Kaupallinen yhteistyö: Omana-hotellit ja Suomen Blogimedia

Tavallinen arki alkaa hiljalleen asettua uomiinsa. On kaksi työssäkäyvää aikuista, kaksi päiväkotilasta, maatilkku kerrostalon pihassa ja farmarisähköpyörä. Miehen koti-isäajat tuntuvat jo yhtä kaukaisilta kuin kesä. Eikä se oikeastaan ole paha juttu lainkaan, näinkin on hyvä. Olen alkanut saada kalenterin taas hallintaan, eikä väsykään enää tunnu ihan joka päivä siltä kuin joku mätkisi pesäpallomailalla takaraivoon.

Perheen yhteisen vapaa-ajan vähentyminen vaatii silti vielä vähän totuttelua. Tai tokkopa totun siihen ikinä. Miehellä on vapaita viikonloppuja noin kerran viidessä viikossa, mikä on myös koko meidän sakkimme yhteisten vapaapäivien sykli. Välillä se surettaa, välillä ketuttaa ja välillä se on vaihtelevuuden mahdollistava autuus. Onneksi itse voin sumplia töitäni aika hyvin, ja välillä voidaan karkailla yhdessä vapaille myös arkipäivinä.

Joka tapauksessa koko sakin yhteisiä vapaapäiviä on niin harvoin, että ne tuntuvat aivan autuaallisen ja kutkuttavan ihanilta. Jo se, että kenenkään herätyskello ei soi aamulla! Joko kyhnötämme nelistään kotona, ihan vain siksi että se on mahdollista. Mutta yleisemmin tahdomme tehdä yhdessä jotain perusmenosta erityisempää. Muutama viikko sitten valitsimme sen jälkimmäisen ja lähdimme miehen vapaaviikonloppuna Turkuun fiilistelemään vanhaa kotikaupunkia ja siellä asuvia ystäviä.

Itse asiassa miehellä oli tuo koko viikko vapaana, sillä hänen oli pakko pitää pois ennen hoitovapaita kertyneitä lomapäiviä. Iloisia ongelmia, jotka jaksavat naurattaa itse omat lomarahansa maksavaa yrittäjää. Ja sitten toissaviikonlopulle vielä osui se työviikkosyklin varsinainen vapaaviikonloppu, jolloin lähdimme mökille. Olemme ottaneet nämä yltäkylläiset vapaapäiväluksukset pehmeänä laskuna uudenlaiseen ja siihen ihan tavalliseen arkeen.

Turussa me yövyimme aikaisemmilta Turku-reissuilta tutuksi tulleessa Omena-hotellissa. Se on ihan kaupungin ytimessä, joten siitä on vaivaton suhailla ympäri kaupunkia. Turun-kotimme sijaitsi aikoinaan melkein samassa paikassa kuin Omppu, ihan siinä kulman takana oikealla, Puolalanpuiston kainalossa. Turun Omena-hotellin sijainti on siis hyväksi todettu kuuden vuoden kokemuksella. Omppu on myös nelihenkiselle perheelle edullinen, sillä kaikki mahtuvat punkkaamaan mukavasti ja väljästi samassa huoneessa. Valkoisissa hotellilakanoissa on sitä jotain!

Turussa katuja kulkiessaan on aina yhtä jännää, että ne itselle täynnä muistoja ja merkityksiä olevat kulmat ja maisemat eivät ole lapsillemme muuta kuin palasia tuntemattomasta kaupungista. Miten kaksi tärkeää ja elämäni mullistanutta asiaa, Turku ja lapset, voivat kuulua niin täysin eri tarinoihin elämässäni! Tosin näemmä alkaa meidänkin Turku-vuosista olla aikaa, sillä katukuvassa moni asia on muuttunut. Siksi pyysinkin teiltä Lähiömutsin lukijoilta vinkkejä meidän Turun-reissuumme blogin somekanavissa.

Teiltä saamamme vinkit olivat ihan kullanarvoisia, kiitos! Kävimme ystävämme kanssa syömässä ihan valtavan hyvän illallisen intialaista ruokaa tarjoilevassa Delhi Darbar -ravintolassa. Näen vieläkin päiväunia heidän safrani paneer tikka -annoksestaan! Grynissä kävimme nauttimassa juureen leivottuja leipiä, jotka oli vasta nostettu uunista esille vitriiniin. Kyllä vaan voi leipä olla yksinkertaisimmillaan suorastaan ruokataidetta. Tuskin olisimme löytäneet näihin paikkoihin ilman paikallisagenttilukijoitani!

Lauran ja hänen perheensä, eli Turun kuningattaren ja hänen hovinsa, kanssa kävimme syömässä Paninissa, joka oli näemmä muuttanut pihan toiselle puolelle sitten viime käynnin. Tuollaisia ravintoloita soisi kyllä olevan enemmän; rennon tyylikäs meno, kiva ruokalista, mukava henkilökunta ja ilmapiiri, jossa lapsiperheet voivat rauhallisin mielin ottaa tukiopetustuntejaan ravintolakäyttäytymiseen.

Syksyisestä luonnosta kävimme nauttimassa Ruissalossa, joka toimii sykkeenhidastajana ihan jokaisena vuodenaikana. Söimme eväitä katsellen saunasta mereen tarpovia uimareita ja yrittämällä laskea, miten montaa erilaista keltaista ja oranssia luonto oli onnistunut värittämään maisemaan.

Viimeisenä päivänä kävimme retkellä vielä kaupungin rajojen ulkopuolella Naantalissa ja Särkän-saaressa. Oli jännä nähdä kesäreissuilta tuttu kaupunki autiona ja satumaisen uinuvana. Satoi ja oli hiljaista, mikä sopi mainiosti viikonlopun tunnelmaan; rentoa olemista ja tärkeiden tyyppien seurasta nauttimista.

Teiltä lukijoilta saamiani Turku-vinkkejä jäi niin paljon käytettäväksi ensikertaankin, että on parasta kirjata ne ylös muistiin. Näistä on iloa varmasti muillekin Turkuun matkaaville (lapsiperheille):

Ravintoloita: Indian Curry House. Rantakerttu. Nooa. Yangtze. Di Trevi.Nerå.Tintå.Trattoria Romana.Pub Niska. Karu. Vg Wok, Kuori. Kakolanruusu. Nick’s food design.

Kahviloita: Ruissalon Honkapirtti. Kembuz. Taikinajuuri. MBakery (ja kakkupuffa). Gaggui. PureHero.

Tekemistä: Irti maasta -kiipeilypaikka. Kuralan kylämäki. Superpark. Seikkailupuisto. Forum Marinum. Väinö Aaltosen museo. Aboa Vetus & Ars Nova (ja siellä lauantaisin ja sunnuntaisin myös brunssi). Kasvitieteellinen puutarha. Kaupunginkirjasto. Biologinen museo. Barkerin leikkipuisto. Föri-ajelu.

Retkikohteita: Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierros. Kuusiston linnanrauniot.

Kauppoja: Casagrande. Kauppahalli. Vegekauppa. Puff Design Market. Televisio Lifestyle. Kukutishop. Punainen Norsu.

Täällä Lähiömutsin muut Turku-postaukset.

Jaa: