Olen haravoinut palstalla polkuja, joita ei oikeastaan ole tarvinnut haravoida. Se on ollut vähän kuin malttamattoman autoilijan sutimista paikoillaan ennen kiihdytystä. Tekisi ihan hurjasti mieli jo kuopsuttaa, istuttaa, kylvää ja laittaa, mutta kaikki tähän ajankohtaan ja lämpötilaan sopivat puuhat on oikeastaan tehty.

Melkoisen eri tilanne siis kuin viime vuonna, kun tähän aikaan vasta elättelimme toiveita, josko palstalotossa vihdoin tärppäisi.

Nyt kun palstan perusteet alkavat olla valmiina, on kevätpuuhien tekeminen ollut nopeampaa ja helpompaa. Maa on edelleen kovin savista, mutta ei enää kivikovaa. En tiedä, onko sitten meidän ansiotamme vai ei, mutta paikoin maa tuntui jo jopa etäisesti multavalta. Ehkäpä kompostin antien hyödyntäminen, kalkitseminen ja kotipihan haravoitujen lehtien levittäminen palstalle ovat auttaneet jotakin. Matojakin näkyi useampia!

Toivoisin, että jossain vaiheessa maata ei enää tarvitsisi muokata, ainakaan tässä määrin, vaan siinä elävät madot ja muut pieneliöt saisivat olla rauhassa. Kotilieden Puutarha -lehdestä opin, että kuokan iskut ja lapion möyhäisyt myös rikkovat maassa olevan sienijuuren, mykorritsan, rihmaston. Se on tärkeä kaveri se, sillä se elää kasvien juurten kanssa symbioosissa ja auttaa niitä esimerkiksi kestämään paremmin kuivuutta ja hyödyntämään paremmin maan ravinteita.

Pari viikkoa sitten pääsiäisviikonloppuna kylvimme maahan Sturon-keltasipulin ja Red baron -punasipulin. Marja- ja vihannesviljelijä-isiltäni sain vinkin, että niin aikaisessa kylvössä sipuli kannattaa istuttaa hieman syvemmälle ja peittää kokonaan. Ja päälle suojaksi laitetaan vielä harso.

Meillä sipulia kuluu niin paljon, että laitoin pari pientä penkillistä kerralla, ja kun ensimmäisiä aletaan korjata pataan, istutan uusia tilalle. Viime vuonna pääsimme muistaakseni istuttamaan sipuleita vasta lähempänä juhannusta, ja viimeiset nostettiin jättimäisinä syksyllä.

Samalla kylvin myös rivistön herneensiemeniä, joita isi lähetti minulle paketilla, samalla kuin muitakin siemeniä. (Sain paketin synttäripäivänä, ja vaikka en toivo lahjoja, se oli ihana lahja!) Avola-lajike on aikainen ja se tuottaa pientä palkoa. Näidenkin päälle laitettiin toki harso. Saa nähdä, miten käy, sillä viime vuonna kaikki herneet pääsivät kuivahtamaan heinäkuun helteissä.

Herneiden edustalle kylvin Scaxaz-retiisiä suoraan siemenpussista. Muistan lapsuudesta, miten ihanilta juuri maasta nostetut retiisit maistuivat, oi että! En tajua, miten en ole niitä kaupunkiviljelyvuosina muistanut tätä ennen. Etenkin kun ne valmistuvat niin nopeasti, että ne voi kylvää vaikka kurpitsan kanssa samaan lavakaulukseen, sillä satoa pääsee korjaamaan jo ennen kuin kurpitsa valtaa tilaa.

Pääsiäisenä istutimme maahan myös uusia marjapensaita. Palstalla oli entuudestaan kaksi punaviinimarjapensasta, jotka tuottivat hyvin satoa. Vaikka linnut ehtivät syödä noin 70 prosenttia marjoista, marjoja riitti viime kuuhun asti pakkasessa smoothieiden mukaan laitettavaksi. Lisäksi palstalla oli entuudestaan pari pienehköä karviaispensasta, joista tuli melko vähän satoa, mutta muutamat marjat niistä sai aina kastelupalkaksi hotkia suihinsa.

Näiden pensaiden kaveriksi palstan yhteen nurkkaan mahtui muutama marjapensas, ja pohdittiin kaikkea tyrnistä pensasmustikkaan. Päädyttiin kuitenkin iki-ihanaan mustaherukkaan sekä vadelmaan. Molemmissa halusimme lajikkeet, joita vanhempiemme perheen omaan käyttöön tarkoitetussa hedelmä- ja marjatarhassa kasvaa ja jotka näin on todettu mahdottoman hyviksi.

Mustaherukaksi valittiin Pohjan jätti -lajike, joka tekee niin jättimäisen isoja ja maukkaita marjoja, että ne näyttävät enemmänkin viinirypäleiltä. Tsekatkaa vaikka Instagramista hastagilla! Vadelmapensaita hankittiin kaksi ja valittiin Glen Ample -lajike, joka vanhempieni puutarhassa tekee peukalonpään kokoisia, kiinteitä ja valtavan makoisia marjoja. Vadelmaa meidän pitää sen kasvaessa tukea, ja muutenkin vähän jännittää, onko se liian vaativainen meidän hoidettavaksi, mutta saas nähdä!

Muita marjoja meidän palstallamme ovat mansikat, joiden mahtavajuuriset taimet äitini laittoi viime vuonna Matkahuollolla tulemaan tänne Helsinkiin. Viime kesänä mansikkapuskat kasvoivat kohisten ja tekivät upeita kukkia, mutta heinäkuun helteet yllättivät. Kuumuus läkähdytti valtaosan mansikoista ja viisi tainta heitti henkensäkin.

Tänä vuonna osaamme toivottavasti paremmin pitää huolta mansikoista. Nyt harjasimme isin ohjeiden mukaan kuivat lehdet pois mansikkapuskista, jotta kehittyvät vihreät lehdet saavat enemmän tilaa. Annoin mansikoille myös kevätlannoitetta, jota levitin myös muualle palstalla. Mansikkoja peittävän harson alla onkin jo kauniin tumman vihreä meno päällä, ja olo on luottavainen pienen mansikkamaamme sadon suhteen. Vielä kun saisi suojattua ne siltä pupulta tai miltä lie, joka kävi viime kesänä haukkaamassa palasen jokaisesta marjasta (lintu se ei ollut, koska nokkaisun sijaan marjoissa oli aina kunnon haukkaisu).

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla laitoin maahan vielä porkkanansiemenet. Nekin lähetti isini, ja saimme samoista Saturno F1 -siemenistä viime vuonna niin mielettömän sadon, että palstanaapuritkin ihmettelivät, miten savimaassa moista. Kylvin myös ison penkin hernelajikkeista myöhäisempää ja isopalkoisempaa Onwardia – isin lähettämiä siemeniä nekin. Kylvökset peittelin vielä harsolla.

Viime viikolla piti sitten vähän kuopia paikallaan, ja haravoin käytäviä ja asettelin kivenmurikoita tulppaanipenkin ympärille. Palstan viime vuonna hyödyntämättömään nurkkaan tänä vuonna perustettu lavakauluspuutarha odottaa vielä kimppatilausmultia, kodin ikkunalaudalla kasvavien taimien kasvamista ja ilmojen lämpenemistä.

Mutta tänä viikonloppuna pääsen taas kuopsuttelemaan ja rymsteeraamaan. Suunnitelmissa on lavakaulusten öljyäminen, tavarasäilytyksen järkeistäminen, kukkapenkin perustamisen aloitus ja isin lähettämien siikli-siemenperunoiden istuttaminen. Suora ”kysy mitä vaan viljelystä, mitä et teininä to-del-la-kaan tahtonut tietää” -puhelinlinja Vähänkyrön Järvenkylään tiesi kertoa, että perunat saa jo laittaa maahan.

Jaa