Kerättiin kuopuksen kanssa Kivinokasta ensimmäinen korillinen syötäviä luonnonantimia. Ei tosin palstalta, vaan palstan viereisestä ryteiköstä. On nokkosten aika! Täällä Helsingissä nokkoset ovat nyt nousseet, ja nuoret nokkosenversot ovat niitä herkullisimpia.

Tähän aikaan keväällä on töiden kanssa yleensä hurjan kiireistä, ja monesti olen havahtunut nokkosiin vasta siinä vaiheessa, kun ne kasvavat valtavina puskina tienpientareilla. Silloinkin voi yhä käyttää oksien tuoreimpia lehtiä, mutta nämä juuri maasta nousseet ovat täynnä uuden kasvukauden voimaa. Että onni tässä kummallisessa ajassa on se, että on pakon edessä pitänyt hidastaa tahtia niin paljon, että ehtii huomata ensimmäisten villivihannesten kasvamisen ja voi pyllistellä niiden perässä pitkin pusikoita.

Osallistuttuani villiyrttikurssille joitakin vuosia sitten (ja hurahdettuani niin paljon, että esikoisen ehdotuksesta olin mukana järkkäämässä myös lasten villiyrittikurssia), ymmärsin, minkälainen vitamiinipommi nokkonen on. Jos nokkosessa ei olisi poltinkarvoja, se olisi todennäköisesti jo kuollut sukupuuttoon aikoja sitten. Eläimet kun osaavat arvostaa kasveja niiden hyvän ravintoarvon ja maun takia, ja nämä arvot todellakin täyttyvät nokkosessa.

Nokkonen sisältää rautaa, kaliumia, mangaania ja kalsiumia sekä litanian erilaisia vitamiineja; C-, E-, A-vitamiinia. Lisäksi se on parempi proteiinin ja ravintokuidun lähde kuin monet kaupanlaarista saatavat vihervihannekset.

Nokkosta saa vapaasti poimia esimerkiksi kaupungin mailta, kuten itse teimme. Tietenkin varomatkaa teihin ja koiranpissatuslenkkimaastoihin kannattaa pitää. Huomioida kannattaa myös se, että nokkonen kerää itseensä nitraattia, joka ihmiskehossa muuttuu karsinogeeneiksi. Runsasravinteisessa maassa kasvaessaan nokkonen jemmailee eniten nitraattia, joten vaikkapa kompostin ympärillä kasvavia nokkosia ei kannata kerätä. Paras nokkosia on kerätä aurinkoisen päivän jälkeen, sillä silloin niissä on vähemmän nitraatteja.

Jos nokkosta kerää koko kesän samasta puskasta ja vaikka tarpeen vaatiessa vetää aina matalaksi koko puskan, saa loppukesään asti tuoreita pieniä nokkosenversoja. Loppukesän kukinnan jälkeen muodostuvia nokkosensiemeniä en ole koskaan kerännyt, mutta luultavasti pitäisi, sillä ne kun ovat kasvin ravintorikkain osanen. Nokkosensiemeniä voi kuulemma ripotella vaikka myslin mukaan, puuroon tai smoothieen.

Nokkosenlehtiä taasen käytetään ruuanlaitossa pinaatin tapaan. Meidän perheemme suosikit ovat nokkoslätyt ja -pannari sekä nokkospesto. Lapsuudessani äiti teki nokkosesta voimasämpylöitä. Lisäksi nokkosesta voi tehdä esimerkiksi keittoa tai muhennosta. Tahtoisin kokeilla nokkosta myös pinaatin tilalla tässä jukoliste-hyvässä vihersmoothiessa. Meidän blenderi vain on huollossa paraikaa.

Nokkonen on valmista käytettäväksi sellaisenaan, mutta poltinkarvat pitää ensin hoidella pois iskukunnosta. Me olemme nitistäneet nokkosen poltinkarvat kolmella tavalla: kuivattamalla, surrauttamalla blenderissä tai ryöppäämällä.

Kasvikuivurissa kuivatetuista nokkosista saa blenderissä tehtyä nokkosjauhetta, jota olemme ripotelleet esimerkiksi smoothieen ja puuroon. Nokkosjauhe säilyy ihan huoneenlämmössä. Nokkoslettutaikinan ja peston voi taas tehdä blenderillä, joka leikkaa nokkosen poltinkarvat tehottomiksi. Silloin heittelen siis kaikki reseptin ainekset ja tuoreen nokkosen suoraan blenderiin.

Mutta koska blenderi on huollossa, tällä kertaa ryöppäsin nokkosen ennen kokkailuja. Toisin sanoen laitoin nokkoset kiehuvaan veteen noin 30 sekunniksi. Se riittää tuhoamaan poltinkarvat ja samalla myös vähentää nokkosen nitraattipitoisuutta. Tietenkin keittäminen myös samalla vähentää nokkosen hyvisaineita. Pikaisen ryöppäyksen jälkeen nostelin nokkoset reikäkauhalla siivilään, huuhtelin ne kylmällä vedellä ja painelin niistä kaiken ylimääräisen veden pois. Sen jälkeen nokkonen oli valmista käytettäväksi ja pakastettavaksi.

Nokkosen keitinveden voi käyttää hiushuuhteena. Vanhan kansan kauneusvinkkien mukaan nokkonen tuuheuttaa hiuksia ja rauhoittaa kutisevaa ihoa. Keitinvettä voi käyttää myös lannoitteena puutarhassa. Martat tietävät kertoa, että nokkoslannoite sisältää paljon hyviä kivennäisaineita ja vitamiineja ja sillä on myös todettu olevan tuholaisia karkoittavaa vaikutusta. Samaten nokkosvettä voi puutarhahommissa käyttää biohiilen lataamiseen.

Minä pullotin keitinveden lannoitusta varten. Ryöpätyistä nokkosista laitoin puolet pakkaseen ja lopusta tein ison pannukakun sekä purkillisen pestoa leivän päälle laitettavaksi. Pakkasin ne seuraavana päivänä mukaan evääksi, kun taas lähdettiin Kivinokkaan. Oli mukava mutustella eväitä mökin pihassa miettien, että vielä eilen valtaosa ruuasta kasvoi villinä samoilla kulmilla kuin missä nyt sitä söimme.

Lähde: Wannus, Nyman, Toivanen, Huotari Victorzon: Villiyrtit, Hyvinvointia kotikulmilta, WSOY 2017

Jaa: