Osallistumme perheen kanssa tänä vuonna Aku Varamäen ja Julia Thurénin vuoden alussa starttaamaan Viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. Sen tarkoituksena on haastaa itsensä hankkimaan vaatteita planetaarisissa rajoissa, eli rajaamaan uusien vaatteiden ostaminen vuonna 2023 viiteen vaatekappaleeseen. Tuo lukema sisältää kengät, asusteet, laukut ja sen sellaiset, mutta ei sukkia ja alusvaatteita. Itse tehdyt vaatteet lasketaan omantunnon mukaan.
Alkuvuosi meni haasteen osalta ihmeen kepeästi. Hankimme jo ennen haastetta vaatteet mahdollisuuksien mukaan käytettynä, niin ekologisista kuin eettisistä syistä, mutta omien vaatteideni kohdalla myös siksi, että pidän menneiden aikojen tyyleistä. Lisäksi vaatteiden laatu ja materiaalit olivat ennen vuosituhannen vaihdetta ihan eri sorttia kuin nyt. Vanhat laadukkaat vaatteet tuntuvat hyvältä ja kestävät käyttöä sekä huoltoa.
Alkuvuoden vaatekirjanpidon kertaus
Itse säilyin vuoden ensimmäiset kolme kuukautta nollilla uusien vaatteiden hankkimisen suhteen. Ei ollut mitään akuutteja tarpeita (paitsi kai mahdoton toive löytää sopivat kuorihousut talvipyöräilyyn), minkä lisäksi varmistelin tarvettani vuoden aikana hankkia vielä uusia sporttivaatteita, joita on hankala löytää käytettynä.
Lapsille hankittiin uutena tennarit molemmille ja lisäksi toiselle toppahanskat ja toiselle toppahousut. Se on vallan hyvä tulos siihen nähden, että sen lisäksi, että koululaiset kasvavat, he myös kirjaimellisesti kuluttavat vaatteita.
Puolison kohdalla kirjanpitoon tuli kolmen uuden vaatteen yllätyspylpyrä, vaikka hän keksi kahdenkymmenen vaatteen kapselivaatekaapin jo ennen kuin sellainen lanseerattiin markkinoille. Hän käyttää muutamia samoja vaatteita ”suoraan pyykkinarulta päälle” -taktiikalla ja hankkii uusia vaatteita ääriharvoin. Mutta juuri tänä vuonna ne yli kymmenen vuotta sitten hankitut paidat ovat alkaneet nuhjuuntua hämähäkinseitiksi.
Kaikki perheemme alkuvuoden hankinnat, myös käytettynä hankitut sekä laskujen ulkopuolelle jäävät alusvaatteet sun muut, löytyvät listana täältä.
Perheen ostetut vaatteet 2023 – huhtikuu, toukokuu, kesäkuu
Minkälaista vaatetta kotimme ulko-ovesta on sisään kannettu alkuvuoden jälkeen? Tässä vuoden toisen neljänneksen vaatehankinnat ja muut pukineet, joista boldattuna haasteeseen saldoa keräävät:
Huhtikuu:
- Käytettynä: Hannelle punainen Frida Kahlo -paita ja valkoinen Nanson aluspaita. Esikoiselle vaaleanpunainen huppari.
- Uutena: Puolisolle Buffin kauluri ammattiliitolta (tuli lehden mukana, ei voinut kieltäytyä). Lapsille kuusi paria neulehanskoja (vanhoja oli jäljellä vain yksi pariton). Hannelle pieni villasta neulottu kolmiohuivi, saatu Myssyfarmilta.
- Erityistä: Lasten vanhoja vaatteita ja kamoja myynnissä Kidialla. Pakattiin talvivaatteet varastoon ja kaivettiin kesävaatteet esiin – mikä määrä ”uusia” vaatteita kaapissa!
Toukokuu: (jolloin aloin kirjoittaa kirppisostosten hinnat sekä – jos mahdollista – merkit ylös)
- Käytettynä: kuopukselle Pomp De lux -collarit 6 euroa. Esikoiselle Conversen tennarit 15 euroa ja vaaleanpunaiset tennarit, 8 euroa. Hannelle keltainen ja sopivan vintagenuhjuinen Marc O’Polo -teeppari ”sun please” -tekstillä, 4 euroa. Nappikset kuopukselle, 8 euroa.
- Uutena: Kuopukselle jalkapallosukat ja pakkaus normisukkia. Esikoiselle pakkaus sukkia.
Kesäkuu:
- Käytettynä: Kuopukselle Puman T-paita, 7 euroa. Esikoiselle valkoinen H&M puuvilla-pellavamekko, 5 euroa, manga-käsilaukku, 4 euroa, vaaleanpunainen lyhyt huppari, 3 euroa, mintun vihreä ribbi t-paita, 2 euroa, vaaleanpunaiset collegehousut, 4 euroa ja vanhasta lakanasta ommeltu Hello Kitty -pikkulaukku (pohdin, onko tämä uusi, mutta jämäkankaista ommeltuna sujautan sen käytettyihin).
- Uutena: Molemmille lapsille merinovillasukat. Esikoiselle pakkaus pikkareita ja Vimman hävikkikankaista ommeltu lakki (yllärinä jäätelöfirman PR-lähetyksen mukana). Kuopukselle joukkueen pelipaita, pelishortsit, joukkueen omat pelisukat. Kuopus sai myös pitkän toivomisen (ja kirpputorikyttäyksen) jälkeen itselleen Pukki-fanipaidan. Hannelle yksi pari sukkia (saatu PR-lahjana), Koskenkorvan Trahteerin saunatrikoot yökkäriksi (saatu PR-lahjana) ja Ratian pellavapöksyt (saatu osana kaupallista yhteistyötä).
- Erityistä: Hannen vaatteita myynnissä aikuisten Kidialla.
Uusien vaatteiden lukumäärä tähän mennessä (tammi-kesäkuu):
- Hanne: 3
- Puoliso: 4
- Esikoinen: 6
- Kuopus: 8
Lukemat pitävät sisällään:
- Hanne: Myssyn pieni villainen kolmiohuivi (saatu PR-lahjana), Koskenkorvan Trahteerin saunatrikoot yökkäriksi (saatu PR-lahjana) ja Ratian pellavapöksyt (saatu osana kaupallista yhteistyötä).
- Puoliso: Kaksi Alpan neuletta (saatu osana kaupallista yhteistyötä), reppu (lahja työpaikalta), Buffin kauluri (saatu ammattiliitolta).
- Esikoinen: Reiman tennarit (saatu PR-lahjana), toppahousut, kolme paria neulehanskoja, lakki (saatu PR-lahjana).
- Kuopus: Reimat tennarit (saatu PR-lahjana), toppahanskat, kolme paria neulehanskoja, joukkueen pelipaita ja shortsit, Pukki-fanipaita.
Haasteen kompastuskivenä lasten parittomat neulehanskat
Hemmetin neulehanskat. Niihin sitten kosahti lasten haaste, jo tässä vaiheessa vuotta. Lapsille kirjaantui kolme uutta vaatetta kumpaisellekin hanskoista, joista osa on luultavasti hukassa tai sormenpäät reikäisinä jo nyt, kun niitä pian pitää taas kaivaa esille. Vaikka on eri asia ostaa uutena vaikkapa kuudet tennarit kuin kuudet neulehanskat, haasteen säännöt ovat selvät ja minä sen edessä nöyränä.
Lasten uusien vaatteiden saldoa kartuttivat myös kuopuksen harrastustaan varten tarvitsemat joukkuevaatteet. Samat pelikamat päällä kuitenkin myös treenataan ja ylipäätään hengataan ihan koko ajan, joten näiden kanssa en nieleskele lainkaan. Sen sijaan Pukki-fanipaitaan minua sai ylipuhua tovin, mutta onneksi puoliso ymmärtää paremmin fanituskulttuuria ja sellaisen lapselle osti. Paita päällä nukuttaisiinkin, jos en sanoisi, että yöksi sentään muuta kuin muovimateriaalia päälle.
Tätäkin vielä käy; pyytämättä ja yllättäen saadut vaatelahjat
Tämän kuukauden aikana perheemme uusien vaatteiden pottia kerryttivät peräti kolmin kappalein yllätyksenä tulleet vaatteet. Puoliso sai Buff-kaulurin ammattiliiton lehden mukana. Sinällään liikkuvaisessa perheessämme noita kaulureita kuluu ja tämäkin on tullut käyttöön, mutta juuri nyt emme olisi sellaista varsinaisesti tarvitsemalla tarvinneet.
Oman työni kautta taas tuli esikoisen (vähäiseen) käyttöön päätynyt kierrätyskankaista valmistettu lakki. Se tuli yllätyksenä jäätelöfirman lähettämän PR-paketin mukana, ja vaikka lakki on päheä ja lähetyksen takana olevan firman arvot kohdillaan, on kieltämättä outoa etenkin tässä ajassa lähettää vaatteita yllätyksenä. Paketin lähettämiseen kysyttiin lupaa, mutta itselleni ei tullut mieleenikään varmistaa, ettei jäätelön messissä tule vaatteita. PR-lähetyksissä usein on mukana jotain ekstraa, mutta ne ovat yleensä syötävää, kukkia tai muuta pientä käyttötavaraa. Tämän paketin mukana tulivat myös sukat, mutta ne koen ihan eri jutuksi kuin hatun, kunhan vain koko mätsää (onneksi minulle mätsäsi!).
Kurkistus vaikuttajaelämään, joka näkyy minunkin uusissa vaatteissani
PR-lahjana tuli myös tämän vuoden ensimmäinen uusi vaatteeni; Myssyn pieni villainen kolmiohuivi. Siitä olisin voinut kieltäytyä, mutta tajusin vasta kotona, että oho. Kävi nimittäin niin, että olin piipahtamassa mediapäivillä, jossa oli useita brändejä esittelyssä, myös Myssy. Jäin toviksi juttelemaan tutun ja ihanan brändin myssymummojen ja muun jengin kanssa. Siinä turinoidessa eräs mummoista sujautti minulle pienen pussukan, jonka otin miettimättä, kiittäen ja hymyillen vastaan.
Kotona avasin pussukan, josta löytyi myssymymmojen kotimaisesta lampaanvillasta neuloma huivi. Ihana ja monikäyttöinen pikkuhuivi, jota olen käyttänyt usein niin päässä kuin kaulalla. Silti en ihan tiedä, olisinko tahtonut puolivahingossa käyttää siihen viiden vaatteen optiosta yhtä, etenkin kun olisin voinut nopeasti ja helposti neuloa itse sellaisen jämälangoista.
Kesäkuun aikana minun vaatekaappini tuli vielä kaksi uutta vaatetta, nekin duunini kautta saatuja. What a rought influencer life! Sain Koskenkorvan Trahteerin saunatrikoot lahjaksi ollessani duunireissussa Pohjanmaalla. Niistä olisi voinut kieltäytyä, mutta trikoiden menneisiin aikoihin viittaava muotokieli ja kotimaisuus kankaan kudontaa myöten miellytti. Minulla oli tarve kesäyökkäreihin ja arvelin näiden olevat siihen hyvät. Ja onneksi olivat, olen nukkunut kaikki kesän helleyöt näyttäen siltä, että olen painimista harrastava menneiden aikojen uimari.
Ratian pellavapöksyjen ympärille tehdystä vaikuttajayhteistyöstä taas olin itse yhteydessä mediatoimistoon. Olen yrittänyt parin vuoden ajan etsiä kirpputoreilta tuloksetta leveälahkeisia ja kesäiseen säähän sopivia pöksyjä, joissa on korkea vyötärö ja 179 sentin varteeni sopivasti pituutta. Yksi tärkeä toive oli se, että ne voisi kiskaista viileinä kesäiltoina kesämekkojen alle. Sen tehtävän uudet housuni ovat täyttäneet, ja ne päällä on oleiltu niin museoissa, työpöydän ääressä kuin mökillä metsäläistyen.
Viiden vaatteen vuoden herättämät ajatukset puolivälissä haastetta
Vaikka haaste singahti punaiselle lasten osalta jo tässä vaiheessa vuotta, en silti pidä haastetta epäonnistuneena. Sen tärkein anti on ollut nimenomaan haastaa. Se on saanut punnitsemaan vaatteiden hankintaa eri tavalla, kysymään itseltään vielä sen kymmenenenkin kerran, tarvitaanko vaatetta varmasti, tuleeko se varmasti käyttöön.
Ja juu, on toki ollut myös pysäyttävää huomata, miten paljon kaltaistani someammattilaista koskettavat erinäiset PR-lahjat. Luulin oikeasti olevani (omasta halustani) aika ulkokehällä siinä hommassa, mutta niinpä vain jokainen uusi vaatteeni tänä vuonna on päätynyt minulle jotenkin työni kautta.
Ylipäätään vaateralli on aikamoista, kun kaiken kirppariostoksia myöten kirjaa ylös. Huomaan, että vähän hävettää näitä julkisesti kertoa. Ja silti tuntuu, että lapsilla on koko ajan garderobeissaan vain rikkinäisiä, ikitahraisia tai liian pieniä vaatteita!
Olen laittanut ihan eri tavalla merkille myös sen, miten ihanaa vaihtelua vuodenajat ja kausivaatteet pukeutumiseen tuovat. Me pidämme huonelämpötilat talvisin aika matalana, joten itse pukeudun vilukissana silloin päästä varpaisiin ja kerroksittain villaan. Kesällä taas kuljen varpaat paljaina, hulmuhelmoissa ja pellavissa. Siksi keväisin ja syksyisin vaihdan lähes koko vaatekaapin sisällön: uusi kausi sisään ja vanha yläkaappiin jemmaan. Joka kerta, puolen vuoden tauon jälkeen, vanhat vaatteet tuntuvat kuin uusilta.
Ihan pian saa taas kaivaa villavaatteet esiin ja alkaa kerrostamaan kesää vaatetuksesta hiljalleen pois. Vaikka viitisen kuukautta sitten tuntui, että en ikinä voisi kyllästyä lyhykäisiin helmoihin, heleisiin väreihin ja rapean ohueksi kuluneeseen pellavaan, niin vain ajatus poolokauluksista, pehmoisista neuleista ja jopa villasukkahousuista tuntuu kivalta taas.
Noi neulehanskat kuuluu mun mielestä lapsella sukkien kanssa samaan joukkoon eikä niitä tarvitsisi laskea. Niitä hukkuu ja hajoaa yhtä mystisesti kuin sukkiakin. 🙂
Hahah, no ihan tottahan tämä sinällään on. Mutta kun olen tällainen sääntöorientoitunut ja asusteet kuuluvat laskettaviin vaatteisiin, siihen olen nöyrtynyt 🙂
Kiitos kirjoituksesta. Jos tästä saa äänestää niin mä sanon kyllä, että lasten hanskoja ei ainakaan lasketa 🙂
Jos saan hetken purkaa ahdistusta, niin kyllä tämä 5 vaatteen haaste saisi olla ihan laki. Vuosittainen vaatekortti vaan kaikille verottajalta. On ihan järkyttävää katsoa noita sheinien voittokulkuja maailmalla (ja Suomessa), Ghanan vaate-kaatopaikkoja, satunnaisesti feediin pölähtäviä somettajia jotka kauhistelevat miten laittoivat viime kevään muotia päälle ja näillä kolmella uudella rätillä sitä voi hei tuunata… Hrrh.
Ymmärrän niin ahdistuksen! Just ne mediassa (onneksi!) näkyneet kuvat siitä, miten vaatekaatopaikat näkyvät jo avaruuteen asti, huhuh! Ja Sheinit, miten voi olla. Noita ultrapikamuodin vaatteita on alkanut nyt näkyä myös kirpputoreilla, mikä on muistuttanut itseäni siitä, että mutkan kautta kirpputoritkin voivat olla osa ongelmaa. ”Vanhoista rytkyistä” on helppo päästä eroon. En tiedä, onko se ratkaisu, että osa kirpputoreista ei suostu ottamaan ultrapikamuotia myyntiin, vai päätyvätkö vaatteet silloin suoraan roskiin. Itsekään en suostu ostamaan ultrapikamuotia käytettynä, vaikka lapsi on sellaisia välillä kirpputorilla pyytänyt. Ihan periaatteesta en, mutta siksikin, että laatu on ihan vain koskettamalla tai saumoja vilkaisemalla ala-arvoista. Muuten käytettynä kyllä ostan sellaisiakin merkkejä, joita uutena välttelen, kunhan materiaalilista lupailee kestävää vaatetta.
Haasteen alullepanija täällä hei! Olipa ihana kurkata teidän vaatekaappeihin!
Muutamasta vaatekappaleesta kyllä tekisi mieli antaa synninpäästö. Ensinnäkin nuo jo mainitut lasten hanskat – ihan hirveän pieniä vaatekappaleita, joita en kyllä laskisi edes kunnon vaatteiksi. Ylipäätään lasten kohdalla viisi vaatetta on aika nafti – itse ajattelen että jokaiselle perheenjäsenelle on painonsa puolesta aikuisen viiden vaatteen painon verran vaatekiintiötä. Perusteluna tässä se, että vaatehaasteen pohjalla käytetyn tutkimuksen päästölaskelmissa on käytetty co2e per kilo, ja koska lastenvaatteet voivat olla aika paljonkin pienempiä kuin aikuisten vaatteet, voi niitä myös hankkia samoissa päästörajoissa vähän enemmän. Hieman helpotusta elämään lasten kasvaessa ulos vaatteistaan!
Reppua en myöskään itse laskisi mukaan, mutta tämä on omaa tulkintaani. Alkuperäisessä tutkimuksessa ei ollut erikseen mainintaa asusteista, joten tämä jää vähän omantunnonkysymykseksi. Itse lasken vain vaatteet. (Buffi ja pikkuhuivikin on kyllä tosi pieniä vaatteita, mutta laskisin ne silti mukaan.)
Haasteen tarkoitus ei tokikaan ole ruoskia itseään jokaisesta yli viiden vaatteen menneestä vaateparresta, vaan herätellä pohtimaan omaa kulutustaan ja tässä olikin kiva lukea analyyttista pohdintaa vaatteista ja niiden liikkeistä sisään ja ulos kotoa. Pois häpeä, minusta teidän vaatehankinnoissa ei ole mitään hävettävää vaan vaikuttaa ihan normaalilta ja keskivertosuomalaiseenkin verrattuna jopa maltilliselta meiningiltä! Toki viidessä vaatteessa pysyminen on se tavoite, mutta arvelisin että omalla laskutavallani te olette vielä kirkkaasti turvallisilla vesillä. Ja lisäksi sinähän olet oikea inspiraation lähde siinä mitä planetaariseen vaatekaappiin tulee!
Kiinnostava huomio muuten tuo influencer swagin määrä. Tässä haaste on minusta juuri parhaimmillaan, että se paljastaa mitä kaikkea kotiin tuleekaan ja saa pohtimaan sitä kriittisesti.
Jatka vaan samaan malliin ja toivottavasti saadaan lukea vielä uusi raportti, kun vuosi on lopussa!
Noiden hanskojen jälkeen teki kyllä mieli heittää kirjaimellisesti hanskat tiskiin 😀 Pidän ne nyt siellä vielä mukana, mutta katsotaan sitten loppuvuodesta hölläänkö ja tiputan pois. Tässä syksyllä nimittäin on täydennetty koko perheen urheiluvaatevarastoja, ja jos vain löytyisi sopivat, edelleen kaipaan uusia ei-ikihaisevia juoksuhousuja. Että älä vielä annan syynninpäästöä!
On tosiaan ollut jännä nähdä, miten paljon itseänikin koskettavat ilmaisvaatteet (laskin jo viime vuonnakin tämän haasteen innoittamana, että jokainen uusi vaate oli työn kautta saatu). Mutta vielä enemmän on ihmetyttänyt, että tämä koskee myös puolisoani, jonka työ ei ole mitenkään julkista. Hänkin on saanut tuon huivin ja repun lisäksi myös muuta kamaa, kuten juomapullon, kalenterin yms. Itse sentään (yleensä) voin kieltäytyä pr-lahjoista, kun niiden lähettämisestä (yleensä) kysytään.
Raporttia seuraa taas syyskuun jälkeen ja sitten joulukuun jälkeen. Ja kauhistuttaa jo valmiiksi…
Hei ihan mahtavaa pohdintaa taas kerran ja vertaistukea näiden lahjojen suhteen, meillä ollut lasten osalta haastavinta sukulaisilta tulleet lahjavaatteet (kysymättä saako tuoda) ja rohkeaa avata oman perheen kulutusta näin tarkasti, kiitos upeasta kirjoituksesta! 🙂
Kysymättä tulleet lahjavaatteet, oi että. Hyvää hyvyyttäänhän niitä varmasti annetaan, mutta kun äh. Meille niitä enää harvemmin tulee, kun ollaan uskallettu siitä suoraan sanoa. Ja joo, jos joku miettii, kyllä se vaatii uskallusta ja oikeaa hetkeä, ettei loukkaa toista. Ja ollaan me myös pyydetty toisinaan lahjaksi vaatteita. Ollaan saatu pyynnöstä lahjaksi ainakin toppahaalari ja housuja lapsille. Ja neulovalta anopilta villapaitoja, -sukkia ja -lapasia <3
Lapset ovat nyt myös keksineet, että pyytävät isovanhemmilta joululahjaksi eräitäkin tennareita, joita minä en suostu (uutena) ostamaan, heh.
Kiitos kiitoksista, kieltämättä nolottaa ja pelottaa kulutustaan näin tarkasti julkisesti avata.
Viiden vaatteen osto saisi olla laki….. yes en osta joka vuosi yhtään vaatetta, en uutena enkä käytettynä, koska ei ole varaa. Koska asun kaukana kulutuskeskuksista ei ole mahdollisuutta ostaa laadukkaita käytettyjä vaatteita. Mutta lakina tämä olisi kutkuttava ajatus, jos siihen saisi tällä tavalla myös jonkun ostokortin kelalta niin saisin vihdoinkin ensi talvena uudet talvisaappaat.
Joo, vaateteollisuus kaipaisi todella kovasti yhteiskuntien painetta osakseen, että hommaan tulisi edes joku roti. Vaikka yksittäisten ihmisten teoilla on toki vaikutusta, muutokset lähtevät yhteiskuntatasolta.
Kiitos Hanne vaateanalyysistä ja kivoista kuvista! Itsekin olen alkanut ostaa vaatetta käytettynä. Silloin on niin kiva, kun löytää sopivan käytetyn vaatteen. Sitä käyttää sitten ihan ilokseen. Ja sitten on harmi kantaa rikkinäiseksi kulunut vaate tekstiilikierrätykseen, tätäkin on jo tapahtunut, kun ei tiedä mistä ja koska löytää uuden sopivan.
Olen myös pitänyt kirjaa uusista vaatteista ja olen tähän mennessä ostanut 4. Sen verran rahaa vaatteisiin on mennyt (siis ajattelen näin nuukaillen), että voisin yrittää kiristää rahallista kulutusta ensi vuonna. Paitsi siis jos jokin oleellinen vaate hajoaa.
Se on niin tyydyttävää, kun löytää etsimänsä vaatteen käytettynä! Esimerkiksi: olin jo antamassa itselleni luvan ostaa farkut uutena, sillä täydellisten löytyminen ei vain ole onnistunut vuosienkaan kirpparitonkimisen jälkeen (parit melkein-täydelliset onneksi on). Mutta sitten yhtäkkiä nyt syksyllä kirppisrekissä (josta etsin lapselle housuja) löytyi täydellisesti minun kokoani (myös tarpeeksi pitkät lahkeet!) olevat farkut, täydellisessä mallissa ja täydellisessä materiaalissa (ei elastaania mukana). AH!
Hauska kuulla, että olet myös pitänyt kirjaa uusista vaatteista. Niiden ylöskirjaaminen on ollut ainakin itselleni tosi silmiä avaavaa.