Terveiset jostain raideväliltä Helsinki–Vaasa. Vielä aamulla istuimme ruokapöydän ääressä hiljaisina ruisleipää järsien, hallituksen tieodotustilaisuutta kuunnellen ja epävarmoina joulunvietosta.
Lapset ovat olleet koko viikon pois koulusta, jossa koronatilanne on räjähtänyt. Mitään virallista ilmoitusta asiasta ei ole saatu, mutta onneksi vanhempien WhatsApp-ryhmät ovat piipanneet tiuhaan. Huolestuttavan tiuhaan. Alkuviikosta jonotin kaupungin koronainfoon useamman tunnin vain saadakseni tietää, että mikään ei ole varmaa kuin se, että kaikki on epävarmaa. Naapureiden kanssa on jaettu vinkkejä, mistä vielä saattaisi saada kaikkialta loppuneita kotitestejä.
En olisi nähnyt, että tämäkin joulunalusaika menee tähän. Olen nojannut THL:n vakuutteluihin siitä, että jos vain jengi on oireetonta, joulua voi viettää normaalisti. Melkein leikkasin niitä otsikoita irti sanomalehdestä, että ei kukaan voisi tulla enää muuta sanomaan. Jotain turtumista se kai on, kun viime jouluisten itkujen sijaan kaikki olivat vain lakonisen pettyneitä, kun sitten lopulta taaskaan mikään normaali ei enää ollutkaan varmaa.
Kun kotitestit näyttivät tänäänkin negatiivista, teimme päätöksen. Me lähdemme, sillä junalla, millä alun perin tarkoitus olikin.
Muutamassa tunnissa pakkasimme kamat, paketoimme lahjat ja siivosimme kodin. Palautettiin kirjoja kirjastoon, vietiin roskat, keitettiin kahvia termariin, ripustettiin aamulla koneeseen laitetut pyykit kuivumaan. Oli helpottavaa vihdoin tietää, mitä tuleman pitää ja toimia sitä mukaa.
Mitä pidemmälle pohjoiseen juna suuntaa, sitä valkoisemmaksi maa muuttuu. Sitä rauhallisemmaksi kehon surina alkaa käydä.
Kirjoja, lautapelejä ja takkatulta. Juoksulenkkejä valoisaan aikaan. Saunasta suoraan lumihankeen juoksemista. Neulomista ja joululeffoja. Aamuja ilman herätyskelloja ja iltoja ilman aikatauluja. Puhelimen lähellä nollaa pysyviä ruutuaikoja. Saaristolaislimppua merilevä”mädillä” ja vihreitä kuulia. Ja aivan varmasti myös hermoja kiristävää kinastelua ja mökää sekä tylsistymistä, minkä arvoa lapset eivät vielä ymmärrä.
Seuraavana, mummila.
Ihanaa että pääsitte lähtemään, ja lähditte! Oletan että rokotukset on otettu, joten hyvillä mielin vaan joulun viettoon! Rauhallista joulua!
Meillä joulun suunnitelmat vaihtui vanhempien WA-ryhmän piippauksien jälkeen tehdyn kotitestin plussaan (lapsen, aikuisten negat kuten myös kaikkien muiden luokan vanhempien…muttei levitä lasten kesken tää tauti ei). Onneksi lapsi on about niin vähän kipeä kuin voi olla, joten ehkä tää tästä. Ja onni, että testi tehtiin jo alkuviikosta, eikä lähdön aamuna (niinkuin alunperin tarkoitus oli, silloin pettymys olisi ollut vielä riipivämpi).
Onneksi teillä on parempi tuuri, rauhallista joulua lakeuksilla!
Onpas mukavaa, että pääsitte reissuun! Luulen pystyväni kuvittelemaan miltä susta/teistä tuntuu. Ekaa kertaa Suomessa kahteen vuoteen ja mun äiti näki meidän kesällä syntyneen nyt vasta ekaa kertaa livenä Laukku on pakattu pikatesteillä! Rauhallista joulua!
Olkoon joulunne kaikinpuolin hyvä.
Täällä juuri puhelin antoi vapauttavan viestin ja oireettoman lapsen karanteeni purkautui. Jaoimme viestiä joulun viettoon tuleville, kuin mitäkin ilosanomaa. (Suunnitelma B:t toki tehtynä, mikäli testi olisi muuta osoittanut) Vielä ehtii jonkun kurkku kipeytyä aamun mennessä, mutta juuri nyt on toivoa kokonaisesta perhejoulusta. Glögi, joulukuusi, viimetipassa viritetyt tunnelmavalot. Huomenna meillä on joulu.
Meillä jouluaattoaamu alkoi köröttelyllä Messukeskuksen pikatestiin. Toiveissa lapsen negatiivinen, karanteenin päättävä tulos. Nyt on sormet ja varpaat ristissä. Mutta tää on niin tätä.
Onneksi te pääsitte lähtemään suunnitelmien mukaisesti.
Hyvää joulua ja nautinnollisen rentoa lomaa!
Ihanaa kun pääsitte lähtemään! 🙂 Rauhallista Joulua!