Tiedätkö, monta vaatetta sinä omistat? Minä en tiedä, mutta koska tykkään vaatteilla leikittelystä ja harrastan monenmoista liikuntaa, varmasti se on enemmän kuin 85 vaatekappaletta. Hot or Cool -instituutin viime vuoden lopulla julkaistun raportin mukaan kaltaiseni neljän vuodenajan ilmastossa elävä ihmispallero kuitenkin tarvitsisi hyvää elämää elelläkseen 85 vaatekappaletta.
Tässä kaikessa on kyse siitä, että maapallon lämpenemisen pysäyttämiseksi meidän pitäisi tasoittaa myös tekstiilien kuluttamisemme sellaiseksi, että maapallo sen jaksaa kannatella. Vaate- ja tekstiiliteollisuuden osuus maailmanlaajuisista päätöistä on noin 4–10 prosenttia (minkä lisäksi omatunnon painoa tulee alan eettisistä ongelmista).
Jotta vaatekaappimme ei painaisi maapallon harteilla liikaa, yksi ihminen saisi raportin mukaan ostaa uusia vaatteita vuoden aikana 5–13 kappaletta. Ja että homma olisi reilu maailmanlaajuisesti, kaltaiseni muhkean garderobin omistajalle raja on tietenkin se alhaisin, viisi vaatetta.
Maksimissaan viisi uutta vaatetta vuodessa
Tästä ajatuksesta lähti Aku Varamäen ja Julia Thurénin tämän vuoden alussa starttaama Viiden vaatteen vuosi -haaste. Sen tarkoituksena on haastaa itsensä hankkimaan vaatteita planetaarisissa rajoissa, eli rajaamaan uusien vaatteiden ostaminen vuonna 2023 viiteen vaatekappaleeseen. Tuo lukema sisältää kengät, asusteet, laukut ja sen sellaiset, mutta ei sukkia ja alusvaatteita.
Itse tehdyt vaatteet haasteessa lasketaan omatunnon mukaan. Vaikka neuloosissa toki kannattaa miettiä, tarvitseeko tosissaan viidennen kirjoneulepaidan, monesti käsityöt ovat niin suuritöisiä, että niitä ei ihan hetken huumassa hankita ja tehdä. Lisäksi käsityötaidot ovat tärkeitä – haasteessa kun halutaan painottaa myös korjaamisen ja huollon tärkeyttä.
Haasteeseen löysyyttä antaa mahdollisuus hankkia viiden uuden vaatteen lisäksi vaatteita second handina. Tätä on myös kritisoitu, sillä kirpputorit lietsovat ostosmaniaa ihan yhtä lailla. Ja se on totta, yltiöpäistä kuluttamista second handinakin on tietenkin suotavaa välttää. Mutta kuten Akukin on puhunut, uskon kirpputorien toimivan porttiteoriana; kun oppii miettimään hankintoja tehdessään ensin käytettynä hankkimista, alkaa siinä sivussa samalla ylipäätään miettiä kuluttamistaan.
Oman pullean ja yli 85 vaatekappaleen garderobini aarteistakin arviolta yli 90 prosenttia on käytettynä ostettua, ellei niitä alusvaatteita ja sukkia lasketa.
Lapsiperhe mukana haasteessa
Me päätimme perheenä lähteä mukaan haasteeseen, vaikka jo alkuvuodesta mietin, että viisi uutta vaatetta saattaa paukkua ainakin minulla ja lapsilla rikki vuoden aikana.
Itselläni urheiluvaatteet alkavat olla niin haisevia ja saumoistaan niin monet kerrat paikattuja, että uusia on vielä tämän vuoden aikana hankittava. Eikä esimerkiksi merinovillavaatteita tai minulle sopivan pitkiä housuja löydy käytettynä ihan helposti tai vaikeastikaan. Ja lapset taas kasvavat ja kirjaimellisesti kuluttavat vaatetta hurjaan tahtiin.
Mutta on mielenkiintoista ja tärkeää kiinnittää huomiota ostoksiinsa. Itse esimerkiksi luulin, että en viime vuonna ostanut yhtäkään vaatetta uutena, mikä olikin totta. Mutta sen sijaan laskeskelin saaneeni yhteistyökumppaneiltani seitsemän vaatetta ja yhdet bikinit. Kotimaisten vastuullisten toimijoiden valmistamia vaatteita, mutta yhtä kaikki: hurja määrä uusia vaatteita melkein huomaamatta!
Nyt päätinkin merkitä ylös ihan kaikki vaatehankinnat, olivat ne sitten uusia, uutena saatuja, tehtyjä tai käytettyjä. Lisäksi merkitsen ylös ihan jokaiset sukat, kalsarit ja rintsikat, jotka perheenjäsentemme vaatekaappiin tänä vuonna päätyy.
Perheen ostetut vaatteet 2023 – tammikuu, helmikuu, maaliskuu
Minkälaista vaatetta kotimme ulko-ovesta on sisään kannettu tänä vuonna? Tässä vuoden ensimmäisen neljänneksen vaatehankinnat ja muut pukineet, joita boldattuna haasteeseen saldoa keräävät:
Tammikuu:
- Tehty: Hanne sai valmiiksi itselleen kaarrokevillapaidan. Esikoiselle Hanne teki pipon, jossa osittain kierrätyslangat.
- Käytettynä: Esikoiselle ruskeat leveälahkeiset housut.
- Uutena: Kuopukselle ostettiin toppahanskat.
- Erityistä: Hautajaisvaatteista osaa lainattiin, eikä näin tarvinnut ostaa kenellekään mitään uutta.
Helmikuu:
- Käytettynä: Esikoiselle pitkähihainen ohut mintunvihreä neulepaita, vaaleanpunainen neuletakki ja mustat leveät trumpettihousut. Kuopukselle Addun huppari, pyjamahousut, vaalea puvuntakki kesän juhliin, Addun collegehousut ja Niken collegehousut. Hannelle Leviksen collegepaita ja hippikaapumekko.
- Uutena: Puolisolle kaksi alpakkavillaista neuletta (yhteistyö) ja kahdet bokserit. Esikoiselle toppahousut ja merinovillasukat. Hannelle hiihtomonot (vanhoista halkesi pohja).
Maaliskuu:
- Tehty: Suomenlampaan villasta kypärämyssy Hannelle.
- Käytettynä: Esikoiselle anime-huppari. Kuopukselle Jurasic park -huppari, Gugguun collarihousut ja mustat kangastennarit. Hannelle ruskea pitkä mekko graafisilla kuvioilla.
- Uutena: Esikoiselle kuusi paria sukkia Lindexiltä. Hannelle yhdet ohuet merinovillasukat. Molemmille lapsille Reiman tennarit (saatu PR-kappaleena). Puolisolle reppu (työpaikan lahja).
- Erityistä: Hanne hankki luisteluseuran jääshow’n esiintymisvaatteita kirpparilta: vihreä villableiseri, violetti villabaskeri ja henkselit. En olisi näitä hankkinut muuten, mutta henkselit ja villabaskeri jäänevät käyttöön arjessakin.
Uudet vaatteet tähän mennessä:
- Hanne: 0
- Puoliso: 3
- Esikoinen: 2
- Kuopus: 2
Huomioita Viiden vaatteen vuosi -haasteen ensimmäisistä kuukausista
Ensinnäkin; vasta ostosten ylös kirjaaminen paljastaa, minkälainen vaateralli meillä pyörii. Ja toisekseen, en olisi ikinä uskonut, että numerot ovat näin kuin nyt ovat. Puolisolla eniten ja minulla vähiten! Syitä siihen on muutamia.
Ensinnäkin en nyt merkinnyt itse tekemiäni vaatteita, yhtä villapaitaa ja yhtä kypärämyssyä, itselleni uusiksi vaatteiksi. Katsotaan, josko voin ottaa loppuvuodesta tiukemman kurin ja sisällyttää ne sinne jälkikäteen. En myöskään kirjannut uuden ostamiseksi uusia hiihtomonoja, sillä ne menevät enemmän harrastusväline puolelle, vaikka puettavat ovatkin ja siksi listoilla mukana.
Puolison vaatekaappi taas sai juuri tänä vuonna kaksi uutta paitaa, vaikka noin muuten pitkässä juoksussa hän hankkii perheessämme aivan varmasti vähiten uusia vaatteita – ja nekin liittyvät yleensä liikunta- tai eräharrastuksiin. Mutta uusille monikäyttöisille villapaidoille toden totta oli tarve, vaikka ne vääristävätkin kirjanpitoa, jos sitä ajattelisi vaikka 10 vuoden ajalle levitettynä.
