Pari viikkoa sitten Kivinokasta pääsi vielä uimaan mereen. Tai pääsi, kunhan ensin rikkoi rantaan muodostuneen jään käsipelillä hakaten ja jäänpalasia kauemmaksi paiskoen, kunnes reitti oli auki hyhmäiseksi jäätyneeseen avoveteen.

Viime viikolla Helsinkikin sai vihdoin kunnon pakkaset, ja oli joko hankittava jykevä kirves uimakassiin tai siirryttävä avantopumppujen ääreen. Päädyin jälkimmäiseen.

Olen pian kokenut aktiivisena luonnonvesiuimarina koko vuodenaikojen kierron. Vaikka olen dipannut itseäni kylmiin vesiin isini vanavedessä muksusta lähtien, vasta keväällä riehumaan lähtenyt kulkutauti teki minusta aktiiviharrastajan. Sen jälkeen vain yksi viikko on jäänyt välistä ilman pulahdusta uimaan – oli sitten kevät, kesä, syksy tai talvi.

Nyt uskaltanenkin sanoa muutaman omaan kokemukseeni perustuvan vinkin muillekin, joita läpi vuoden luonnonvesissä uiminen kiinnostaa.

Missä pulahtaa kylmävesiuinnille?

Helsinki on merenrantakaupunki, joten itselläni ja muilla helsinkiläisillä riittää rantaviivaa, josta pulahtaa uimaan. Kylmävesiuimiseen voi käyttää kaupungin yleisiä uimarantoja, rantakallioita, mattolaitureita ja muita laiturintapaisia. Kunhan pitää huolen, että vedestä pääsee ylös.

Mutta se oma kylmävesiuimapaikka voi olla mikä vain lampi, joki, puro tai järvi. Omassa rannassa kerran tehdyn avannon saa pidettyä aika hyvin auki, kun siihen kehittyneen jääkerroksen hakkaa päivittäin rikki.

Viime vuosina talvet ovat etenkin täällä Helsingissä olleet valitettavasti niin leutoja, että meri on pysynyt auki pitkään tai jäätä ei ole tullut lainkaan. Mutta nyt toivottavasti saimme pysyvämmän jään, ja täältä löytyvät Helsingin talvi- ja avantouintipaikat listattuna. Lisäksi esimerkiksi yksityisyrittäjien saunoilta pääsee uimaan.

Se, tahtooko pulahtaa uimaan laiturilta vai rannalta, on vähän maku- ja tottumiskysymys. Laituri saattaa tuntua aloittelijalle helpommalta, kun ei tarvitse kahlata kylmässä vedessä, kunnes pääsee kastautumaan kunnolla.

Avantouintiin ei tarvita saunaa (vaikka välillä sekin on kiva), mutta lämmöstä on pidettävä huoli

Kuten kerroin, itselläni kylmävesiuinnista tuli vakituinen harrastus vasta sen jälkeen, kun viime keväänä koronan takia kaikki yleiset saunat suljettiin. Vähän pakotettuna koitin, josko keväthyiseen mereen pulahtaminen onnistuisi myös ilman saunaa. Ja kas, sehän toimi vallan erinomaisesti!

Ilman saunaa kylmävesiuinti virkistää ja saa olon energiseksi, kun taas saunaan yhdistettynä lopputuloksena on syvä raukeus ja unisuus. Ihania olotiloja molemmat, ja molemmille uinnin jälkeisille tunnelmille on paikkansa.

Ui sitten ilman saunaa tai saunan kanssa, lämmöstä avantouinnin jälkeen on pidettävä huoli. Itse uin Kivinokassa, jossa meillä on kesämaja. Puen uinnin jälkeen kerroksittain villaa päälle ja lämmittelen kesämajan takan ääressä. Muuten ytimiin hiipii helposti vilu, mikä ei ole kivaa.

Myös lämmin juoma kylmävesiuinnin jälkeen tekee hyvää, ja ylipäätään kannattaa pitää nestetankkauksesta huoli.  Itselläni ainakin aineenvaihdunta hurahtaa tehokäynnille avannossa uimisen jälkeen, ja tutkimusten mukaan kylmässä uiminen myös aktivoi kehon ruskeaa rasvaa, joka polttaa energiaa lämmöksi.

Missä vaihtaa vaatteet avantouidessa?

Talviuintipaikoilla uidessa tätä ei tietenkään tarvitse miettiä, mutta kaltaisillani sissiuimareilla se on validi kysymys.

Tähän on monia tapoja. Jotkut vaihtavat autossa, jos sellaisella uimaan menevät. Jotkut laiturinnokassa ison villapaidan tai toppatakin uumenissa. Yleisien uimarantojen alkeelliset pukukopit antavat suojaa myös talviuimareille vaatteidenvaihdossa.

Itse vaihdan uimakamat päälle kesämajallamme, minkä jälkeen tepastelen villakääryleenä rantaan, riisun ylimääräiset vaatteet pois, uin, puen uikkarin päälle ohuen pellavaisen kylpytakin, minkä päälle kiskon vielä villapaidan ja takin. Siitä sitten tepastelen sääret paljaana takaisin kesämajallemme.

Aikomuksenani on olla isona ”se kreisi Kivinokan-muija”, ja luulen, että harjoitukseni sitä varten edistyvät hyvin.

Hengitä ja nauti, eli kylmävesiuinnin taktiikasta

Uintitaktiikalla ei lopulta kylmävesiuinnissa ole mitään merkitystä. Kunhan nyt ei päätään laita hyiseen veteen, ellei ole ihan varma, mitä tekee. Itse en ikinä sitä tekisi, pienet vahinkodippauksetkin ovat riittäneet todistamaan, miten tuntuu kuin aivot jäätyisivät ja taju menisi.

Mutta suosittelen koittamaan rauhallista menoa veteen. Silloin ehtii tuntea ja aistia, rauhoittua ja antaa kehon tottua. Itse kahlaan rannalla yleensä siihen asti, että vettä ylettyy napaan tai dippaan itseni laiturilta siihen asti, että pääsen siitä rauhallisesti antautumaan veden varaan:

Vedän syvään henkeä ja ulospuhalluksella liu’un hitaasti veteen. Sitten uin hitaita nautinnollisia vetoja, otan vastaan veden. Eräs seuraajani kuvailikin Instassa upeasti, että on mieletöntä tuntea, miten alkuun ehkä pelottavaltakin tuntunut vesi kannattelee ja ottaa syleilyynsä.

Jos ei tahdo uida, voi kokeilla samaa myös pitäen esimerkiksi laiturin tikkaista kiinni; ensin vedetään syvään henkeä, minkä jälkeen ulospuhalluksella dipataan keho rauhallisesti veteen. Sitten pysytään vedessä tikkaista kiinni pitäen se aika kun hyvältä tuntuu ja lopulta noustaan vedestä rauhallisesti.

Kuinka kauan uida kylmässä vedessä?

Uintiajoista en tahdo antaa mitään suosituksia, sillä en ole mitenkään alan asiatuntija. Itse kuuntelen kehoani, ja se varmasti on pätevä ohjeistus kaikille muillekin.

Joillekin riittää ihan vain dippaus (koita silti tehdä hitain liikkein, lupaan, että kokemus on eri sfääreissä kuin kiljuen räisköttely), mutta itse koen mukavaksi uida tovin pidempään. Tähän varmasti vaikuttaa sekin, että veden kylmyyteen on tottunut, kun olen viikoittain uinut asteittain kylmenevässä vedessä.

Kylmässä vedessä olemisen aika liittyy tietenkin myös veden lämpötilaan. Helsingissä vesi oli pitkään noin kuusiasteista, ja siinä olen uinut (hanskojen ja kenkien kanssa) noin nelisen minuuttia. Nyt meriveden lämpötila on noin nollassa tai vähän yli, ja rapiat kaksi minuuttia tuntuu itselleni hyvältä.

Miten aloittaa kylmävesiuintiharrastus

Helpointa itsensä on varmasti totuttaa kylmään veteen yksinkertaisesti jatkamalla uimista luonnonvesissä kesän jälkeenkin. Keho kun tutkitusti tottuu kylmään veteen, minkä lisäksi veden asteittainen viileneminen auttaa.

Mutta menoon pääsee kiinni kyllä vaikka näin tammikuussa. Itsehän en esimerkiksi erityisemmin pidä uimahalleista (lasten myötä siedätyshoito tähän touhuun on kyllä tapahtunut), sillä niissä on niin kylmää vettä. Kloorilta haiseva allas mölyisessä hallissa on aivan eri asia kuin luonnonhelmassa uiminen. Siksi en esimerkiksi kylpylöiden kylmävesialtaissa piipahdus ei saa minua valumaan samanlaiseen hyvänolontunteeseen kuin vapaana vellova meri.

Kuten minkä tahansa harrastuksen aloittamisessa, kokenut kaveri on oivallinen apu ja turva. Mutta muutenkin uimakaveri on hyvä olla olemassa, etenkin kylmissä vesissä uidessa. Näin on joku pitämässä huolta, että uimaan mennyt myös nousee vedestä. Itse uin usein myös yksin, mutta pitkin rantaviivaa pitäen huolen, että tarvittaessa jalat aina pohjaavat.

Lapset ja kylmävesiuiminen

Mitä aikuiset edeltä, sitä lapset perässä. Tämä videolla uikkareissaan temmeltävä kylmävesiuimari on isäni, joten ei ihme, että itsekin olen käynyt dippailemassa kehoani kylmiin vesiin jo muksuna. Ja sama juttu nyt omien lasteni kanssa.

Lapset ovat mielellään dipanneet itsensä kylmiin vesiin esimerkiksi vuokramökeillä. Olemme innostaneet ja kehuneet, mutta lapsi tietenkin ui vain jos haluaa. Jollekin pelkkä isovarpaan kastelu jäiseen veteen voi tuntua kammottavalta. Meilläkin lapset tahtovat ehdottomasti yhdistää kylmävesiuimiseen saunan, ja heidän mielestään minun tapani kävellä räntäsateessa kesämajalta uimaan on ihan älytön.

Lue myös:

Jaa: