Kaupallinen yhteistyö: Virkkukoukkunen. Postaus sisältää alekoodin

Kaikenkirjavia värejä sekä rempseitä ja leikkisiä kuoseja: kukkia, kissoja ja esimerkiksi marmorikuulista sekä pärekoreista innoituksensa saavia kuvioita. Kun Suomi alkaa laskeutua syksyn myötä murrettuihin sävyihin ja siitä talven tummiin väripaletteihin, Virkkukoukkusen vaatemalliston värit ovat kuin valoterapiaa mykiöille.

Väri-ilottelun takana on Virkkukoukkusen perustaja Tiina Kärkäs-Sund, joka kertoo lapsuudessaan 1970-luvulla tipahtaneensa väri- ja kuosipataan – ja nauraa rehevän tarttuvasti päälle, kuten jo hänen kättensä jälkiä  katsellessaan voi aavistella. Sen verran myönnytyksiä hän on asiakkaiden toiveesta tehnyt, että nykyään hänen kuosisuunnitelmissaan on mukana myös musta väri. Se tuo esimerkiksi kassien pohjavärinä muut värit paremmin esiin.

Viime syksynä lanseerattiin Tiinan ensimmäinen oma Virkkukoukkusen trikookankaista Suomessa valmistettu vaatemallisto. Mutta Virkkukoukkusen tarina alkoi jo vuonna 1992 Tiinan vanhempien eteisestä Imatralla.

Tiina oli juuri valmistunut artesaaniksi, kun hän yrittäjäjatkolinjan käytyään tahtoi perustaa oman käsityöalan yrityksen; piirtää itse uniikkeja kuoseja kasseihin, pussukoihin ja paitoihin. Isä neuvoi ottamaan sen kokoisia riskejä, että jos tipahtaa, tipahtaa kynnykseltä. Ensimmäinen kauppa perustettiin siis vanhempien eteiseen, jossa se oli auki kerran viikossa. Muut päivät Tiina teki tuotteita myyntiin lapsuudenkodin huoneessaan, jonka hän muutti työhuoneekseen.

Kauppa alkoi käydä. Parin vuoden kuluttua liiketila ja työhuone siirtyivät vanhaan pyöräkorjaamoon. Siitä parin vuoden kuluttua Virkkukoukkunen avautui kivijalkaliikkeenä, Imatralla, tietenkin. Virkkukoukkusen tuotteet alkoivat saada jälleenmyyjiä ja Tiina taasen otti oman kauppansa valikoimiin myös muiden tuotteita.

Kauppaa käytiin liikkeen lisäksi myös lankapuhelimessa: tilausta soittavaa asiakasta varten haettiin myymälästä läjä tuotteita, jonka jälkeen sanoin kuvailtiin, minkälainen kuosi missäkin pussukassa on ja mitä värejä siinä on käytetty. Kehitys kehittyy ja vuodet vierivät.

Nykyään Virkkukoukkunen levittäytyy Imatran Koskenpartaalla olevan kävelykadun liiketilassaan kolmeen kerrokseen. Sinne tehdään varta vasten reissuja ulkopaikkakunnilta etenkin kesäisin, minkä lisäksi kauppaa käydään nettiputiikissa. Sieltäkin voi hankkia Virkkukoukkusen omien vaatteiden lisäksi esimerkiksi tarkkaan valikoituja lastentarvikkeita, paperituotteita, tapetteja, teetä tai vaikka kynttilöitä.

Idea ikiomaan vaatemallistoon lähti, kun Tiina alkoi miettiä, että on ihan tuhlausta tehdä vaatteita, jotka eivät näytä hyvältä kenenkään päällä. Hän alkoi hahmotella mielessään selkeää mekkokaavaa, joka olisi siro, mutta jossa olisi silti väljyyttä. Kaavoittajaksi löytyi kotikaupungista Mirka Alho, joka on työskennellyt aikaisemmin esimerkiksi poppanakuningatar Annikki Karviaisen oikeana kätenä.

Syntyi Kelpokolttu-kaava, johon saa pienillä muutoksilla tehtyä esimerkiksi eri pituiset helmat ja hihat. Ja tärkeänä huomiona kaikille taskullisia mekkoja rakastaville: kaikissa mekoissa on taskut! Kelpokoltun muokattava peruskaava on myös ostettavissa erikseen, jos tahtoo itse ommella mekkosensa vaikka jostain näistä kankaista. Itseäni kiinnostaisi kokeilla tehdä se 100 prosenttisesta puuvillasta, mutta amatööriompelijan taidoillani arvelen, että mekkoon tarvittaisiin silloin vähän muotolaskoksia.

Niiden valmiiksi ommeltujen Kelpokolttujen kankaiden kuosit ja värit ovat tietenkin Tiinan suunnittelemia, ja ne kudotaan ja painetaan Liettuassa Öko-Tex -sertifioidulle kankaalle. Virkkukoukkunen-vaatteet ommellaan Suomessa Kiteen tekstiilitehtaalla. Tehtaan ompelijat ovat rautaisia ammattilaisia, joiden käsissä muodon saavat monenmoisen kankaat. Ja koska moni ompelijoista on ollut töissä Marimekolla, he tietävät tasan tarkkaan, miten trikoota ommellaan. Kelpokolttujen saumoissa laadun näkee ja myös tuntee.

Minä sain valita Virkkukuokkusen valikoimista pari mekkosta kuvauslainaan. Kävin testaamassa niitä Helsingin Kampin Nordic designers’ pop-up shopissa, jossa on muiden pohjoismaalaisten suunnittelijoiden tuotteiden lisäksi myynnissä myös namipaloja Virkkukoukkuselta.

Lähiömutsin IG story -seuraajien avustuksella sain päätöksen tehtyä, ja kuvauksiin lähtivät mustavalkoinen päre-kuosinen Kelppokolttu sekä pehmeissä sävyissä väri-ilotteleva kukkaralla-kuosinen Kelpokolttu. Mainio kaksikko näyttämään, miten sama mekko muuttuu erilaiseksi kuosein ja värein.

Itse olen viime aikoina huomannut sydämeni tykyttävän yhä kiihtyvään tahtiin 70-luvun muotokielelle ja värimaailmalle, eikä siis ihme, että juurikin kukkakuosinen Kelpokolttu vetosi minuun eniten. Siinä on ihanaa syksyistä siirtolapuutarhatunnelmaa, ja siksi lähdettiinkin kuvaamaan mekot tuohon kivenheiton päähän Herttoniemen siirtolapuutarhalle.

Yhdistin kukkakuvioiseen mekkoon kirpparilta ostamani ruskean mokkanahkatakin, ja jos vaatekokoni ei olisi hilautunut vuosien saatossa numeroilla eteenpäin, en voisi olla varma, ettenkö olisi omistanut sitä aikaisemminkin. Minulla oli ihan samanlainen joskus 90-luvulla, ja vuosikymmeniä myöhemmin ostin tämän nykyisen vaasalaiselta kirpputorilta.

Jalkaan vedin ruskeat huikentelevan korkeakorolliset nahkasaappaat, joita harkitsin ja joihin säästin pitkään opiskelija-aikoina joskus 15 vuotta sitten. Mitä juhlia, työkeikkoja ja elämänvaiheita ne jalassa onkaan koettu! Viime vuosina en ole niitä pitänyt, mutta olen jemmannut ne varastoon tietäen, että vielä joskus saappaat tuntuvat taas ajankohtaisilta. Ja kas, nyt tuli se hetki.

Musta-valkoiseen mekon kaveriksi toin väriä yhdistämällä siihen virolaisten kädentaitajien kirjoman punaisen villatakin, jonka ostin alkukesän Tarton-matkalta. Aivan kertakaikkisen ihana yhdistelmä! Päähän laitoin mustan leveälierisen ja muotoaan huolestuttavasti menettäneen huopahatun. Tähän asukokonaisuuteen otin mukaan vyön, jonka kiedoin vyötärölle tuomaan mekkoon muotoa.

Jalkaan kiskoin vielä esikoisen nimijuhliin hankkimani korkokengät, joilla saa sääriin metrin lisää pituutta, mutta joilla ei oikeasti voi kävellä 200 metriä enempää ilman että varpaisiin alkaa sattua (niihin vanhan naisen varpaisiin, muistattehan). Mutta kai ihminen sitten voi ja saa omistaa pöljänä yhdet kengät, jotka puetaan vain kuvauksiin ja juhliin, joissa ei tarvitse kävellä.

Mekot sen sijaan ovat monikäyttöisiä joka paikan kelpokolttuja, jotka asustamalla solahtavat lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ps. Sain ilokseni antaa teille käyttöönne vielä alekoodin, joka toimii sekä Virkkukoukkusen Imatran kivijalkakaupassa että nettikaupassa! Koodilla lahiomutsi saat 15 prosentin alennuksen normaalihintaisista tuotteista. Alekoodi on voimassa lokakuun 2019 loppuun saakka.

Jaa: