Kaupallinen yhteistyö: Kotipizza

Voitteko kuvitella – etenkin te lumettomissa osissa Suomea asuvat – että olemme pian selvinneet marraskuusta? Itse ihan säpsähdin siihen ajatukseen tällä viikolla, mikä kertoo toivoakseni siitä, että vielä tulee vuosi, kun en käytä sanaa selviytyä. Sillä onhan se nyt vinksahtanutta, että kaikki on hyvin, mutta elämä tuntuu hetkittäin selviämistaistelulta vain siksi, että aurinko on kadonnut jonnekin harmaan taa ja että kaupungin ylle on langennut märiltä villasukilta haiseva pimeys.

Tänä vuonna pimeys on tuntunut edelleen toisinaan raskaalta, mutta yhä useammin myös pehmeydeltä. Pohjolan asukille siinä on selkeästi jotain turvallista, juurevaa ja sisäänpäin kääntävää. Eläisin itseni hengiltä, jos aina olisi kesä ja kaikki sen hengästyttävät mahdollisuudet ja energiatasot. Olen alkanut hahmottaa, että onkin ehkä hyvä, että työpäivien jälkeen ei tee mieli lähteä kotoa mihinkään. Välillä on hyvä tiivistää kaikki tarvittava kotiin.

Viime lauantaina vietimme perheen kanssa pizzaillan. Sen sijaan, että olisimme lähteneet pizzojen luo (tai alkaneet tehdä sellaisia itse), tilasimme pizzat kotiin yhteistyökumppaniltani Kotipizzalta. Monesti tulee tilattua ruokaa kotiin, kun on kiire ja tai väsy, mutta olipa ihanaa voida lempeän vapaapäivän iltana jättää kokkailu muille ja sen sijaan panostaa marraskuisen illan tunnelmaan.

Sytytin kynttilöitä ja taittelin lautastenreunoille arkisten talouspaperipalasten sijaan nätit servietit. Häidemme vuosipäivän aaton kunniaksi laitoin Spotifystä soimaan imelän ihanan alkuillan hääsoittolistamme. Soittolistan pehmeän hämyinen jazz ja rahisevan vanhat suomalaiset iskelmät saavat edelleen vatsan perhoset lentelemään villin onnellisena. Puoliso haki varastosta häidemme tarjoilusta jääneen punaviinin; en tajua, mikä pohjaton viinilaatikko se on, kun niitä edelleen riittää.

Napsin tilaukseen Kotipizzan listalta neljä suosikkiamme: Mozzarellan (etenkin lasten suosikki, joka tuo itselleni makumuistoja Napolista), Zorbaksen (värikylläistä kasvisenergiaa pizzan muodossa), Superseitanin (vegaanista ja täyttävää herkkumättöä) ja Vege-lankkupizzan (oma kepeän hienostunut ikilemppari).

Olen tallentanut Kotipizzan äppiin toimitusosoitteemme, ja näenkin tilausta tehdessäni heti lähialueiden Kotipizzojen odotettavissa olevat toimitusajat. Tällä kertaa valittiin listalta Redin Kotipizza, joka kiidätti meille pizzat puolessa tunnissa tilauksesta.

Tiesittehän muuten, että Kotipizzaa saa nykyään myös ResQ-sovelluksen kautta? Sen kautta laitetaan myyntiin hävikkipizzoja, eli pizzoja, joiden kanssa on valmistusvaiheessa tapahtunut jokin virhe. Pizzassa voi olla esimerkiksi eri täytteet kuin alkuperäisessä tilauksessa, siihen on voinut tulla reikä tai sen reunat ovat voineet saada hivenen liikaa väriä. Toisinaan myyntiin laitetaan myös pizzoja, jotka on tehty ylimääräiseksi jääneistä täytteistä.

Mahtavaa on, että Kotipizzan hävikkipizzoista kaupaksi on mennyt 84 prosenttia, kun ResQ:n keskiarvo on 69 prosenttia. Itse olen Kotipizza-yrittäjien tyttärenä syönyt aikoinaan kavereideni kanssa hävikkipizzan jos toisenkin (tai mokapizzan, kuten niitä meillä kutsutaan), mutta vaikka ravintolayrittäjien kotona lojuisi kuinka pizzannälkäisiä teinejä tahansa, tällaisia laajempia toimia hävikkiruuan hyötykäyttöön saamiseksi tarvitaan. Kotipizzan hävikkipizzat myydään ResQ-sovelluksen kautta pääsääntöisesti puoleen hintaan, ja ne myydään vain mukaan otettavaksi. Etenkin Helsingissä ResQ:n kautta löytyy pizzojen lisäksi pelastettavaksi päivittäin laaja valikoima sapuskoja pullasta sushiin ja salaattiannoksista ruokakauppojen yllätyskasseihin.

Tällä kertaa pizzamme olivat kuitenkin meidän tilauksemme mukaan valmistettuja ja kotiin kuljetettuja. Asettelimme ne keittiöön, josta jokainen sai käydä hakemassa palan yhtä ja toisen toista. Tykkään tällaisesta yhteisestä kattauksesta, jossa ei ole omia annoksia, vaan kaikki pääsevät maistamaan vähän kaikkea ja syömään vatsansa niin kylläisiksi, että loput slaisseista laitettiin jääkaappin ja lämmitettiin sunnuntaina osaksi lounasta.

Ulkona harmaa, ruskea ja musta olivat nielleet muut värit, mutta kotonamme pimeyteen sekoittui lämpimiä sävyjä. Kaikki mitä suinkaan haaveili tarvitsevansa lauantai-iltaan oli siinä, pienen pyöreän keittiöpöydän ympärillä.

Jaa: