Siinä se on, meidän pikkiriikkinen punainen tupamme. Syksy on ollut sen verran haipakkaa, että en ole oikein vielä edes tajunnut tätä. Että meidän vuosikausia muhinut kaikin puolin järjetön unelma konkretisoitui ja meillä on ikioma kesämaja Kivinokassa. Nyt syksyllä sen pihassa pihlajanmarjatertut roikkuvat kypsinä, ja kesällä syreenipensaat kukkivat.

Punamullalla maalattu 12 neliöinen pikkumökki on niemennokan alkuperäisiä mökkejä. Ihan tarkkaa rakennusvuotta ei edes tiedetä, vaikka mökki on ollut saman perheen omistuksessa neljän sukupolven ajan. Mutta joskus 50-luvulla se on ollut, kun mökissä on asunut monilapsinen perhe kuukausien ajan aina kesäaikaan. Kuulemma vanhemmat lähtivät aamuisin töihin ja lapset painelivat menemään sillä aikaa pitkin Kivinokkaa muiden Kivinokka-mukuloiden kanssa.

Mökin mukana saimmekin palan historiaa ja kivinokkalaisuutta, mitä arvostan. Se tuo mökkiin lämpöä, tietynlaista juurevuutta. Täysin uusi tuntuu aina vähän kliiniseltä ja kolkolta, ja pieni rosoisuus ja elämänjäljet luovat kodikkuutta. Tuntuu omemmalta aloittamisen sijaan jatkaa tarinaa.

Edelliset omistajat ovat pitäneet mökkiä hyvin. Mökki seisoo hengittävällä ja korkealla rossipohjalla, ja paikka kallion laella on omalta osaltaan pitänyt huolen mökin hyvinvoinnista. Ulkokattoa on korjattu ja rännit putsattu. Sähköttömässä mökissä ei kuitenkaan ole peruslämpöä talvisin, ja ilmojen viiletessä sen on huomannut ikkunoihin kertyneenä kosteutena. En oikein uutena kesämajan omistajana tiedäkään, miten siihen pitäisi varautua. Niin paljon uutta opittavaa ja selvitettävää.

Mökin sisäpuoli on uusittu täysin jokunen vuosi sitten, ja onneksi uudet sisäverhoilut – lattiat, seinät että katto – on rakennettu puusta. Mökki on jaettuna 50-luvun tyyliin kahteen osaan, joiden välissä on samalainen ovi kuin saman aikakauden kerrostalokotimme sisäovet ovat. Pienemmässä tilassa, ulosjohtavassa porstuassa, on edellisten omistajien nikkaroima keittopiste kaasulla toimivine liesineen sekä kiinteä istuin, jonka alla on säilytystilaa.

Porstuassa lattia on muusta mökistä poiketen ainakin tuntumansa perusteella laminaattia, joka on luultavasti valittu sen käytännöllisyyden takia. Itse haaveilen porstuan lattiamateriaalin olevan jotain muuta, ehkä laattaa, jos ei sitten kunnon puuta sekin.

Isommassa tilassa, kammarissa, on luultavasti alkuperäinen puuliesi. Se on kaunis, mutta pienessä mökissä epäkäytännöllinen. Tuollaiset tulisijat tulevat polttavan kuumaksi kauttaaltaan, ja hellan ympärille pitää jättää paljon varotilaa. Suunnitelmissa onkin vaihtaa hella pieneen varaavaan kamiinaan tai takkaan, jotta pikkumökkikautta voisi venyttää sekä keväällä että syksyllä ja että mökissä voisi halutessaan yöpyä talvellakin.

Mökin hormi on kuulemma uusittu hiljan, mutta entiset omistajat kertoivat sen vetämisen kanssa olleen ongelmia. Itse emme ole uskaltaneet edes laittaa tulta pesään, sillä hormi lähtee tulisijasta alaspäin ja tulee mutkan ulos seinästä. En ole tulisijojen asiantuntija, mutta en nyt silti ihan kauheasti ihmettele, jos savut ovat tulleet sisään. Jos ja kun hormia joudutaan uusia tulisijan lisäksi, mietinnässä on myös, josko samalla koko tulisijan paikkaan vaihdettaisiin, niin että takaseinä saataisiin makuujärjestelyjen käyttöön.

Mökin yhteydessä on vielä parin neliön varasto, jossa saa säilytettyä muun muassa kaasugrilliä ja kottikärryjä, jotka nekin kumpainenkin tulivat kaupan mukana. Koska ostimme mökin irtaimistoineen, saimme mukana kaikenlaista sälää ja lisäksi huonekaluja, jotka ovat mielestämme hieman liian massiivisia ja kömpelöitä pieneen mökkiin. Ensimmäisenä tyhjensimmekin mökiltä pois kaikenlaista tilpehööriä, mutta jätimme vielä kalusteet paikoilleen.

Alkutekijöissään olevista remontti- sekä sisustussuunnitelmista kerron hieman myöhemmin. Pinterestiin ei vielä ole ehtinyt kertyä kummoisia määriä inspiraatiokuvia, joten kaikki ideaehdotukset ja pikkumökkien remonttikokemukset otetaan ilolla vastaan. Pienen googlailun ja Instagramin selailun jälkeen kun tuntuu, että etenkin vanhojen kesämajojen remontteja on taltioitu kuvin ja kirjoituksin tosi vähän.

Remonttisuunnitelmien tekemisen sijaan olen istunut tuijottamassa mökiltä avautuvaa merinäköalaa niin usein kuin mahdollista. En oikein vieläkään usko onneamme ja sitä, että tämä on tosiaan totta. Että meidän perheellä on pikkuinen tölli merinäköalalla, pyöräilymatkan päässä kotoamme Helsingissä.

Jaa: