Satokaudessa mennään nyt sellaista vauhtia, että pysyn just ja just perässä keittiössä, mutta en täällä somessa. Nokkostenkin paras aika meni jo, mutta tuota villiyrttien kuningatarta onneksi voi poimia läpi kesän, kunhan napsii talteen pieniä uusia kasvustoja tai vain pitkäksi hujahtaneiden varsien tuoreet kasvustot, eli päät.

Itse laitoin lapset nokkoshommiin tuossa muutama viikko sitten. Periaatteeni on, että meillä kotityöt kuuluvat kaikille, eikä niistä siksi kenellekään makseta, mutta nokkosista lupasin palkan. Hinnaksi sovittiin euro tiiviiltä litralta ja ehdoksi laitoin, että tahdon vain siistiä nokkosta. Oli aika, kun lapset poimivat nokkosten mukana enemmän rapaa, heiniä ja pikkurisuja kuin itse nokkosia, mutta vuosien harjoitustyö (ja rahansaannin ehtona oleva vaade) on tuottanut tulosta:

Sillä aikaa kun minä häseeräsin palstalla, lapset ja yksi heidän nokkosjahtiin niin ikään urakkapalkalla pestattu kaverinsa pyörivät palstan kulmilla nokkosjahdissa. Parissa tunnissa oli kasassa yksi iso pärekorillinen ja kaksi sangollista tiiviisti paineltua, siistiä ja juuri oikeankokoista nokkosta. Intoa poimia lisää (tienata lisää), olisi vielä ollut, mutta tässä vaiheessa oli toppuuteltava. Tällä määrällä me pysytään nokkosravittuna talven yli.

Hyötykasvikuivurin kautta blenderiin

Nokkosen voi säilöä ainakin kuivattamalla tai pakastamalla, ja koska jälkimmäinen tekee nokkosesta makuuni inhan limaisen, tapanani on kuivata lehdet.

Lehdet voi kuivata ripustamalla ne ilmavina nippuina vaikka varastoon tai johonkin muuhun auringolta suojassa olevan paikkaan. Itse olen muinoin kuivannut nokkoset ihan vain leviteltynä ilmavasti sanomalehtien päälle, mutta koska meillä nykyisellään on käytössä hyötykasvikuivuri, laitoimme sen hommiin.

Nokkoset kuivuvat kuivurissa nopeasti, muutamassa tunnissa. Se on hyvä se, sillä vaikka Orakas-kuivurimme on iso, oli nokkosia niin paljon, että saimme pyörittää kuivuria kokonaisen päivän ajan. Koti tuoksui, tai oikeastaan ihan haisi, pistävän mehevästi sellaiselle villiintyneen vanhalle maalaispihapiirille keski-kesän aikaan.

Edellisvuosina olen säilönyt kuivatut nokkoslehdet sellaisenaan purkissa, mutta onnistuneen pihlajanmarjarouhekokeilun innoittamana ja kaupoissa myytävät nokkosjauheet mielessä päätin kokeilla kuivattujen lehtien nakkaamista blenderiin.

Ja sur-rur-rur, kuivatuista lehdistä tuli niin sileän hienoa jauhetta, että se ihan pöllyää. Lapset eivät olleet uskoa silmiään, että kaikesta siitä nokkosmäärästä tuli kuivattuna jauheena yhteensä kaksi pientä purkillista nokkosjauhetta. Yllätti se itsenikin; melko tilatehokasta säilöntää!

Nokkosesta potkua ja väriä ruokiin

Nokkonen on aikamoinen vitamiiniriehahtelija, sillä se sisältää muun muassa kaliumia, magnesiumia ja rautaa. Eikä siinä kaikki: samaan pakettiin on ympätty myös A-vitamiinia, C-vitamiinia, useampaa B-vitamiinia ja fosforia. Nokkosen sanotaankin tekevän hyvää esimerkiksi verenkierrolle, iholle, hiuksille, vastustuskyvylle ja luustolle, minkä lisäksi sen kerrotaan olevan mainio luonnollinen rautavitamiinilisä esimerkiksi kaltaiselleni runsaiden kuukautisten kanssa elelijälle.

Itse myös pidän nokkosen mausta, mutta en niin paljon, että ripottelisin sitä puuroon ja mysliin, kuten olen kuullut joidenkin tekevän. Mutta pestoihin, kastikkeisiin ja tietenkin lettuihin tykkään sitä käyttää. Nyt hapanjuurileivontahurahduksen jälkeen luulen, että valtaosa nokkosjauheesta tulee käytettyä leipiin. Reilu ruokalusikallinen kahden ison leivän taikinaan on riittävä tuomaan syvän metsäisen makuvihahteen sekä kivan vihertävän värin.