Tiedätkö, monta vaatetta sinä omistat? Minä en tiedä, mutta koska tykkään vaatteilla leikittelystä ja harrastan monenmoista liikuntaa, varmasti se on enemmän kuin 85 vaatekappaletta. Hot or Cool -instituutin viime vuoden lopulla julkaistun raportin mukaan kaltaiseni neljän vuodenajan ilmastossa elävä ihmispallero kuitenkin tarvitsisi hyvää elämää elelläkseen 85 vaatekappaletta.

Tässä kaikessa on kyse siitä, että maapallon lämpenemisen pysäyttämiseksi meidän pitäisi tasoittaa myös tekstiilien kuluttamisemme sellaiseksi, että maapallo sen jaksaa kannatella. Vaate- ja tekstiiliteollisuuden osuus maailmanlaajuisista päätöistä on noin 4–10 prosenttia (minkä lisäksi omatunnon painoa tulee alan eettisistä ongelmista).

Jotta vaatekaappimme ei painaisi maapallon harteilla liikaa, yksi ihminen saisi raportin mukaan ostaa uusia vaatteita vuoden aikana 5–13 kappaletta. Ja että homma olisi reilu maailmanlaajuisesti, kaltaiseni muhkean garderobin omistajalle raja on tietenkin se alhaisin, viisi vaatetta.

Maksimissaan viisi uutta vaatetta vuodessa

Tästä ajatuksesta lähti Aku Varamäen ja Julia Thurénin tämän vuoden alussa starttaama Viiden vaatteen vuosi -haaste. Sen tarkoituksena on haastaa itsensä hankkimaan vaatteita planetaarisissa rajoissa, eli rajaamaan uusien vaatteiden ostaminen vuonna 2023 viiteen vaatekappaleeseen. Tuo lukema sisältää kengät, asusteet, laukut ja sen sellaiset, mutta ei sukkia ja alusvaatteita.

Itse tehdyt vaatteet haasteessa lasketaan omatunnon mukaan. Vaikka neuloosissa toki kannattaa miettiä, tarvitseeko tosissaan viidennen kirjoneulepaidan, monesti käsityöt ovat niin suuritöisiä, että niitä ei ihan hetken huumassa hankita ja tehdä. Lisäksi käsityötaidot ovat tärkeitä – haasteessa kun halutaan painottaa myös korjaamisen ja huollon tärkeyttä.

Haasteeseen löysyyttä antaa mahdollisuus hankkia viiden uuden vaatteen lisäksi vaatteita second handina. Tätä on myös kritisoitu, sillä kirpputorit lietsovat ostosmaniaa ihan yhtä lailla. Ja se on totta, yltiöpäistä kuluttamista second handinakin on tietenkin suotavaa välttää. Mutta kuten Akukin on puhunut, uskon kirpputorien toimivan porttiteoriana; kun oppii miettimään hankintoja tehdessään ensin käytettynä hankkimista, alkaa siinä sivussa samalla ylipäätään miettiä kuluttamistaan.

Oman pullean ja yli 85 vaatekappaleen garderobini aarteistakin arviolta yli 90 prosenttia on käytettynä ostettua, ellei niitä alusvaatteita ja sukkia lasketa.

Lapsiperhe mukana haasteessa

Me päätimme perheenä lähteä mukaan haasteeseen, vaikka jo alkuvuodesta mietin, että viisi uutta vaatetta saattaa paukkua ainakin minulla ja lapsilla rikki vuoden aikana.

Itselläni urheiluvaatteet alkavat olla niin haisevia ja saumoistaan niin monet kerrat paikattuja, että uusia on vielä tämän vuoden aikana hankittava. Eikä esimerkiksi merinovillavaatteita tai minulle sopivan pitkiä housuja löydy käytettynä ihan helposti tai vaikeastikaan. Ja lapset taas kasvavat ja kirjaimellisesti kuluttavat vaatetta hurjaan tahtiin.

Mutta on mielenkiintoista ja tärkeää kiinnittää huomiota ostoksiinsa. Itse esimerkiksi luulin, että en viime vuonna ostanut yhtäkään vaatetta uutena, mikä olikin totta. Mutta sen sijaan laskeskelin saaneeni yhteistyökumppaneiltani seitsemän vaatetta ja yhdet bikinit. Kotimaisten vastuullisten toimijoiden valmistamia vaatteita, mutta yhtä kaikki: hurja määrä uusia vaatteita melkein huomaamatta!

Nyt päätinkin merkitä ylös ihan kaikki vaatehankinnat, olivat ne sitten uusia, uutena saatuja, tehtyjä tai käytettyjä. Lisäksi merkitsen ylös ihan jokaiset sukat, kalsarit ja rintsikat, jotka perheenjäsentemme vaatekaappiin tänä vuonna päätyy.

Perheen ostetut vaatteet 2023 – tammikuu, helmikuu, maaliskuu

Minkälaista vaatetta kotimme ulko-ovesta on sisään kannettu tänä vuonna? Tässä vuoden ensimmäisen neljänneksen vaatehankinnat ja muut pukineet, joita boldattuna haasteeseen saldoa keräävät:

Tammikuu:
  • Tehty: Hanne sai valmiiksi itselleen kaarrokevillapaidan. Esikoiselle Hanne teki pipon, jossa osittain kierrätyslangat.
  • Käytettynä: Esikoiselle ruskeat leveälahkeiset housut.
  • Uutena: Kuopukselle ostettiin toppahanskat.
  • Erityistä: Hautajaisvaatteista osaa lainattiin, eikä näin tarvinnut ostaa kenellekään mitään uutta.
Helmikuu:
  • Käytettynä: Esikoiselle pitkähihainen ohut mintunvihreä neulepaita, vaaleanpunainen neuletakki ja mustat leveät trumpettihousut. Kuopukselle Addun huppari, pyjamahousut, vaalea puvuntakki kesän juhliin, Addun collegehousut ja Niken collegehousut. Hannelle Leviksen collegepaita ja hippikaapumekko.
  • Uutena: Puolisolle kaksi alpakkavillaista neuletta (yhteistyö) ja kahdet bokserit. Esikoiselle toppahousut ja merinovillasukat. Hannelle hiihtomonot (vanhoista halkesi pohja).
Maaliskuu:
  • Tehty: Suomenlampaan villasta kypärämyssy Hannelle.
  • Käytettynä: Esikoiselle anime-huppari. Kuopukselle Jurasic park -huppari, Gugguun collarihousut ja mustat kangastennarit. Hannelle ruskea pitkä mekko graafisilla kuvioilla.
  • Uutena: Esikoiselle kuusi paria sukkia Lindexiltä. Hannelle yhdet ohuet merinovillasukat. Molemmille lapsille Reiman tennarit (saatu PR-kappaleena). Puolisolle reppu (työpaikan lahja).
  • Erityistä: Hanne hankki luisteluseuran jääshow’n esiintymisvaatteita kirpparilta: vihreä villableiseri, violetti villabaskeri ja henkselit. En olisi näitä hankkinut muuten, mutta henkselit ja villabaskeri jäänevät käyttöön arjessakin.
Uudet vaatteet tähän mennessä:
  • Hanne: 0
  • Puoliso: 3
  • Esikoinen: 2
  • Kuopus: 2

Huomioita Viiden vaatteen vuosi -haasteen ensimmäisistä kuukausista

Ensinnäkin; vasta ostosten ylös kirjaaminen paljastaa, minkälainen vaateralli meillä pyörii. Ja toisekseen, en olisi ikinä uskonut, että numerot ovat näin kuin nyt ovat. Puolisolla eniten ja minulla vähiten! Syitä siihen on muutamia.

Ensinnäkin en nyt merkinnyt itse tekemiäni vaatteita, yhtä villapaitaa ja yhtä kypärämyssyä, itselleni uusiksi vaatteiksi. Katsotaan, josko voin ottaa loppuvuodesta tiukemman kurin ja sisällyttää ne sinne jälkikäteen. En myöskään kirjannut uuden ostamiseksi uusia hiihtomonoja, sillä ne menevät enemmän harrastusväline puolelle, vaikka puettavat ovatkin ja siksi listoilla mukana.

Puolison vaatekaappi taas sai juuri tänä vuonna kaksi uutta paitaa, vaikka noin muuten pitkässä juoksussa hän hankkii perheessämme aivan varmasti vähiten uusia vaatteita – ja nekin liittyvät yleensä liikunta- tai eräharrastuksiin. Mutta uusille monikäyttöisille villapaidoille toden totta oli tarve, vaikka ne vääristävätkin kirjanpitoa, jos sitä ajattelisi vaikka 10 vuoden ajalle levitettynä.

Lisäksi puolison listalla on myös yllättäen lahjaksi saatu reppu. Se on työpaikan antama lahja, ja siinä mielessä kinkkinen, että vaikka se hyvälaatuisena (ja onneksi ilman näkyviä yrityslogoja tms.) tulee käyttöön, ei sitä olisi itse hankittu. Me emme olisi tarvinneet uutta reppua.

Lasten kanssa on ollut ihana huomata, että vaikka heille on ostettu alkuvuonna paljon vaatetta, uutena on hankittu vain toppahanskat, toppahousut ja molemmille tennarit. Surkeaa on se, että tiedän jo nyt, että uudet toppahanskat pitää ostaa taas syksyllä, sillä tammikuussa ostetut ovat jo ihan riekaleina.

Valtaosa käytettynä hankituista lastenvaatteista on maksanut jotain viiden euron molemmin puolin. Poikkeuksen tähän tekee esikoisen piiiitkään toivoma animehuppari, joka maksoi Torissa 40 euroa + postit. Se on aika kova hinta käytetystä lastenpaidasta, mutta tässä näkee, miten monissa asioissa arvo säilyy käytettynäkin.

Viiden vaatteen raja laittaa pohtimaan omia tarpeitaan ja halujaan

Kävi haasteen kanssa meidän osaltamme miten tahansa, se on ollut hyvä takaraivossa oleva kyseenalaistaja.

Koska tiedän urheiluvaatteiden osalta joutuvani vielä tänä vuonna tekemään hankintoja, olen pystynyt paremmin pitämään kurissa ”pakko saada jotain kepeää ja pastillista” -huokailuni, joka iskee aina keväisin. Sitä paitsi tiedän, että kun kelit vain tästä vielä vähän lämpenevät, voin kaivaa esiin kesävaatelaatikon, jossa väriä, kepeitä helmoja ja monen kuukauden tauon jälkeen melkein uusilta tuntuvia vaatteita on.

Haasteessa käytettyjä vaatteita ei listaan lasketa, mutta olen kirpputorillakin pohtinut enemmän, tuleeko kyseinen vaate varmasti käyttöön. Tuntuuko se heti loksahtavan osaksi pukeutumistani, minuuttani ja garderobiani. Uffin euron päivillä olisin muuten saattanut haksahtaa muutamaan ihan kivaan vaatteeseen.

13 kiloa tekstiilijätettä vai vähemmän mutta laatua?

Joka tapauksessa tällainen pelivaraa antava haaste on todella hyvä kannustin ja peili, josta tutkailla omaa kuluttamistaan. Jotkut elävät vuosikausia ostaen pikkuhousuja myöten kaiken käytettynä, mikä on tietenkin hienoa. Mutta tällainen lempeämpi suhtautuminen on somesta lukemieni kirjoitusten perusteella houkutellut mukaan muitakin kaltaisiani, joille täyskieltäytyminen tuntuu inhalta.

Suomalainen ostaa vuodessa 820 eurolla uusia vaatteita ja kenkiä. Se on paljon rahaa, myös sillä tavalla ajateltuna, että mitä tapahtuu, kun tuon summan jakaa viiden uuden vaatteen kesken. Se tekee 164 euroa per vaate. Tuolla rahalla voi pikamuodin sijaan ostaa yrityksiltä, joiden työolot kestävät lähempää tarkastelua. Voi tukea kotimaista tuotantoa ja ohjata verovaroja Suomeen. On mahdollisuus ostaa laatua, joka kestää käyttöä ja jota tahtookin korjata sekä korjauttaa.

Ja niin olisi tulevaisuus, jossa jokaista suomalaista kohden ei vuodessa päätyisi jätteeksi kolmeatoista kiloa tekstiiliä.

Kuvissa minulla on päälläni Taukon haalari, joskus viitisen vuotta ostettu ja josta noiden vuosien aikana on muodostunut se asu, johon viedän voivani pukeutua treffeillä ja juhlissa, museossa ja illallisella, työkeikoilla ja musakeikoilla.

Jaa