Pizzasta tekee aidon ja hyvän kunnollinen tomaattikastike. Näin mä olen kelaillut, kunnes maistoin pizzaa, jossa ei ole tomaattikastiketta ollenkaan. Äitini ja isini pizzerian valikoimiin tuli taannoin – kuten kaikkiin muihinkin Kotipizzoihin – lankkupizzat. Sen vegeversiossa ei ole lainkaan tomaattikastiketta, vaan se on niin kutsuttu white pizza. Pohjana Kotipizzan versiossa on Koskenlaskijakastiketta ja fetaa.

Vegelankku on niin hyvää, että en ole sen koommin muuta pizzaa pyytänyt isiäni ja äitiäni minulle leipomaankaan. Se on aikamoista siihen nähden, että pizzerian omistajien tyttärenä ja satoja pizzoja itse pyöritelleenä olen juuri se rasittava asiakas, joka tilaa pizzansa kymmenillä muutoksilla ja kyttää tarkasti, että pizza leivotaan just eikä melkein. Herttintähde, jos näen jossain pizzapuljussa jonkun käyttävän leivonnassa kaulinta.

Mutta vegelankku on niin hyvää, että sen reseptiikka ei tarvitse muutoksia. (Paitsi joskus otan lisänä jalapenot, sillä voisin syödä vaikka aamupuuroni jalapenoilla.)

Koska mulla on tapana yrittää kopioida parhaita ravintolaelämyksiä omassa kotikeittiössä, olihan lankkuakin yritettävä. Kukaan ei tietenkään osaa tehdä yhtä hyvää lankkupizzaa kuin äitini ja isini, ei edes justiinsa samoista raaka-aineista, mutta tämä lähiöversio oli varsin onnistunut sekin. Eräs nirsoiluvaihettaan elävä ex-kaikkiruokainen lapsi tosin nyppi kaikki täytteet pizzan päältä, mutta ei mennä nyt siihen.

Lähiölankun salaisuus on pizzapohja, jota on vaivattu hartaudella ja jossa on paljon enemmän oliiviöljyä kuin ohje sanoo. Vaivaa siis sinäkin näppituntumalla, äläkä niinkään tuijota tuota ylöskirjaamaani suurin piirtein -ohjetta. Pohjalle levitin kerroksen majoneesia sekä smetanaa, minkä jälkeen murensin päälle vielä reilusti aitoa fetaa. Kun valkoinen pohja, kanvaasi, oli uunin jälkeen valmis, aloin maalta päälle väriä kasviksilla. Eli näin:

White pizza

Pohja:

  • 2 dl vettä
  • 25 grammaa hiivaa
  • ripaus suolaa
  • 2 rkl öljyä
  • 5 dl durumvehnäjauhoja

Täytteet:

  • 100 g majoneesia
  • Puolikas pikkupurkki smetanaa
  • 150 g aitoa fetaa
  • 15 kpl kalamataoliiveja
  • Pieni punasipuli
  • 150 g kirsikkatomaatteja
  • 20 g pinjansiemeniä tai kuorittua kurpitsansiemeniä
  • Reilusti tuoretta basilikaa (Kotipizzan versiossa on rucolaa, mutta sitä meillä ei ollut jääkaapissa)
  • Päälle: Chilimajoneesia ja valkosipulimajoneesia

Tee taikina valmiiksi. Muista vaivata kunnolla ja lotraa ihan reilusti öljyä mukaan. Laita kiertoilmauuni lämpenemään 225 asteeseen ja anna taikinan kohota.

Jaa taikina neljään osaan ja pyörittele taikinapalloista runsaassa jauhossa pizzapohjalankut. Käytä tarvittaessa kaulinta – annan sen kotikokeille anteeksi, vaikka tuossa pohjustuksessa muuta uhoankin.

Levitä pohjille majoneesi ja smetana. Revi päälle vielä feta. Laita pohjat uuniin ja pidä huolta, että ne eivät pala. Uunista riippuen viisi minuuttiakin voi riittää. Meillä tarvittiin vajaa 10 minuuttia, että pohjat olivat kullanruskeita.

Halkaise oliivit ja poista siemenet. Halkaise kirsikkatomaatit. Viipaloi punasipuli ohueksi. Levitä kaikki pohjien päälle ja revi sekaan vielä reilusti basilikaa. Loppusilaukseksi töräytä päälle makusi mukaan chilimajoneesia ja valkosipulimajoneesia.

Jaa: