Viime kesän lopulla pohdimme, onko järkeä ostaa 12 neliöinen lautakasa Kivinokasta vai sittenkin vihdoin remontoida sysipaska vessamme ja epäkäytännöllinen kylppärimme. Miten onnellinen olenkaan, että yhä joudun jonglöörata itseni sisään suihkuun ja että vessan tulitikkuaskin kokoisesta peilikaapista tipahti lopulta ovikin irti!

Oma pieni tölli parin kilometrin pyörämatkan päässä kotoa on niin valtava voimavara etenkin nyt. Vaikka mökki ja sen ympäristö ovat yhtä raksasekamelskaa tällä hetkellä, silti jo mökkipolkua kävellessä tuntuu, että taskuihin kiipeilleet murheet tipahtelevat havunneulasten sekaan ja maatuvat saman tien. Niemennokassa keskellä Helsinkiä maailma on yhtä aikaa turvallisen pieni, mutta horisonttiin asti vapaasti virtaava.

Mökkiremppa on edennyt suunniteltua hitaammin, sillä puolison viikkovapaapäivistä tulikin etäkoulu- ja päiväkotipäiviä. Silti joka kerta mökillä käydessämme henkäisen ihmeissäni, mitä kaikkea hän on ehtinyt saada aikaiseksi sieltä täältä nipistetyillä parituntisilla.

Kuten kotimme remontinkin kanssa aikanaan, remontin työnjako on mennyt mökin valmistusvuosikymmenen mukaisesti. Kun mökin omistajista toinen ei erota ruuvinväännintä porakoneesta ja toinen rakennusinsinöörin jälkeläisenä on viettänyt nuoruutensa kesät sekä pari välivuotta siihen päälle duunissa rakennustyömailla, on aika selvää, kenen vetovastuulla remontti on.

Minun tehtäväkseni on jäänyt pitää remontoija ja muu sakki muonitettuna sekä pyrkiä pitämään maalissa kieriskelevät ja naulaisten purkulautojen keskellä kikkailevat lapset muissa puuhissa. Olemme lasten kanssa viettäneet paljon aikaa niin ikään Kivinokassa olevalla palstallamme ja lapset ovat myös painelleet keskenään pitkin metsiä ja kallioita. Eilen he hoitivat pikkukiviä, joille rakennettiin purkutavarasta omaa kotia. Leikit eivät siis lopu kesken.

Purkutyöt ovat edenneet kirjaimellisesti rytinällä viimeksi kertomastani väliseinän kaatamisesta, ja purkutöiden osalta mökillä alkaakin olla valmiina. Purkuhommia tuli sitten lopulta enemmän kuin ajattelimme, kun jotain purkaessa huomattiin, että purettavaa on lisää. Mökki on hyvin pidetty, mutta noin 70-vuotinen taival alkaa toki näkyä. Alun perin meidän piti vain vaihtaa kosteissa merituulissa lahonneet päätypaneelit, mutta lopulta oli järkevämpää samalla uusia koko ulkolaudoitus. Ei sitten tarvitse viiden vuoden päästä alkaa taas yhtä seinää nikkaroimaan erikseen.

Samalla mökin lämmöneristävyyttä parannettiin. Seinien väleissä oli aikaisemmin vain bitumi- eli tervapaperia sekä tuulensuojalevyt. Samalla mahdollisimman luonnollisella ja hengittävällä rakennustavalla tahdoimme jatkaa myös nyt, ja sainkin ilokseni meille remonttiin sponsoriksi Domus Classican. Heidän tuotteensa tulevat remontissa (ja postauksissa) mukaan vasta myöhemmin, mutta tässä vaiheessa saimme heiltä jo bitumipaperia.

Seinien väleihin siis laitettiin ensin bitumipaperia, sitten Ekovillaa (5 sentin paksuisuus valikoitui koolauksen mukaan) ja viimeiseksi kerrokseksi vielä tuulensuojalevyt. Ulkoverhoiluksi valittiin mahdollisimman alkuperäistä 50-luvun ilmettä vastaava kuusipuinen siskonpaneeli. Se ei ole ihan yhtä kaunis kuin alkuperäinen, mutta tarpeeksi lähelle.

Samalla kun ulkoseiniä uusittiin, myös porstuan ikkunarivistön ikkunapuitteita uusittiin tarpeen mukaan. Osa oli läpimätiä, osa edelleen täysin hyvässä kunnossa. Että ikkunoiden puuosat kestäisivät tulevien vuosien tyrskyjä ja vesisateita paremmin, suunnitelmana on jonkinlaiset ikkunapellit.

Seinän purkamisen yhteydessä myös tuvan toinen ikkuna siirrettiin. Se oli ennen nurkassa ja epäsuhtaisen alhaalla, mutta keskemmällä tupaa se on ilmavampi ja samalla mahdollistaa paremmin tulevien kiintokalusteiden sijoittelun. Puoliso myös nikkaroi ikkunalle uudet puupuitteet ja samalla saatiin myös pikkuruinen ikkunalauta sisäpuolelle. Vau!

Mutta purkuhommien jälkeisiin rakennushommiin palaan myöhemmin. Malttamattomimmat voivat seurata remppaa reaaliaikaisena Lähiömutsin Instagram Stooreissa, ja tallennettu remppavideopäiväkirja löytyy täältä.

Jaa: