©Lahiomutsi Arkipaiva Lapsiperhe Vaikutukset Ilmastoon-9590

Kaupallinen yhteistyö: Iso juttu -kampanja ja S-Ryhmä

Minun hiilijalanjälkeni on kuluneen vuoden aikana ollut 10 200 kg. Se on lähes 3000 kiloa enemmän kuin samaisen Sitran hiilijalanjälkitestin tehneiden päästöt keskimäärin ja piirun verran vähemmän kuin keskivertosuomalaisen päästöt.

Kokeilin tehdä samaisen testin muuttamalla sieltä vastauksen vain yhteen kysymykseen, jonka tiedän olevan se kivenmurikka, joka hiertää minun omatunnossani ja ilmastokengässäni. Yhden vastauksen muuttamisella hiilijalanjälkeni tipahtaisi vuodessa jo vallan päteviin lukemiin, 4 100 kg. Se on lähes 60 prosenttia pienempi kuin nykyinen isohko jalanjälkeni. Aivan älytön ero vain yhdellä muutoksella elämässä.

Meidän suomalaisten arjessa päästöt syntyvät karkeasti neljästä kokonaisuudesta. Asumisesta, kodin lämpimänä pitämisestä ja sähkönkulutuksesta syntyy isoin päästöslotti, 33 prosenttia. Sen jälkeen eniten ilmastoa kuluttaa paikasta toiseen liikkuminen, johon hujahtaa keskimäärin 22 prosenttia vuosittaisista päästöistämme. Ruokaan taas palaa 20 prosenttia päästöistä ja kaikkiin niihin ostamiimme kamoihin ja palveluihin sujahtaa 25 prosenttia.

Ja sillä kuulkaa on väliä. Lähes 70 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä johtuu meistä tavan kansalaisista, meidän elintavoistamme ja arjestamme.

Mitä me sitten voimme tehdä? Yksi konkreettinen tapa on osallistua Iso juttu -kampanjaan. Iso juttu on S-ryhmän kampanja, jolla on kreisi ja siksi niin hieno tavoite. S-ryhmä aikoo kumppaniyritystensä kanssa vähentää miljoona tonnia päästöjä vuosien 2015-2030 aikana. Sillä määrällä kattaisi yli 100 000 suomalaisen vuosittaiset päästöt tai painelisi autolla Rovaniemeltä Helsinkiin 8 miljoonaa kertaa.

Tässä vaiheessa kampanjaa S-ryhmä haastaa mukaan myös meidät tavalliset pulliaiset, minut ja sinut. Meitä varten kampanjan sivuille on koottu kuusi haastetta, joista voi ottaa osaa yhteen tai vaikka jokaiseen. Minä otin rohkeasti vastaan jokaisen haasteen, ja näin se meni:

Viikko jääkaappikyttänä. Suomalainen heittää viikossa täysin syömäkelpoista ruokaa pois keskimäärin 400 gramman verran. Meidän nelihenkisessä perheessä se siis tekisi yli puolitoista kiloa ruokaa viikossa. Ilokseni voin sanoa, että ei muuten pidä paikkansa meidän jääkaapissa sitten pätkääkään.

Tästä on kiittäminen luultavasti pitkälti vanhempiani, jotka ovat opettaneet kunnioittamaan ruokaa ja siinä samassa ilmastoa. Isoista annoksista osa laitetaan pakkaseen odottamaan, ruokaa ostetaan sen verran kuin syödään ja jämät todellakin käytetään hyödyksi myöhemmin. Työskennellessäni vanhempieni ravintoloissa nuorempana, iskostui selkärankaani isini ohje: first in, first out. Osaan hahmottaa jääkaappia ja kuivaruokakaappia niin, että ensin tulevat käytetyksi ne ainekset, jotka ensin menisivät huonoksi. Saan kiksejä siitä, että onnistun tekemään maittavaa ruokaa, johon saan tyhjennettyä kuivakaapin pussinpohjia.

Petrattavaa on siinä, että voisin muistaa kastella paremmin yrttejä etenkin näin kesäkuumalla, etteivät ne läkähdy hengiltä.

Päästösäästö: 1 kg

Päivä sähkösalapoliisina. Vaihtamalla sähkön uusiutuvaan, vähentyvät vuosittaiset päästöt noin 8 prosenttia. Tämänkin asian kanssa meille menee hyvin. Ostamme tuulisähköä sekä palasen aurinkosähköä, ja ennakko-oletuksistani huolimatta perheemme sähkönkulutus on keskivertoa pienempää. Asumme kerrostalossa, mikä sekin tasaa asumisen päästöjä. Taloyhtiöömme myös asennettiin hiljan maalämpö, joten tulevana talvena kotimme lämpiää oman maan energialla. Pyykinpesumäärät ovat edelleen lapsiperheenä ihan älyttömiä, mutta omat vaatteeni säilyvät jo monesti päivän jäljiltä niin siisteinä, että tuuletus parvekkeella riittää.

Petrattavaa olisi suihkukäyntien lyhentämisessä, sillä lotraan toisinaan ihan hävettävän pitkään. Samaten voisin viedä pyykkejä kuivumaan ulos myös kesäkauden ulkopuolella, vaikka meillä energiatehokas ilmalämpöpumpullinen kuivausrumpu onkin.

Päästösäästö 750 kg

Viikko kalistina. Kalisti rakastaa kotimaista kalaa, kuten kuhaa sekä muikkuja, ja hänen ruokavalionsa on ilmastolle kolmasosan sekasyöjää kevyempi. Tässäkin voi paukutella henkseleitään, sillä ruokavaliomme perustuu kasviskunnan tuotteisiin. Noudattelemme myös satokausiajattelua ihan senkin takia, että satokaudessa olevat ruuat ovat silloin maukkaimmillaan ja halvimmillaan. Arvostan myös lähiruokaa, ja keräämme metsistä marjoja ja sieniä pakkaset täyteen.

Petrattavaakin olisi kuitenkin paljon. Lähiruuan lisäksi rakastan ihan liikaa esimerkiksi avokadoja ja tuontiviinejä, enkä vain tahdo elää lanttua järsien koko Suomen talvikautta, vaan täydennän ruokavaliota muun muassa tuontihedelmillä. Käytämme myös jonkin verran maitotuotteita, juustoja ja voita, ja lisäksi syömme paljon kananmunia. Vegaanin ruokavalio olisi vielä vegeäkin parempi ilmastolle, sillä täysin kasvisperäinen ruokavalio on puolet sekasyöjää kevyempi ilmastolle.

Päästösäästö (ainakin) 4 kg

Viikko muovitietoisena. Muovitietoinen ei roskaa, vaan edistää muovin kierrätystä sekä suosii kestokasseja ja välttää kertakäyttöisiä muovihärpäkkeitä. Tämän luulisi olevan helppo juttu, mutta ei se ihan ole. En todellakaan roskaa, vaan poimin muidenkin roskia roskakoriin. Vältän muovia niin vaatteissa kuin astioissa, pakkausmateriaaleissa kuin kodintavaroissa. Mukanani kulkee aina kestokassi. Taloyhtiössämme on muovinkeräys, joten roskamuovit eivät päädy polttoon, vaan uusiokäyttöön.

Mutta sitten ne petrattavat asiat. Muovinkeräysastia taloyhtiön roskakatoksessa on tehnyt näkyväksi sen, miten valtaosa meidänkin jätteistämme on muovia. Muovinkeräyksen jälkeen meiltä ei päädy sekajäteastiaan enää juuri mitään, sillä suurin osa sekajätteeseen ennen päätyneestä roskasta on sitä itseään: muovia.

Muovia tulee ihan hirveästi; kaupassa käynnin jälkeen melkein pieni roskapussillinen päivässä. Siitäkin huolimatta, että pyrin kiinnittämään huomiota pakkausmateriaaleihin, enkä todellakaan pakkaa esimerkiksi banaaneja muovipussiin. Moni vihannes ja hedelmä on halvempi kilohinnaltaan muovipakkauksessa ostettuna kuin irtona, mitä en voi ymmärtää. Nyt kesäisin piipahdan torikiskalle lähes joka päivä ostamaan litran tai pari marjoja – muovirasioissa. Myös niitä turkkilaisen jukurtin isoja valkoisia ämpäreitä kertyy paljon. Voi kun sitäkin saisi ostaa kartonkitölkissä!

Päästösäästö (kaikesta huolimatta) 0,3 kg

Loma Suomi-hulluna. Suomi-hullu lomailee mieluummin Kolilla kuin Costa Del Solilla. Jos suuntaa lomalla junalla kotimaankohteeseen sen sijaan, että lentäisi lomalle Etelä-Eurooppaan, päästöt kutistuvat yli 7 prosenttia. Kuten ehkä arvasittekin, tämä on se minun kompastuskiveni ja hiilijalanjälkisyöppöni. Meillä ei ole autoa, kuljemme arjessamme pyörällä sekä julkisilla ja kotimaanmatkoilla otamme aina mahdollisuuden mukaan alle junan. Retkeilemme, telttailemme, koluamme kotimaata ja löydämme seikkailuita loppuelämäksi ihan kotikaupungin sisältä.

Ja sitten kuitenkin myös lennämme. Tuossa tekemästäni hiilijalanjälkitestistä jo pelkästään tammikuun matka Kambodzaan täytti testissä suurimpana vaihtoehtona olleen lentotuntimäärän. Lentäminen on häpeäpilkkuni ja paheeni. Se mahdollistaa ulkomailla asuvien ystävien näkemisen vastavuoroisesti, aurinkovajeeni tyydyttämisen sekä rakkauteni koti-Suomen ulkopuolelle matkaamiseen. Kipuilen lentämisen kanssa valtavasti. Ja silti lennän.

Tämä aihe on niin iso ja haaste olla lentämättä on hedonistiselle puolelle minussa niin vaikea, että aihe vaatii ihan oman postauksensa. Niinpä palaan tähän asiaan ihan omassa tekstissään ensi viikolla.

Päästösäästö 0 kg

Viikko ilmastoparantajana. Ilmastoparantaja on väsymätön keskustelija, jonka terävin ase on sana. Tähän tehtävään voisin osallistua aktiivisemmin. Arastelen sitä, että keskustelu voi vaikuttaa osoittelulta, minkä takia tyydyn monesti mieluummin näyttämään esimerkkiä asiaa sen kummemmin alleviivaamatta.

Mutta yhden itseäni sapettaneen asian sanon nyt: älkää nyt hyvänen aika heittäkö niitä tupakantumppeja maahan, viemäreihin tai vesistöihin. Jo viisikymmentäluvulla ihmiset tajusivat kantaa nättejä matkatuhkisrasioita mukanaan, vaikka eivät muuten tajunneet, miten typerää röökaaminen on sekä itselle että ilmastolle. Mutta jos nyt silti röökaat, laita ne tumpit roskikseen. Monesti näkee sellaistenkin ihmisten heittävän tumppeja maahan, jotka eivät noin muuten roskaisi. Tupakantumpeista irtoaa sitä kuuluisaa mikromuovia, joten sitä tarkemmin pidä huolta, että tumppi ei päädy luontoon.

Päästösäästö: mittaamaton

Mitä mietteitä, kokemuksia tai vinkkejä tämä kaikki teissä herättää? Minkä kokoinen hiilijalanjälki sinun jälkeesi jää? Onko Iso juttu -haasteet itselläsi jo hyvin hallussa? Mihin haasteeseen voisit tarttua? Kommenttiboksi on teidän!

Postauksen kuvat yhden meidän perheen arkipäivän varrelta napattuja. 

Jaa: