Kaupallinen yhteistyö: Iso juttu -kampanja ja S-Ryhmä
Minun hiilijalanjälkeni on kuluneen vuoden aikana ollut 10 200 kg. Se on lähes 3000 kiloa enemmän kuin samaisen Sitran hiilijalanjälkitestin tehneiden päästöt keskimäärin ja piirun verran vähemmän kuin keskivertosuomalaisen päästöt.
Kokeilin tehdä samaisen testin muuttamalla sieltä vastauksen vain yhteen kysymykseen, jonka tiedän olevan se kivenmurikka, joka hiertää minun omatunnossani ja ilmastokengässäni. Yhden vastauksen muuttamisella hiilijalanjälkeni tipahtaisi vuodessa jo vallan päteviin lukemiin, 4 100 kg. Se on lähes 60 prosenttia pienempi kuin nykyinen isohko jalanjälkeni. Aivan älytön ero vain yhdellä muutoksella elämässä.
Meidän suomalaisten arjessa päästöt syntyvät karkeasti neljästä kokonaisuudesta. Asumisesta, kodin lämpimänä pitämisestä ja sähkönkulutuksesta syntyy isoin päästöslotti, 33 prosenttia. Sen jälkeen eniten ilmastoa kuluttaa paikasta toiseen liikkuminen, johon hujahtaa keskimäärin 22 prosenttia vuosittaisista päästöistämme. Ruokaan taas palaa 20 prosenttia päästöistä ja kaikkiin niihin ostamiimme kamoihin ja palveluihin sujahtaa 25 prosenttia.
Ja sillä kuulkaa on väliä. Lähes 70 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä johtuu meistä tavan kansalaisista, meidän elintavoistamme ja arjestamme.
Mitä me sitten voimme tehdä? Yksi konkreettinen tapa on osallistua Iso juttu -kampanjaan. Iso juttu on S-ryhmän kampanja, jolla on kreisi ja siksi niin hieno tavoite. S-ryhmä aikoo kumppaniyritystensä kanssa vähentää miljoona tonnia päästöjä vuosien 2015-2030 aikana. Sillä määrällä kattaisi yli 100 000 suomalaisen vuosittaiset päästöt tai painelisi autolla Rovaniemeltä Helsinkiin 8 miljoonaa kertaa.
Tässä vaiheessa kampanjaa S-ryhmä haastaa mukaan myös meidät tavalliset pulliaiset, minut ja sinut. Meitä varten kampanjan sivuille on koottu kuusi haastetta, joista voi ottaa osaa yhteen tai vaikka jokaiseen. Minä otin rohkeasti vastaan jokaisen haasteen, ja näin se meni:
Viikko jääkaappikyttänä. Suomalainen heittää viikossa täysin syömäkelpoista ruokaa pois keskimäärin 400 gramman verran. Meidän nelihenkisessä perheessä se siis tekisi yli puolitoista kiloa ruokaa viikossa. Ilokseni voin sanoa, että ei muuten pidä paikkansa meidän jääkaapissa sitten pätkääkään.
Tästä on kiittäminen luultavasti pitkälti vanhempiani, jotka ovat opettaneet kunnioittamaan ruokaa ja siinä samassa ilmastoa. Isoista annoksista osa laitetaan pakkaseen odottamaan, ruokaa ostetaan sen verran kuin syödään ja jämät todellakin käytetään hyödyksi myöhemmin. Työskennellessäni vanhempieni ravintoloissa nuorempana, iskostui selkärankaani isini ohje: first in, first out. Osaan hahmottaa jääkaappia ja kuivaruokakaappia niin, että ensin tulevat käytetyksi ne ainekset, jotka ensin menisivät huonoksi. Saan kiksejä siitä, että onnistun tekemään maittavaa ruokaa, johon saan tyhjennettyä kuivakaapin pussinpohjia.
Petrattavaa on siinä, että voisin muistaa kastella paremmin yrttejä etenkin näin kesäkuumalla, etteivät ne läkähdy hengiltä.
