Käytiin viemässä pari kassillista lasten pieneksi jääneitä vaatteita, kenkiä ja asusteita Ipanaisen-kirpputorille Helsingin Hakaniemeen. Ipanainen-lastentarvikeliikkeen ohessa oleva kippari on nykyään niin suosittu, että sinne myyntipaikan hankkiminen tuntuu olevan samanlaista tuuri- ja sekuntipeliä kuin yrittäisi ostaa lippuja megastaran keikalle, joka pidetään stadionin sijaan pienellä klubilla. Suosio on tullut toki ihan syystä; Ipanaisella myyminen on superhelppoa – jos siis paikan sattuu samaan – ja myyntijakson aikana lähes jokainen tuote päätyy uuteen kotiin.
Nyt lisäjännitystä toi vielä se, että olin onnistunut sekoilemaan myyntislottini kanssa. Onneksi Ipanaisen myyjät olivat myötämielisiä ja sain viedä nyssykkäni kirpputorille, kuten olin kalenteriini merkinnyt. Tuotteet tulevat myyntiin ensi viikon aikana, luultavasti keskiviikkona.
Tällä kertaa kirppiskamojen pakkaus herätti erityispaljon muistoja ja haikeaa surua luopumisesta. Sinne meni viimeiset perheemme taaperokokoiset vaatteet. Nyt meillä tosiaan on leikki-ikäisiä lapsia. Pakkasin kirppiskassiin muun muassa rattaiden sadesuojan, jonka ostin odottaessani esikoista. Moni vaatteista on ollut sekä esikoisella että kuopuksella käytössä, täynnä muistoja yli kuudelta vuodelta. Kuten nuo Mainion hupparit, oi että. Ne päällä molemmat lapset ovat viilettäneet ensimmäisiä lapsuuskesiään ja aloittaneet päiväkotitaipaleen.
Ja nuo kesämekot! Ne ovat esikoisen lemppareita, ja ne päällä on vietetty talvi toisella puolella maapalloa. Lupasin ommella uusia hellehepeneitä tilalle, niin tiukkaa pieneksi jääneistä lempimekoista luopuminen oli. Arveltiin myös, että seuraavan omistajan päällä mekot pääsevät taas hienoihin seikkailuihin. Pakkasin kassiin myös pienet kesäkengät, jotka ostettiin kuopukselle Australiasta, kun reissukuukausien aikana kaikki mukana olleet kengät olivat jääneet pieneksi ja annettu eteenpäin paikallisille lapsille. Minne kaikkialle nuokin kengät ehtivät kaksivuotiaan jalassa kulkea!
Meiltä myyntiin tulevat vaatteet ovat lähinnä koossa 98-104. Mekkoja ja leggareita on taas koossa 116-122. Pääasiassa ne ovat Papua, Aarrekidiä, Melliä, Hillaa, Polarn O. Pyretiä, mutta mukana on myös muutamia tuotteita esimerkiksi Noshilta, Mainiolta, American Apparellilta ja R Collectionilta.
Laitoin myyntiin myös tässä postauksessa näkyvän Reiman talvihaalarin, joka kahden lapsen jälkeenkin on vallan edustuskuntoinen. Välikausihaalareista uutta kotia etsii tässä postauksessa näkyvä Reiman sininen ihanuus, josta useampi teistä on kysellyt vuosien aikana kommenteissa lisätietoa. Se tosin alkaa olla kahden lapsen ja usean käyttökauden jäljiltä jo melko kulunut, mutta kyllä sillä vielä yhden vuoden remuaa menemään, arvelisin. Laitoin myyntiin myös muun muassa Rukkan kurikset, Kivatin villahaalarin ja Paade Moden superihanat merinovillaleggarit.
Nyt koitan päästää irti vanhasta, ja alan esikoisen kanssa valita kankaita uuteen kesätanttuun. Jos nyt aloitan suunnittelun, ehkä helteiksi on valmista.
Oispa lähempänä niin hakisin leggarit ja mekot meille! Mä otin sun vinkistä käyttöön zadaan ja se on kyllä erikätevä sekin. Meidän vaatteet on kyllä harvemmin merkkikamaa mikä vähentää kysyntää ja siksi oon luopunut näistä perinteisistä kirppiksistä, kun pöytävuokrat syö aina valtaosan tuotosta.. Millaisia summia sä oot suurin piirtein tuolta ipanaiselta yleensä netonnut?
Ai niin, Zadaallahan on nykyään osastonsa myös lastenvaatteille, sitä en ole testannutkaan. Omien yksittäisten vaatteiden myyntiin se on kyllä valtavan hyvä, mutta tällaisen lastenvaatesäkillisen myymiseen liikaa hommaa 😀 Ipanaisella ei tarvitse hinnoitella, sen kun vie myytävät tuotteet paikalle (kun on ensin saanut myyntiajan varattua itselleen jotenkin haha).
Ipanaisella myynnit ovat ihan omaa luokkaansa, kun tavara oikeasti kiertää. En nyt tarkalleen muista summia, joita olen saanut, mutta useampia satasia. Sillä tavalla, että olen sieltä tulleilla varoilla ennen ostanut lapsille esimerkiksi talvivermeistöt haalareineen päivineen.
Terkkuja vaan lapselle, että hänen vanha Mellin sulkamekko on seikkaillut vaikka ja missä ja ollut niin mieluisa! Ensin se oli esikoisella koko kesän ihan jatkuvassa käytössä (festareilla, leikkiouistossa, synttäreillä, linskillä, mökillä).
Talvella kaivettiin se esiin Marokkoon (sielläpä vasta seikkailtiinkin) lähtiessä, mutta se olikin esikoiselle jo vähän snadi ja sen otti käyttöön pikkusisko. Reissun jälkeen mekko jäi taas päiväkotikäyttöön. Juuri viikonloppuna annettiin mekko eteenpäin, seuraavalle seikkailijalle. Ja ihan tosi hyvässä kunnossa, ehkä vähän kutistuneena holtittoman kuivausrummuttelun seurauksena.
Voi kun ihana kuulla! Kerron nämä terveiset esikoiselle, hän varmasti ilahtuu <3
Ipanainen on kiva, mutta kun lapsi käyttää kokoja 122 ylöspäin, niin tarjontaa on siellä lähelle nolla (silti aina välillä teen toivioretkiä). Mä myyn laiskana lapsen vaatteet kasseittain oman kaupunginosan facekirpulla (paitsi Noshit, ne saa hyvin kiertämään merkin omalla kirppiksellä). Sillä tavalla ei nettoa paljon (ehkä 20-40 euroa vaatekassillisesta), mutta toisaalta saa vaatteet helposti kiertoon (ei tartte sopia kuin yksi nouto, ei tartte silittää ja puunata) ja pääsee eroon siitä siistikuntoisesta ja täysin käyttökelpoisesta perusbulkista mikä ei kirpparilla tahdo mennä vaikka ilmaiseksi antaisi.
Isompia lastenvaatteita ei tosiaan meinaa olla myynnissä oikein millään live-kirpputoreilla. Minäkin yritän aina toiveikkaana kuikuilla, mutta ei. Tuo kassisysteemi on varmasti hyvä myymisessä. Mä olen saanut niin paljon ihottumaa lastenvaatteiden myymisesteä / ostamisesta Facessa, että en siihen enää halua alkaa. Huonekalupuolella sen sijaan sitä kautta on tullut tehtyä tosi hyviä löytöjä 🙂
Ipanaiselle täytyy nähtävästi viedä vain merkkivaatteita, koska kerran sinne hyviä, hienoja ja kauniita tuotteita vietyäni, sain käteen ruhtinaalliset 13 eur. Tuotteet myydään siellä mielestäni myös aika pilkkahintaan, joten ihmetyttää aina nämä monet sataset, joita kerrotaan saadun.
Oho, oikeasti? No onpas omituista. Tuttavapiirini kokemukset Ipanaisesta ovat samanlaisia kuin omani. Eräs ystäväni pyörittää ”omavaraisvaatekaappia” lapsilleen. Hän myy vanhat pois Ipanaisella ja metsästää tilalle ”uusia” eri kirppareilta noilla Ipanaiselta saamillaan rahoilla. Ja sitten sama ralli alusta. Itselläni ei ikinä olisi aikaa ja hermoja moiseen, mutta ihailen tuota hänen systeemiään ihan valtavasti.
On varmasti totta, että ketjuliikkeiden tuotteet ovat vähemmän haluttuja kuin vaikka kotimaisten pienmerkkien. Mutta itse olen vienyt Ipanaiselle myös esimerkiksi Lindexin neuleita sekä itse tekemiäni vaatteita, ja kaikki ovat käyneet kaupaksi.
Minulla on ollut kassillinen ihan perusvaatetta + muutamat ”merkilliset” mukana. Pienin tili oli reilu 200 euroa, normaalisti isosta kassista useampi satanen. Suurin osa siistiä perusvaatetta à la HM, Lindex, KappAhl. Kengistä, raskaus/imetysvaatteista ja ulkovaatteista saanee lisätiliä. Hämmentävän pieni summa tuo 13 euroa, kun kirppiskassi on niin suuri. Olikohan täyteen pakattu?
Tällaisia sun myyntikokemuksen kaltaisia kertomuksia minäkin tosiaan olen kuullut, oman kirppismyyjähistoriani lisäksi. Joten tosi hämmentävää tosiaan, että Sussun kokemus on ihan toisenlainen. Mikäköhän siinä on mennyt pieleen? Tosi kurja kirppiskokemus joka tapaukessa.
Mä koin tästä jotenkin ahaa-elämyksen kun aloin oikein ääneen ihmetteleen, että miten joillan säilyy ulkohaalareita/housuja kirpparille asti, kun meillä on molempien lasten toppavaatteet taas aivan riekaleina ja odotan kauhulla, että ehtiikö se kevät tuleen ennen kuin taaperon haalari antaa lopullisesti periksi ja esikoisen toppahousut on kans ihan roskiskunnossa. Sitten tajusin, että ehkä siinäpä onkin se syy, miksi kurahousuja kannattaisi käyttää. Suojaisivat varmasti muutenkin, kuin pitämällä loskan kurissa 😀 On nimittäin aivan sama, mitä merkkiä ostan, mistään ei jää mitään seuraavalle käyttäjälle ellei sitten ole joutunut ostaan uutta aivan loppukaudesta ja sitten se ei enää mahdu seuraavalla kaudella päälle. Sama koskee kyllä noiden kenkiäkin, niihin tosin ei kurahousut auta.
On kyllä ihme, että niitä meiltä päätyy kirpparille asti! En oikein edes tiedä, miten se sillä remuamisella voi olla mahdollista 😀 Talvihaalarit pysyvät paremmassa kunnossa, JOS on edes osittain luminen talvi. Välikausivermeet joutuvat paljon kovemmalle kulutukselle, kun lumi ei ole suojaamassa. Kurahousut tosiaan varmasti ottavat ne suurimmat osumat; niitä kun kuluu rei’ille. Just eilen oltiin ilta ulkona loskaisissa lumileikeissä ja ihmeteltiin, miten esikoinen voi olla ihan likomärkä, vaikka päällä on kurikset ja vedenpitävät haalarit. No kas, kun kuriksissa on reikiä!
Mä taas aina olen ihan äimänkäkenä, kun kirppishaalareissa lukee tyyliin ”pesty kerran”. Että mitä hittoa, onko näillä käyty siis ollenkaan ulkona. Koska meidän sakin haalareissa voisi lukea ”pesty niin maan perkeleesti”. Olkoon kuriset tai ei, helsinkiläiset säät näkyvät siinä, miten järkyttävän likaisia ulkoilukamat ovat vähän väliä.
Meilläkin on lasten ulkovaatteet ihan riekaleina ja jopa vain yhden käyttäjän jäljiltä. Meillä myös kuravaatteet ovat olleet välillä riekaleina. Meillä on eskarissa oleva tyttö sekä tokaluokkalainen poika, jotka ovat todella loistavia tuhoamaan ulkovaatteita. Meillä on ollut vuosien varrella kaikennäköistä merkkiä, niin Reimaa, Poppia, kuin Lassieta, Lindexiä ja kirpparilta ostettuja outoja merkkejä, ja kaikki hajoaa… Poika on aivan loistava tuhoamaan kenkiä, tosin Kuomia on säilynyt siskolle. Me ollaan kyllä aika ulkoilma ihmisiä, ja lapset haluavat aina ulos, ainoa tilanne jolloin eivät halua, on silloin kun kuumetta on jossain 39 paikkeilla, mut muuten lähtevät aina mielellään ulos. Semi-sairaana ovat ihan tuskissaan kun ei pääse ulos…
En tosiaan tiedä, miten ulkovaatteissa remuaminen ei niin näy. Toki esimerkiksi noi myyntiin laittamani vk-haalari oli jo tosi kulunut, kuten kerroinkin. Jos on luminen talvi, talvihaalarit pysyvät paremmassa kunnossa. Sen sijaan kuriksia ja sisähousuja kuluu rei’ille, mutta onneksi etenkin jälkimmäisiä voi jonkin aikaa paikkailla ja silti käyttää. Ja onneksi lastenkin mielestä polvipaikat ovat vain kivan näköisiä. Ah niin ja kesällä ulkohousuina pidettäviä farkkuja kuluu korjaamattoman pahoille rei’ille muutamat kaudessa, mutta sitä se on. Jos se on ulkoilmaelämän hinta, sitten olkoon 🙂
Hei! Kiinnostaisi nuo ruskeat nahka(?) rukkaset, että mitä merkkiä ovat ja suositteletko niitä? Yritän löytää pojalle hyviä hanskoja, kun aina sormet kylminä oli mitkä hanskat vaan…
Ne ovat suomalaisen Paccas-merkin nahkarukkaset merinovillavuorella. Suosittelen lämpimästi, kirjaimellisesti 🙂 Pitäisikin lapsille ostaa isommissa koossa jemmaan ensi talveksi, josko vaikka loskan lisäksi saataisiin ensi vuonnakin kunnon pakkasia. Verkkokaupassa näyttäisi osa tuotteista olevan alennuksessa.