Lasten vaatekaapin housuvarastolla alkoi olla pulaa, sillä kaikki pöksyt olivat hiljalleen kulkeutuneet työpöytäni kulmalle odottamaan paikkaamista. Mukulat taitavat vetää eteenpäin juoksemisen lisäksi nelivedolla kuopien, sillä vaatekaapissa on enemmän housuja, joiden polvet on paikattu kuin niitä, joissa paikkoja ei ole. Eräät nyt jo pieneksi jääneet lempparipöksyt ehtivät saada toiseen polveensa kolme paikkaa ja toiseen kaksi, kun paikkasin paikkoihin tulleita reikiä.

Nyt paikkausta vaativien pöksyjen läjä oli taas niin korkea, että oli pakko ryhtyä hommiin. Kannoin tuossa eräs sateinen päivä korjausvälineet ruokapöydän ääreen ja ryhdyin toimeen. Otin puuhista videoita Lähiömutsin IG Storyyn, ja kuten joka kerta paikkaushommien äärellä, sain nivaskan viestejä toivoen, että kirjoittaisin aiheesta tarkemmat ohjeet blogiin. Tässäpä siis nämä, vaikka olenkin tällainen päälle parikymppisenä ompelukoneen ostanut ja itse mokailujen kautta oppiva kässäilijä, jota parempia neuvojia varmasti olisi.

Minulla on tapana paikata housunpolvet näkyvästi. Eli sen sijaan, että yrittäisin paikkaamalla häivyttää reiän, lätkäisen sen päälle näkyvän paikan. Minusta polvipaikat ovat ihan hurjan söpöjä, ja sekä päiväkotilainen että koululainen kulkevat paikatuissa pöksyissään mielissään. Täältä löytyy Meidän Perhe -lehden hyvä ohjevideo farkkujen paikkaamisesta vähemmän huomiota herättävästi.

Paikkaamista varten tarvitset pienet teräväkärkiset sakset ja / tai ratkojan, paikkoja (joista edempänä enemmän), nuppineuloja, ompelukoneen ja paikan väristä ompelulankaa. Itse käytän myös saumuria viimeistelyyn, koska se on nopeampaa, mutta pelkällä ompelukoneellakin homma onnistuu.

Itse ostan paikat yleensä valmiina. Ihan vain nopeuttaakseni paikkaamista ja siksi, että liimakankaiset paikat voi silittää ennen ompelua paikalleen, mikä helpottaa tekemistä. Raitaisia college-paikkoja ostan aina läjän jemmaan käydessäni Polarn O. Pyretillä, mutta myös ompelutarvikeliikkeissä myydään paikkoja. Esimerkiksi Eurokankaasta olen ostanut hyviä farkkuliimapaikkoja, jotka kestävät collegea paremmin.

Fiksut tietenkin käyttävät esimerkiksi farkun paikkaamiseen farkkupaikkoja ja collegen paikkaamiseen collegepaikkoja, jotta kankaat käyttäytyvät ommeltaessa ja esimerkiksi pesussa samalla tavalla. Minä olen kuitenkin sekoittanut niitä ihan surutta.

Toisinaan teen paikkoja myös itse. Silloin leikkaan jämätilkuista, yleensä farkusta, tarvittavan kokoisia soikioita. Sen jälkeen vedän soikioiden ympäri siksakkia lyhyellä tikin pituudella, jolloin ompelujäljestä tulee tiheää. Tässä langan värillä voi leikitellä. Esimerkiksi tumman farkkukankaan ympäri voi vetää siksakin jollain kirkkaan värisellä langalla tai sitten pitäytyä ihan vain mustassa, kuten minä. Sen jälkeen paikka onkin valmis ommeltavaksi paikalleen.

Sitten itse paikkaukseen. Minä olen välillä onnistuneesti tunkenut jopa legginssejä paininjalan alle ihan vain kangasta ruttaamalla, mutta siistimpää jälkeä pääsee tekemään, kun purkaa toisen puolen housunsaumaa paikkauskohdalta. Se, miten paljon pitää purkaa, riippuu ihan ompelukoneesta ja paikattavan alueen koosta, mutta yleensä noin 10-15 senttiä riittänee. Sauman purkaminen onnistuu yllättävän nopeasti teräväkärkisten saksien ja ratkojan avulla. Etenkin farkuissa kannattaa katsoa, että purkaa sen yksinkertaisimman sauman, joka on yleensä sisäsauma.

Sen jälkeen pujotan paikkauskohdan ompelukoneeseen puretun sauman kautta. Paikkaan kohdan ompelemalla sen yli puolelta toiselle siksakilla, kunnes reikäkohta on tasainen. Käsin ompelukin tietenkin toimii, mutta itse koen siksakpaikkauksen pitävän paremmin, minkä lisäksi paikkauskohdasta tulee tasaisempi, eikä se näin kulu yhtä helposti taas uudestaan puhki. Vielä pitävämpi paikkauksesta tulisi, jos paikattavan kankaan nurjalle puolelle laittaisi vielä kankaan, jonka ompelisi siksakkauksen yhteydessä kiinni paikkaan.

Kun varsinainen reikä on paikattu, laitetaan sen päälle vielä paikka. Jos paikoissa on liimakangas, silitän paikat kiinni housunpolviin. Jos ei, kiinnitän ne nuppineuloilla. Sen jälkeen ompelen paikan vielä kiinni reunoistaan ompelukoneen suoralla ompeleella, käyttäen saman sävyistä ompelulankaa kuin paikan reunoissa on.

Sitten ommellaan vielä sauma kiinni nurjalta puolelta suoralla ompeleella ja huolitellaan tarvittaessa vielä siksakilla. Itse huristelen saumat kiinni saumurilla. Valmista on!

Toisiaan olen onnistuneesti vaihtanut koko polviosan kankaan ehjään ilman kaavoja tai vahvaa ompeluosaamista. Tämä paikkaustapa saattaa tulla tarpeeseen niiden superlempparihousujen kanssa, jotka ovat polvistaan jo niin puhki ja ohueksi kuluneita, että paikkaamisellakaan ei niitä enää oikein pelasta. Tällä tavoin pelastamistani housuista on tullut ihan superhienoja! Tällä kertaa onnistuin kuitenkin sekoilemaan tällaisten housujen paikkauksen kanssa niin paljon, että en edes kehtaa esitellä lopputulosta. Teen siitä sitten ensi kerralla ajatuksella ohjeen, josta voin myöhemmin itsekin tarkistaa, miten tämä nyt menikään.

Jos sinulla itsellä ei ole ompelukonetta, esimerkiksi Helsingissä Oodissa on kirjaston asiakkaiden käytössä ilmaiseksi niin ompelukoneet kuin saumurit ja peitetikkikone. Myös kaupunginosien asukastaloissa on käytettävissä paikkaukseen tarvittavia työvälineitä.

Tallennan housujen paikkaamisesta videot Lähiömutsin Instagramin kohokohtiin nimellä housujen paikkaus.