Päästösäästö: 1 kg
Päivä sähkösalapoliisina. Vaihtamalla sähkön uusiutuvaan, vähentyvät vuosittaiset päästöt noin 8 prosenttia. Tämänkin asian kanssa meille menee hyvin. Ostamme tuulisähköä sekä palasen aurinkosähköä, ja ennakko-oletuksistani huolimatta perheemme sähkönkulutus on keskivertoa pienempää. Asumme kerrostalossa, mikä sekin tasaa asumisen päästöjä. Taloyhtiöömme myös asennettiin hiljan maalämpö, joten tulevana talvena kotimme lämpiää oman maan energialla. Pyykinpesumäärät ovat edelleen lapsiperheenä ihan älyttömiä, mutta omat vaatteeni säilyvät jo monesti päivän jäljiltä niin siisteinä, että tuuletus parvekkeella riittää.
Petrattavaa olisi suihkukäyntien lyhentämisessä, sillä lotraan toisinaan ihan hävettävän pitkään. Samaten voisin viedä pyykkejä kuivumaan ulos myös kesäkauden ulkopuolella, vaikka meillä energiatehokas ilmalämpöpumpullinen kuivausrumpu onkin.
Päästösäästö 750 kg
Viikko kalistina. Kalisti rakastaa kotimaista kalaa, kuten kuhaa sekä muikkuja, ja hänen ruokavalionsa on ilmastolle kolmasosan sekasyöjää kevyempi. Tässäkin voi paukutella henkseleitään, sillä ruokavaliomme perustuu kasviskunnan tuotteisiin. Noudattelemme myös satokausiajattelua ihan senkin takia, että satokaudessa olevat ruuat ovat silloin maukkaimmillaan ja halvimmillaan. Arvostan myös lähiruokaa, ja keräämme metsistä marjoja ja sieniä pakkaset täyteen.
Petrattavaakin olisi kuitenkin paljon. Lähiruuan lisäksi rakastan ihan liikaa esimerkiksi avokadoja ja tuontiviinejä, enkä vain tahdo elää lanttua järsien koko Suomen talvikautta, vaan täydennän ruokavaliota muun muassa tuontihedelmillä. Käytämme myös jonkin verran maitotuotteita, juustoja ja voita, ja lisäksi syömme paljon kananmunia. Vegaanin ruokavalio olisi vielä vegeäkin parempi ilmastolle, sillä täysin kasvisperäinen ruokavalio on puolet sekasyöjää kevyempi ilmastolle.
Päästösäästö (ainakin) 4 kg
Viikko muovitietoisena. Muovitietoinen ei roskaa, vaan edistää muovin kierrätystä sekä suosii kestokasseja ja välttää kertakäyttöisiä muovihärpäkkeitä. Tämän luulisi olevan helppo juttu, mutta ei se ihan ole. En todellakaan roskaa, vaan poimin muidenkin roskia roskakoriin. Vältän muovia niin vaatteissa kuin astioissa, pakkausmateriaaleissa kuin kodintavaroissa. Mukanani kulkee aina kestokassi. Taloyhtiössämme on muovinkeräys, joten roskamuovit eivät päädy polttoon, vaan uusiokäyttöön.
Mutta sitten ne petrattavat asiat. Muovinkeräysastia taloyhtiön roskakatoksessa on tehnyt näkyväksi sen, miten valtaosa meidänkin jätteistämme on muovia. Muovinkeräyksen jälkeen meiltä ei päädy sekajäteastiaan enää juuri mitään, sillä suurin osa sekajätteeseen ennen päätyneestä roskasta on sitä itseään: muovia.
Muovia tulee ihan hirveästi; kaupassa käynnin jälkeen melkein pieni roskapussillinen päivässä. Siitäkin huolimatta, että pyrin kiinnittämään huomiota pakkausmateriaaleihin, enkä todellakaan pakkaa esimerkiksi banaaneja muovipussiin. Moni vihannes ja hedelmä on halvempi kilohinnaltaan muovipakkauksessa ostettuna kuin irtona, mitä en voi ymmärtää. Nyt kesäisin piipahdan torikiskalle lähes joka päivä ostamaan litran tai pari marjoja – muovirasioissa. Myös niitä turkkilaisen jukurtin isoja valkoisia ämpäreitä kertyy paljon. Voi kun sitäkin saisi ostaa kartonkitölkissä!
Päästösäästö (kaikesta huolimatta) 0,3 kg
Loma Suomi-hulluna. Suomi-hullu lomailee mieluummin Kolilla kuin Costa Del Solilla. Jos suuntaa lomalla junalla kotimaankohteeseen sen sijaan, että lentäisi lomalle Etelä-Eurooppaan, päästöt kutistuvat yli 7 prosenttia. Kuten ehkä arvasittekin, tämä on se minun kompastuskiveni ja hiilijalanjälkisyöppöni. Meillä ei ole autoa, kuljemme arjessamme pyörällä sekä julkisilla ja kotimaanmatkoilla otamme aina mahdollisuuden mukaan alle junan. Retkeilemme, telttailemme, koluamme kotimaata ja löydämme seikkailuita loppuelämäksi ihan kotikaupungin sisältä.
Ja sitten kuitenkin myös lennämme. Tuossa tekemästäni hiilijalanjälkitestistä jo pelkästään tammikuun matka Kambodzaan täytti testissä suurimpana vaihtoehtona olleen lentotuntimäärän. Lentäminen on häpeäpilkkuni ja paheeni. Se mahdollistaa ulkomailla asuvien ystävien näkemisen vastavuoroisesti, aurinkovajeeni tyydyttämisen sekä rakkauteni koti-Suomen ulkopuolelle matkaamiseen. Kipuilen lentämisen kanssa valtavasti. Ja silti lennän.
Tämä aihe on niin iso ja haaste olla lentämättä on hedonistiselle puolelle minussa niin vaikea, että aihe vaatii ihan oman postauksensa. Niinpä palaan tähän asiaan ihan omassa tekstissään ensi viikolla.
Päästösäästö 0 kg
Viikko ilmastoparantajana. Ilmastoparantaja on väsymätön keskustelija, jonka terävin ase on sana. Tähän tehtävään voisin osallistua aktiivisemmin. Arastelen sitä, että keskustelu voi vaikuttaa osoittelulta, minkä takia tyydyn monesti mieluummin näyttämään esimerkkiä asiaa sen kummemmin alleviivaamatta.
Mutta yhden itseäni sapettaneen asian sanon nyt: älkää nyt hyvänen aika heittäkö niitä tupakantumppeja maahan, viemäreihin tai vesistöihin. Jo viisikymmentäluvulla ihmiset tajusivat kantaa nättejä matkatuhkisrasioita mukanaan, vaikka eivät muuten tajunneet, miten typerää röökaaminen on sekä itselle että ilmastolle. Mutta jos nyt silti röökaat, laita ne tumpit roskikseen. Monesti näkee sellaistenkin ihmisten heittävän tumppeja maahan, jotka eivät noin muuten roskaisi. Tupakantumpeista irtoaa sitä kuuluisaa mikromuovia, joten sitä tarkemmin pidä huolta, että tumppi ei päädy luontoon.
Päästösäästö: mittaamaton
Mitä mietteitä, kokemuksia tai vinkkejä tämä kaikki teissä herättää? Minkä kokoinen hiilijalanjälki sinun jälkeesi jää? Onko Iso juttu -haasteet itselläsi jo hyvin hallussa? Mihin haasteeseen voisit tarttua? Kommenttiboksi on teidän!
Postauksen kuvat yhden meidän perheen arkipäivän varrelta napattuja.
Kiitos kun postaat tärkeästä aiheesta! Meillä on myös nelihenkinen perhe, ja päästömme ja valintamme vaikuttavat saman suuntaisilta kuin teidän. (Kerrostalokoti, ekosähkö, pyöräily, kasvisruoka).
Hyvä pointti tuo pyykin kuivaus ulkona, nyt mukavuuden halusta (ja kotitöiden nopeuttamiseksi) taloyhtiön kuivausrumpu hurisee tiuhaan.
Me ei olla rahatilanteen vuoksi viime vuosina paljoa lennelty, mutta tänä vuonna mun murheenkryyni ja ekosynti on ollut työpaikan sijaitseminem sen verran kaukana ja huonojen joukkoliikenneyhteyksien päässä, että sinne on kuljettava autolla. Joskus tulevaisuudessa olemme suunnitelleet perheemme siirtymäänn biokaasulla kulkevaan ajopeliin, jos omalle autolle vielä tarvetta on. Tankkausasemia on ilahduttavasti ilmestymässä tänne keskemmällekin Suomea!
Pyykin narukuivaukselle iso suositus! Jo pienellä tuulella pyykit kuivuvat narulla oman kokemukseni mukaan jopa nopeammin kuin rummussa. Ja siihen kaupanpäällisiksi vielä se tuoksu ja fiilis, mikä ulkona kuivatussa pyykissä on <3
Biokaasulla kulkeva auto on kyllä hyvä vaihtoehto, kun on pakko omistaa auto ja elämänpiiri ei ainakaan vielä ihan taivu sähköautoon.
Täällä kipuillaan samojen asioiden parissa: ekosähköilevä, autoton vegaanitalous kerrostalossa, itse kasvatetut yrtit ja satokausikalenteriakin seurataan, muovia vältellään ja vähätkin kierrätetään, mutta se hemmetin lentäminen! Tässä maailmassa harvoja asioita rakastan yhtä paljon kuin aurinkoa. En oikeastaan ehkä mitään. Kroppa ja sielu kaipaavat aurinkoa ja lämpöä, eikä mikään tee mua yhtä onnelliseksi, kuin talvikuukausina lentokoneen laskeutuminen lämpöön. Joku tarvitsee aamukahvia, mä sitä, että pääsen talvella pois siitä luihin ja ytimiin sattuvasta pimeästä ja kylmästä. Odotan innolla postausta aiheesta!
Tunnistan niin tuon fyysisen tarpeen aurinkoon ja lämpöön, että niistä Pohjolan talvikuukausista selviää. Vitsi, miten monenmoisia ratkaisuja siihen on mietitty, koitettukin. Kunpa lentomatkailulle olisi olemassa joku (nopeudeltaan verrannollinen) vaihtoehto!
Näistä laskureista puuttuu lähes aina lisääntyminen, jonka toki pitäisi nostaa myös vanhemman hiilijalanjälkeä. Ymmärrän, että tässä se lasketaan koko perheen kulutuksena, mutta tosiasiassa lasten hankinta länsimaissa ja kuluttajayhteiskunnissa on ilmastokeskustelun valtava tabu. Tästä oli mielestäni hiljattain hyvä kirjoitus Kari Enqvistiltä. Vanhemmuus tuntuu jossain määrin myös herättävän tietoisuutta valinnoista, mikä on toki hieno juttu. Vaikea aihe tämä ilmastonmuutos ja lapset.
https://yle.fi/uutiset/3-10211420
Ai että mua ahdistaa tämä ajattelu. Oman lapsen saaminen on yksi ihmisen syvimmistä biologisista tarpeista. Lomamatkailu lentäen taas ei.
https://elamanjuhlissa.blogspot.com/2018/05/lapsi-ei-ole-ymparistoasia-vaan-ihminen.html
Mutta ei sekään ole niin yksinkertaista.
Jauhan tästä joka paikassa, mutta jos oletamme, että innovoimalla ja uutta kehittämällä pystymme huomenna korjaamaan eilisen ongelmia, tarvitsemme – arvaa mitä? Tarpeeksi ison väestöpohjan. Liian pienestä ei yksinkertaisesti riitä tarpeeksi tutkijoita, tieteilijöitä ja innovaattoreita.
Ja tämä väestöpohja pienenee länsimaissa ilmeisesti osin jo liikaa tähän nähden.
(Lähde huonohkosti muistettu Kevin Kellyn kirja What Technology Wants.)
Mä olen kyllä törmännyt myös testeihin, joissa lisääntyminen otetaan huomioon. Ja uskoisin ylipäätään omasta kulutuksestaan kiinnostuneiden olevan valveutuneita myös tästä asiasta. Mutta kuten tuossa jo muut ehtivät kommentoida, esimerkiksi biologinen tarve lisääntymiseen ja hyvin pitkälti hedonistinen tarve lentää ovat aika eri juttu. Itse näkisin myös, että juurikin tiedostavien ja ilmastoasiota lapsilleen opettavien ihmisien kannattaisi lisääntyä, jotta maapallo jäisi tulevaisuudessa parempiin käsiin kuin nyt.
Meillä mennään vähän päinvastoin – mua ei kiinnosta matkailu pätkääkään. En kävisi edes ruokakaupassa jollei olisi pakko, koska viihdyn kotona maaseudun rauhassa mainiosti! Kuitenkin valinta asua täällä syrjässä maalla pakottaa pitämään kahta autoa ja ajamaan niillä päivittäin pitkää matkaa töihin. Omakotitalossa myös sähköä kuluu enemmän kuin kerrostalossa. Kuivausrumpua emme edes omista, mutta lämmitämme melkein kokonaan sähköllä. Joskus tulevaisuudessa ehkä saan tehdä etätöitä kotoa käsin ja keskittyä vielä tarkemmin kasvattamaan ja säilömään itse omat ruokani, mutta toistaiseksi huristellaan bensa-autolla eestaas lähes päivittäin.
Nämä on niin mielenkiintoisia nämä ihmisten erot! Toiselle (mulle esimerkiksi) matkailu tuntuu olevan niin vahva fyysinen ja henkinen tarve, että tulisin sairaaksi ilman. Ja sitten on juuri kaltaisesi ihmiset, joille hyvinvointi perustuu omaan tilaan ja rauhaan.
Ihanaa, jos pystyt tulevaisuudessa tekemään töitä ainakin osittain kotoa käsin. Se mahdollisuus on parantanut omaakin elämänlaatuani valtavasti. Ja sitten samalla tietty säästyy aikaa ja kulkemista.
Olen kovasti pohtinut tuota muovinkierrätystä. Mitä sille kierrätetylle muoville lopulta tapahtuu? Uusiokäytetäänkö se Suomessa? Vai lennätetään ulkomaille? Kun sekajäte kuitenkin poltetaan (?) ja käytetään lämmitykseen, olisiko se sittenkin parempi vaihtoehto? Ja riippuuko tämäkin siitä, missä asuu?!
Mulla menee aivot ihan solmuun kun näitä hiilijalanjälki-asioita miettii!
Muista kunnista ja kaupungeista en tiedä, mutta Helsingistä muovi viedään Riihimäelle, jossa se kierrätetään ja jalostetaan. Suurin osa kierrätetystä muovista päätyy käsittääkseni teollisuuden käyttöön; putkiksi ja rakennusmateriaaliksi. Lisäksi siitä tehdään myös muovipusseja, sankoja, kastelukannuja, kukkaruukkuja ja sen sellaista. Hesarin kuukausiliitteessä oli hiljan juttu, josta sai sen kuvan, että kierrätysmuovin käyttöä koko ajan koitetaan laajentaa ja parantaa.
Mä olen ajatellut lapsilukumäärän siten, että kaksi voin perustella itselleni sillä, että ”korvaamme” itsemme. Lemmikkiämme en kyllä pysty perustelemaan millään.
Nyt monessa blogissa lentäminen ja sen ilmastovaikutukset on nostettu isosti esille. Minua häiritsee tässä hieman se, että bloggaajat unohtavat kokonaan kulutuksen kokonaisvaltaisen vähentämisen tarpeen ja merkityksen ilmastolle. Ymmärrän että aihe on bloggaajien näkökulmasta ongelmallinen, koska koko ansaintalogiikka perustuu pääosin tuotteiden mainostamiselle ja sitä kautta kulutuksen lisäämiselle. Montakohan turhaa kosmetiikkatuotetta tai leggingsiä / t-paitaa / mekkoa ovat lukijat ostaneet tämänkin blogin suositusten perusteella. Tämä on toki kaiken mainonnan ongelma mutta jos aletaan oikeasti tarkastella oman toiminnan ilmastovaikutuksia, niin soisin tämänkin näkökulman olevan blogeissa esillä.
Maailma pelastuu kulutusta radikaalisti vähentämällä. Ei tartte niiden tuotteidenkaan lennellä tai kulkea meritse jos niille ei ole markkinoita.
Fanitan sua.
Etenkin kun on tosi vaikea pysyä lujana ja olla kuluttamatta turhaan jatkuvan (ei vain blogien kautta) silmille ryöppyävän mainostulvan edessä.
Mäkin olen miettinyt tuota lapsilukua noin, mutta todellisuudessa olisin toivonut enemmän lapsia, jos omat resurssit siihen olisivat vain riittäneet.
Kulutus jäi tästä postauksesta nyt vähän sivuun, sillä nuo haasteet eivät tarttuneet siihen teemaan. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan ole Lähiömutsin perusteella ostanut mitään turhaa, vaan juurikin päinvastoin.
Oma elinkeinoni tosiaan perustuu sisältöyhteistöihin ja on onni, että voin sielläkin valita omia arvojani vastaavat duunikumppanit. Toivonkin, että blogillani olen voinut olla vaikuttamassa myös siihen, miten ihmiset ajattelevat kuluttamisesta ja kulutusvalinnoistaan. Toivottavasti voin olla antamassa vaihtoehtoja. Että esimerkiksi vaatteissa mietitään tuotantoketjua, tuotteen kestävyyttä ja sitä, että uuden ostamisen sijaan korjataan ja huolletaan. Tai että sähkö voi olla ekoa tai että jos tarvitsee autoa, voisi miettiä sähkökäyttöistä. Ja niin edelleen.
Kun blogimainontaa kritisoidaan ekologisuuden kannalta, yleensä nostetaan esille vain materia, vaikka todellisuudessa teen duunia myös monenlaisen muun kanssa: ruuan, palveluiden, sovellusten, elämysten, järjestöjen, hankkeiden ja esimerkiksi tämän postauksen kaltaisten kampanjoiden kanssa.
Mitään ekojeesusta minusta ei todellakaan saisi, mutta koitan rivien välissä saada ihmiset ymmärtämään, että pienilläkin asioilla on merkitystä. Ei tarvitse olla joko-tai.
Suurin ongelma on mielestäni se kulutuksen ”normalisointi”. Vuodenaika vaihtui – ei kun kauppaan ostamaan uudet vaatekerrat kaikille lapsille. Vaikka blogissasi painottaisit brändien ekomallistoja ja esim. Suomessa tuotettuja vaatteita, on varmasti päivänselvää että suurelle osalle lapsiperheitä esim. vastaavat setit Polarn O. Pyretin vaatteita kuin mitä itse saat lapsillesi yhteistyöstä, on silkka taloudellinen mahdottomuus. Mutta postaus saa aikaan sen fiiliksen, että ”pitäähän tässä tosiaan päivittää vaatevarannot, vaikka todellista tarvetta ei ehkä samassa mittakaavassa olisikaan”. Ja näin kulutus ohjautuu mahdollisesti epäeettisemmin tuotettuihin vaatteisiin. Koska jotain uutta nyt tarvitaan. Mukamas. On totta ettei kukaan bloggaaja ole vastuussa muiden kulutuksesta mutta kuten tuossa ylhäällä kirjoitin, on häiritsevää kun se lentäminen on nyt blogeissa nostettu ekosynneistä suurimmaksi ja unohdetaan kokonaan tämä materian mainostamispuoli. Oli miten ekoa hyvänsä, aina on parempi jos sitä ympäristöystävällisempääkään tuotetta ei olisi koskaan valmistettu. Kierrätykseenkin liittyy paljon problematiikkaa just tästä näkökulmasta: voi ikäänkuin perustella itselleen hyvän omatunnon kun pistää tavaran kiertoon ennenkuin ostaa uutta. Parempi olisi käyttää se tavara tai vaate itsellä loppuun ja jättää kokonaan uusi tavara/vaate ostamatta.
Kasvavien lapsien kanssa ja Suomessa asuessa se on vähän niin, että kun vuodenajat vaihtuvat, moni siihen vuodenaikaan soppeli vaate on ehtinyt jäädä pieneksi. Tai reikiintyä polvista niin pahoin, että paikan päälle laitetut paikatkaan ei enää riitä 😀 Että niitä vaatteita on ihan pakko päivittääkin. Vaikkapa PO.P:n postauksissa olen myös kertonut, että kuvissa näkyvät kuopuksen vaatteet ovat esikoisen vanhoja – jos esimerkiksi ulkovaatteissa on löytynyt kyseiseen vuodenaikaan sopivan kokoisia vaatteita varastojen jemmoista.
Mutta ymmärrän toki pointtisi. Pitäisi kai vielä nykyistä useammin muistuttaa postauksissa, että huolla, rakasta loppuun ja tsekkaa kirpparit. Ja samalla jotenkin varoa, ettei siitä tule sormella heristelyn makua, mikä alkaa kaluta hyvän tarkoituksen pohjaa.