Aurinko on alkanut sulattaa merta peittävää jääkantta. Ihan pian pääsen palaamaan taas sissiuimariksi, joka pulahtelee uimaan mistä milloinkin; mieluiten Kivinokan rannoilta, joilta pääsee uinnin jälkeen lämmittelemään kesämajan takkatulen ääreen.

Näihin aikoihin täyttyy myös kokonainen vuoteni säännöllisesti luonnonvesissä uivana. Olen pulahdellut koko ikäni avantoon aina kun mahdollisuus on tullut eteen, mutta kuten niin monille on käynyt, viikoittain uivan minusta teki maailmanlaajuinen kulkutauti. Iso mahdollistaja on ollut myös kesämajamme, ja tässä ajassa juuri nämä ovat olleet yksiä isoimpia henkireikiä: pieni tölli fillarimatkan päässä kotoa ja mahdollisuus käydä tyynnyttelemässä mieli meren syleilyssä.

Tammikuun alussa kävin vielä uimassa avovesissä. Tai kävin sen jälkeen, kun ensin olin käsipelillä rikkonut rantaa muodostunutta jäätä ja paiskonut jääpalasia kauemmaksi, saadakseni reitin auki hyhmäiseksi kangistuneeseen avoveteen. Kunnon talvi kuitenkin jäädytti meren nopeasti, ja uimaan päästäkseen oli joko hakattava oma avantonsa joka kerta tai hankkiuduttava avannon auki pitävän avantopumpun ääreen.

Vaikka kirves uintikassissa houkuttikin ajatuksena – niin alkukantaisen voimallinen olo käsipelillä avantoreitin tekemisestä aina tuli – nöyrryin ja aloin käydä ylläpidetyllä avannolla. Olin onnekseni joulukuussa, ensimmäisiä jäitä uintireissulla rikkoessani, aavistellut kunnon talvea tulevaksi ja laittanut sisään hakemuksen paikalliseen avantouintiseuraan Herttoniemen Hylkeisiin.

Niinpä kerran kuussa käsiteltävät hakemukset soljuivat eteenpäin juuri parahultaisesti meren jäätymisen kanssa, ja tammikuun puolivälissä minulla oli takataskussa avantouintiseuran jäsenyys sekä pukukopin avain.

Herttoniemen hylkeiden avanto sijaitsee Tuorinniemessä, josta Herttoniemi-seura vuokraa kaupungilta käyttöönsä talviuintikaudeksi (1.9.–31.4.) rannan pukukopit vessoineen sekä laiturin.

Fasiliteetit Hylkeiden avannolla ovat hyvin alkeelliset. Avannolla ei esimerkiksi ole saunaa, mitä minä en tosin kaipaakaan viikoittaisen pulahdukseni kylkeen. Mutta siellä on tärkein: avanto, joka pysyy auki avantopumpulla.

Iloisena lisänä tulevat avantoon johtavat lämmitetyt ja kaiteelliset rappuset, mikä tekee veteen menemisestä miellyttävää. Pukutilat ovat pienet, ja rajoitusten takia niihin on joutunut usein jonottaa, mutta pukukoppeja vain kesäaikaan käyttäneenä yllätyin iloisesti, että niissä on pieni lämmitys päällä koko ajan. Ja vessakin tosiaan löytyy.

Pelkoni kotimatkalla jäätymisestä on myös onneksi osoittautunut turhaksi. Tuorinniemestä on kotiimme ihan kunnon tarpomismatka, etenkin kun on juuri uinut hyisessä vedessä monta minuuttia ja ulkona paukkuu pakkanen. Pelkäsin, että ehdin vaipua kotimatkalla horkkaan, mikä ei tietenkään ole hyvä. Uinnin jälkeen on tärkeä pitää lämmöstä huolta.

Mutta monen kerroksen pukeutuminen on pitänyt lämpimänä. Naurattaakin, että kaikkien niiden villakalsarien, toppahousujen ja villapaitojen riisuminen ja pukeminen vie harrastuksesta kauemman aikaa kuin itse pulahdus veteen. Paksujen vaatekerrosten lisäksi olen aina pakannut mukaan termosmukissa teetä, jota on ollut mukava hörppiä kotimatkalla lämmikkeeksi. Toki myös reippaahko kävely pitää kehon lämpimänä omalta osaltaan.

Koska avantouintiseurallani on käytössä vain kaikki mitä tarvitaan (ja enemmänkin; moni seuralainen on etenkin nyt korona-aikaan vaihtunut vaatteensakin laiturilla), seuran jäsenyys on varsin edullinen. Uintimaksu on 25 euroa kausi + seuran jäsenmaksu 10 euroa. Liittymisvuonna peritään lisäksi 25 euroa avainkuluna.

Tuon  summan malttaa maksaa hyvin, vaikka kävisi uimassa vain silloin, kun meri on jäässä. Laskeskelin, että itselleni kahden kuukauden uintikerroille on tullut ilman avainkulua hinnaksi kolmisen euroa kerralta. Ja saattaapa olla, että käyn Tuorinniemessä vielä meren avauduttakin.

Olin nimittäin yksinuimarina jotenkin karttanut ajatusta avantouintiseuraan liittymisestä. Muita ihmisiä, jaiks! Mutta kuluneiden kuukausien aikana olen monet kerrat ollut sydän lämpöä hykerrellen ihmiskohtaamisistani avannolla. Miten kivoja, rentoja ja ihan kaikenlaisia ihmisiä siellä käykään. Siellä minä olen vaihtanut kuulumisia tuntemattomien mutta silti tuttujen kanssa uimakopissa, ajankuvan mukaisesti naama maskilla peitettynä, mutta muuten alasti.

Avantouintia harrastava isini joskus kuvailikin osuvasti; avantouintiseuran tilat ovat ehkä ainoat tilat maailmassa, jossa ihmisen taustoilla, nimillä tai titteleillä ei ole väliä. Jokainen on ihan vain ihminen, kanssauimari.

Jaa: