Kaupallinen yhteistyö: Kaslink Aito
Mitä yksi pieni ihminen tai perhe voi tehdä ilmaston ja luonnon puolesta? Paljonkin! Kun tarpeeksi moni on mukana tekemässä, se antaa yhteiskunnan kippareille signaaleja ja lopulta isotkin laivat alkavat kääntää kurssia.
Sain yhteistyökumppaniltani Kaslink Aitolta tehtävän miettiä, minkälaisia paremman tulevaisuuden valintoja meidän perhe tekee arjessa. Vaikka emme olekaan mikään ekoilun esimerkkiperhe, välillä pienetkin toisten toimista saadut ahaa-elämykset voivat olla merkityksellisiä. Siksi tässä meidän sakkimme vinkit, jotka auttavat luontoa säilymään myös seuraaville sukupolville:
Asennemuutos
Tämä on kaikkein tärkein. Muutos aiheuttaa aina muutosvastarintaa. Luopuminen vanhoista elintavoista ja saavutetuista eduista saattaa alkuun tuntua ikävältä. Siksi itse pyrin suhtautumaan uuteen seikkailuna ja mahdollisuutena oppia, kokea ja ymmärtää uutta. Itsepetosta tai ei, mitä väliä, se tuntuu toimivan omalla kohdallani!
Koitan myös ajatella, että en luovu mistään, vaan että saan vaihtokauppana elämääni uutta sisältöä. Vaikka kompuroin valinnoissani, tuntuu silti tavattoman hyvältä parhaansa mukaan seistä hyvisten puolella. Ja jos omatunto soimaa, hyvä, silloin siihen luultavasti on aihettakin.
Julkiset liikennevälineet ja pyörä
Moni paremmista valinnoista on helpompi tehdä isoissa kaupungeissa, ja tämä on yksi niistä. Meidän nelihenkisellä perheellämme ei ole autoa. Sen sijaan kuljemme Helsingissä kävellen, (laatikko)pyörällä, metrolla ja muilla julkisilla liikennevälineillä.
Arjen liikennekulumme ovat kuukaudessa yhteensä alle 100 euroa, kesäisin muutaman kympin. Omaan autoon verrattuna tämä valinta antaa meille käyttöömme lisää rahaa, huolettomuutta sekä vapautta ja mahdollisuuden nauttia ulkoilmasta sekä aikaa tehdä ruuhkassa kaikessa rauhassa vaikka villasukkaa.
Luonnon huomioiva asuminen
Yksi helpoimpia tapoja muuttaa eloaan vihreämmäksi on vaihtaa sähkösopimuksensa ekosähköön. Se homma on hoidettu parilla klikkauksella netissä, mutta vaatii mahdollisuutta panostaa vähän enemmän rahallisesti. Huonelämmön laskeminen on helppoa sekin. Asumme pohjolassa, ja täällä kuuluukin talvella tarvita sisätiloissa villasukkia ja villapaitaa.
Kerrostaloissa ja muissa taloyhtiöissä asuvan kannattaa olla aktiivinen taloyhtiön hallituksessa ainakin kokousten aikaan ja tehdä aloitteita. Kiitos meidän taloyhtiön hallituksemme, kotimme irrotettiin kaukolämpöverkosta (eli kivihiilestä) pari vuotta sitten ja nykyään kotimme lämpiää tontin maalämmöllä. Myös kerrostalokodissamme tehty ikkunaremontti vähensi lämmityksen tarvetta, samalla kun täysin uusien ikkunoiden sijaan vanhat karmit ja ulkolasit entisöitiin.
Jätteiden kierrätys
Tämäkin asia on helpompi isoissa kaupungeissa. Silti siinä tarvitaan myös ihmisen omaa aktiivisuutta tilata esimerkiksi muovinkeräysastia oman kotitalon yhteyteen – tai roudata kierrätettävät jätteet vaikka kauppareissun yhteydessä yleisiin kierrätysastioihin. Meillä tästäkin on kiittäminen taloyhtiön hallitusta, jonka ansiosta jätteiden kierrättäminen on superhelppoa. Omasta kotipihasta löytyy loota biojätteelle, pahville, paperille sekä kartongille, metallille, lasille, muoville ja sitten vielä sekajätteelle. Patterit ja sen sellaiset saa viedä lähikauppaan.
Tästä on tullut pieni kiva kilvoittelu itseäni vastaan. Koitan saada pidettyä kierrätyskelvottoman sekajätteen määrän mahdollisimman pienenä. Siinä on auttanut HSY jäteopas, jonka saa myös sovelluksena puhelimeen. Sieltä voi tarkistaa, mikä jäte kuuluu mihinkin laatikkoon. Itse olin esimerkiksi aina laittanut hiukset biojätteeseen, mutta ne ovatkin sekajätettä! Tietenkin myös ylipäätään jätteen määrän vähentäminen on taustatavoitteenani koko ajan. Oman vesipullon mukana kuljettaminen (myös lapsilla) on yksi askel.
Lahjoittaminen luonnonsuojeluun
Tämäkin teko on vain muutaman klikkauksen päässä, mutta vaatii tietenkin rahaa. Itse olen WWF:n ilmastokummi. Sen lisäksi Kambodzan kummilapsillemme World Visionin (joka on myös yhteistyökumppanini) kautta maksamani kummimaksu ohjautuu myös esimerkiksi kuivuutta kestävien viljelylajien sekä metsitysmenetelmän opettamiseen yhteisöille sekä lapsille opetettavaan ympäristönsuojeluun.
Yksittäisiin keräyskampanjoihin minun pitäisi saada aikaiseksi osallistua aktiivisemmin.
Luontoa kunnioittava ruoka
En ole syönyt lihaa kohta 20 vuoteen. Nykyään erilaisten kasvisproteiinituotteiden käyttäminen on helppoa, sillä niitä löytyy jopa ihan sellaisenaan käyttövalmiina ja kotimaisena kyläkaupoistakin.
Viime vuosien aikana olen yhä enenevissä määrin vähentänyt myös muun eläinperäisen ruuan määrää jääkaapissamme. Viime keväänä kirjoittamani kananmunapostauksen jälkeen on huomaamatta tapahtunut muutos, jossa kananmunastakin on tullut enemmän erikoisherkku kuin jokaisen aamiaisen perusta. Tottumiskysymys näemmä sekin! Lehmänmaitoa emme ole ostaneet vuosiin, ja lehmänmaitojuustoista olen pyrkinyt jokapäiväisen appeen sijaan tekemään harvinaisen herkun.
Yhteistyökumppani Kaslink Aito valmistaa kaurapohjaisia tuotteita, joihin tarttuminen kaupassa niiden lehmänmaitotuotteiden sijaan on helppo tapa tehdä luontoa kunnioittava kulutuspäätös. Kahviini sujautan Aito Kaurajuoma Baristaa, samaten myös smoothieideni pohjana toimii kauramaito. Ruokakermat ostan nekin kasvispohjaisena.
Kaslinkin Aito Kauravispi on ihan mielettömän toimiva ja hyvänmakuinen tuote niihin hetkiin, kun haluaa kermavaahtoa. Vielä kun sen saisi palmuöljyn sijaan lähituotantoöljyyn tehtynä, olkoonkin että nyt käytetty öljy on sertifioitua.
Postauksen lopusta löydät kehittelemäni ohjeen täysin vegaaniseen puolukkakakkuun, jossa käytin muun muassa Aito Kauravispiä. Kakusta tuli ihan päräyttävän hyvää ja mehevää! Sekä omat lapset että lasten kaveritkin kiskoivat sitä onnessaan ja tahtoivat lisää. Ei tarvinnut paljon ruokahävikkiä pelätä, mikä on iso osa kestävää ruokanautintoa sekin.
Kaslink Aito tuotteista lähes kaikki tehdään kotimaassa, Kouvolan lähellä Korialla. Yksi luontoa kunnioittava teko onkin valita lähiruokaa. Tässä itselläni on paljon tekemistä, mutta huomaan yhä paremmin viehättyväni yksinkertaisista suomalaisista mauista: puolukoista, rukiista, metsäsienistä, kaurasta, mustikoista, herneistä, pavuista ja juureksista. Liekö lisääntyneellä marjastuksella sekä sienestyksellä ja oman palstan viljelyllä tekemistä asian kanssa. Ainakin ne ovat opettaneet niin itselle kuin lapsille luonnon ja ruuan kunnioittamista.
Kausiruokaan satsaaminen tekee ruokakorista edullisemman, luontoystävällisemmän ja saa ateriat myös maistumaan paremmalta. Satokausikalenterista, jonka senkin saa myös sovelluksena, on näppärä tsekata kunkin kuukauden parhaat herkut.
Tavararakkaus
Tavaroiden ja vaatteiden rakastamista pidetään monesti turhamaisena, mutta luontoa kunnioittava nimenomaan rakastaa tavaroitaan. Silloinhan niistä haluaa pitää huolta ja niistä tahtoo nauttia vuodesta toiseen! Panostan tavaroissa ja vaatteissa laatuun, ja mikä jännintä, parasta laatua (ainakin kotiin ja aikuisten ylle) löytyy yleensä kirpputoreilta – eli lisäksi vielä edullisesti ja käytettynä.
Esimerkiksi vuosikymmenten takaisissa vaatteissa ja huonekaluissa materiaalit on tehty kestämään vielä seuraavatkin vuosikymmenet, minkä lisäksi niitä voi huoltaa ja korjata. Siksi kasvissyöjänä ostan mieluummin vanhan tai jopa uuden nahkalaukun kuin keinonahkaisen. Ainakin kunnes keinonahan kestävyys ja huolettavuus paranee. Samaten kenkäni ostan nahkaisina tästä syystä. Käytän suutaria ja tarvittaessa myös ompelijaa, jos omat taidot eivät riitä.
Jos ostan tai esimerkiksi saan yhteistyön kautta vaatteita uutena, niissäkin panostan laatuun. Tässä(kin) olen tietenkin hyvin etuoikeutettu. Mutta kun materiassa satsaa laatuun, ne kestävät kovaa käyttöä ja kuluessaan niille voi korjailla sekä paikkailla lisäkuukausia tai jopa vuosia. Niiden arvokin säilyy.
Meillä on juuri nyt kirpparilla pöytäpaikka, ja olen ilolla huomannut, että ihan kaikki lastenvaatteet ovat löytäneet uuden kodin, vaikka hinnat ovat olleet euroissa, eivät senteissä. Jopa ne kaikki housut, joiden polvia olen paikkaillut. Ulkohousuihin vaihdoin ennen myyntiä jalkalenksut uusiin ja kumpparit jynssäsin taikasienellä puhtaiksi. Se vei aikaa ja vähän rahaakin, mutta varmasti edisti uusien käyttäjien löytymistä.
Rakkaus lähiluontoon
Kun luonnon keskellä viettää aikaansa, sitä oppii myös arvostamaan ihan eri tavalla. Me perheen kanssa lähdemme metsään tai vaikka johonkin saareen aina kun mahdollista.
Lähimetsä täällä Herttoniemessäkin on täynnä seikkailuita ja sinne ehtii pujahtaa arki-iltoinakin. Metsäretket pitävät myös selkärankaan kai ikuisiksi ajoiksi juurtuneen kaukokaipuun paremmin hiljaisena.
Minun lisäkseni myös Kaslink Aito ja Enni Rukajärvi haastavat lähtemään luontoon. Paraikaa meneillään olevassa luontohaasteessa Enni haastaa 1.–9. – luokkalaisten koululuokat liikkumaan luonnossa. Samalla luokat voivat osallistua kilpailuun, jossa voi kertoa omia luontotarinoita vapaamuotoisella hakemuksella.
Enni vallitsee kolme innostavinta hakemusta, ja valitut luokat pääsevät kertomaan tarinat joulukuussa kuvattavalla videolla. Videoiden kesken järjestetään äänestys, ja voittajaluokka pääsee Ennin kanssa leirikouluun Rukalle ensi kevättalvella.
Tässä vielä loppuun puolukkakauden ihanin kakkuohje:
Puolukkainen kuivakakku (vegaaninen)
- 0,5 dl Aito Kaurajuomaa
- 2 dl Aito Kauravälipalaa
- 1 dl auringonkukkaöljyä
- 2 dl fariinisokeria
- 3 dl vehnäjauhoja
- 1,5 tl soodaa
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl kardemummaa
- 1 tl kanelia
- 1 tl muskottipähkinää
- 3 dl puolukoita
- Öljyä ja korppujauhoja voiteluun
Kakun päälle:
- 1 prk Aito Kauravispiä
- Ripaus sokeria
- 1 dl puolukoita
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota kuivakakkuvuoka.
Vatkaa kaurajuoma, kauravälipala, auringonkukkaöljy ja fariinisokeri yhteen. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet. Sekoita kuivat aineet sokeriseokseen. Kääntele mukaan puolukat.
Levitä taikinaseos tasaisesti kakkuvuokaan ja paista sitä uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja kiepsauta kakku sitten tarjoiluastialle.
Vatkaa Aito Kauravispi ja ripaus sokeria vaahdoksi. Levitä se kakun päälle. Koristele puolukoin.
Kauravispissä on peräti 1% kauraa, sisältää enimmäkseen palmuöljyä.
En suosittelisi edes rahasta moista paskaa.
Sain tosiaan ilokseni tehdä tämän postauksen yhteistyössä Aiton kanssa, eli rahaa välissä liikkuu, mutta ihan itse tahdoin Kauravispistä erikseen kertoa. Se on koostumukseltaan, maultaan ja toimivuudelta superhyvä tuote, mutta kuten postauksessa sanonkin, ainesosaluettelossa on sulattelemista 😀 Kauranmäärällä ei itselleni ole tässä sinällään mitään merkitystä, mutta öljyn toivoisin olevan jotain muuta kuin palmuöljyä, oli sitten sertifioitua tai ei.
Vispihommat eivät kuitenkaan ole meillä käytössä kuin muutamia kertoja vuodessa, ja silloin on kiva, että voi valita tuotteen, jonka tuotannossa ei ole ollut mukana tuotantoeläimiä.
Tuo palmuöljyn käyttö ei ole niin mustavalkoista kuin helposti voisi ymmärtää yleisrn keskustelun perusteella. Suosittelen ihan mielenkiinnosta lukemaan Risto Isomäen uusimman teoksen ”Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen”. Kirjassa käytiin tosi valaisevasti läpi palmuöljyn ympäristövaikutuksia ja sen potentiaalia. Tietenkään sademetsää ei pitäisi kaataa palmuplantaasien alta (kuten kaakkois-aasiassa tehdään). Öljypalmu on afrikkalainen kasvilaji ja sitä tulisi viljellä mm. Afrikassa. Kestävästi tuotettu palmuöljy on vertaansa vailla!
Kiitos kirjavinkistä, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Isomäki on näemmä kirjoittanyt enemmänkin palmuöljystä. Palmuöljyssä ei tosiaan ole mitään vikaa, kunhan sen kaikki tuotanto saataisiin kestäväksi.
Aito kauravispi ei taida olla kovin luontoystävällinen. Minä en ainakaan käytä. Palmuöljylle ehdoton EI jos luontoa ajatellaan.
Kuten kirjoitinkin, olisi tosiaan mahtavaa, jos palmuöljyn sijaan Kauravispissä olisi joku lähiöljy. Mutta että vaahtoutuva ja pysyvä koostumus saadaan, rasvan on oltava kovetettua, minkä takia esimerkiksi kotimainen rypsiöljy ei toimi. Ei ainakaan vielä, mistä tietää jos tulevaisuudessa.
Luontoa ajatellessa välillä on tehtävä kompromisseja, mietittävä se itselle tärkein ja tehtävä päätökset sitä mukaa. Olennaista on, että on tietoinen päätöksistään. Halusin nostaa juuri Kauravispin esiin, sillä vegeksi ryhtyessäni 20 vuotta sitten, vispikermalle vaihtoehdon löytyminen oli vaikeaa, jos ei mahdotonta. Onneksi ei enää! Itse tahdon vähentää eläinperäisten tuotteiden käytön minimiin, ja siksi olen valtavan iloinen, että juhlapäivinä voin silti tehdä ”kermaisen” synttärikakun, jota voivat syödä juhlavieraista maitoallergiset, vegaanit ja kaikki muutkin.
Kumpikohan lienee ekologisesti parempi valinta: aito kauravispi vai ihan lähimeijerin vispikerma?
Lähiruoaksi en kutsuisi Korialla valmistettua tuotetta, jonka ainesosa, palmuöljy, tulee toisalta puolelta maapalloa ja jonka tuotantotapa on kyseenalainen.
Moni asia ei tosiaan ole niin yksiselitteinen, ja asiassa pitää jokaisen tehdä ratkaisu sen perusteella, minkä itse arvottaa tärkeämmäksi. Ymmärrän hyvin, jos joku mieluummin tahtoo valita vispikerman.
Itse ryhdyin aikoinaan kasvissyöjäksi ekologisuuden sijaan puhtaasti eettisyys edellä, kunnes sen jälkeen ilmastoasiat yms. ovat tulleet tietoisuuden lisääntyessä mukaan ajatuksiin. Siksi yhä edelleen mietin eläinperäisissä tuotteissa myös hyvin paljon eettisyyttä, eli tuotantoeläinten oloja. Vaikka käytän edelleen myös lehmänmaitotuotteita, mielelläni valitsen tuotteen, joka on kasvisperäinen, jos se on toimiva. Kuten tässä tapauksessa, kun saan vaikkapa synttärijuhliin tehtyä kakun, joka menee niin maitoallergikoille, vegaaneille kuin muillekin. Kuten jo postauksessa kirjoitinkin, palmuöljy ei tietenkään ole se parhain vaihtis, vaikka sen tuotanto olisikin sertifioitua. Muutenhan Kaslink Aiton monissa muissa tuotteissa käytetään kotimaista rypsiöljyä.
Pohdintaa kasvipohjaisten tuotteiden eettisyydestä:
https://www.is.fi/ruokala/art-2000006262488.html
Tämähän koski nyt pelkästään noita kasvispohjaisia vispituotteita, joissa kovan rasvan tarpeen takia käytetään palmuöljyä. Siinä ei siis puhuta kasvipohjaisista tuotteista noin yleensä.
Eettisyys on monisyinen juttu, ja faktahan on se, että jos tahtoisi olla täysin eettinen, ei käyttäisi leivonnassaan mitään vispautuvaa (ainakaan, kunnes tuotekehitys esim. rypsiöljyn käytön suhteen etenee). Ihminen pärjää toki varsin hyvin ilmankin, jos niin päättää.
Totta, mutta kyllä sitä välillä kakkua tarvii saada
Mä henk.koht. inhoan kauramaidon voittokulkua. En siksi että dissaisin kauraa ja sen lisääntynyttä käyttöä Aper se, mutta kun sitä on pakko tunkea joka paikkaan 🙁 Just vasta kahvilassa toivoin, että vegaaninen pulla olisi sopiva muna- ja kaura-allergiselle lapselleni, mutta ehei, kauramaitoon oli tehty sekin pulla (ja ärh siksi, että kun vegaanipullan voisi tehdä vaikka veteen…että se maito tai ”maito” ei ole oikeasti olennainen).
Äh, toi onkin kinkkinen allergiakattaus kahviloiden pullia ajatellen. Ennen kauramaitoa taidettiin käyttää eniten soijamaitoa, mutta sille tosi moni on kans allerginen. Mä koen, että se kasvismaidon kermaisuus tuo taikinaan oman mehevyytensä, mutta leivotaan tosi tosi harvoin, joten luultavasti olen ihan väärässä 😀 Aloin miettiä, mitäköhän nestettä Helsingin Annantalon Skidilä-kahvin korvapuusteissa on käytetty. Ne ovat aina vegaanisia ja aivan tolkuttoman hyviä.
Tässä(kin) taas ratsastetaan mielikuvilla jostain terveellisestä ja ekologisesta.
Mielikuva kaurasta on superterveellinen, ja valmistajan nimessä ”Aito” antaa mielikuvan jostain luonnonmukaisesta ja ei- prosessoidusta, vaikka totuus on aivan jotain muuta.
Kun noiden ns. maidonkorvikkeiden tuoteselosteita lukee ja funtsaa tuotantoon liittyvää teollisuusprosessia, tekee mieli pysytellä perinteisessä maidossa, joka tosin on aikamoisen prosessin käynyt läpi sekin ennen kuluttajalle päätymistään.
Ymmärrän hyvin mietteesi. Itsekin huomaan mieluiten nauttivani mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa, mutta toisaalta en ole ole sen kanssa ollenkaan niin ehdoton. Sopiva tasapaino niiden välillä sopii itselleni, etenkin tässä elämäntilanteessa. Ja kun on elänyt vegenä ajat, kun kasvismaidot piti tehdä itse (ja ne maistuivat silti ihan hirveältä haha!), olen superonnellinen, että nykyään voin ostaa nekin ihan perusruokakaupasta.
Kaupasta saatavat lehmänmaidot ovat tosiaan pitkälle prosessoituja nekin. Eikä mennä nyt edes siihen, minkälaisilla mielikuvilla lehmänmaitomeijerit ratsastavat! :DD Onkin hyvä herätellä ihmisiä tsekkaamaan ihan kaikkien ostamiensa prosessoitujen tuotteiden sisällysluettelot ja samalla tutustua niiden tuotantoon. Itselleni olennaisinta lehmänmaidossa ja sen käytön minimoimistavoitteessani on kuitenkin se, että kunnes lehmänmaitopurkki päätyy kaupan hyllyyn, siinä välissä on ollut eläviä eläimiä.
Puolisoni ratkaisi asian opettelemalla juomaan kahvinsa ilman minkäänlaista maitoa. Itse olen maitokahvikissa, mutta mistä sitä tietää, jos vielä joskus minäkin nautin kahvini mustana. Tosin kahvihan se vasta monin eettisin ja ekologisin tavoin kinkkinen tuote onkin.
”Luonnonvarakeskus on tehnyt itse yhden laskelman ja siinä tuli ilmi, että erään kaurapohjaisen välipalajuoman hiilijalanjälki oli samaa luokkaa kuin lehmänmaidon.
Yhden case-tarkastelun perusteella ei tiedetä kaikkien tuotteiden ilmastovaikutusta, sanoo tutkija Merja Saarinen Luonnonvarakeskuksesta.
Voiko kuluttaja ylipäätään luottaa meijereiden laskelmiin ja markkinointiin kaurajuoman ekologisuudesta?
Valmistajien ilmoittamat ilmastovaikutukset voivat periaatteessa olla ihan oikein, vaikka ne eroaisivatkin toisistaan. Sitä ovatko ne tieteellisesti päteviä, on mahdotonta sanoa ilman tutustumista itse laskelmiin, sanoo Saarinen.”
https://yle.fi/uutiset/3-10541812
Tämä juttu laski selvästi motivaatiotani ostaa kauramaitoa. Mitä mieltä olet Hanne tästä? Kauramaitojen tuottajat aika lailla markkinoivat tuotteitaan hyviksinä, ja tämän jutun perusteella hiilijalanjälkiasia ei ole ollenkaan niin selvä. Toki tässä ei puhuta sinulle tärkeästä eettisestä näkökulmasta, mutta jos sen ekologisuuden näkökulmasta nyt mietitään.
Tuosta jutustahan oli vuosi sitten aikamoinen haloo. Yle joutui juttua sitten oikoakin myöhemmin: https://yle.fi/uutiset/3-10662961
Luonnonvarakeskuksessa kun oli verrattu lehmänmaitoon Elovena-kauravälipalajuomia, mutta alunperin jutussa puhuttiin silti yleisesti kauramaidosta. Melkoinen kämmi. Järkikin tietenkin sanoo, että peruskauramaidon hiilijalanjälki on pienempi kuin enemmän prosessoidun kaurajuomavälipalan.
Tarkempaan mielipiteeseen minulla ei riitä elintarvikealan osaaminen ja tieto, mutta tulevaisuuden unelmissani ruokapakkauksissa olisi aina merkittynä _kansainvälisesti säädettyjen sopimusten ja sääntöjen mukaan_ kyseisen tuotteen hiilijalanjälki. Että siinä kun vertailee hintaa, voisi vertailla myös hiilijalanjälkeä. Miten se sitten toteutuisi, siihenkään ei valitettavasti oma osaamiseni ja ällini riitä.
Kiitos tuosta linkistä, missä kerrottiin lisää. Muistan kyllä ihmetelleeni hieman tuota välipalajuomaa. Toistaiseksi aiheesta on siis harmillisen vähän tietoa. Mutta kokonaisuus ratkaisee ja kasvisruoan lisääminen olisi kaikille hyvä tavoite, vaikka ei mitään jättäisi kokonaan pois.
Totta, tästä on harmillisen ja jopa kummallisen vähän olemassa riippumatonta tietoa.
Jäin miettimään millaisia omat kahdeksan keinoani olla luonnon puolella mahtaisivat olla.
1) Ensimmäinen mieleen tullut on se mitä opetan lapsille töissä tai kotona. Tulevat sukupolvet ovat tulevaisuudessa ne joiden käsissä on luonnon elpyminen ja maapallon kunto. Opetan kierrättämistä (2V osaa viedä muoviroskat muovinkeräysastiaan. Joskus saattaa vahingossa mennä pahviin kun se on muovin alapuolella, mutta alku hyvä) ja yritän saada lapsille sellaisen asenteen että jos tienvarressa on roskia ne pitää kerätä pois. v muistelee vieläkin miten vuosi sitten hän pelasti jonkun lehmän hengen kun kävi hakemassa pellolta oluttölkin pois. Nämä ovat isoja asioita. ja yleensäkin luonnossa oleminen, villiyrttien hyödyntäminen, omien kasvisten kasvattaminen ja eläinten tarkkailu ovat minusta hyviä tapoja tuoda luonto lasten elämään. Joka vuosi osallistutaan Bird Lifen pihabongaukseen yhdessä ja yritetään nauttia ympäröivästä luonnosta.
