Pyrähdimme eilen puolison kanssa päivätreffeille etelään. Toisin sanoen varastimme vapaapäiväläisen kanssa työpäiväni lopusta neljä tuntia ja matkustimme metrolla viisi kilometriä Itä-Helsingistä Etelä-Helsinkiin.

Hoksasimme tämän työpäivistä näpistetyn treffiajan mahdollisuuden alkuvuodesta. Lupasin silloin antavani työajastani parisuhteelle treffien verran joka kuukausi, mutta sitten tuli tämä omituinen kevät. Ei siis vieläkään koittanut aika, että treffit olisivat niin normi, etteikö niiden herättämistä ajatuksista tahtoisi myös kirjoittaa.

Olen nimittäin varma, että puukenkäni eivät juuri koskettaneet maata eilisen iltapäivän aikana. Vain pikkuvarpaaseen ilmestynyt rakko kertoo, että leijumisen sijaan kävelin käsikynkkää mielitiettyni kanssa kaikki ne kilometrit ympäri eteläistä Helsinkiä. Tuntuu kuin vatsassa olisi ollut kuplivia ja kutittelevia heliumpalloja, jotka nostivat ilmaan.

Olla nyt ihan kahdestaan tiukasti nelikkona vietetyn poikkeusajan jälkeen! Ja kulkea ikuisen marraskuun jälkeen katuja, jotka kylpivät alkavan kesän vienossa riehakkuudessa!

Kävimme ensin Naminan hieronnassa lunastamassa viimeisenä voimassaolopäivänä vanhemmiltani joululahjaksi saamamme lahjakortit. Löysin Naminan aikoinaan yhteistyön kautta, ja sen jälkeen olen antanut ja pyytänyt lahjat hierontoina siellä. Se on kuin sukeltaisi itämaisesti maustettuun vispipuuroon; pehmeätä, kotoisaa, kirpeää, lempeää ja herkullista, jonka nauttimisen jälkeen kehoon jää hyvä olo.  

Naminan onnesta pökerryttäminä kävelimme hakemaan ensin sushit ja sitten pullon kylmää kuohuvaa. Retkieväiden kanssa hyppelimme Ullanlinnan katujen läpi, ja olo oli kuin kaupunkilomalla jossain kauempana etelässä. Herttoniemen tuttujen katujen jälkeen isoikkunaiset kivitalot, ratikoiden kolina ja kaduille pursuilevien pienten kivijalkaliikkeiden tunnelma kiskaisivat kauas kuluneista kuukausista. Kenkiin kiinnittyi muutama heliumpallo lisää.

Levitimme pienen piknikvilttimme – häissämme pöytäliinana toimineen pellavaliinan – Meripuistoon, vaaleanpunaisena kukkivan tuomen alle.

Meri välkkyi auringossa niin turkoosiin taittavana, että piti ensin hieraista silmiään muistaakseen, ettei nyt niin kauaksi etelään olla kuitenkaan matkattu. Horisontissa lipui purjeveneitä, ja sydämessä läikähti vanha tuttu kaipuu merelle. Vanhankaupunginlahden eittämättä myöskin kauniisiin maisemiin tottuneelle, silmänkantamattomiin levittäytyvä avomeri tuntui kummallisen vapauttavalta ja kotoisalta. Lokit kaartelivat meren yllä kirkuen, ja itsenikin teki mieli kiljahdella ilosta niiden mukana. Miten ihanaa on saada olla elossa, saada olla minä, me!

Jälkkäriksi haimme jätskikiskasta kesän ensimmäiset pallojäätelöt, mustikkaa ja mantelisuklaata. En edes ole suurensuuri jäätelönsyöjä (sipsit ovat minun herkuttelujuttuni), mutta ihan kuin aistit olisivat luonnon rinnalla avautuneet lepovaiheen jälkeen täyteen kukoistukseen. Jäätelö, kesä ja kaikkea tätä vielä useampi kuukausi edessä!

Sitten vain olimme. Muistelin aikoja, kun tämä oli se tapa viettää kesää. Oleilu ilman sen kummempaa. Vielä opiskeluaikoina vietin kaikki vapaahetket Turun Samppalinnan maauimalassa tai Samppalinnanpuistossa pötkötellen. Luin (mieluiten pää toisen vatsalla leväten), otin nokkaunia (koska edellinen ilta oli venähtänyt) ja jos mukana oli poikkis ja / tai ystäviä, juteltiin niitä näitä tai ehkä pelattiin mukana ollutta petankkia. Ei ollut tarkoitus saada valmiiksi mitään, ei edes sitä yhtä päivää siinä.

Nyt en muistanut viimeisintä kertaa, kun olisin ollut ilman mitään tarkoitusperää vain ollut. Olemisen tilalle on tullut puuhastelu. Tai ehkä puuhastelun määrä on pysynyt vakiona – se kun on niin ominta minua – mutta olemisen tilalle on ilmestynyt lapsiperhe-elämä. Oli miten oli, vaikka ajanmuoto on muuttunut, välillä pitäisi ihan rehdisti olla tekemättä mitään:

Tuijotella toisen kainalossa makoillen taivaalla lipuvia pilviä ja miettiä mitä minulle ja meille kuuluu. Samalla kun se ankkuroi harhailevaa mieltä, se puhaltaa purjeisiin poutapäivien lempeän vilvoittavaa tuulta. On ihanaa saada olla tällä matkalla, tällä miehistöllä.

Jaa: