Kaupallinen yhteistyö: Ruokavirasto

Oli syksyinen päivä vuonna 2015 Vantaan Kuninkaanmäessä. Lehtipuiden ruska oli komeimmillaan, kuten sillä lokakuussa Etelä-Suomessa tapana on. Keltaisen, punaisen sekä oranssin eri sävyt toivat väriä teollisuusalueen harmauteen. Pian lähialueella ei kuitenkaan olisi enää yhtäkään lehtipuuta.

Alueella oli tehty Suomen ensimmäinen havainto aasianrunkojäärästä. Se on nimensä mukaisesti Aasiasta kotoisin oleva kovakuoriaislaji, joka on määritelty karanteenikasvintuhoojaksi. Se vioittaa lehtipuita, kuten haapoja, koivuja, lehmuksia, vaahteroita ja omenapuita. Jotta tuhoa aiheuttavan vieraslajin leviäminen saatiin estettyä, Kuninkaanmäessä jouduttiin tehdä laajoja lehtipuiden hakkuita. Kaadetut puut haketettiin ja poltettiin. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, alue on viimeistä vuotta valvonnassa, ja yhä edelleen kaikki lehtipuiden vesat alueella katkotaan.

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Juuri sellaista tietoa sain, kun istuin useamman tunnin ajan kahvilla yhteistyökumppanini Ruokaviraston kasvinterveysasiantuntijoiden kanssa.

Opin, että valkopilkullinen ja pitkätuntosarvinen aasianrunkojäärä oli päätynyt Suomeen ja Vantaalle kiinalaisvalmisteisen puisen pakkausmateriaalin mukana. Opin myös sen, että vaikka toisin luulisi, minäkin voin vahingossa olla levittämässä tuota kasvintuhoojaötökkää.

Kiinalainen puinen pakkausmateriaali kun monesti tarkoittaa esimerkiksi kuormalavoja ja lavakauluksia, joiden avulla Suomeen kuljetetaan erinäistä tavaraa. Me taas olemme käyttäneet lavoja ja lavakauluksia monenlaiseen nikkarointiin ajatellen, että hyvähän ne on hyötykäyttää sen sijaan, että ostaisimme uutta.

Olemme nikkaroineet parvekkeelle kuormalavasta yrttihyllykön ja kasvattaneet Kalasataman sekä Hanasaaren tiluksilla kasveja lavakauluksissa sekä kuormalavojen päällä olevissa kasvusäkeissä (kaikki kaupunkiviljelypostaukset koottuna täällä). Muutamia vuosia sitten rakensimme yhdessä naapureiden kanssa taloyhtiömme pihaan, humisevien koivupuiden alle, hyötykasviviljeljelmät vanhoihin lavakauluksiin. Aurinkotuolit teimme vanhoista kuormalavoista, samalla tavalla kuin Kivinokan palsta-alueella ja hiekkarannalla on tehty.

Vantaan aasianrunkojäärähavainto bongattiin juuri tuollaisesta puisesta kuormalavasta, jossa se oli ehtinyt myllätä pitkän aikaa. Onneksi aasianrunkojäärät ovat huonoja lentämään, joten sen populaatio oli jäänyt pienelle alueelle. Toisin olisi käynyt, jos joku olisi ajatellut hyötykäyttää puisen pakkausmateriaalin vaikka polttopuuna ja raahannut niitä metsänrannassa olevalle mökilleen, jossa puita on vieri vieressä. Silloin olisi luultavammin jouduttu kaatamaan niin mökkipihan lehtipuut kuin metsääkin.

Samalla tavalla ulkomailta tulevan puisen pakkausmateriaalin mukana levittäytyvä kasvintuhooja on myös esimerkiksi mäntyankeroinen, joka isäntäkasveiksi kelpaavat lähes kaikki havupuut. Se on amerikkalainen alkuperäislaji, ja siellä puut kestävätkin mäntyankeroista. Mutta esimerkiksi Japanissa sama ötökkä on aiheuttanut maan omien mäntyjen kuolemisia.

Suomessa mäntyankeroista on löydetty puisista tuontipakkausmateriaaleista, mutta luontoon se ei ole vielä päässyt leviämään. Näin voisi käydä, jos esimerkiksi mäntyankeroisten saastuttamassa puulavassa asuisi myös tukkijäärä. Mäntyankeroinen ei osaa lentää, mutta osaa käyttää tukkijäärää taksina seuraavaan puuhun. Näin tuholaissaastunta voisi levitä.

Ruokavirasto valvoo maahan tulevaa pakkausmateriaalia resurssiensa mukaan, mutta valtaosa riskialttiista materiaalista kulkeutuu Suomeen ilman tarkastusta. Siksi meidän tavallisten talliaisten on hyvä pitää silmänsä auki. Sillä tavalla se Vantaan havainto aasianarunkojäärästäkin saatiin.

Jos omaan kotipuutarhaansa, mökille, palstalle tai vaikka parvekkeelle rakentelee lavakauluksista tai lavoista jotain, kannattaa ensin tsekata puutavaran ISPM 15 -leima. Se on se numeroita ja kirjaimia sisältävä leima, jossa on vähän kuin tähkältä näyttävä kuvio.

Leimassa oleva HT-lyhennys tarkoittaa sitä, että puu on lämpökäsitelty. Tuholaislöydöksiä on kyllä tehty myös leimatuista lavoista, mutta leima kertoo sentään jotain. Katso myös, että leiman maatietokirjainyhdistelmä kertoo puun olevan kotoisin EU:sta, eikä esimerkiksi Kiinasta (CN), Kanadasta (CA) tai Japanista (JP). EU-maista vältettäviä ovat myös Espanja (ES), Italia (IT) ja Portugali (PT), joissa on mäntyankeroista.

Sen lisäksi jokainen voi pitää Suomen metsistä huolta tutkimalla käyttämänsä puutavaran tarkkaan. Esimerkiksi jäärien toukat voivat elää jopa 3–5 vuotta puutavarassa, etenkin jos sitä säilytetään kylmässä. Saastuneessa puutavarassa voi olla reikiä, purua ja vähän kuin homeelta näyttävää sinertymää. Mikäli jotain epäilyttävää näkyy, Ruokavirasto toivoo, että siitä napattaisiin kuva ja lähetettäisiin heille lajimäärityksen varmistamista varten. Ei kannata miettiä, että turhia kuvia tai yhteydenottoja olisi, sillä ennaltaehkäisy on kuitenkin kustannustehokkaampaa kuin se, että kasvintuhooja pääsee mellastamaan luontoomme.

Tämä mielessä me emme tilanneetkaan palstallemme sekalaista kokoelmaa käytettyjä lavakauluksia, kuten alun perin mielessä oli, vaan hankimme leimat tsekaten uudet. Hölmöltä uuden hankkiminen tuntui kaiken tiedonkin valossa, mutta parempi näin. Palstamme lavakauluksien HT-leima kertoo lämpökäsittelystä ja maakoodi LV taas siitä, että ne ovat kotoisin Latviasta. Lavakauluksissa kasvaa tulevana kesänä vihanneksia, yrttejä ja salaatteja – eikä toivoaksemme yhtäkään muualta maailmasta kulkeutunutta tuholaislajia.

Jaa: