Alkaessani miettiä tämän vuoden viljelysuunnitelmia, kaivoin ensimmäisenä esiin viljelypäiväkirjani. Tämä on yhdestoista aktiivinen kaupunkiviljelijävuoteni, mutta vasta viime vuonna hoksasin alkaa kirjata ylös viljelykauden tekemisiä, onnistumisia ja haaveita.
Marjan- ja vihannestenviljelijävanhempani ovat pitäneet viljelypäiväkirjaa vuosikaudet ammattinsa puolesta, mutta siitä on valtavasti hyötyä ja iloa myös harrastelijaviljelijälle. Eikä päiväkirjan tarvitse olla mikään ammattilaisille myytävä tai muuten erityinen. Tavallinen vihko riittää, kunhan se kestää vähän multaisia käsiä ja mahduttaa sivuilleen sinne liimailtavat lippulappuset. Nimittäin:
Vaikka kuinka kuvittelisin muistavani, mikä oli sen mahtavan parveketomaattisadon antaneen amppelitomaatin lajike (Romello F1, Nelson Garden) tai millä paikoilla palstalla kasvatin mitäkin viime vuonna, talven aikana pää tuntuu resetoituvan näistä tiedoista.
Siemenpussien tiedot liimataan viljelypäiväkirjan sivuille
Viime vuonna aloitin siis viljelypäiväkirjan, johon aivan ensinnä liimasin kiinni esikasvatukseen laittamieni siemenpussien tiedot. Mahdolliset jäljelle jääneet siemenet sujautin pieneen Minigrip-pussiin ja kirjoitin päälle lajikkeen nimen. Näin siemenpussien tiedot ovat pysyneet varmassa tallessa, ja olen voinut kirjoittaa niiden oheen kylvöpäivämäärän sekä havainnot itämisestä sekä sadosta.
Tänä vuonna aioin kirjoittaa tarkemmin ylös vielä sen, miten nopeasti siemenet alkoivat itää, jotta tiedän seuraavana vuonna itämistä jännittäessäni vähän osviittaa siitä, koska hentoa vihreää pitäisi mullasta nousevan.
Viljelypäiväkirja on myös hyvä apu suunnitelmien piirtämiseen. Niin sanottu pohjapiirros omasta kasvimaasta, olkoon se sitten iso tai pieni, auttaa hahmottamaan omaa tekemistä. Samalla jää muistiin, mitä minäkin vuonna on missäkin osassa palstaa viljellyt, jotta voi paremmin toteuttaa maaperän hyvinvoinnin ja kasviterveyden kannalta oleellista kiertoviljelyä.
Kasvimaan pohjapiirrustus auttaa ylläpitämään viljelykiertoa
Kasvimaan pohjapiirrokseen olen merkinnyt myös monivuotisten kasvien paikat, ja tänä vuonna sinne pitäisi hahmotella myös perennapenkki. Viime vuonna kun en tullut merkinneeksi ylös, mitä perennoja mihinkin kohtaan laitoin ja lopulta penkki oli hallitsematon sekoitus kaikkea, joita en enää varmaksi osannut tunnistaa.
Suoraan avomaalle tehtävien kylvöjen päivämäärien kanssa viljelypäiväkirja on ihan kultaa. Esimerkiksi viime vuonna 11.4. istutin harsojen alle sipulit, herneet ja retiisin. Nyt tuntuu ihan absurdilta ajatukselta, että vajaan neljän viikon päästä palstalle pääsisi jo tekemään kylvöjä. Siksi tänä vuonna viljelypäiväkirjaan olisi hyvä merkitä vähän myös lämpötiloja ja muita säähavaintoja.
Viljelypäiväkirja auttaa muistamaan pienet havainnot ja isot onnistumiset
Pidin viljelypäiväkirjaa myös ihan päiväkirjana. Kirjoitin sinne, milloin tehtiin kevätlannoitus ja milloin sekoiteltiin pissaa biohiileen (tähän asiaan palaan vielä!) ja koska harjattiin mansikat. Nyt oli kiva lukea ihan vain sellaisia havaintopäiväkirjamaisiakin merkintöjä, kuten sen, että 18.4. olin käynyt palstalla haravoimassa ja ihastelemassa maasta nousevia krookuksia tai että sitä seuraavana päivänä napsin risusavotan risuista talteen tukikeppejä herneitä varten.
Toukokuussa kasvukausi on tainnut räjähtää, sillä tarkempi päiväkirjan pitäminen on jäänyt siihen. Ja se harmittaa. Olisi kiva lukea, milloin saatiin syödä ensimmäiset mansikat tai keittää ensimmäiset omat perunat. Muutkin tarkemmat merkinnät kuin ”tuli ihan hyvin satoa” tai ”ei itänyt yhtään” kaikista lajikkeista olisi mukavaa luettavaa.
Ohjeita ja haaveita viljelypäiväkirjan sivuilla
Viljelypäiväkirjan sivuille olen myös kirjoittanut ylös ohjeita vaikkapa koulimiseen liittyen, kun olen itselleni jotain uutta tietoa bongannut kirjoista tai vaikka blogeista.
Kuten päiväkirjojen yleensä, myös viljelypäiväkirjan tärkeiksi merkinnöiksi ovat paljastuneet unelmamerkinnät. Nämäkin ovat asioita, joita luulisi muistavan, mutta jos en olisi viime keväänä kirjannut ylös esimerkiksi haavettani mattomaisesti kasvavista idänlijoista, tuskin olisin syksyllä kukkasipuliostoksilla tätä muistanut.
Nyt keväällä palstan marjapensaiden alta pitäisi nouseman sinisiä kukkia vastaanottamaan kevättä, ja paikalleen siementävinä toivon idänliljojen rehevöityvän ja laajenevan joka kevät vähän lisää.
Ja hiljattain puutarhakauppaostoslistaa laatiessani viljelypäiväkirja muistutti minua jaloleinikki- ja daaliahaaveistani. Olin kirjoittanut ne ylös erään myöhäiskesän juoksulenkin jälkeen, kun Herttoniemen siirtolapuutarhojen kohdalla oli pakko pysähtyä ihailemaan kesäillan sävyjen syvyydessä hehkuvia kukkapenkkejä.
Voi että, miten ihania ja inspiroivia nämä sun viljelyjutut on! Ja muutenkin sisällöt sekä instassa että täällä blogissa on jotenkin selittämättömällä tavalla sellaisia hyvää mieltä, aitoutta ja rauhaa huokuvia. Ihana idea tämä viljelypäiväkirja. Omissa suunnitelmissa tänä vuonna on täysin uuden kasvimaan perustaminen mökille ja täytyykin heti alusta ottaa tämä idea käyttöön.
Voi miten ihana kommentti ja palaute, kiitos <3 Talletan tämän mieleeni pahan päivän varalle. Ja kiva kuulla, että viljelypäiväkirjavinkistä on iloa ja hyötyä! Tällaista kun olisin itse hoksannut alkaa pitää siloin yli kymmenen vuotta sitten, kun kesäkukkien lisäksi alettiin kasvattaa kaikenlaista syötävää. Olisi aikamoinen kokemus- ja tietopankki kasassa!
Kiitos vinkistä!
Vielä ehtii tälle vuodelle, kun olen vasta pari viikkoa sitten ekat esikasvatukset laittanut alulle !
Tuohon vois myös kirjata ideoita,mitä tulee pihan kehittämiseen niin ei unohdu tai häviä jos on lippulappusilla.
Kiva kuulla, että vinkki oli mieleinen! Vielä ehtii hyvin joo 🙂 Ja juurikin noihin ideiointeihin ja haaveisiin viljelypäiväkirja on mitä mainioin!
Kaupunki käyttää julkisissa istutuksissaan paljon daalioita. Näinköhän se nostaa kesän jälkeen kaikki kymmenet ja kymmenet juurakot ylös talveksi, vai päätyvätkö kompostiin? Voisikohan aktiivinen kaupunkilainen pelastaa ja adoptoida jokusen paakun omalle palstalleen?
Enpä olekaan huomannut / ymmärtänyt, että käyttää. Helsinkiä tarkoitat? Voisin kysellä asiaa. Vähän kans epäilyttää, että kaikki nostettaisiin ylös ja varastoitaisiin. Ja jos näin on, olisi kyllä hyvä, jos kaupunki tarjoaisi juurakot kaupunkilaisille. Ihan varmasti menisi hyötykäyttöön valtaosa niin.