Jokunen teistä on saattanut bongata tuoreimmasta Deko-lehdestä (6/21) jutun meidän pienestä tölleröstämme. Pidän tuosta jutusta kovin. Sen lisäksi, että tunnistan siitä itseni ja töllerön, siihen on saatu pysäytettyä se Kivinokan lumoava tunnelma, joka vei jalat alta jo kauan ennen kuin toteutimme haaveemme omasta 12 neliön töllistä.

Jos tuo juttu kiinnostaa, huomasin kyseisen irtonumeron olevan tarjouksessa 3,95 euroa (normaalisti 11 euroa).

Koska jutun kuvat on otettu viime vuonna loppukesästä, mökkerön ulkopuolella näyttää jo hivenen eriltä. Esimerkiksi yhdessä lehtijutun kuvassa taka-alalla näkyvä ruosteinen keinurotisko on vihdoin talven aikana kunnostettu loppuun.

Ja miten kaunis siitä tulikaan! Puolisonkin – jolle valtaosasta kunnostusprojektia kunnia – oli myönnettävä se, vaikka hän huokaisi syvään, kun viime vuonna rotiskon tohkeissani mökin pihaan raahasin. Se löytyi Kivinokan kevätsiivouksen aikaan niemennokkaan tuodulta roskalavalta, enkä meinannut uskoa onneani:

Juuri sellainen kepeä, siro ja muutenkin pikkuruisen mökin 1950-luvun henkeen sopiva keinu, jonka toivoin roskiskeijujen tuovan eteeni! Samanlaisia keinuja on nykyään uudistuotannossa Varaxilla, joka tekee muun muassa puutarhakalusteita Suomessa (lehtijutun kuvassa näkyvät puutarhatuolit olemme ostaneetkin Varaxilta). Voikin olla, että tämä meidän keinummekin on vuosikymmeniä vanha varaxilainen.

Niin nätti kuin keinun kunnostustyön lopputulos onkin, olihan projektissa hommaa. Jäätävin urakka oli ruosteen poistamisessa. Sitä hiomapaperilla hinkatessa tuntui, että ennen lähtevät kynnet ja pian sormetkin kuin ruoste keinusta. Onneksi eräs seuraaja vinkkasi PataPata-saippuavillasta. Enpä olisi uskonut sen toimivan, ellen itse olisi koittanut. Vaahtoava teräsvilla on hellävarainen, eikä naarmuttanut, mutta ihan maagisesti irrotti ruosteen.

Kun metalliosat oli monen päivän (eli kuukausiksi venähtäneen projektin) jälkeen saatu puhtaaksi ruosteesta ja vanhoista maaleista, ne maalattiin uudestaan. Alkuun maalia yritettiin sutia pensselillä, mutta lopulta koettiin parhaaksi hankkia valkoinen metallille tarkoitettu spraymaali.

Keinun puuosat olivat lahonneita ja osittain ihan mätiäkin, joten niiden tilalle sahautettiin uudet havupuiset raakalaudat. Puoliso hankki alkuun paksummat laudat, mutta ne olisivat muuttaneet keinun ilmettä ihan täysin. Siksi sahautettiin niistä kapoisemmat, tavallinen metritavaralauta puoliksi sahautettuna, ja näin kepeä fiftari-ilme säilyi.

Keinun puuosat puoliso maalaili alkukevään aikana puuverstaallamme vihertävällä pellavaöljymaalilla, jota jäi yli mökin sisäseinien maalauksesta. Samalla vihreällä on maalattu myös mökin puutarhapöytä – roskislavalta löytynyt sekin.

Keinun ripustimet eivät roskalavalta löytyneet, joten niiden tilalle hankittiin ihan kettinkiä metritavarana. Kettingit spraymaalattiin valkoiseksi, minkä jälkeen ne kiinnitettiin keinuun karbiinihaoilla, rautakaupasta hankittuja nekin.

Keinu löysi paikkansa pihlajapuiden katveesta, syreenipensaiden kainalosta. Ripustin muutamia pelargoneja amppeleissaan puun oksille ja pujottelin mukaan vielä Ikean aurinkokennolla toimivat tunnelmavalot. Kun kesän vihreys alkoi kietoutua keinun ympärille, siitä tuli kuin satukirjojen salainen kesämaja. Ja kun nyt pihlajat kukkivat pöyheinä ja syreenien huumaava tuoksu leijuu lämpimässä kesäillassa, kaikki on todellakin ihan satumaisen kaunista ja ihanaa.