin palkan. Hinnaksi sovittiin euro tiiviiltä litralta ja ehdoksi laitoin, että tahdon vain siistiä nokkosta. Oli aika, kun lapset poimivat nokkosten mukana enemmän rapaa, heiniä ja pikkurisuja kuin itse nokkosia, mutta vuosien harjoitustyö (ja rahansaannin ehtona oleva vaade) on tuottanut tulosta:
Sillä aikaa kun minä häseeräsin palstalla, lapset ja yksi heidän nokkosjahtiin niin ikään urakkapalkalla pestattu kaverinsa pyörivät palstan kulmilla nokkosjahdissa. Parissa tunnissa oli kasassa yksi iso pärekorillinen ja kaksi sangollista tiiviisti paineltua, siistiä ja juuri oikeankokoista nokkosta. Intoa poimia lisää (tienata lisää), olisi vielä ollut, mutta tässä vaiheessa oli toppuuteltava. Tällä määrällä me pysytään nokkosravittuna talven yli.
Hyötykasvikuivurin kautta blenderiin
Nokkosen voi säilöä ainakin kuivattamalla tai pakastamalla, ja koska jälkimmäinen tekee nokkosesta makuuni inhan limaisen, tapanani on kuivata lehdet.

Lehdet voi kuivata ripustamalla ne ilmavina nippuina vaikka varastoon tai johonkin muuhun auringolta suojassa olevan paikkaan. Itse olen muinoin kuivannut nokkoset ihan vain leviteltynä ilmavasti sanomalehtien päälle, mutta koska meillä nykyisellään on käytössä hyötykasvikuivuri, laitoimme sen hommiin.
Nokkoset kuivuvat kuivurissa nopeasti, muutamassa tunnissa. Se on hyvä se, sillä vaikka Orakas-kuivurimme on iso, oli nokkosia niin paljon, että saimme pyörittää kuivuria kokonaisen päivän ajan. Koti tuoksui, tai oikeastaan ihan haisi, pistävän mehevästi sellaiselle villiintyneen vanhalle maalaispihapiirille keski-kesän aikaan.
Edellisvuosina olen säilönyt kuivatut nokkoslehdet sellaisenaan purkissa, mutta onnistuneen pihlajanmarjarouhekokeilun innoittamana ja kaupoissa myytävät nokkosjauheet mielessä päätin kokeilla kuivattujen lehtien nakkaamista blenderiin.

Ja sur-rur-rur, kuivatuista lehdistä tuli niin sileän hienoa jauhetta, että se ihan pöllyää. Lapset eivät olleet uskoa silmiään, että kaikesta siitä nokkosmäärästä tuli kuivattuna jauheena yhteensä kaksi pientä purkillista nokkosjauhetta. Yllätti se itsenikin; melko tilatehokasta säilöntää!
Nokkosesta potkua ja väriä ruokiin
Nokkonen on aikamoinen vitamiiniriehahtelija, sillä se sisältää muun muassa kaliumia, magnesiumia ja rautaa. Eikä siinä kaikki: samaan pakettiin on ympätty myös A-vitamiinia, C-vitamiinia, useampaa B-vitamiinia ja fosforia. Nokkosen sanotaankin tekevän hyvää esimerkiksi verenkierrolle, iholle, hiuksille, vastustuskyvylle ja luustolle, minkä lisäksi sen kerrotaan olevan mainio luonnollinen rautavitamiinilisä esimerkiksi kaltaiselleni runsaiden kuukautisten kanssa elelijälle.
Itse myös pidän nokkosen mausta, mutta en niin paljon, että ripottelisin sitä puuroon ja mysliin, kuten olen kuullut joidenkin tekevän. Mutta pestoihin, kastikkeisiin ja tietenkin lettuihin tykkään sitä käyttää. Nyt hapanjuurileivontahurahduksen jälkeen luulen, että valtaosa nokkosjauheesta tulee käytettyä leipiin. Reilu ruokalusikallinen kahden ison leivän taikinaan on riittävä tuomaan syvän metsäisen makuvihahteen sekä kivan vihertävän värin.
Minä olen alusta asti säilönyt nokkosen lähinnä jauheena. Se on hurjan kätevä ja usein tulee ripoteltua sitä oikeastaan vähän kaikkeen suolaiseen. Kastikkeisiin, keittoihin, patoihin. Joskus kasvispihveihinkin.
Tää on kyllä kätsy tapa! Näin nokkosta on tosiaan helppo käyttää, ja meille kerrostalokodissa on kiva, kun säilöttävät menevät mahdollisimman pieneen tilaan.
Nokkosessa on kalsiumia niin paljon, että rauta siitä imeytyy heikosti tai ei ollenkaan. :/ Sitä ei kannata pitää raudan lähteenä. Mutta runsaisiin kuukautisiin kannattaa vaatia hoitoa. Siihen on hormonittomiakin vaihtoehtoja, jos hormonit eivät kävisi.
Sen vuoksi tänne blogiin kuitenkin eksyin, kun Anna-lehden FB suositteli minulle masennusdiagnoosistasi kertovaa artikkelia. Minulle tuli siinä kuvatuista oireista mieleen adhd/add. Eritysesti se, että oireet ovat muuttuneet pahoiksi lapsen saannin jälkeen, sopisi naisten adhd/add:n tuntomerkkeihin. Psykiatrit eivät välttämättä kaikki tunnista neurokirjolla olevaa maista, vaan oireet ja ominaisuudet diagnosoidaan väärin masennukseksi.
Moikka! Hyvä lisäys kalsiumin vaikutuksesta raudan imeytymiseen. Ja kyllä, runsaisaisiin kuukautisiin on saatavilla apuja, myös hormonittomia.
Terveydentilamääritykset jättäisin kuitenkin ammattilaisille, vaikka on toki totta, että ammattilaisetkin ovat vain ihmisiä ja siten erehtyväisiä. Lisäksi on sen verran oikaistava, että nuorin lapsenikin oli jo kouluikäinen, kun nyttemmin jo parantunut masennukseni puhkesi.