2) Kestotuotteet. Olen ommellut meille nipun kangasnenäliinoja. Edelleen meillä on myös käytössä paperisia, koska kankaiset ovat aina jonkun taskussa tms. hukassa :D, mutta aina jos kankaisia on saatavilla niin otetaan niitä (voisi tehdä lisääkin). Olen vaihtanut kuukautissiteet ja pikkuhousunsuojat kuppiin ja kestoihin (Maijat on minusta paras merkki <3), en käytä kertakäyttöaterimia tai muita astioita tai edes muovipillejä muuten kuin harkiten. Kun hyöty on suurempi kuin haitta. Esim. lasten synttäreillä metsässä oli kertakäyttöastiat, mutta olin myös tuonut kierrätyspussukat ja nimennyt ne niin että roskat löytäisivät oikean osoitteen ja olisi helppo juhlien jälkeen tyhjentää ne oikeaan paikkaan.
3) Ylipäätään kierrätys, joka on tullut jo kahdessa ensimmäisessä esille. Meillä kierrätetään kartongit, paperit, metalli, muovi, lasi ja biojäte. Bio viedään oman pihan kompostiin ja muut kuskataan jäteastioihin aika kun liikutaan sellaisten lähettyvillä. Myös palautuspullot tietysti palautetaan ja paristot yms. kierrätetään. SER romu pyritään myös toimittamaan sinne minne se kuuluu.
4) Oma piha. Siellä ei käytetä rikkaruohoille torjunta-aineita. Siellä pyritään pitämään sellaisia kasveja jotka suosivat pölyttäjiä. Esim. meillä saa voikukka kasvaa vapaasti jos se ei pyri kukkapenkkiin ja kukkapenkissäkin saa niittykukat kukkia kun eivät vie kaikkea tilaa istutetuilta. Meillä on lahopuuaita ötököiden ja lintujen suojapaikaksi ja elinympäristöksi, kaikkia pystyyn lahonneita puita ei suinkaan kaadeta eikä katkeinneiden puiden korkeita kantoja raivata vaan ne saavat olla ja lahota rauhassa. Hyvä ympäristö jälleen ötököille, linnuille ja kääville. Meillä on hyönteishotelleja ja linnunpönttöjä.
5) Ruoka. Pyrin kasvattamaan pieniä määriä ihan itse, mutta valtaosa tulee kaupasta. Lihassa haluan suosia lähituotettua jos mahdollista, kasviksissa kotimaista jos mahdollista ja yleensä satokausikalenterista on hyvä hakea inspiraatiota. Kasvisruokien lisääminen, mutta syön myös lihaa ja maitotuotteita ja aion sitä jossain määrin jatkaa. laidunnettu maasto on oma erityinen ympäristönsä tietyille hyönteisille ja kasveille jotka ovat harvinaistuneet viime aikoina. Haluan myös tukea kotimaista lihan ja maidon tuotantoa. minusta liha voi hyvin olla luksustuote jota tarjotaan pari kertaa viikossa, mutta sen on oltava kotimaista. Meidän on huolehdittava siitä että maanviljelijät ja karjatilalliset saisivat ansaitsemansa kunnioituksen ja myös taloudellisen kiitoksen työstään. Jos emme käytä kotimaista vaan ostamme ulkomailta tuotua halpaa ajamme kotimaista tuotantoa alas ja pian kotimaista ei enää oikeasti ole saatavilla. Mitä enemmän maatalousyrittäjillä on varaa ja aikaa sitä paremmin he voivat panostaa myös eettisiin ja ympäristöllisiin asioihin. Päivittää tilojaan ja laitteitaan ja valita niitä ympäristön kannnalta parhaita ratkaisuja.
Ruokaan liittyy myös asia jonka haluan mainita vaikka se meillä on ihan päin honkia. Ruokahävikki. Sitä en ole saanut kuriin useammasta yrityksestä huolimatta. Mutta edelleen yritetään.
6) Meille ostetaan paljon vaatteita käytettynä. minä vaatetan itseni ja lapset pääosin kierrätetyillä vaatteilla. mies ostaa uutena, mutta hän ostaa aika harvoin. Kun ostamme uutta pyrimme ostamaan laadukasta ja hyvää. Esim. kengissä ja talven ulkoiluvaatteissa menemme uusilla, mutta ne on ajateltu niin että ne kestävät myös kasvavalla lapsella yleensä kasvutahdista riippuen sen puolitoista kautta. Esim. Reiman henkselilliset ja kiristysvyötäröiset haalarit toimivat ihan hyvin vaikka olisivat reilua kokoa ja niitä voi helposti säätää. Meidän 5V on saanut elämänsä aikana kolme uutta talvihaalaria jos ei lasketa äitiyspakkauksen haalaria ja vauvana lahjaksi saatua nallepukua. Ja Hänellä on aina 1-5V ollut sopiva ja uutena ostettu Reiman talvihaalari talvella käytössä.
7) Tämä meillä ei toteudu VIELÄ, mutta kun sopiva tilaisuus tulee olipa se sitten muutto tai potkiremppa tai mikä vaan niin meillä vaihtuu vesivessa pakastavaan. Ehkä myös kesäksi kompostikäymälä pihalle. Minun tekee pahaa kakata hyvään puhtaaseen veteen ja sitten vetää se vessasta alas.
8) Täällä asuessa ja huomioiden missä vanhempani asuvat, missä on sydämeni ja mieleni lepopaikka ja missä suku asuu en voisi harkitakaan luopuvani täysin autosta, mutta pyrin valitsemaan minulle mahdollisesta hintaluokasta auton joka on mahdollisimman vähäkulutuksinen ja vähän saastuttava. Tiedän että tuo kevythybridi ei ole paras ratkaisu ja akkujen valmistus ei ole eristyisen ekologista, mutta vaihdoin vanhan autoni uuteen ja vähemmän saastuttavaan malliin. Pyrin tiedostamaan milloin on tarve oikeasti lähteä ajelemaan ja yhdistän eri käyntejä ettei tulisi turhaa edestakaisin ajamista. Aina autolla lähtiessä mietin onko se järkevää tässä kohtaa vai olisiko järkevämpää jäädä kotinurkille tai lähteäkin vasta huomenna kun on muitakin menoja. Tai onko mahdollista kulkea vaikka miehan kyydillä juna-asemalle mistä jatkaa itse eteenpäin. Usein se auto on vaan pakko ottaa alle, mutta jo asennemuutos jonka olen huomannut on minusta askel parempaan.
Tosi hyviä pointteja, ihanaa että jaoit nämä minulle ja kaikille muillekin inspiraatioksi.
Kestonenäliinoja olen miettinyt minäkin, samaten kuin sitä, että ompelisin läjällisen kestoservettejä. Nyt vielä käytössä ovat kertakäyttönenäliinat (joihin kyllä itse niistä ällöttävästi useammin kuin kerran haha!) ja talouspaperi / paperiservetit. Nuhan aikaan niistetään vauva-ajoilta nurkkiin jääneisiin harsoihin (joita jopa ostin lopulta kirpparilta vähän lisää reikiintyneiden tilalle), se on nenällekin hellempää, ja kun harsopyykkiä tulee paljon, ne on helppo sujauttaa 60 pesuun pyyhkeiden kanssa, joita niitäkin pitää vaihtaa flunssan aikaan tiheämmin.
Toi pihapointti on muuten erinomainen! Ihanaa, että teillä on myös lahopuita kaikenmaailman öttiäisille <3 Mä olen nauttinut suunnattomasti, kun nyt omalla palstalla pölyttäjät häärivät perennojen seassa, ja ankeahkoon kotipihaan talkoovoimin perustettu kukkapenkki on nyt ihanan eläväinen myös hyönteisten kannalta.
Tuo puhtaaseen vetään kakkaaminen on muuten jotekin kertakaikkisen sairasta! Mahtavaa, että te olette miettineet sisällekin muuta ratkaisua. Sellaisesta olisi kiva kuulla enemmän, ja mahdollisuuksien mukaan tehdä vaikka haastattelujuttu tänne Lähiömutsiin 🙂
Muistetaanhan, että kotimaisia ruuantuotttajia voi tukea myös ilman että tukee tuotantoa, jossa on mukana eläimiä. Omat vanhempanikin ovat olleet vuosikymmeniä maanviljelijöitä, mutta koskaan heillä ei ole ollut eläimiä, vaan pelloilla kasvaa marjoja ja vihanneksia.
Jos pakastava käymälä kiinnostaa niin Anniina Jalkasella on sellainen ollut jo käytössä. Meillä se tosiaan vasta hyvin harkinnassa, koska ei ole tiedossa putkiremppaa tai muuttoa tms. tilannetta jossa vaihto olisi järkevää suorittaa. Mutta se on mielessä ja haluan joskus olla siinä tilanteessa että veteen en kakkaa.
Otin ruokatuotannossa tuon lihan esille erikseen siksi että usein unohdetaan mitä ympäristöllekin merkitsisi jos kaikki laidunmaat muuttuisivat pelloiksi ja nautojen ja muiden laiduntavien eläinten jätöksiä ei enää löytyisi. Hyönteisillä on kuitenkin todella iso rooli ekosysteemissä ja laidunmailla viihtyy paljon erilaisia öttiäisiä ja kukkiakin jotka ovat katoamassa. Kun ötökät vähenevät vähenevät linnut ja ties mitä vielä.
Ja tuo pointti että jos lihantuottajilla ei ole varaa ja henkisiä voimavaroja eivät he voi välttämättä panostaa paitsi noihin ympäristön kannalta parempiin tuotantotapoihin myöskään välttämättä tehdä eläinten oloja parantavia investointeja. Tämäkin on siis yksi tapa katsoa tätä asiaa. Mutta faktahan on se että me syömme ihan liikaa sitä lihaa. Varaa vähentää olisi ihan reilusti.
En yritä käännyttää ketään syömään eläimiä, mutta haluaisin herättää kuitenkin ajatuksia myös näin toiselta puolen 🙂
Kyllä myös kotimaisia kasviksia suositaan ja suosittelen ehdottomasti suosimaan niitäkin varsinkin silloin kun on niiden kausi meneillään.
Kyllä, pointtisi lihantuottajista oli tähän keskusteluun täysin validi, tahdoin vain huomauttaa tuosta kasvinviljelypuolesta, jos vaikka joku lukee kommenttiasi hakien siitä hyväksyntää sille, että on ok syödä lihaa samoissa määrin kuin nykyäänkin. Mehän tästä ollaan aikaisemminkin kommenteissa ajatuksia vaihdettu, ja kuten olen kertonutkin, saattaisin hyvin vaikkapa saaristossa asuessani syödä (itse kalastettua) kalaa ja että haaveilen omasta pikkukanalasta (jolloin munijat elämänsä loputtua myös syötäisiin), mutta tämä nykyinen tehotuotantomuoto ja meidän ihmisten syömien lihojen määrä on ihan vinksallaan.
Tuo laidunmaapointti on hyvä, samaten kuin lanta. Saadessani tutustua kambodzalaisten kummilapsieni perheen ja kylän elämään Word Visionin kenttämatkalla, lehmä perheessä oli valtavan tärkeä. Mutta ei maidon tai lihan takia, vaan lannan. Kerättyä lantaa esiteltiin minulle ylpeydellä – sillä kun saatiin perheen ruoka kasvamaan ja ehkä jotain myös myyntiin asti.
Tänään oli myös Hesarissa valtavan mielenkiintoinen ja kauhistuttavakin juttu siitä, että maailman viljelysmaat heikkenevät ja häviävät vauhdilla nykyisen kaltaisella tehotuonnolla, ja yksi iso syy oli myös se, että lannan käyttäminen maan rikastuttamisessa on niin vähäistä. Pitäisi siis viljellä luomusti, mutta samalla tiedetään, että silloin maa tuottaa vähemmän. Ja ruokittavia suita maapallolla on paljon.
Pää menee ihan solmuun, kun yrittää miettiä, miten itse toimisi, että toimisi edes suurin piirtein oikein.
Hei, ja kiitos kakkureseptistä, juuri mietin mihin laittaisin osan jääkaapissa hengaavista puolukoista, kun aamujugurttiin menee vain desi per päivä.
Luin juuri mielenkiintoisen jutun kotimaisen maitotuotannon ekologisuudesta, ja keskustelusta päätellen se saattaisi kiinnostaa muitakin. Tästä siis lukemaan: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006263132.html
Minä taisin tehdä henkisen päätöksen ostaa jatkossa vispikermat eläinperäisinä ja käyttää sitten vaikka muissa yhteyksissä kaurapohjaisia tuotteita, niitä joissa ei palmuöljyä ole. Monissa ekologisuuspohdinnoissa on niin kova päätöksentekovauhti päällä, ettei päätösten taustalle ehdi paljon tietoa saada. Tätä tietysti klikkiotsikointikin tukee, eikä voi olettaakaan että joka kuluttaja ehtisi lukea tutkimuksia kaikesta.
Ihana kuulla, että reseptistä on iloa! Se on valtavan hyvä, vaikka itse sanonkin 😀 Meillä sitä ollaan leipomassa juuri tänään kuopuksen tuleville synttäreille. Lapset tykkäsivät kakusta, ja tuo kakku menee lapsista ja aikuisista koostuvan juhlasakin maitoallergisille, kananmuna-allergisille ja vegaaneillekin. Pähkinääkään siinä ei ole, kuten monesti vegaanisissa raakakakuissa. Voisi vielä koittaa tehdä vehnättömän version, jolloin kakku menisi melkein kaikille 🙂
Mä ymmärrän hyvin tuon sun päätöksesi käyttää vispikermat eläinperäisinä ja muuten kaurapohjaisia (ja palmuöljyttömiä) tuotteita, voisin hyvinkin tehdä juuri samalla tavalla. Meillä vispikermaa / kauravispiä kuitenkin käytetään niin harvoin ja yleensä tilaisuuksissa, joissa on tehtävä monen ruokavalion ja allergiat huomioivia ruokia, että olen iloinen mahdollisuudesta käyttää kasvisrasvapohjaista tuotetta.
Mä luinkin tuon linkkaamasi jutun sen ilmestyessä suurella mielenkiinnolla. Mahtavaa, että näistä asioista kirjoitetaan ja että asiaa tutkitaan. Asiasta kaivataan paljon lisää riippumatonta tietoa ja siitä pitää kertoa, jotta myös ne ihmiset, jotka eivät koe asiaa erityisen tärkeäksi, tulevat tietoiseksi ruokansa vaikutuksista maapalloon.
Omia hajanaisia ajatuksia tuosta jutusta: toivon kovasti, että tuon jutun lukeneet sekasyöjät hoksaavat vähän paremmin hinnan sijaan tuijottaa myös tuottajamaata ostoksillaan. Ja sitä, että ehkä kannattaisi miettiä sika-nautajauhelihan sijaan nautajauhelijaa. Tuli myös mieleen, että esimerkiksi jauhelihapakkauksissa pitäisi olla merkintä, onko lihan lypsykarjataloudesta vai lihataluodesta. Vai onko niin, enpä ole pakkauksia vuosikymmeniin tutkinut? Vai myydäänkö lihakarja aina paloina? Jutun maidontuotantomäärissä koen hivenen harhaanjohtavana verrata yhden lehmän tuotantomääriä Afrikkaan. Arfikka on manner, jossa koetaan myös nälänhätää. Eivät lehmätkään silloin tietenkään hyvin lypsä, ja kuten jutussa sanottiinkin, nälkävuosina Suomessakaan ei ollut varaa valita. Nyt on. Lisäksi Suomen maidon- ja lihankulutus on ihan omissa sfääreissä Afrikkaan verrattuna. Ja sitten vielä se perinteinen: jutussa ei ollut otettu mitenkään huomioon eettisyyden merkitystä.