Kaupallinen yhteistyö: Elisa

Istun tanssistudion nurkassa villasukat rutussa ja kamera kädessä. Lattia allani tärisee, kun monikymmenpäinen lapsi- ja nuorisojoukko eläytyy tanssiin päästä varpaisiin. Osa porukasta nappaa musiikin rytmistä kiinni pyörätuoleillaan. Olen päässyt seuramaan ensi kuussa ensi-iltansa saavan Prinsessa Ruusunen – Paluu tulevaisuuteen -musikaalin harjoituksia, enkä voi mitään sille, että nenänpieltä alkaa kutittaa ja silmäkulmiin noruu kyyneleitä.

Itse musikaalin tarina ei sinänsä itketä, vaan enemmänkin saa suupielet nykimään ja naurun purskahtelemaan. Musikaalissa klassikkosatu laitetaan uusiksi, kun Prinsessa Ruusunen onkin nykyajan teini-ikäinen – murrosikäisen ajatuksineen ja ongelmineen. Sen lisäksi hän ei suinkaan nukahda sadaksi vuodeksi, vaan herää railakkaalta 1970-luvulta. Prinsessa päätyy siis omien vanhempiensa teinisekoilujen ja -seikkailujen keskelle. Miten herkullinen ja hersyvä asetelma!

Sen sijaan musikaaliproduktion taustatarina saa minut herkistymään. Kyseessä on monimuotoisuutta korostava musiikkiteatterihanke, joka tarjoaa ihan kaikenlaisille lapsille ja nuorille mahdollisuuden esiintyä lavalla ja tulla nähdyksi juuri sellaisina kuin ovat.

Mukana on 150 pääkaupunkiseudun nuorta ja lasta, jotka ovat päässeet mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Mitään koe-esiintymisiä ei siis ollut. Tarkoitus on näyttää, että meistä jokainen on omalla tavallaan lahjakas, ja että unelmiin voi uskoa. Musikaalin harjoitukset alkoivat helmikuussa, ja elokuussa tehtiin roolitukset sekä aloitettiin intensiivisempi harjoittelu. Produktion ohjaa Marco Bjurström, jonka ammattimaista ja samalla lämminhenkistä olemista sekä ohjaamista nuorten kanssa on ihana seurata.

Tanssisalin harjoitusten yhteishenki onkin niin käsinkosketeltava, että kaltaiseni mutsi-ihmisen liikutus on kai varsin ymmärrettävää. Nuorin musikaalin esiintyjistä on 7-vuotias ja vanhin 20-vuotias, mutta silti koko jengi tuntuu olevan yhtä suurta kaverijoukkoa, perhettä. Samaa sanovat myös esiintyjät. Mitään kuppikuntia ei kuulemma muodostu, vaan tätä tehdään yhdessä. Eroavaisuuksia vietettyjen syntymäpäivien määrissä tai missään muissakaan asioissa ei huomaa.

Se onkin musikaalin takana olevan ShedHelsinki-säätiön tarkoitus. Säätiö tahtoo tukea monimuotoista ja muun muassa erityislapset huomioivaa työtä. ShedHelsingin suurin projekti on juurikin olla mahdollistamassa erilaisille lapsille ja nuorille estradi, jossa he voivat toteuttaa itseään turvallisesti ja yhdessä. ShedHelsinki -säätiön on perustanut Elisa, joka on myös yhteistyökumppanini tässä postauksessa. Satavuotiaan Suomen kunniaksi Elisa on myös kutsunut noin tuhat nuorta Suomen eri kouluista katsomaan Prinsessa Ruususta.

Harjoitusten jälkeen pääsen juttelemaan kahden musikaalissa esiintyvän nuoren kanssa. Musikaalissa on tuplaroolitus, joten kukaan ei joudu vetämään vastuuta roolistaan yksin. Adela Ogunbor esittää toista Ruususta ja Melis Yasat taas toista kuningatarta. He molemmat olivat mukana jo viime vuonna, kun ShedHelsinki toteutti Peter Pan -musikaalin. Melis kertoo, että on aina tykännyt laulaa ja näytellä, mutta ei ennen ollut tarpeeksi itsevarma uskaltaakseen. Nyt itsevarmuus on löytynyt, ja mikä kivointa, lisänä on tullut paljon kavereita.

Samaa sanoo myös Adela. Hän kertoo innoissaan, miten vapautunut olo treeneissä on, kun ihmiset voivat ilmaista itseään. Yhteishenki luo lämpimän ja turvallisen tunteen. Melis lisää vielä, että on harvinaista päästä tekemään näin isoa produktiota. Kyseessä kun on ihan oikea kunnon musikaali, eikä mikään leikki.

Se on ihan totta. ShedHelsinkin esikuvana on Lontoossa vaikuttava Chickenshed-teatteri, joka on tehnyt lasten ja nuorten kanssa erilaisuudesta taidetta jo yli 40 vuoden ajan. Teatterin perustajat uskoivat, että näyttämö kuuluu kaikille ja että kuka tahansa pystyy nousta estradille sekä hyödyntää luovuutta. He perustivatkin teatterin vanhaan kanalaan, mikä selittää teatterin nimen. Chickenshed on pysynyt Chickenshedinä, vaikka teatteri itsessään on muuttanut sittemmin muihin rakennuksiin.

Prinsessa Ruusunen – paluu tulevaisuuteen -musikaalin alkuperäiskäsikirjoitus on lontoolaisen teatteriesikuvan käsialaa. Meidän oman pääkaupunkiseutumme lasten ja nuorten voimin toteutetut esitykset nähdään Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa, ja ensi-ilta on ensi viikon perjantaina 8. joulukuuta. Osa esityksistä on jo loppuunmyytyjä, mutta paikkoja löytyy vielä. Liput musikaaliin voi ostaa täältä. Ruususta esittävän Adelan mukaan jokaisen pitäisi nähdä tämä musikaali. ”Se on niin ihmeellistä, mitä me saadaan yhdessä aikaan!”

Uskon, ja pyyhin taas vaivihkaa silmäkulmaa paidanhihaan.