Muistatteko, kun keväällä kävin polkemassa paininjalkaa yömyöhälle asti Kannelmäessä järjestetyissä ompelulaneissa? Tässä vihdoin tuo illan aikana valmistunut mekko käyttäjänsä yllä!

Mekko on tehty Mekkotehdas-kirjan Alina-mekon kaavojen mukaan. Samaisen kirjan ohjeiden mukaan sitä en kyllä voi sanoa tehneeni, sillä aivot olivat nyrjähtää sijoiltaan, kun yritin ymmärtää liian tiiviiksi ja kovin sekavaksi pakattuja ohjeita. Niin ihania mekkoja, mutta niin kamalan hankalia ohjeita tuossa kirjassa!

Nyt sain onneksi ompelukaverikseni Outin, jonka kässätietämystä sain käyttää surrautellessani kankaspaloja sauma kerrallaan mekoksi. Mutta tiettävästi olen saanut valmiiksi kirjan ohjeilla ihan omin aivoineni yhden mekon, kun vuosia sitten tein esikoiselle vanhoista lakanakankaista sen aivan ihanan Riine-mekon, eli juhannushörselötörselön.

Ja tulihan tästäkin mekosta nyt ihan valtavan kaunis ja söpö. Juuri sellainen helmava ja runsas kuin mekon saajan toiveena olikin. Marimekko oli lahjoittanut ompelulaneille kankaita, joista valitsin erilaista kuosia mekon jokaiseen osaan. Kun mekon käyttäjä on sekä prinsessa, agentti, merenneito, salapoliisi ja poni, ei hillittyyn tai yksinkertaiseen tyytyminen ei tietenkään tule kyseeseen. Enemmän on todellakin enemmän. Mekon saumat ovat paikoin vähän vinossa, mutta ei se ole niin justiinsa.

Mekko pääsi ensimmäisen kerran käyttöön Italian-matkallamme, ja siitä onkin tullut mekon lempinimi, italialaisprinsessamekko. Voisin nähdä, että pohjolan prinsessojen lisäksi myös Välimeren prinsessat ymmärtäisivät mekon sähäköiden värien ja rimpsujen päälle.

Mekon helmaosat ommellaan pussille, joten mekossa piisaa materiaalia ja pintaa, jota laittaa heilumaan. Yläosan nirunaruolkaimet ovat söpöt ja tekevät mekosta parahultaisen juuri tähän kesään, kun hellemekot on saanut kaivaa komeron perältä esiin jo toukokuun alussa. Mekossa onkin kirmattu Italian jälkeen jo niin päiväkodissa kuin kesäkaupungin riennoissa.