Hyvänen aika; olen unohtanut kertoa teille telttaretkestä, jonka teimme ystäväperheen kanssa jo juhannuksen aikaan. Sen siitä saa, kun antautuu kesälomatunnelmille ja antaa postauskalenterin muotoutua ruuhkaiseksi sekasotkuksi. Mutta nyt, tervetuloa meidän följyssä retkelle Kirkkonummelle, Meikon luonnosuojelualueelle!
Meiko on näppärä retkikohde autottomalle helsinkiläisperheelle, sillä Kirkkonummelle pääsee sujahtamaan Helsingistä paikallisjunalla 40 minuutissa. Kirkkonummen asemalta alle tarvitsee vielä ottaa polkupyörä tai vaihtoehtoisesti taksi, sillä matkaa juna-asemalta Meikoon on kuutisen kilometriä. Lasten ja isojen rinkkojen kanssa matkatessa me nappasimme pirssin. Isommalle sakille tilataksi kannattaa varata etukäteen, ja se kustantaa noin 15-20 euroa suuntaansa.
Korsolammentien päästä löytyvältä pysäköintialueelta lähtevät polut metsään. Merkityistä polkukierroksista lyhyin on 3,2 kilometriä, joten Meikoon voi hyvin lähteä lastenkin kanssa ihan vain päiväretkelle patikoimaan. Rattailla poluilla ei pääse kulkemaan, mutta omin jaloin kulkeville minininjoille ja -poneille puidenjuuret ja polkujen mutkat ovat mielenkiintoista telmimismaastoa.
Minulle Meiko oli uusi tuttavuus, mutta muut retkiseurueemme jäsenet lapsia myöten olivat yöpyneet siellä jo aikaisemmin. Pystytimme teltat rantaan, hiljalleen huojuvien ja jättimäisten mäntyjen katveeseen. Meikossa on hyvin hoidetut tulentekopaikat ja -keittokatokset, ja nuotiopuita löytyi pienestä vajasta, joka oli pitänyt klapit kuivina edellispäivien rankkasateista huolimatta. Meikon alueella on myös muutama käymälä, jos vessakäynnit karhujen tapaan eivät luonnistu.
Rakastan sitä hetkeä, kun teltat on saatu pystytettyä ja nuotio on sytytetty tekeytymään hiillokseksi retken ensimmäistä ateriaa varten. Ajankulku hidastuu ja pulssi ottaa uuden tahdin. Maailma ikään kuin painuu vähän kasaan. Ei ahdistavasti tai tukalasti, vaan turvallisesti kuin halaus. Onni ja rentous tuntuu pieninä kutitteluina poskipäissä ja silmäkulmissa, kun tietää, että nyt ei ole kiire minnekään. On aikaa antaa elämän asettua metsään.
Lapsen sujahtavat metsän lempeään tahtiin vielä aikuisia nopeammin. He rakentavat leikit siitä, mitä metsässä on tarjolla; kivistä, kävyistä, heinänkorsista ja tuulen irrottamista oksista. Puolessa tunnissa he ovat nenänpäät noessa, housunpolvet sammaleen värjääminä ja hiukset takussa, kuin olisivat asuneet metsässä aina. Kengät löytyvät ripoteltuna pitkin mättäitä ja jos säät vain sallivat, pian sama käy lopuillekin vaatteille.
Ja siitä se metsäelämä koostuu. Eläen olemisesta. Laitoimme ruuat nuotiossa ja tiskasimme järvessä. Torkuimme rantakallioilla ja riippumatossa. Teimme pieniä kävelyretkiä etsien, josko mustikkaa tai kantarelleja olisi jo ollut. Ei tärpännyt, mutta sen sijaan löytyi uusia upeita rantoja, joista pulahtaa naku-uinnille. Uin reilun vuorokauden aikana niin paljon, että sormenpäät muuttuivat kurttuisiksi. Sellaista en muista tapahtuneen luonnonvesissä edes lapsuudessa, kun uimaan lähdettiin pyyhkeen ollessa vielä litimärkä edelliskerrasta.
Kun lapset oli juhannusyönä kiedottu villaan sekä untuvaan ja pussailtu uneen telttoihin, me aikuiset istuimme hiljalleen naksuvan nuotion ääressä. Kuksissa oli hörppäykset punaviiniä kullekin, ja puuklapin päälle oli aseteltu tarjolle omenaa ja valkohomejuustoa. Päivällä tuulessa aaltoillut vesi oli niin tyyni, että maailma sen pinnassa kääntyi ylösalaisin. Maisema kaareutui veden ylle ja alle muuttaen väriään ensin oranssista punaiseksi ja sitten violetista siniseksi.
Keskikesän värikäs valoshow olisi luultavasti pyörähtänyt käyntiin muutaman tunnin kuluessa toisinpäin edeten, mutta siinä vaiheessa me jo pötköttelimme teltoissamme kylki vasten kylkeä.
Kuulostaapa hyvältä! Helposti julkisilla saavutettavia kohteita kaivattaisiin! Tämä kyllä kaatuu varmaan tuohon automatkaan. Kokemukseni mukaan takseihin saa huonosti turvaistuimia tilattua 🙁
Pyörät toki vielä voisi olla ratkaisu, mutta uskaltaako pyöriä jättää mihinkään? Ja sitten tosiaan ne tavarat :/
Kiitos kuitenkin vinkistä! Pitää koittaa vielä vähän selvitellä ja pähkäillä miten perille asti pääsisi.
No eikö kuulosta hyvältä! Olin ihan pähkinöinä, kun löytyi uusi kohde, johon pääsee helposti lasten kanssa telttailemaan ilman omaa autoa.
Me mennään tosiaan nykyään lasten kanssa takseissa ihan ilman turvaistuimia, kun ovat jo sen verran isoja. Mutta voisi kuvitella, että ennakkoon kun taksin tilaa, turvaistuin voisi järjestyä. Mutta tiedän kyllä, että ei se aina mene niinkään. Turvakaukaloita tuntuu olevan paremmin saatavilla kuin turvaistuimia.
Polut olivat kuitenkin sen verran helppokulkuisia, että kyllä sinne melkein saa talutettua pyörän mukanaan ihan teltan viereen, vaikka rattaiden kanssa en sinne lähtisikään.
Toivottavasti pääsette retkelle <3
Oho, Meikosta on noin hyvä kartta nykyään. En tiennytkään, että itse Meiko-järven rannalla on ihan virallinen nuotiopaikka. Viimeksi kun kävin tuolla, niin Korsolammen nuotiopaikka oli aika huonossa kunnossa eikä puitakaan pahemmin ollut.
Olitteko tuolla Meikojärven rannalla, osaatko sanoa onko siellä tosiaan keittokatos, kuten karttaan on merkitty?
Joo, kartta on tosiaan hyvä 🙂 Meikojärven nuotiopaikka on tosiaan parempi kuin Korsolammen nuotiopaikka. Korsolammella taas on hyvät penkit ja pöytä, mikä lasten kanssa aterioidessa on kiva juttu. Karttaan merkityn keittokatoksen luona ei käyty, joten siitä en osaa valitettavasti sanoa. Mutta uskoisin sen siellä olevan, kun kerran karttaankin näin on merkitty.
Me ollaan aikoinaan telttailtu paljonkin Meikolla, mutta joku vuosi sitten luon ettei siellä enää saisi tehtailla, kun siitä on tullut luonnonsuojelualue ja me ollaan enää tehty päiväretkiä. Mutta nyt en löytänyt tällaista tietoa mistään. Eli ilmeisesti siellä saakin telttailla?
Kyllä saa telttailla <3 Siellä on ihan karttaan merkityt leiriytymispaikatkin. Yritin löytää tietoa, josko telttapaikkojen ulkopuolella saisi leiriytyä, mutta siitä ei löytynyt kieltoa, mutta ei suoranaista kehotustakaan niin tehdä.
Kävin nyt itsekin yöpymässä Meikossa, mutta tämä jäi häiritsemään minua. Kysyin asiaa Kirkkonummen matkailuneuvonnasta ja sieltä vastattiin, että ainoastaan Korsolammen nuotiopaikan ympäristössä saa yöpyä. Muut tulipaikat on tarkoitettu päiväretkeilyyn. Alueen säännöistä on tulossa infotaulu parkkipaikalle ja tietoa kunnan internet-sivuille.
Kiva, että lähdit taas käymään Meikossa 🙂 Korsolammen nuotiopaikan kohdilla on tosiaan ne ihan kartassakin merkityt leiriytymispaikat. On kunnalta fiksua selkeyttää muiden Meikon osien telttailusääntöjä, sillä mitään varmaa vastausta siihen en ainakaan minä onnistunut löytämään netistä.
Toivottavasti käytit väärää sanamuotoa, JÄRVESSÄ EI TISKATA!
Sieltä järvestä se vesi nostetaan ja tiskataan reippaasti vaan siellä mantereen puolella.
Näitä viimeisiä uudellamaalla sijaitsevia kirkkaita järviä ei saa lähiöäidit neuvoa pilaamaan omalla huolimattomuudellaan. Meikokin jos kävijämääriltään kasvaa lähellekkään nuuksion tasolle, on siinä järvet kovilla taas.
Kiitos sananviilauksesta. Kyllä, kuten ruokaakaan ei laiteta nuotiossa kirjaimellisesti, tiskejäkään ei pestä kirjaimellisesti järvessä. Ja toivon jokaisen käyttävän maltillisesti biohajoavaa astianpesuainetta, ei mitää Fairya.
Toivon myös, että kermuset eivät onnistu ärinällään pilaamaan ainoankaan lapsiperheen varovaista toivetta uskaltaa kokeilla telttailua ja retkeilyä lähiympäristössä. Olisipa ihanaa, jos yhä useampi löytäisi esimerkiksi Meikon ja sitä kautta luonnon ihanuuden. Se jos joku tekee tulevaisuudessa hyvää kirkkaille järville ja koko maapallolle; nykyisten ja tulevien sukupolvien luontoyhteyden säilyminen.
Olipa teillä tuuria, kun ei kellään ollut bileistä ja musiikki kaikanut koko yötä, sellainen oli ilta joka kerta kesällä 2021 kun telttailin Meikolla, vihaksi pisti.