Lisäksi puolison listalla on myös yllättäen lahjaksi saatu reppu. Se on työpaikan antama lahja, ja siinä mielessä kinkkinen, että vaikka se hyvälaatuisena (ja onneksi ilman näkyviä yrityslogoja tms.) tulee käyttöön, ei sitä olisi itse hankittu. Me emme olisi tarvinneet uutta reppua.
Lasten kanssa on ollut ihana huomata, että vaikka heille on ostettu alkuvuonna paljon vaatetta, uutena on hankittu vain toppahanskat, toppahousut ja molemmille tennarit. Surkeaa on se, että tiedän jo nyt, että uudet toppahanskat pitää ostaa taas syksyllä, sillä tammikuussa ostetut ovat jo ihan riekaleina.
Valtaosa käytettynä hankituista lastenvaatteista on maksanut jotain viiden euron molemmin puolin. Poikkeuksen tähän tekee esikoisen piiiitkään toivoma animehuppari, joka maksoi Torissa 40 euroa + postit. Se on aika kova hinta käytetystä lastenpaidasta, mutta tässä näkee, miten monissa asioissa arvo säilyy käytettynäkin.
Viiden vaatteen raja laittaa pohtimaan omia tarpeitaan ja halujaan
Kävi haasteen kanssa meidän osaltamme miten tahansa, se on ollut hyvä takaraivossa oleva kyseenalaistaja.
Koska tiedän urheiluvaatteiden osalta joutuvani vielä tänä vuonna tekemään hankintoja, olen pystynyt paremmin pitämään kurissa ”pakko saada jotain kepeää ja pastillista” -huokailuni, joka iskee aina keväisin. Sitä paitsi tiedän, että kun kelit vain tästä vielä vähän lämpenevät, voin kaivaa esiin kesävaatelaatikon, jossa väriä, kepeitä helmoja ja monen kuukauden tauon jälkeen melkein uusilta tuntuvia vaatteita on.
Haasteessa käytettyjä vaatteita ei listaan lasketa, mutta olen kirpputorillakin pohtinut enemmän, tuleeko kyseinen vaate varmasti käyttöön. Tuntuuko se heti loksahtavan osaksi pukeutumistani, minuuttani ja garderobiani. Uffin euron päivillä olisin muuten saattanut haksahtaa muutamaan ihan kivaan vaatteeseen.
13 kiloa tekstiilijätettä vai vähemmän mutta laatua?
Joka tapauksessa tällainen pelivaraa antava haaste on todella hyvä kannustin ja peili, josta tutkailla omaa kuluttamistaan. Jotkut elävät vuosikausia ostaen pikkuhousuja myöten kaiken käytettynä, mikä on tietenkin hienoa. Mutta tällainen lempeämpi suhtautuminen on somesta lukemieni kirjoitusten perusteella houkutellut mukaan muitakin kaltaisiani, joille täyskieltäytyminen tuntuu inhalta.
Suomalainen ostaa vuodessa 820 eurolla uusia vaatteita ja kenkiä. Se on paljon rahaa, myös sillä tavalla ajateltuna, että mitä tapahtuu, kun tuon summan jakaa viiden uuden vaatteen kesken. Se tekee 164 euroa per vaate. Tuolla rahalla voi pikamuodin sijaan ostaa yrityksiltä, joiden työolot kestävät lähempää tarkastelua. Voi tukea kotimaista tuotantoa ja ohjata verovaroja Suomeen. On mahdollisuus ostaa laatua, joka kestää käyttöä ja jota tahtookin korjata sekä korjauttaa.
Ja niin olisi tulevaisuus, jossa jokaista suomalaista kohden ei vuodessa päätyisi jätteeksi kolmeatoista kiloa tekstiiliä.
Kuvissa minulla on päälläni Taukon haalari, joskus viitisen vuotta ostettu ja josta noiden vuosien aikana on muodostunut se asu, johon viedän voivani pukeutua treffeillä ja juhlissa, museossa ja illallisella, työkeikoilla ja musakeikoilla.
Mä olen viitisen vuotta seurannut omaa vaatteiden hankintaani, ja arvioinut vuosiyhteenvedossa, tuliko hankittua mieleistä, tarpeellista ja pitkäikäistä. Kirjaan ylös sekä käytettynä että uutena hankitut ja saadut. Hankintojen määrä on noin puolittunut tai vähentynyt vähän enemmänkin, ja virhehankintoja tulee nykyään harvoin. Harjaantuneesta hankinnasta huolimatta mun mielestä viisi vaatetta on tosi vähän näissä vuodenajoissa, harrastuksissa – ja sopivan vaihtelun kannalta. Ilman vaihtelun halua sillä voisi pärjätä. Viimeisinä vuosina määrä on itselläni ollut kymmenen ja kahdentoista kieppeillä. Tarpeet myös vaihtelevat, esim koronan ja etätöiden alettua tuli hankittua uusia leggareita ja kotohousuja useita pareja.
Lasten osalta olen iloinnut siitä, että heidän kasvettuaan vaatteiden määrä ja hankintatarve on vähentynyt, ja kun he itse saavat valita vaatteensa, kaikki kaapissa olevat ovat mieluisia. Se harmittaa, että näille teinipojille, joista toinen on jo aikuisten koossa, juuri mitään ei löydy kierrätettynä. Usein perusvaatteet löytyvät helpoimmin Henkkamaukasta, jossa laatu vaihtelee ja jonka vaatteiden eettisyyttä on vaikea läpinäkyvästi arvioida.
Vaatehankintojen seuraaminen konkreettisesti ylöskirjaamalla on ollut niin mielenkiintoista, että mietin, josko ensi vuonna sen jakaisi laajentaa koskemaan kaikkia materiahankintoja. Voin kuvitella, että kuten kerroit, pitkässä juoksussa siitä voisi oppia myös näkemään, mitkä ovat olleet huteja ja mitkä täyskymppejä, minkä perusteella voi sitten miettiä kulutustaan jatkossa.
Toisaalta itse koen, että voin esimerkiksi vintagevaatteita hankkia vähän löysemmin perustein, ostaa jotain hulluttelevaa ja ei niin monikäyttöistä. Jos sitten palautan vaatteen takaisin kiertoon, koen sen olleen vähän kuin vuokralla.
Meillä lapsen kasvaminen pienimpiin aikuistenkokoihin helpotti valtavasti hänelle mieluisten vaatteiden löytymistä second handina. Mutta sitten taas puolisolle löytyy tosi harvoin vaatetta käytettynä. Toisaalta se on hyväkin: selkeästi miesten vaatteiksi kategorisoitavat releet käytetään niin hyvin loppuun, että niitä ei jää kirppareilla myytäväksi.
On kyllä hätkähdyttävää. Tämä on kyllä yksi asia, mihin pyrkiminen on myös äärimmäisen vapauttavaa. Nykyään kun näkee jotain ihanaa sitä pysähtyy ihastelemaan ja sen voi pariksi päiväksi laittaa ostoskoriin odottamaan nettikaupassa, kunnes toteaa että nyt siihen ajatukseen jo kyllästyi enkä tarvitse tuotakaan. Itsellä myös tietoisena valintana rajatut säilytysmahdollosuudet ohjaa siihen, ettei vaatteita ylipäänsä voi olla enempää kuin mikä yhteen pieneen vaatekaappiin ja ulkovaatenaulakkoon menee. Uutena ostettu ahdistaa ja tuntuu typerältä ja nololta, mutta esim. lasten vedenpitävissä ulkovaatteissa joutuu välillä uuden valitsemaan. Tämä asia on tietysti tärkeä kaikkeen muuhunkin kuluttamiseen liittyen: miten hirveän määrän turhaa tavaraa ihmiset hankkii, se on ihan järjetöntä. Kaikki hullut päivät ja hintarallit toivottavasti joskus kielletään yhteiskuntavastuun nimissä.
Oi, se on just sitä, vapauttavaa! Muistan yhä, miten ihanalta tuntui, kun oltiin saatu mökin astiasto ja muu tarpeisto valmiiksi. Olin nauttinut valtavasti siitä, että olin saanut metsästää mieleisiä astioita kirppareilta, mutta kun projekti oli ohi, tunsin myös helpostusta ja keveyttä siitä, että nyt ei tarvita mitään. Ja sama pätee, kun esimerkiksi hairahtaa selaamaan Hullareiden kuvaston ja toteaa, että huh, en tarvitse yhtään mitään näistä.
Rajattu säilytystila on tosiaan hyvin tehokas tapa suitsia vaatekaappiaan. Me tehtiin vuosi sitten muutoksia säilytysjärjestykseen, kun lapset saivat omiin huoneisiinsa omille vaatteilleen säilytyksen ja minun ja puolison vaatteet siirtyivät isosta vaatehuoneesta kahteen komeroon (juu, minun vaatteet vievät suurimman osan tilasta…). Vaatehuone olisi ollut mahdollista pitää meidän vaatteiden säilytyksessä, mutta todettiin, että on mukavampaa saada se pienen eteisen jatkoksi. Kun perheessa harrastetaan monenlaista liikuntaa, on viljelypalsta ja eräillään, näihin liittyviä vermeitä, välineitä ja ulkovaatteita sekä kenkiiä on jokunen. Tämän ratkaisun myötä jouduin itse harventaa vaatekaappiani, mikä teki tiukkaa. Mutta tuntui kivemmalta voida antaa elämäntavalle tilaa, vaatteiden sijaan.
Voi kunpa rahalla saisikin laatua, mutta ei kyllä saa. On ihan tuurista kiinni miten vaatteiden kanssa käy. Puolen vuoden sisään on käynyt kahden vaatteen kanssa siten, että ensimmäisessä pesussa ovat kutistuneet yli yhden vaatekoon. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. (Reklamoin, luonnollisesti). Yhdet ovh yli 100 euron housut nyppyyntyivät kun olin käyttänyt niitä kaksi kertaa, yhteensä n. 6 tuntia (reklamoin, tietenkin), kaksi kertaa pestyt gore-housut alkoivat vuotaa (nekin reklamoin, totta kai), lapsen DrymaxX -kalvolla olevat kengät alkoivat vuotaa kolmen kuukauden jälkeen (reklamoitu), miehen lasketteluhanskoista kuoriutui pintakerros pois ensimmäisellä käyttökerralla (reklamoitu), housujen vetoketju hajosi (reklamoitu). Ja mitäköhän vielä. Pitäis reklata ovh n. 200 euron merinovillatakki koska nyppyyntyy ihan luvattoman paljon. Nämä nyt ainakin. Toivoisin todella, että muutkin reklamoisivat huonolaatuiset vaatteet koska vain sitä kautta valmistajille syntyy paine valmistaa laadukkaampia tuotteita. Onhan se vähän raskasta ja työlästäkin mutta kyllä niiden vaatteiden pitää kestää!
No voi hitto, onpa käynyt tosiaan todella kehno tuuri teillä laadun suhteen! Eikä sen tietenkään pitäisi tuurista olla kiinni, etenkin kun on tietoisesti satsannut laatuun.
Reklamointi on muuten yksi asia, jossa saisin itse aktivoitua. Onneksi puoliso meillä jaksaa niitä kirjelmöidä.
Jos on kova ostamaan kirppareilta niin voisi olla kiva jos olisi kaksi rinnakkaista kirjanpitoa. Uudet vaatteet ja käytettynä ostetut. Teilläkin käytettynä ostettua on reilusti ja sen muuttaminen ihan numeroiksi haasteeseen laskettavien rinnalle varmaan auttaisi hahmottamaan niitä paremmin. Jos olisin kova tekemään vaatteita itse niin laittaisin listalle myös itse tehdyt aina jos niitä varten on tarvinnut ostaa yli puolet materiaaleista uutena. Eli olisi kolmeosainen taulukko, jossa jokaisen kohdalla olisi uutena hankittu, itse tehty ja käytettynä hankittu.
Sitten jos veisin ajatusta vielä pidemmälle ja haluaisin tarkastella kulutustani vähän syvemmällä tasolla niin jättäisin tilan vapaalle kommentoinnille ja lisäisin sinne aina jos vaatteita on korjattu tai korjautettu.
.
Minulla on ollut viimeisen puolen vuoden sisällä tosi ristiriitainen olo kun olen joutunut ostamaan raskausvaatteita. Vaatteita, joista suurin osa on käytössä vain hetken (olen kyllä yrittänyt valita sellaisia, joita voin käyttää myöhemminkin). Osa löytyy käytettynä, mutta olen yllättynyt miten vähän löysin raskaus- ja imetysvaatteita ihan Vähänkäytetystä tai Emmystä (en ole FB:ssa, että pääsisin sitä kautta kirppisryhmien tarjonnan äärelle). Olen siis joutunut ostamaan uutena paljon enemmän kuin ajattelin. Tähän voi myös vaikuttaa kokoni, joka taas estää tietyn mallisten vaatteiden käytön ja monet imetysvaatteet ovat juuri sen tyyppisiä ja se, että en yleensä osta mustia, valkoisia tai harmaita vaatteita.
Kaikki lapsen saamiseen liittyvät minulle uudet vaatteet (U=uutena ja K= käytettynä):
kahdet äitiyskollarit U
kahdet legginsit U
kaksi T-paitaa U
kolmet imetysliivit U
kaksi imetystoppia U
imetysmekko K
kaksi imetyspaitaa K
yöpaita, joka minusta menisi kyllä ihan hyvin mekkonakin U
Pelkästään näillä siis minulla paukkuisi tuo viiden vaatteen raja mennen-tullen. Toki tässä kohtaa voisin sanoa, että ostokset jakautuvat kahdelle eri kalenterivuodelle, mutta huijaisin vain itseäni.
Niin ja tähän lisäksi kaikki vauvalle ostetut vaatteet ja tavarat!!! Iso osa on sisarusten vanhoja ja ostetuista vaatteista valtaosa käytettynä ostettuja, mutta silti meidän taloon on kannettu vuoden sisällä varmaan kolmen vuoden vaatehankinnat!¨
Ps. Onko tuolla otsikossa väärä vuosiluku?
Joo, tätä haastetta voi jokainen toteuttaa tietenkin omalla tavalla. Itsekin tahdoin nyt kirjata sivukirjanpitona julkisesti ylös myös käytettynä ostetut ja itse tehdyt sekä sellaiset uudet ostokset, joita haasteen mukaan ei lasketa. Ajatuksille ja merkinnöille jätin myös tilaa. Mutta enpä ole muistanut merkitä ylös paikattuja vaatteita, se on hyvä ja hauska lisäys! Mietin myös, että jätteeksi menevät vaatteet olisi ollut hyvä kirjata ylös, nyt kun ne alkuvuodesta ostetut toppahanskat tulivat tiensä päähän. Mutta kun en ole sitä alkuvuodesta asti tehnyt (ainakin sukkia olisi kirjanpitoon kertynyt), en ala niitä enää kirjoittaa ylös.
Mä antaisin itselleni armoa noiden raskaus- ja imetysajan vaatteiden kanssa. Itse ostin aikoinaan muutaman mekon, yhdet farkut, kahdet leggarit, rintsikoita ja muutaman paidan (jotka menivät sitten imetyksessäkin). Muistaakseni farkut ja osa paidoista oli käytettynä, mutta uutena ainakin mekot. Mutta enpä sitten muuta pitänytkään kuin niitä, minkä lisäksi kaikki sai myytyä eteenpäin sitten kun sen aika oli. Säkin varmasti tehokäytät omiasi, ja sen mitä jäljelle jää sitten aikanaan, saavat uuden käyttäjän.
Kaikki perheellistymiseen liittyvät hankinnat on tosiaan kaupungissa asuvan niin paljon helpompi tehdä käytettynä. Helsingissäkin kun on ihan vaan siihen kategoriaan keskittyneitä second hand -liikkeitä.
Ihanaa kun olette tässä mukana, mielenkiinnolla seuraan! 🙂 Ps. Vuosi kerkesi jo vaihtua jossain kohtaa, nyt on 2023 😉
Kiva kuulla, että tätä seurataan mielenkiinnolla. Ja tosiaan, näin pitkälle vuotta ehti kulua, kun kirjoitin vuosiluvun väärin haha! Luulen, että kopion sen mun puhelimen muistiosta, jonne olen otsikon kirjoittanut heti vuoden vaihduttua 😀